Nyt loppui se hehkuttaminen kaiken maailman herkuista, ilmastosta ja idyllistä. On totuuden aika: tänään kerron, kuinka paska maa Italia on. Hylkään yhden kirjoituksen ajaksi periaatteeni siitä, että jos ei ole positiivista kirjoitettavaa tai näkökulmaa, asioista ei kannata kirjoittaa ollenkaan. Olen saanut havainnoida tätä maata nyt kaksi kuukautta ja on aika tehdä hieman paljastuksia.

Listasin 13 asiaa, jotka ovat Italiassa ihan hanurista. Täältä pesee, onpa ihanaa päästä oikein kunnolla avautumaan.

1. Italiassa on sysipaskat vesihanat

Missä maailman kolkassa enää väännellään kahta vesihanaa ja säädetään suihkussa tuhat vuotta veden lämpötilaa, ennen kuin se on hetken ajan normaalia, muuttuen sitten taas joko liian kylmäksi tai kuumaksi? No täällä sivistyksen kehdossa, luksusmerkkien luvatussa maassa ja miljonäärien lomakohteessa.

Paitsi että saa pelata kahden hanan kanssa, saa suihkun aikana myös lirutella vettä niin onnettomalla paineella, että pitkän tukan pesu on todellinen ponnistus. Minulla on palava ikävä kunnollisella paineella ja heti oikean lämpöisenä virtaavaa suihkuvettä. Voi ettien että.

2. Italiassa on sysipaskat siivousvälineet

Lähdetään nyt ensiksi siitä, että kolmen koiran indoor-outdoor-elämässä täällä peltojen keskellä muodostuu siivottavaa ihan s****nasti. Jos ei ole pölyä, niin sitten on savivelliä, joka kantautuu näiden karvajalkojen mukana joka paikkaan. Ja mitä sitten, kun siitä pitäisi päästä eroon?

Kukaan, toistan: ku-kaan itseään kunnioittava suomalainen, puhdistustyöhön mitenkään vakavasti suhtautuva henkilö ei suostuisi laittamaan rikkaa ristiin niillä siivousvälineillä, joita täällä on tarjolla joka kaupassa. Mopit ovat heppoisia, ne on tarkoitettu vain 150 senttisille ja lisäksi niillä on ilmeisesti tarkoitus siivota nukketaloa, niin pikkiriikkisiä ne ovat.

Ainoa italialaisia siivousvälineitä huonompi tuote olisi varpuluuta.

Olen jo oppinut, ettei ripeys ja tehokkuus ole täällä suurimmassa arvossa. Kodin muissa koneissa varustus on tutun suomalainen. Miksi tämä asia on Italiassa niin huonolla tolalla? Unelmashoppailen sinituotteen sivuilla ja huokailen.

3. Puuttuva reikä aiheuttaa hankaluuksia

Jaa missä? No pussilakanan yläkulmissa. Siis jos sattuu niin onnellisesti, että käytössä on pussilakana. Sillä voihan peiton virkaa toki toimittaa myös aluslakana, joka on yläosastaan käännetty huovan päälle. Ihan mikä tahansa pussilakana on toki merkittävä parannus nukkumismukavuuteen, myönnetään.

Mutta silti: miten voi olla, että se yläosaston reikä jätetään tekemättä? Reiättömiä pussilakanoita on täysin mahdoton pedata. Koko täkkihässäkkä pitää muiluttaa sisään pussilakanaan sen alaosan ainoasta reiästä. Ja sitten ravistellaan myttyä olkanivelet paukkuen. Homma vaatii petaajalta pituutta, hartiavoimia ja pitkää pinnaa.

Brittiläinen, nykyisin Suomessa asuva Dave Cad kuvaa osuvasti kahden pienen reiän mukanaan tuomaa iloa tässä IG:n reelssissä.

4. Tårtta på tårtta på tårtta

En ole missään nähnyt yhtä älyttömiä pakkauksia kuin täällä. Esimerkiksi pähkinöitä myydään siten, että nippu tupakka-askin kokoisia pahvipakkauksia on tiiviisti muovitettu yhteen. Ensin siis pitää avata muovikääre, jotta pääsee käsiksi pahvirasioihin. Ja kun on saanut auki pahviset pakkausrasiat, pääsee taistelemaan auki niiden sisällä olevaa paksuakin paksumpaa muovia olevaa vakuumipakkausta.

