Äitini ostaa reissuiltaan aina uuden sinisen sävyisen kahvimukin, joita hänellä on matkamuistoja varten teetetyssä hyllyssä jo kymmeniä. Uskon mukien olevan hänelle suuri ilon aihe.
Olen viettänyt syksyä Italian auringon alla. Olen uuden leppoisteluelämäni ytimessä: haluan jatkossakin olla vuosittain jokusen kuukauden ulkomailla. Haluan kirjoittaa reissuistani, mutta haluan jotain myös muistoksi. Mukeja en kuitenkaan halua, enkä tarvitse mitään muutakaan. Mikä siis neuvoksi?
Asiaa pyöriteltyäni olen päättänyt aloittaa uuden käytännön: aloitan matkamuistosijoittamisen.
Miten voisin sijoittaa Italiaan?
Ensimmäinen vastaukseni otsikon kysymykseen on: ei aavistustakaan. Lähden googlettelemaan ratkaisuja ja tätä kirjoitusta lopetellessani olen toivon mukaan saanut muodostettua sijoituspäätöksen. Tehdään ekaksi lista.
Mitä voisin etsiä tai selvitellä?
- Suorat osakkeet
- Rahastot
- ETF:t
- Vaihtoehtoiset sijoitukset
Lähden etsimään piensijoittajalle sopivia vaihtoehtoja, eli unohdetaan jo tässä vaiheessa erilaiset kiinteistösijoitukset ja muut isompien pelaajien kuviot.
Vielä disclaimer: mitään tässä kirjoituksessa, kuten blogissani ylipäätään, ei pidä ottaa sijoitusneuvontana. Pähkäilen kirjoittamalla vain omia raha-asioitani.
Millainen sijoittaja olen?
Olen sijoittanut suoriin pörssiosakkeisiin vuodesta 2012. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen toisten laatimia sellaisia. Sijoitukseni perustuvat arkimatikkaan, yleissivistykseen ja sisälukutaitoon. Sijoitustiedoksi luen Nordnetin sivuja, Inderesin aamukirjettä ja Kauppalehteä.
Olen sijoittanut pääosin suomalaisiin osinko-osakkeisiin, ostan omistaakseni pitkään. Viime vuosina olen siirtynyt sijoittamaan enenevästi indeksirahastoihin. Ostan osakkeita ja rahastoja kerran kuukaudessa, tavoitteenani on vakaa, rauhallisesti kasvava kassavirta.
Sijoitan yhtiöihin, jotka ovat arjessani tuttuja ja turvallisia. Suosin defensiivisiä toimialoja ja toimintansa vakiinnuttaneita yhtiöitä.
Italia sijoituskohteena
Täällä vietettyjen viikkojen jälkeen minulla on olo, että olen saapunut aika vanhanaikaiseen maahan. Asioita ei välttämättä tehdä kovin tehokkaasti. Johtamis- ja organisointityössä olen oppinut prosessien suureksi ystäväksi. Täällä en niihin luota pätkääkään.
Lisäksi epäilyksiä aiheuttaa suuri määrä byrokratiaa, joka tekee kaikesta toiminnasta hidasta, vaivalloista ja kankeaa. Ehkä osin jopa vaikeasti ennustettavaa. Pykäläviidakko ei ole otollisin toimintaympäristö kukoistavalle bisnekselle.
Ihan ensimmäisillä googletteluilla eteen nousee myös kolmas epäilyjä aiheuttava asia, jonka olin unohtanut. Italiassa harmaa talous on yksi merkittävä kansantaloudellinen ongelma. Verojen kiertäminen on jopa kansalaisvelvollisuus. Vain mäntti maksaa kaiken.
Matkamuistoja saa shoppailla tunteella
Järkisyyt siis sanovat, että Italiaan sijoittaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Järkiratkaisusta ei kuitenkaan ole kyse. On kyse vaihtoehtoisesta kuluttamisesta, jossa ostopäätöksessä saa vaikuttaa tunne normaalia sijoittamista huomattavasti enemmän.
