Kerran vuodessa lasken vaatteeni ja vuoden aikana vaatteisiin kulutetut eurot. Mitä vaatekaappiini kuuluu tänä vuonna ja miten oma suhtautuminen vaatteisiin on muuttunut? Ja sitten vielä se ikuisuuskysymys: mikä on sopiva määrä vaatteita?

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä. Tunnistat ne * merkistä.

Harjoittelen vaateasioissakin edelleen kohtuullista kuluttamista. Taitelen minimalismihaaveiden, turhamaisuuden, vaateunelmien, vastuullisuuden, mukavuudenhalun ja nuukailun ristitulessa.

Tekstiiliteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuuden ala, jonka päästöjä voisi suoraan kuluttajavalinnoilla laskea merkittävästi. Miten minä osaltani myötävaikuttaisin tähän suuntaan?

Elämä muuttuu, vaatetus muuttuu

Isoin tämän vaatevuoden muutos liittyy oman elämäntyylin muutokseen. Jäin viime vuoden loppupuolella pois töistä toimihenkilönä, jolloin merkittävä osa vaatteistani jäi huomattavan vähälle käytölle. Kaikki niin kutsutut toimistovaatteet jäivät kertaheitolla lähes tarpeettomiksi.

Meitä on pukeutujina erilaisia. Osa tykkää omassakin arjessaan pukeutua siistimmin ja virallisemmin. Jos saisin valita, käyttäisin vuoden jokaisena päivänä urheiluvaatteita ja ostaisin kaikki vaatteeni Stadiumista. Eli siistimmille kotelomekoille tai paitapuseroille ei omassa arjessani ole käyttöä satunnaisia juhlatilaisuuksia tai konserttireissuja lukuunottamatta.

Iso osa vaatteitani jäi siis elämänmuutoksen vuoksi telakalle. En ole tehnyt noille vaatteille mitään. En vielä oikein tiedä, mikä olisi viisasta. Uskon asian ratkeavan jollain tavalla aikanaan. Päätös muodostuu, kun sen aika on.

Mitä vaatteita olen tänä vuonna ostanut uutena?

Tänä vuonna kaupasta hankitut vaatteeni:

• villakerrasto
• lenkkarit x 2
• vaelluskengät
• alusvaatteita

En ole koskaan aiemmin elämässäni omistanut villakerrastoa. Se on kuitenkin osoittautunut mitä mahtavimmaksi vaatekappaleeksi. Se mahtuu reissatessa pieneen, on helppo puhdistaa tuulettamalla ja mikä tärkeintä, pitää loistavasti lämpimänä. Muita vaatteita tarvitsee vähemmän, kun asun lämpökerrointa voi säädellä tällä ohuella lisävarusteella. Loistavaa.

Vaatteita kertyy matkaan monella tapaa

Uusi pidempiä reissuja sisältävä elämäntapani on tarkoittanut myös sitä, että vaatteita kertyy matkaan aika monella tavalla ja monesta syystä. Usko tai älä: minulla on monta minulle uutta vaatetta, jotka löysin hotellihuoneita siivotessani huoneiden roskiksista. Kyllä, nyt ne ovat osa minun vaatekaappiani.

Löytäessäni puhtaasta ja muuten tyhjästä roskiksesta itselle sopivan college-puseron, vein sen aluksi moneksi yöksi pakkaseen. Sitten pesin sen kahdesti kuudessa kympissä ja silitin kuumalla raudalla vielä viimeisetkin mahdolliset tuliaiset pois.

Dyykkauscollari on ollut yksi koko vuoden lempivaatteitani, jota olen käyttänyt paljon. Mukaan tarttui myös yksi takki, farkut ja t-paitoja. En tiedä miksi hotelliasukas on halunnut jättää vaatteensa roskikseen. Ei hajuakaan. Toki roskiksiin myös jäi paljon tavaraa, joka sinne kuului. Joten ihan jokaista riepua en toki lähtenyt pelastamaan, vain itselle sopivat ja siistit saivat armon.