Melkein mikä tahansa asia on pakattu kolmeen kertaan: muoviin: pahviin ja sitten vielä muoviin. Ihan tavallisessa kotitaloudessa roskaa kertyy uskoakseni kolmin- nelinkertainen määrä suomalaiseen kotiin verrattuna.

Myös minun pitää verhoutua muoviin, jos meinaan tehdä vihannesostoksia. He-Vi-osastolla ei siis saa koskea vihanneksiin ilman, että pukee päälleen muovihansikkaan.

Hoitajan huomio: suojahansikkaita käytetään kahdesta syystä: joko suojaamaan sitä, johon kosketaan (esimerkiksi kun hoidetaan vaikkapa haavaa) tai sitä, joka koskettaa (kun vaihdetaan esimerkiksi vaippoja). Minä en tiedä kumpi italialaisella vihannesosastolla on likainen: minä vai päärynät?

Hotellireissuillani olen kiinnittänyt huomioita myös puhtaisiin liinavaatteisiin. Nekin on muovitettu erillispakkauksiin. Sisäinen hotellisiivoajani aktivoituu: Suomessa samanlainen rullakko puhdasta pyykkiä toimitetaan kankaalla suojattuna ja kuka tahansa siivoaja vetäisi ylimääräisten muovipakkausten aukirepimisestä mahtavat palkokasvit nenäänsä.

5. Jalkapatikassa henkensä kaupalla

Italialainen kuski ei väistä. Ei piiruakaan. Hän ajaa tuhatta ja sataa kurviin, jonka taakse ei näe lainkaan. Hän puhuu samalla kännykkään ja toisessa kädessä on palava tupakka. Jalankulkija pomppaa jälleen kerran tien sivusta vieläkin sivumpaan, auton ja kävelijän väliin jää joitakin senttejä.

Täällä vuoriston serpentiiniteillä ajetaan kuin viimeistä päivää. Jalankulkijana minulla on olo, että mikä tahansa päivistäni saattaa olla viimeinen.

34 henkilöä miljoonasta asukkaasta menettää henkensä Suomen liikenteessä vuosittain, selviää Trafin vuoden 2022 tilastosta. Italian luku on 53. Eli ero on aika merkittävä. No, myönnetään. Italia ei ole tässä asiassa Euroopan surkein maa. EU:n liikennekuolemien kärjessä komeilee joukko entisiä itäblokin maita. Silti: kävellessä pelottaa.

6. Ei piitata paskaakaan

Uhmaan päivittäin kuolemaa kuljettamalla roskia kottikärryllä noin 200 metrin matkan tien viertä seudun yhteiselle jätepisteelle.

Kuormani ei kuitenkaan ole koskaan lähtöhetkellä valmis. Siihen kertyy kannettavaa vielä matkan aikana. Italialainen heittää auton ikkunasta sumeilematta mitä vaan. Tupakka-askit nyt ovat tuttua kauraa, samoin juomapullot ja -tölkit. Mutta millaisia temppuja on pitänyt autossa tehdä, jotta sieltä saa kesken matkaa heitettyä tien sivuun käytetyn terveyssiteen? Tien vierestä löytyy myös eväspakkauksia ja kokonaisia roskapussejakin.

Isäntäväkeni selittää, että kyse on vanhoista asenteista julkista valtaa kohtaan. Vain oma pihapiiri on koettu arvokkaaksi ja sitä on hoidettu huolella ja kunnioituksella. Muun ympäristön kohtelulla voi halutessaan haistatella vallanpitäjille. No haistattelua näköjään riittää ihan päivittäin, sillä vaikka keräilen roskia joka päivä, niitä ilmestyy pienellekin matkalle koko ajan lisää.

7. Vaarallinen luonto

Luonnossa liikkuminen ei kuitenkaan ole Italiassa yhtään sen turvallisempaa kuin kaduilla kävely. Suomalaisena maanomistajana olen perin juurin häkeltynyt tiedosta, että Italiassa saa metsästää missä vaan.