Mitä enemmän ajatusta pyörittelen, sitä mukavammalta kuulostaa ajatus ”matkamuistosalkusta”, jossa olisi ostoksia eri puolilta maailmaa.
Kaikki faktat eivät kuitenkaan ole Italiaa vastaan. Vähän karrikoiden lähes jokaisella asialla on Italiassa vähintään vuosisataiset perinteet. Italiasta voi suhteellisen helposti löytää yrityksiä, jotka sopivat omaan sijoittajaprofiiliini, etsinhän yleensäkin tuttuja, jo toimintansa vakiinnuttaneita yrityksiä.
Italialaisia pörssiyhtiöitä
Ensimietinnällä minulle ei tule mieleen mitään muuta kuin Ferrari. Olisi kai se hienoa omistaa osa tätä tunnettua brändiä. Mutta autotehdas ei ole minulle se omalta tuntuva sijoitus. Italiassa ei ilmeisesti ole kuultu splitistä, sillä Ferrarin osake maksaa tätä kirjoittaessa 286 euroa. PE-luku on yli 30, joten myöskään sillä perusteella Ferrari ei nyt salkkuuni sovi.
Mandatumin sivuilta löydän hyvän tietopläjäyksen Italian tunnetuista yrityksistä. Jätän tällä erää sivuun minulle tuntemattomat suuruudet rahoituksen ja energian saralta. Matkamuiston pitää herättää hyvä fiilis, jollaista paikalliseen Fortumiin sijoittaminen ei nyt saa aikaan. Jatkan siis minulle tuttujen brändien perkaamista.
Sitten löydänkin jotain ihanaa ja tuttua: Campari on jo vuosia kuulunut juhlahetkiini eri muodoissa. Olisikin ihan mahtavaa omistaa osa tätä tunnettua brändiä. Liikevoitto on ollut vuosi vuoden perään vahvalla tasolla. Ainoa moodkiller tämän yhtiön kohdalla on hyvin vaatimaton osingonjakosuhde, osinkotuottoprosentti jää alle yhden. Olisi ihanaa omistaa Camparia. Mutta haluan mieluummin juoda Camparia omistusteni vuosittaisella tuotolla, joten tämäkin hankinta jää ikävä kyllä nyt pörssin hyllylle.
Seuraava tunnettu brändi joka listauksista nousee eteen, on Prada. En suoranaisesti hullaannu. Luksusmerkki ei edusta sellaista kuluttamista, johon yleensä haluan sijoittaa. Pikaisella selailulla yhtiön toiminta on vankan positiivista, mutta osingonjakosuhde on tässäkin yhtiössä suomalaisiin tasoihin tottuneelle hyvin vaatimaton.
Arvokkaimmaksi italialaiseksi brandiksi määritellään Gucci, joka on osa ranskalaista Kering– yhtiötä. Yhdellä Keringin 383 euron hintaisella osakkeella saisin reilun kympin verran vuosittaisia netto-osinkoja, eli voisin käydä drinkillä luxusbrändejä omistavan yhtiön lukuun. Mutta koska olen edelleen sama kirpputorien kiertelijä, ei tämäkään sijoitus kohteena innosta.
Rengasfirma Pirelli olisi yrityksenä eniten minulle tuttua kauraa. Olen omistanut Nokian Renkaita uskoakseni lähes 10 vuoden ajan. Meni maailma mihin asentoon hyvänsä, pyörät pyörivät maanteillä edelleen. Toimiala olisi siis itselle omalta tuntuva. Analyytikot antavat yhtiölle vahvan osto-suosituksen. PE-lukukin on kohdillaan.
Tässä yhtiössä yhdistyy tähän mennessä eniten hyviä asioita, mutta Camparin antama wow-efekti puuttuu. Vieläkään ei tunnu kolahtavan. Lisäksi Pirelli yhdistyy mielessäni rengas(=tyttö)kalenteihin, jollaista yrityskuvaa en halua sijoituksen muodossa olla tukemassa.