Toisella Lapin reissullani valmiiksi kalustetun asuntoni vuoteen peitto oli minulle liian vilpoinen. Olin varustautunut liian heppoisella yöpuvulla ja palelin öisin. Pelastuksekseni koitui paikallisen kirpputorin ”ota tästä ilmaiseksi” – kasa oven vieressä, josta löysin itselleni kovin mieluisen pitkähihaisen raitapaidan uudeksi yöpuvuksi. Tuo paita on nyt uudella reissullani mukana ainoana yöpukunani, sillä se singahti suoraan suosikiksi.

Täällä Italiassa, josta tätä juttua kirjoitan, hoksasin vasta perille saavuttuani, että pihatöissä vaatteet ovat kovalla koetuksella. Melkein jokaisessa puussa ja pensaassa on todella pitkiä ja karkeita piikkejä, tai jos ei niitä, niin jotain tarttuvaa takiaisen sorttista kuitenkin. Huivini on jo ratkennut ja farkuissakin on useampi reikä.

En halunnut enempää rikkoa mukanani tuomiani vaatteita, joten onneksi löysin lähikylästä hyväntekeväisyyskirpparin, josta hain neljä uutta paitaa viidellä eurolla.

Kaikenlaista siis sattuu ja tapahtuu. Jos jokaisessa tilanteessa kiinnittäisin huomiota vain omistamieni vaatteiden määrään, olisin joutunut

• jättämään hyvää tavaraa roskiin
• palellut
• rikkonut turhaan monella tapaa hyviä ja pitkään käyttökelpoisia vaatteita.

Arkijärkeä siis kannattaa käyttää.

Kolme kirpparikäyntiä vuoden aikana

Tästä olen ehkä vaatevuodessani tyytyväisin. Uusien vaatteiden ostamattomuus on helpohko päätös toteuttaa, mutta aivan liian helppoa on solahtaa tutkailemaan, mitä kirpparilöytöjä voisi olla tarjolla.

Lapin ja Italian jo tunnustettujen reissujen lisäksi kävin kotikaupungissani yhden kirpparireissun. Myönnetään. Jokaisella kirpparireissulla lähdin etsimään ja ostamaan yhtä vaatekappaletta, mutta mukaan tarttui käynniltä aina muutama muukin löytö.

En osaa sanoa, pitäisikö näistä muutaman euron heräteostoista harjoitella pois. Se asia on ratkaisematta, yhtä lailla kuin toimihenkilövaatetuksenikin kohtalo. En tiedä.

Paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin?

Ehkä mullistavin ostokseni oli tänä vuonna on ollut *vaatelaastari, jota käytin ensimmäistä kertaa. Reilun 13 euron hinta tuntuu ehkä kalliilta, mutta laastarilla paikkaa uudelleen käyttökuntoon todella kätevästi erityisesti hintavia talviurheilu- ja muita ulkovaatteita, joten se on todellakin hintansa väärti.

Samalla *vaatelaastari on hyvä muistutus siitä, että ensisijaisesti ei kannata tuijottaa sitä, että pysyy budjetissa tai ei kuluttaisi rahaa vaatteisiin. Laastariin käytetyt eurot maksavat itsensä takaisin moneen, moneen kertaan.

Vaatteisiin käytetyt eurot vuonna 2023:

Uudet vaatteet	177,75 €
Kirpparihankinnat	24,00 €
Vaatelaastari	13,95 €
Yhteensä	215,70 €

Miten rahankäyttöni vaatteisiin on muuttunut?

Kävin kaivelemassa vanhat taulukkoni liittyen kuukausibudjetointiin.