Kuka tahansa voi saapastella tämänkin perheen peltojen reunoille ja tiluksille pyssynsä kanssa, kunhan pysyy 100 metrin päässä rakennuksista.

Ainoa mahdollisuus estää omilla mailla metsästäminen on rakentaa maidensa ympärille vähintään 120cm korkea aita. Jokainen aitoja rakentanut tietää, että aitametrille tulee helposti hintaa. Lisäksi tarinat kertovat, etteivät aidat lopulta estä metsästystä, ne vaan hidastavat liikkumista. Tuo tieto voi mennä tunteeseen useamman tuhannen euron investoinnin jälkeen.

Italiassa ei tilastoida metsästysonnettomuuksia, lukuja keräävät ainoastaan uhrien omaisten tukiyhdistykset. Vuosittain 15-30 ihmistä kuolee metsästykseen liittyvissä onnettomuuksissa. Loukkaantuneita, erityisesti täysin sivullisia on vuosittain toista sataa. Aiheesta on tietoa runsaasti ja jokainen uutinen on toistaan häkellyttävämpi. Metsästäjien uhreiksi on joutunut puutarhureita ja jopa automatkustajia.

Metsästyksessä (kuten kaikessa toiminnassa) on aina riskinsä. Myös Suomessa sattuu onnettomuuksia. Riskit täällä Italiassa ovat joka tapauksessa moninkertaiset. Pidänkin pelloille suuntautuvilla koiralenkeillä visusti punaista huivia ja toivon parasta.

8. Italiassa tiedetään kaikki

Avaan keskustelun illallispöydässä. Kerron, että seuraavassa Italia-aiheissa blogipostuksessani kerron asioista, jotka täällä harmittavat. Isäntäväkeni innostuu pohtimaan asiaa.

Isännän mielestä pohjoisen Italian ongelma on, että täällä tiedetään kaikki. Olemme lähellä eurooppalaisen sivistyksen kehtoa: tällä on maanosan vanhimmat yliopistot. Myös taiteella on Italiassa vuosisataiset (tai -tuhantiset) upeat perinteet joka lajissa. Ilmeisesti tästä johtuu se, että seudun asukkaat ajattelevat olevansa joka alan tietäjiä ja osaajia, vaikka kokemusta tai oppia ei kyseiseltä alalta olisikaan.

Täällä ollaan hanakoita ottamaan kantaa ja antamaan neuvoja vahvalla rintaäänellä, jota kokemattomuus ei heikennä lainkaan. Jos tätä ilmiötä ei tunnista, saattaa erilaisissa tilanteissa päätyä seuraamaan neuvoja tai ohjeita, joista ei ole muuta kuin haittaa.

9. Ketun häntä kainalossa

Emäntääni puolestaan harmittaa eniten se, että erilaisia työ- ja remonttiasioita sovittaessa kesti kauan hoksata, että toisen osapuolen mielipiteet työn tekemisen tavasta, aikataulusta, ajankohdasta tai materiaaleista eivät ole aina vilpittömiä.  

Urakoitsija tai muu työhön ryhtyjä voi painokkaasti perustella jonkin tietyn toteutustavan oikeellisuutta ”koska näin olisi paras tehdä”. ”Parhaalla” toteutustavalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tilaajan edun tai esimerkiksi työn edullisuuden kanssa. Ketun häntä kainalossa perustellaan parhaaksi tapa, joka sopii parhaiten työn tekijän kalenteriin tai muihin preferensseihin.

Tämän oppiminen maksoi aikaa ja rahaa. Oppirahojen jälkeen neuvotteluihin on tullut aimoannos epäilyä ja uudenlaista rohkeuttakin: ei kannata uskoa mitä sinulle sanotaan. Omia puolia on pidettävä härkäpäisemmin, kuin suomalainen on tottunut.

10. Olematon kielitaito

Ihmettelen isäntäväelleni havaintojani siitä, ettei kukaan täällä maaseudulla vaikuta puhuvan sanaakaan englantia. Saan havainnolleni tukea. Paikkakunnalta on ollut vaikeuksia löytää englantia puhuvaa lääkäriä, jotta monikulttuurisen perheen kaikkien jäsenten vaivat saisi hoidettua ilman tulkkausta.