Toimiala joka ei tullut mieleenkään
Ohhoh, tämäpä ei ollut tosiaankaan tullut mieleen. Italiassa voi sijoittaa myös futikseen. Muun muassa Juventus on pörssiyhtiö, joka on listautunut Milanon pörssiin. Financial Timesin artikkelin mukaan futis innostaa sijoituksena ulkomaalaisia, jotka ovat ostaneet joukkuieita innolla.
Potkupallo ei kuitenkaan taida olla kovinkaan kannattavaa bisnestä. Joukkue on tehnyt viime vuodet kasvavaa tappiota. Myös Roman ja Lazion toiminta on ollut viime vuodet miinusmerkkistä. En ole pahoillani, tämäkään toimiala ei suoralta kädeltä tunnu aivan omalta.
Sijoita elämäntyyliin
Italian pörssi mainostaa, että pörssissä on myytävänä ”italian lifestyle” erilaisten tunnettujen brändien muodossa. He ovat laatineet ystävällisesti jopa listauksen iltalialaiseen elämäntapaan liittyvistä pörssiyhtiöistä. Skrollaan listaa edestakaisin.
Listauksessa kukoistavat autoiluun ja muotiin liittyvät yritykset, jotka eivät tunnu itselle mieluisilta sijoituskohteilta. Pisimpään vietän De Longi- nimisen yrityksen sivuja selaillen. Monelle firma on varmasti Suomessakin tuttu, yritys valmistaa kahvikoneita. Mutta koska olen vannoutunut juhlamokkakansalainen, ei kapselikahvikaan nyt sijoituskohteena kolahda.
Liekki ei italofirmoja selaillessa syty. On aika jatkaa tutkimista muihin sijoituskohteisiin.
Rahastojen Italia
Osakepettymysten jälkeen suuntaan katseeni rahastoihin. Käyn Nordean sivuilla selailemassa pankin rahastopaletin. En löydä mitään Italiaan viittaavaa. Entä miten ajattelen saavani kassavirtaa rahastoista? Suunnitelmissani nostaisin matkamuistorahastoistani 4 prosentin nostosäännöllä vuosittaisen drinkkirahan.
Nordnetista löydän yhden pääosin Italiaan sijoittavan osakerahaston. Olen jo innokkaana painamassa OSTA-nappia, kunnes syvennyn asiaan hieman tarkemmin. Rahaston juoksevat kulut ovat 1,9%. Vaikka kuinka sallin tässä ostoksessa itselleni tunteilun, en viitsisi näin pöllöksi ryhtyä. Jokainen vähänkään sijoittamiseen perehtynyt tietää faktoja rahastojen kulujen vaikutuksesta sen tuottoon.
Italialaiset pörssinoteeratut rahastot
Nordnetin hakutoiminnolla löydän vain yhden Italiaan kiinnittyvän ETF:n. En kuitenkaan halua sijoittaa korkoihin edes ETF:ien kautta, joten jätän tämänkin kortin käyttämättä. Ehkä myös yllätyn hieman. Olin ajatellut, että rahastojen ja ETF:ien paljoudesta löytyisi sijoituskohde maalle kuin maalle, puhumattakaan Euroopan kolmanneksi suurimmasta talousalueesta.
En siis todellakaan ole etsimässä mitään kolmannen maailman banaanirahastoa, vaan haluan osaksi suuren eurooppalaisen maan yrityselämää. Se ei näytä ETF:ien tai rahastojenkaan kautta kovin helposti onnistuvan.
Löydän sivuston, joka esittelee laajasti eri maiden ETF-tarjontaa. Myös Italiaan sijoittavia ETF:iä on runsaasti. Just ETF:sin kautta olisikin tarjolla mielestäni mielenkiintoisia ja minulle sopivia pörssinoteerattuja osakerahastoja. Nyt löysin siis sopivan ostokohteen. Ainoa ongelma on, että välittäjien alasvetovalikosta ei löydy Nordnettiä eikä Nordeaa, joiden kautta sijoitan. En ole valmis avaamaan palvelua uudelle välittäjälle vain siksi, että pääsen kokoamaan matkamuistosalkkuani. Haluan sen olevan piriste osana jo olemassa olevaa normisijoittamistani.