Vaatteisiin kulutetut eurot vuosittain:

Vuosi	€/kk	€/v
2020	52,00 €	624,00 €
2021	35,00 €	420,00 €
2022	6,17 €	74,04 €
2023	17,98 €	215,76 €

Vuoden 2020 summa vaatteisiin kulutettua rahaa on nykyperspektiivistäni pökerryttävä. En varmasti ollut mitenkään onnellisempi tai elämäni ei ollut mukavampaa, vaikka ostoksia tulikin tehtyä paljon enemmän kun nykyisessä elämäntilanteessa. Tämän vuoden yksittäinen suuri ostos olivat vaelluskengät, josta syystä vuosibudjetti nousi merkittävästi. Havainto on silti kirkas:

Vaateostosten vähentäminen ei todellakaan millään tavalla korreloi elämänlaatuun. Uskaltaisin väittää, että asia voi olla jopa päinvastainen. Kun voi hyvin, kiinnittyy huomio vaateostoksia olennaisempiin asioihin.

Paljonko minulla on vaatteita?

No niin. Taulukot on jälleen laadittu. Excel kulki mukanani kodin ja kesämökin vaatekaapit, pyykkinarut ja likavaatekorit. Kaikki on laskettu.

Vaatemääräni vuosittain:

Vuosi	2021	2022	2023
t-paidat	38	27	33
pitkähihaiset trikoopaidat	18	18	18
kangaspaidat	11	11	10
collarit	15	15	15
villapaidat	16	15	10
villatakit	11	11	10
liivit	2	2	2
bleiserit	4	4	4
tunikat	5	7	3
hameet	4	5	5
juhlamekot	13	13	13
kesämekot	5	3	3
työmekot	11	11	11
farkut	9	9	9
muut housut	11	8	5
shortsit	2	2	2
verskat tms	20	17	16
yökkärihousut	9	9	7
yökkäripaidat	8	8	5
yöpaidat	2	2	1
alushameet	2	2	2
alusvaatteet	43+35	42+34	44+23
sukat	55	46	46
sukkahousut ja tightsit	12	14	13
villasukat ja säärystimet	7	7	9
Vaatteita yhteensä	368	342	319

Huomaan vaatemääräni vähentyneen nyt kahtena vuonna peräjälkeen suurin piirtein samaa tahtia. Olen kehitykseen suhteellisen tyytyväinen. Olen käyttänyt niitä loppuun ja lisäksi vein kaikista epämukavimmat toimistovaatteeni kotikaupunkini kierrätyskeskukseen.

Mikä on sopiva määrä vaatteita?

Tämä on yksi asia, jossa olen rohkaistunut. Ensimmäisen kerran vaatteeni laskettuani päädyin siihen, että vaatteiden sopiva kokonaismäärä olisi minulle 250. Nyt takanani on reilun vuoden verran reissuelämää hyvin vaatimattoman garderoobin kanssa (Artikkelin kansikuvassa on kaikki kahden kuukauden reissuun ottamani vaatteet. Hyvin riitti.)

Olen valmis pudottamaan lukua. Käyn taulukkoni rivi riviltä läpi ja pohdin jokaisen sarakkeen erikseen. Monetko sukat ihminen tarvitsee? Entä montako t-paitaa on sopiva määrä?

Päädyn 120 vaatteen loppusummaan. Käytännössä määrittelen, että vaatevarastolla pitää säällä kuin säällä pärjätä reilut kaksi viikkoa ilman, että täytyy pestä pyykkiä.

Haluan pystyä pukeutumaan arkeen, juhlaan, kylmään, lämpimään, erätulille ja mökkeilemään. Ja haluan pystyä vaihtelemaan väriskaalaa ja tyyliä. Minusta ei koskaan tule yhden vakaan tyylisuunnan naista, se vaan on myönnettävä.

Uudet vaaterutiinit vaativat harjoitusta

Vaateasioita reflektoidessani huomaan kuin varkain kehittyneeni viime vuodesta. En enää pidä harvempia pesukertoja jotenkin kiusallisena asiana. Tuuletettu vaate on minulle usein vesipestyä vaatetta mieluisempi päällepantava. Olen malttanut luopua uskostani veden ja saippuan kaikkivoipaisuuteen vaatteiden puhdistajana.