Talokaupat hoitanut notaari, eli lainopillisen yliopistotutkinnon suorittanut henkilö ei myöskään puhunut englantia. Saan kuulla, että kielten opetusta kyllä on, mutta se on hyvin huonolaatuista, edes opettajat eivät osaa opettamaansa kieltä kunnolla.

11. Italiassa on kylmä

Olen jo useammasta lähteestä oppinut, että Italiassa lämmittäminen on erittäin kallista. Niin kallista, ettei sitä tehdä. Se ei haittaisi niin paljoa, ellei talossa olisi yksinkertaiset ikkunat ja avotakka, jonka hormia ei voi sulkea minkäänlaisella pellillä tai muulla vekottimella. Väylä lämmön karkaamiseen harakoille on jatkuvasti auki.

Kudoin hätäpäissäni (kädet vilusta täristen) itselleni yli polven menevät villasukat öitä varten. Ja pyjamani päällä minulla on aina merinokerrastoni paita, jottei hypotermia pääse yöllä uhkaamaan.

Paljain varpain ei lattialle astu vahingossakaan. Kylmä kivilattia kirpaisee sen verran, että sisävarusteena on vuorokauden ympäri sekä tohvelit että villasukat. Ajatus lattialämmityksestä herättää minussa lähes sopimattoman kuumia kaipauksen tunteita.

12. Italiassa ei saa nukuttua

Jos vilunväristykset eivät pidä sinua öisin hereillä, niin unesi saattaa viedä paikallinen jyrsiä. Paradoksaalisesti unesi varastaa tuolloin unikeko. Meillä on ihan oma sellainen, joka mennä kropsuttaa talon kattorakenteissa öiseen aikaan. Unikeko nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudesta ja luojan kiitos se ottaa myös vaatimattomat 7 kuukauden talviunet.

Kun unikeko ei nuku, se mellestää öiseen aikaan ja saa tehdä sitä täysin häiriöttä. Unikeko on nimittäin suojeltu ja sen pitää antaa asustaa talon kattorakenteissa, eikä sille saa isojen sakkojen uhalla tehdä mitään.

Voitko kuvitella, millaista jälkeä suurehko (suojeltu) jyrsijä saa aikaiseksi talon välikatossa? Ymmärrät varmaan kiinteistön omistajan tuskan.

Unikeon kotirauhaan saa puuttua vasta, jos se asettautuu pysyväisluonteisesti talon varsinaisiin asuintiloihin. Mutta välikatossa sen siis pitää antaa asustella kaikessa rauhassa. Me emme saa häiritä unikekoa, mutta se pitää kyllä öisin huolta siitä, ettei suojeluvelvoitteemme pääse unohtumaan. Onneksi nyt on jo alkanut talviuniaika.

13. Kuidut menevät kasaan

Oma keskeisin havaintoni Italian paskamaisuudesta liittyy siihen, että täällä sekä vaatteet, mutta erityisesti vyöt menevät jollain lailla kasaan ja pienenevät. Tästä aiheutuu ikävästi se, että vaatteet alkavat kiristää. Tämä on todella ikävä asia enkä oikein tiedä minne tai kenelle tästä reklamoisin. Tilanne on joka tapauksessa vakava ja pahenee päivä päivältä.

Koitan nyt kuitenkin pärjätä täällä vielä jokusen viikon. Syön suruuni naapurin tuomia persimoneja, jotka hän poimi meille omasta pihapuustaan. Ja ostan 7 euron hintaisen junalipun lohdutusmatkalle Firenzeen, jos vaikka sieltä löytyisi jotain innostavaa ja positiivista, ehkä.

Huokaise tänään onnesta, kun käyt suomalaisessa suihkussa ja tepsuttelet sieltä rauhassa avojaloin pukeutumaan. Muistathan nauttia turvallisesta kävelystäsi roskista vapaalla jalkakäytävällä. Myös luontokävelyllä luoteja singahtelee ohitsesi siellä koti-Suomessa huomattavasti vähemmän. Vaikka vähän saattaa sataa räntää, on arjessa silti monta kivaa luksusta. Otetaan niille!

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********

ps. Muita Italian juttuja:

Vapaaehtoistöissä Italiassa

Italiasta sijoituskohteena