Toivoni alkaa himmetä. Oliko tämä sittenkään niin hyvä ajatus, kuin aluksi luulin?
Voiko viineihin sijoittaa?
Viineihin sijoittamisesta löytyy paljon sivustoja ja artikkeleita. Rare Vine Investin sivuilla kerrotaan, että viini on maailman vanhin luksustuote, joka antaa turvallisemman, vakaamman ja korkeamman vuosittaisen tuoton kuin kiinteistöt ja osakkeet.
Vin X – sivuston kautta pystyy myös sijoittamaan viineihin. Sivusto mainostaa, että he kokoavat sijoittajalle itselleen sopivan portfolion eri viinilaatuja ja ohjaavat sijoitusten realisoinnissa.
Suurin haaste viiniin sijoittamisessa minulle on, että silloin pitäisi ostaa viiniä. Viinit voi rahdata Suomeen ja huolehtia itse niiden säilytyksestä. Vaihtoehtoisesti sijoituksen voi tehdä siten, että palveluntuottaja säilyttää viinit puolestasi. Joka tapauksessa tuottoa saa vasta, kun päättää myydä omistamansa juomat.
Tässä vaiheessa elämääni etsin sijoituksia, joista saa vuosittaista säännöllistä kassavirtaa, joten tämä(kin) kortti jää nyt käyttämättä.
Suoraan viinitiloihin pystyy sijoittamaan vain erikseen kumppaneita konsulttien kautta hakemalla. Vineyard acces Italia – nimisillä sijoitussivuilla toimialan sijoitushaasteeksi kiteytetään se, että ala on pienten perheyritysten vallassa. Ulkomaalaisiin sijoittajiin suhtaudutaan epäluuloisesti ja kieli- ja kulttuurimuurit ovat vieraan rahan esteenä alalle.
Mitä vaihtoehtosijoituksia olisi tarjolla?
Olen tietoa haeskelemalla jo oppinut, että Italia on perheyritysten luvattu maa. Olisikin ihanaa sijoittaa esimerkiksi oliiviöljyyn, mutta yritykset ovat visusti sukujen omistuksessa, eivätkä täten suomalaisen haihattelijan saavutettavissa.
Jos pullossa olevat nestemäiset aarteet eivät onnistu, olisiko nyt tilaisuus tehdä ensimmäiset vertaislainasijoitukset? Hakukoneet surraavat vimmaisesti, sillä en nyt suostu antamaan periksi. Vertaislainojakaan en Italian markkinoille löydä.
Tieto lisää tuskaa
Mitä enemmän selvittelen Italiaa sijoituskohteena, sitä vähemmän houkuttelevalta se sijoituskohteena vaikuttaa. Juttuja Italian monimutkaisesta ja hitaasta byrokratiasta löytyy laajalti.
Kaikki on hidasta: oikeusprosessit, lupamenettelyt ja niin edelleen. Kansainvälisessä vertailussa yritysten toimintaympäristön suotuisuudesta Italia on sijalla 58 eli kaukana, kaukana eurooppalaisesta keskitasosta, huipuista puhumattakaan.
Olen kahden vaiheilla. Oliko matkamuistosijoitukseni sittenkin vaan tosi huono idea, joka kannattaisi jatkoselvittelyn perusteella haudata. Vai voisivatko Italian liike-elämän haittatekijät jollain lailla toimia edukseni?
Warren Buffettin sloganeita lainaillaan usein, eikä aina ihan oikeassa kontekstissa. Etsin lähdettä hänen sanomakseen muistamalleni lausahdukselle, että hyvin hoidettu vakuutusyhtiö on kuin lahja, joka jatkaa antamistaan. En netin syövereistä lähdettä löydä, mutta uskotaan lause nyt kuitenkin Buffettin suusta lähteneeksi.
Italian suurin vakuutusyhtiö on Generali. Näen jo sieluni silmissä poloiset italialaiset täyttämässä paperisia vahinkoilmoituksia ja postittamassa niitä kolmena kappaleena yhtiöön. Ehkä he myös jonottavat lankapuhelimineen palvelunumeroihin, joissa kylmäkiskoiset käsittelijät ilmoittavat, että liite 47c puuttuu, eikä korvausta voida maksaa.