Olen oppinut suhtautumaan neutraalisti näkyviin korjausjälkiin, joita alkaa kieltämättä olla aika suuressa osassa trikoovaatteitani. En enää koe niitä vaatimattoman kuluttamisen ja nuukailun huutomerkeiksi. Järkevä ja kestävä käytös siis arkipäiväistyy, ihanaa.

Suhteeni pysyviin tahroihin on sen sijaan vielä ristiriitainen. En enää laita pois vaatteita, joissa on jokin pysyvä jälki. Mutta en silti ihan vilpittömästi voi sanoa, etteivätkö tahrat minua haittaisi.

Näkyvä paikka tai korjausjälki ei haittaa vaatteessa pätkääkään. Pysyvä tahra sen sijaan herättää vielä minussa epävarman ja epämukavan tunteen. Work in progress.

3 asiaa jotka olen tänä vuonna oppinut vaatteista

En enää käytä kierrätyslaatikoita. Olen aiemmin surutta pussittanut vähän huonoja vaatteitani tai lapsilta pieneksi jääneitä juttuja Uffin laatikoihin. Nyt olen katsonut riittävän monta dokumenttia siitä, kuinka poloisia riepujani kuskaillaan ympäri maapalloa ja kuinka ne muodostuvat tekstiilisaasteeksi kolmansiin maihin. En siis kehtaa enää mitään kierrättää noihin ah- niin helppoihin laatikoihin.

On helppoa sanoa, että vaate on fiksuinta käyttää loppuun. Mutta mikä se loppu on? Yhdelle ”loppu” on venymistä, toiselle nukkaisuutta, kolmannelle eka näkyvä reikä. Neljäs käyttää niin kauan kuin vaate pysyy päällä.

En osaa muotoilla tähän tarkkaa määritelmää minulle loppuun kuluneesta vaatteesta. Paikkaan ja korjaan monen monta kertaa, sen tiedän. Pyrin niin monessa asiassa kuin suinkin olemaan kuluttajana järkevä. Vaatteessa annan tunteen päättää. Kun vaatteesta kuluneisuuden tai kunnon vuoksi tule enää hyvä fiilis, heitän sen roskiin.

En koskaan tule saavuttamaan unelmieni puvustoa. Pienilukuinen, laadukkaiden pientuottajien luonnonmateriaaleista valmistetuista vaatteista koostuva vaatekaappi jää ikuiseksi haaveeksi. Vaatekaappini on myös jatkossa näköiseni: se on täynnä hassuja ja outoja sattumuksia ja kokoelma jo aika monen vuosikymmenen ajan elettyä elämää.

En kitsastele euroakaan! Kun vaatteita ostaa harvakseltaan, kannattaa ostaa hyvää, sopivaa, mieluista, mukavaa, laadukasta, eettistä ja kestävää. Uskallan väittää tänä vuonna ostaneeni vaatteita hintaan keskittymättä ja olen siitä ylpeä.

En aseta itselleni vuosittaista vaatebudjettia. Vaatehankinnoissa hinta on maailman paskin peruste.

Uusien vaatteiden osalta haaveilen kaikesta ulkoiluun liittyvästä. Seuraavaksi teen ostoksia uskoakseni *Scandinavian Outdoorilta. Olen tosi vaikuttunut heidän korjaus- kierrätys- ja vuokrauspalveluistaan, joihin on käytetty pääomaa ja resursseja. Olisin kuvitellut ostavani sen perusteella, että tykkään väristä, materiaalista, laadusta ja niin edelleen. Mutta jatkossa haluan painottaa kulutuspäätöksissäni myös vastuullisuutta.

Mitä olen tänä vuonna oppinut itsestäni?

Kestävän ja vastuullisen kuluttamisen näkökulmasta tärkeimmät oivallukseni eivät kuitenkaan liity tahroihin ja paikkauksiin. Vaatteidenkin suhteen tärkeimmät ratkaisut tapahtuvat korvien välissä.

Keskeisin oivallukseni on, että vaatehaaveeni ovat aina oire jostain muusta. Luin tätä kirjoitusta varten edellisvuoden vaatepostaukseni, jossa listailin ostoksiani. Nyt jälkeenpäin tiedostan, että ostin (silloinkin) vaatteita tylsistymisen, väsymisen ja kyllästymisen tunteen vallassa. Tänä vuonna minulla on ollut kaksi tilannetta, jossa olen huomannut alkaneeni haaveilla uusista vaatehankinnoista.

Uusia vaatteita en tarvinnut viime vuonna, enkä tänäkään vuonna noina hetkinä, kun ostoksille lähtö on tullut inspiroivana ajatuksena mieleen. Minulla on ollut jollain lailla tylsää tai olo on ollut matalavireinen. Ja vips: mieli on tarjoillut virkistykseksi ajatuksen uusista vaatteista.

Toivon pystyväni jatkossa lukemaan itsäni tarkemmin. Sillä kun elämässä on uusia asioita, inspiraatiota ja sisältöä riittävästi, ei ajatus uusista vaatteista mahdu pääkoppaan.

Ihan oikeasti inspiroivien asioiden äärellä vaatetukselle ei uhraa ajatustakaan, vaan päällä kulkevat samat luottovaatteet päivästä ja viikosta toiseen.

Mitä vaatetavoitteita ensi vuoteen?

Uskallan kohtuullisella rintaäänellä sanoa, että vaatekuluttamiseni alkaa olla mukavalla tolalla. Jotain tavoitteita haluan kuitenkin asettaa. Olkoon niitä kaksi:

Omista vähemmän. Edelleen tämän tavoitteen voi toteuttaa polttamalla kasan omia vaatteitaan. Vaatteiden lukumäärä ei siis kerro mitään vastuullisuudesta tai järkevästä kuluttamisesta. Haluan kuitenkin pyrkiä siihen, että vaatekaappiini kulkeutuu vähemmän tavaraa, kuin sieltä loppuun käytettynä lähtee roskiin.

Viiden vaatteen vuosi on hyvä ja kestävä ajattelutapa, jota haluan toteuttaa myös jatkossa. Me tarvitsemme jokainen myös uusia vaatteita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kaikki eivät voi ostaa kaikkea käytettynä. Viisi vaatetta vuodessa on käytännöllinen ja sopiva ohjesääntö. Sen toteuttaminen vaatii suunnittelua ja ehkä vähän luopumistakin, mutta se on erittäin hyvä ohjenuora meille kaikille.

Lisävinkkejä ja inspistä x3

Ihan mahtava ainakin minulle uudehko asia on Korjauskapunki. Heillä on sometilit fb:ssä ja instassa, josta pystyy seuraamaan järjestettäviä tapahtumia. Liikkeen idea on auttaa ja opastaa vaatehuollossa. Korjauskaupunki toimii Helsingissä.

Sustinare on tamperelainen yritys, joka huoltaa, korjaa ja uudistaa vaatteita ja asusteita. Yrityksellä on kivat sivut ja aktiiviset sometilit täynnä kivoja esimerkkejä. Olisipa mahtavaa, jos tämä yritys saisi tukuittain uusia asiakkaita.

Jos korjaamisen opettelu kiinnostaa, siihen voi perehtyä myös kirjan kanssa. *Korjaa Kauniiksi: käsikirja kodin vaatehuoltoon, löytyy myös diginä ainakin Nextorystä, joten ei muuta kuin selailemaan.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

*********

Lisää vaatejuttuja:

Vuoden 2021 pohdinnat tekstiilituskasta

Vaatevuoden tilinpäätös 2022