Uskon, että italialainen vakuutusyhtiö pitää häikäilemättä puolensa ja huolehtii, että viivan alle jää joka vuosi toivottu summa.
Kolmannes yhtiön liikevaihdosta tulee Italiasta, lisäksi yritys toimii suurissa eurooppalaisissa naapurimaissaan. Yhtiöllä on osta- suositus ja luvutkin näyttävät asiallisilta, PE- luku on hyvinkin alhainen. Osingonjako suhde on järkevällä tasolla suhteessa liikevoittoon, mutta osinkotuottoprosentti olisi ennusteiden mukaan ensi vuonna silti 7,4.
Yhtiö on pystynyt kasvattamaan osinkoaan reilut 10 vuotta, eli toiminta vaikuttaa vakaalta. Rinnassani ei sykähtele tunteen palosta, mutta olen silti mielestäni löytänyt itselleni sopivan matkamuistokohteen. Tämä se on.
Paljonko on sopiva matkamuistosijoitus?
Haluaisin vuosittain ostaa matkamuistosijoituksellani drinkin ja mieluiten tietenkin juoda sen jossain superkivassa paikassa, ehkä jollain uudella reissulla. (Josta ostan muistoksi taas uuden vuosittaisen drinkin tuottavan sijoituksen ja alkoholisoitumiseni kehä on valmis.) Drinkille tulee tietenkin eri paikoissa aika erilainen hinta, mutta päätän tavoitella vuosittain matkamuistosijoitukselleni 10 euron nettotuottoa.
Jotta pääomatuloja jää käteen kymppi, pitää niitä saada karkeasti laskien 15 euroa. Jos sijoitukselle laskee 5% osinkotuoton, muodostuu matkamuistosijoitukseni summaksi noin 300 euroa. Millä tahansa ulkomaan matkalla tuo summa on aika helposti shoppailubudjetti, joka saattaa tuntua kohtuullisestakin kuluttajasta sopivalta.
Sama raha voi myös upota moneen kertaan drinksuihin ja baari-iltoihin. Koska omalla reissullani en juhli enkä shoppaile, tuntuu ajatus matkamuisto-osakkeista itselle sopivan tuntuiselta tavalta hankkia muisto ihan erityisestä ajanjaksosta ulkomailla.
Pikkukaupat kannattaa tehdä kotipankissa
Ostan nykyisin osakkeita hyvin pienillä summilla, ja siksi minulle ehdottomasti paras kauppapaikka on kotipankkini Nordea. Kotimaisista ostoksista se veloittaa 1 % välityspalkkion, eikä alarajaa ole. Välillä olen tehnyt suorastaan mikro-ostoksia sijoittaen osakkeisiin vain joitakin kymppejä kerrallaan. Italian ostoksista välityspalkkio on 8 euroaa / toimeksianto. Lisäksi Milanon pörssi veloittaa 0,1% veron ostosummasta.
Käyn vielä tarkistamassa verotukseen liittyvät asiat. Verottajan sivuilta ilmenee, että toisesta EU-maasta saatuja osinkoja verotetaan samalla tapaa kuin kotimaisistakin yhtiöistä saatuja osinkoja.
Päädyn siis ostamaan 15 kpl italialaisen vakuutusyhtiön osaketta, joiden tuotolla toivoakseni saan ensi vuonna drinkin uudessa seikkailukohteessa, joka onkin jo valittu. Huomaan myös aloittaneeni kirjoitussarjan. Ensi vuonna tähän samaan aikaan kirjoitankin löydöksiäni seuraavasta matkakohteestani. Nice.
Nyt vielä nauttimaan loppusyksyn kauniista auringon paisteesta ja lähes 20 asteen lämpötilasta. Tämä reissu, jos mikä, on ollut aivan mahtava sijoitus.
**********
Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
**********
ps. Muita Italiajuttuja: