Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Vaatevuoden tilinpäätös

Paljonko minulla on vaatteita? Entä mikä olisi sopiva määrä vaatteita? Mitkä jutut ovat mielestäni paljon vaatteiden lukumäärää tärkeämpiä asioita vastuullisessa vaate-elämässä? Näistä asioista kirjoitan tänään.

Haluan pukeutua nätisti ja näyttää nätiltä. Ja haluan olla vastuullinen vaateihminen. Tämä on kirjoituksen verran tekstiilituskaa: vaikeilua turhamaisuuden ja vastuullisuuden välimaastossa.

Olisihan se ihanaa, jos garderobini koostuisi suomalaisten pienvalmistajien eettisesti valmistetuista laatutuotteista. Niin ei ole. Kaappini on täynnä vanhaa pikamuotia, lasteni ja siskoni vanhoja vaatteita sekä sekalaisia kirpparilöytöjä. Olen myös ollut hyvä ostamaan halvalla ”ihan hyvää”. Lisäksi ompelen itse.

Kirjoitukseni on nolo kahdella tapaa: se on seikkaperäisen vaate-avautuminen ja se on kuvitettu rumilla kuvilla. Tulen ulos kaapista: nappasin kuvitukseksi otoksia hieman Parempaa Seppälää edustavan ”matkapuvustoni” kuoseista. Kyllä, sitä ihan oikeaa Seppälääkin vielä löytyy.

Tapahtunut tähän mennessä

Vuosi sitten olin itseeni tyytyväinen. Kuvittelin rakentaneeni itselleni järkevän ja kohtuullisen vaatteidenostosysteemin. Olin päättänyt, että suunnittelemalla ja budjetoimalla koko vuoteni vaatehankinnat pysyisin kohtuudessa enkä sortuisi tarpeettomiin ja jälkeenpäin harmittaviin heräteostoksiin. Rinta rottingilla valmistelin aiheesta blogipostausta.

Kaikki meni kuitenkin pieleen. Kesken kirjoitukseni hiomista luin verkkoartikkelin vaatteiden lukumäärästä ja erehdyin laskemaan vaatteeni. Päädyin tuskallisen korkeaan numeroon. Viime vuonna tähän aikaan minulla oli 368 vaatetta. Kääk. Luku piti sisällään jokaisen sukkaparin, alusvaatteet ja urheilukamat.

Ostolakot ovat yleinen ratkaisu vaatetulvaan. Määräaikainen lakko ei minua pelasta. On tehtävä loppuelämän kestäviä muutoksia. Tuosta päätöksestä on nyt vuosi ja olen tilillä omista päätöksistäni. Pitivätkö ne?

Hirtän kirjoittamalla itseni numeroihin. Tekemällä kerran vuodessa blogipostauksen kulutustottumuksistani pyrin asettamaan itselleni rajoja. Shoppailu pitää tehdä ajatuksella, että sen kehtaa tunnustaa kirjallisesti. Revi siitä.

Miksi kirjoitan vaatteista?

Lähteistöä tekstiiliteollisuuden ilmastokuormitukseen ei ole vaikeaa löytää. Tästä WWF:n jutusta pääset katsomaan lukuja kulutuksestamme. Muutama vaatefakta tuosta artikkelista:

  • Jokainen suomalainen ostaa 13-16 kiloa vaatteita vuodessa. Kelaa. Se on lähes matkalaukullinen tavaraa.
  • Käytämme vaatteisiin 800 euroa / henkilö
  • Vaatekulutuksemme on kasvanut vuodesta 1996 yli 40 %.  

Tässä Ylen jutussa on myös mielenkiintoista asiaa siitä, mihin suuntaan tekstiiliteollisuutta ja käyttäytymistämme halutaan ohjata. On havahduttu siihen, että vaateteollisuus ja oma kulutuskäyttäytymisemme on järkyttävästi vinossa. Jotain pitää tehdä.

Uskallan väittää, että vaatteisiin kulutettu raha on suurimmaksi osaksi aivan turhaa kuluttamista. Tungemme kaappimme täyteen, stressaamme vaatekasoista ja pyykkivuorista ja tallaamme pallomme hiilijalallamme lyttyyn.

Entä jos tuo vuosittainen vaatteisiin käyttämämme 800 euroa käytettäisiinkin vaurastumiseen vaikka siten, että vaatteita ostettaisiin enää kahdella sadalla eurolla. Ja 600 euroa, eli viisikymppiä kuussa laitettaisiinkin kasvamaan. Kehotan vierailemaan jossain internetin lukuisista tuottolaskureista kurkkimassa millaisia vaikutuksia omaan talouteesi tuolla kulutusmuutoksella voisi pitkällä tähtäimellä olla.

Maltillinen vaatteisiin kuluttaminen on osa kaikkea kolmea hyvää asiaa, joita haluan toitottaa: mielenrauhaa, kestävää elämäntapaa ja vaurastumisen mahdollisuuksia: avot! Mitä mielenrauhalla on muka tekemistä vaatemäärän kanssa? Olen ihan varma, että jokainen vaatemääräänsä radikaalisti vähentänyt kertoo sinulle saman. Vaatteiden kansa säätämistä on satakertaa vähemmän.

Tuska siitä, ettei ole mitään päällepantavaa vähenee heti, kun päällepantavaa on ihan oikeasti vähemmän.

Montako vaatetta minulla on?

Kiusallista, mutta nyt en saa antaa nolostelulle periksi. Väen väkisin teen taas bittiavaruuteen listan vaatteistani. Tämä on itsesäätelyn keino, kerran vuodessa on katsottava totuutta silmiin.

20212022
alushameet22
alushousut4342
bleiserit44
collarit1515
farkut99
hameet45
juhlamekot1313
kangaspaidat1111
kesämekot53
liivit22
muut housut118
pitkähihaiset trikoopaidat1818
rintaliivit3534
shortsit22
sukat5546
sukkahousut1214
t-paidat3827
tunikat57
työmekot1111
verskat tms2017
villapaidat1615
villasukat77
villatakit1111
yökkärihousut99
yökkäripaidat88
yöpaidat22
Vaatteita yhteensä368342

Omistin viime vuonna tähän aikaan 368 vaatetta. Tämänhetkinen vaatesaldoni on 342. Huoh. ensimmäinen testi on läpäisty: vaatemääräni on vuodessa vähentynyt. Ei paljon, mutta on sentään.

Vaatteiden määrällä ei ole mitään väliä

Toisaalta vaatemäärän vähentyminen ei ole millään tavalla relevantti luku kestävän kehityksen tai harkitsevan kuluttamisen näkökulmasta. Olenhan saattanut vaatevuoteni aikana vaikka polttaa 126 vaatetta ja ostaa tilalle vain sata uutta.

Nuotiota en ole sytyttänyt, vaan olen koittanut luopua vaatteistani vastuullisesti. Suurimmaksi osaksi vaatemääräni on vähentynyt, koska olen kuluttanut puhki suuren määrän sukkia.

Ihmisen saatetaan ajatella olevan vaatearjessaan vastuullinen, jos hän omistaa vähän vaatteita. Vaatteiden lukumäärä ei kuitenkaan vielä kerro mitään vastuullisuudesta, se kertoo vain vaatekaapin sisällöstä.

Eli vaikka vaatteita olisi vähän, niitä saatetaan ostaa jatkuvasti lisää luopuen edellisistä ostoksista. Vaatteita saatetaan huoltaa huonosti tai pestä niitä kuluttaen luonnonvaroja silläkin tavalla turhaan. Lähteestä riippuen 30-60% hiilijalanjäljestä muodostuu vasta vaatteen ostamisen jälkeen.

Vastuullisuus on tekoja, ei numero.

Mikä olisi sopiva määrä vaatteita?

Ei hajuakaan. Viime vuonna määrittelin itselleni sopivaksi määräksi 250 vaatetta. Tänä vuonna asiaa arvioidessani olin valmis tiputtamaan jokaisen kategoriaan määrää aiemmasta ja pääsin ihannelukuun 220.

Monelle nuo lukemat ovat kauhistus. Erilaisia metodeja noudattavat pukeutujat tai minimalistit pystyvät hyvin paljon pienempiin numeroihin. Ei varmastikaan ole olemassa ihanteellista vaatemäärää. Kaikki riippuu elintavoista, työpaikasta, liikuntatottumuksista, perhetilanteesta, harrastuksista ja niin edelleen.

Tällä hetkellä asun yksin. Ongelmani on, ettei pesukone täyty millään. Kirjoitan tätä postausta kausityöreissulta Lapista. Koska minulla on mukana hyvin niukasti vaatteita, kokoilemme kämppäkavereiden kanssa keräilyeriä, jotta koneen kehtaa laittaa pyörimään ja joudun siltikin välillä pesemään vajaita koneellisia saadakseni puhdasta päälle. Pieni vaatemäärä ei olisi ongelma suurperheelliselle, isossa porukassa kone täyttyy kuin itsestään.

Vaatemäärä on yhtä mielekäs kilpailu kuin ihannepaino tai seksikumppanien määrä. Selvää lienee ainoastaan se, ettei meistä kukaan enää tarvitse lisää. Siis vaatteita.

Miten vaatemäärää voisi vähentää fiksusti?

  1. Kuluta loppuun

Tämä on ylivoimaisesti paras valinta. Jos vaate on jo hankittu, se kannattaa käyttää loppuun. Mutta onhan se kieltämättä vähän masentavaa. Jatkaa sen saman vaatekasan kanssa, joka nuhjaantuu ja kuluu väistämättä kuukausi kuukaudelta.

Vaatetuksella ja asulla on suuri vaikutus omaan oloon ja mielialaan. On ihan turha koittaa pyrkiä siihen, että vaatetus muuttuu pelkästään ekovelvollisuudeksi. Loppuun kuluttaminenkin on henkilökohtainen kokemus. Toinen ei halua nuhjaantunutta, toinen taas kestää pahatkin ratkeamat. Itse olen tänä vuonna huomannut, että sukat kuluvat ja trikoopaidat alkavat kuultaa läpi. Pyjamahousut repeilevät.

2. Vie kirppikselle

Kirppiksiä ei pidä käyttää roskiksina. Harjoittelen itse sitä, että jos huomaan että minulta jää käyttämättä jotain fiksua ja hyvää vaatetta, minun pitää malttaa luopua siitä ja antaa tuon vaatteen hyödyntää ja täydentää toisen vaatekaappia.

Voidaanhan vaatteilla tehdä myös hyvää. Eli ne voivat olla vähävaraisen huojentava löytö ihan oikeaan vaatetarpeeseen tai kirpparin tuotolla voidaan saada hyvää aikaan.

Aika monesti halutaan kyseenalaistaa vaateongelman ulkoistaminen kirpparille. Ajatus vaatteiden kierrättämisestä ikään kuin siunaa uusien hankkimisen, onhan niistä luopumiselle kunniallinen ja ekologiseksi brändätty tapa. Tämäkin ajatus on miettimisen arvoinen. Eli kirppikselle vienti ei saa olla syy ostaa uutta, vaan saada kaappiin jumahtaneet vaatteet käyttöön.

Itse olen vienyt kirppikselle vaatteita joihin olen

  1. nykyisin väärän muotoinen
  2. nykyisin liian mukavuudenhaluinen
  3. nykyisin liian viluinen
  4. nykyisin liian totinen

Paino ja vatsan ympärys voi muuttua monestakin syystä. Imetysvaatteita tarvitaan vain hetki. Lapset kasvavat. Eli onhan kirppiksille toki ihan oikeaakin tilausta. On suurta viisautta kierrättää vain tiettyä elämäntilannetta varten hankitut vaatteet eteenpäin.

3. Anna kaverille

Tämä olisi minusta ihan mahtava vaihtoehto: pitää vaihtelu- ja sovitusbileet johon jokainen toisi sellaisia vaatteitaan, joita ei enää aivan tunne omakseen. Itse olen enemmän sitä loppusijoituspaikka-osastoa. Olen tänäkin vuonna saanut tyttäreni vaatteita jotka eivät ole olleet hänelle enää mieluisia. Noilla lahjuksilla olen pystynyt korvaamaan hankintoja, jotka olisin muutoin tehnyt vaatekaupasta.

Mitä uutta olen vuoden aikana ostanut?

Pelkästään luopumisista ei vaatevuodessani kuitenkaan ole kyse. Olen tehnyt myös uusia hankintoja. Miksi, jos kerran lähtökohtaisesti omistan jo valmiiksi liikaa ja vielä tiedänkin sen? Koska uudet vaatteet piristävät ja tuovat iloa.

Viimeisen 12 kuukauden vaatehankinnat:

Mekko kirpparilta, 10€. Tämä oli puhdas tunneostos maaliskuussa. Olin tuskaillut ostamisen kieltäymyksessä ja kaikki tuntui olevan komerossani nuhjaantunutta. Uusi mekko piristi ärsyttävän paljon.

Toppatakki, kirpparilta 14€. En tarvinnut mutta haluisin. Suhde vanhaan takkiini oli kriisiytynyt. Se oli ok, mutta ei enää minusta riittävän kiva. Koska liikun yleisillä, olen paljon ulkona ja ulos pynttäytyminen pimeänä pakkasaamuna on mukavampaa tehdä kun tuntuu että on kivat kamat. Ostin kierrätystakin hyväntekeväisyyskirppikseltä ja vein samalle kirppikselle synninpäästönä kaksi vanhaa takkiani.

Marimekon pöytäliina kirpparilta, 7€. Ompelin liinasta hameen kesäjuhliin. En alkujaan ollut vaateostoksilla, vaan hoitelin ihan muita asioita. Kipaisin tutkimassa kankaat ”ohimennen” ja kauniskuosinen, edullinen brändikangas kutsui ostamaan. Kylläpä tämä hame ilahduttikin, sain koko rahalla vaikutusta mielialaan.

Kolmet alushousut, 13€ Tämä olikin vaatevuoteni ainut uutena tehty hankinta. En ole ostanut alusvaatteita kahteen vuoteen, mutta käytän niitä joka päivä. Ajattelin, että oli aika.

Ihan hyvä suoritus

Kourallinen kirpputoriostoksia ja uusi nippu alushousuja lienee aika maltillinen kokonaisuus koko vuoden vaatehankinnoiksi ja näin jälkeenpäin ajatellen uskallan olla itseeni aika tyytyväinen.

Ostosten lisäksi olen saanut muutaman vaatekappaleen lahjaksi ja kuten todettua, myös tyttären vanhoja vaatteita on kulkeutunut minulle.

Vaatevuoteni kappaleissa ja euroissa sisältäen ulko- ja sisävaatteet:

 kpleuroja
Ostettu kirpparilta331 €
Ostettu uutena313 €
Saatu lahjaksi4 
Heitetty roskiin-28 
Viety kirpparille-11 
Yhteensä-27 vaatetta44 euroa
Tässä taulukossa on mukana ostettu talvitakki ja kaksi kirpparille vietyä ulkotakkia, jotka eivät ole mukana ylemmässä, vain sisävaatteita koskevassa laskennassa. Siksi saldo heittää yhdellä.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna roskiin joutuneiden vaatteiden määrä tuntuu suurelta. Mutta kyllä, kyse oli ihan aikuisten oikeasti puhki kuluneista ja rikki ratkenneista vaatteista. Sukkia kului puhki, rempatessa vaatteisiin jäi maalia ja ihan oikeita loppuun kulumisia tapahtui paljon käytetyille luottovaatteille.

Pärjäänkö jatkossa alle 50 euron vaatebudjetilla vuosittain? En usko. Esimerkiksi kenkiä on hankittava aika ajoin ja mitä harvemmin hankkii, sitä tärkeämpää on ostaa kunnollisia.

Tärkeintä vastuullisessa vaate-elämässä on huoltaminen

Olennaisin vaatevuoteni asia eivät kuitenkaan ole luopumiset tai uudet ostokset. Suurin asia liittyy tekstiilihuollon rutiineihin. Tärkeintä on käyttää vaate loppuun, se on selvä. Mutta milloin vaate saavuttaa loppunsa, on paljon käyttäjästä kiinni. Pitkään käyttämisen puolesta puhuu myös vastuullisuusasiantuntija tässä Ylen jutussa.

Kolmella tekijällä voi vaikuttaa olennaisesti vaatteen elinkaareen:

  1. Peseminen
  2. Silittäminen
  3. Korjaaminen

Harvemmin pesty vaate kestää pidempään

Tuntuu ihan kamalalta tunnustaa, että olen tietoisesti vähentänyt pyykin pesua. Ja olen tehnyt sen vähentämällä vaatteiden vaihtoa. Tämän kirjoittaminen tähän tuo eteeni haisevan, pesemättömän tyypin jonka ympärillä pörrää kärpäsparvi ja palaverissa tai kahvitunnilla kukaan ei istu viereen.

Olen täällä blogissa tunnustanut kaikenlaista, mutta tämän pyykkäämättömyyden tunnustaminen tuntuu kaikilta kiusallisimmalta. Sen kertominen, että vaihtaa vaatteita vähän harvemmin kuin aikaisemmin, tuntuu häpeälliseltä ja nololta. Noh, tässä sen kuitenkin tunnustan. Olen alkanut pitää samoja vaatteita – tadaa- koko arkiviikon!

Olen osana pyykkiprojektiani oppinut tutkailemaan etukäteen kalenteriani: jos viikolla on jokin siistiä päällepantavaa vaativa juttu, aloitan tuon viikon jo upgreidatussa moodissa. Eli valitsen viikon asun sen tilaisuuden mukaan, jossa pukeutumisrima on korkeimmalla.

Pesun korvaa tuuletus

Koska olen päättänyt käyttää asua aina viikon kerrallaan, olen alkanut panostaa tuuletukseen paljon aiempaa enemmän. Välillä vien vaatteet ulos joka ilta. Ja on kyllä tosi kiva hakea partsilta aamulla tuuletetut vaatteet päälle. Olo on raikas (eli niitä kärpäsiä lentelee ympärillä huomattavasti vähemmän). Huomaatko: pyrin vieläkin koko ajan vakuuttelemaan, etten oikeasti ole likainen. En ole.

Silittäminen auttaa kahdella tapaa

Silitys on monen vähän nuhjaantuneen ja inasen ryhtiään menettäneen vaatteen pelastus. Nuhjaantuneisuuden lisäksi silitys auttaa myös pesun tarpeen vähentämisessä: lika tarttuu silitettyyn vaatteeseen huonommin kuin suoraan pesusta otettuun.

Varmaankaan sitä ei kannata tehdä, jos ei silittämisestä yhtään tykkää, tai silloin se ainakin kannattaa mahdollisimman edullisesti ulkoistaa. Tiedän esim. 4H-nuoria palkatun silittämään, ja on meilläkin taannoin maksettu lapsille silityksestä euron per tuote.

Äitinä olin tyytyväinen asiakas ja lapset pääsivät kohtuullisille tuntipalkoille. Joskus rahapulassa jopa kysyttiin, olisiko mitään silitettävää. Silitetty vaate on minulle pieni arjen luksus, toisille toki ihan normaalia arkea ja välttämättömyyskin. Kolmannelle kauhistus ja kummajainen. Toki silittäminenkin on energiaa kuluttavaa puuhaa ja se tulee tehdä vain pestyille puhtaille vaatteille.

Korjaaminen antaa vaatteelle vuosiakin lisäaikaa

Lapseni jakavat välillä perheen whatsapp-ryhmässä kuvalöydöksiään, jossa he vanhoissa perhekuvissa poseeraavat äidin korjaamissa vaatteissa. ja oh boy, äitipä on tosiaan korjannut, kerta toisensa jälkeen. Niin moneen kertaan, että nyt jälkeen päin naurattaa. 

Ongelmani eettisenä vaateihmisenä ei siis tosiaankaan ole se, ettenkö korjaisi ja paikkailisi, vaan se että olen korjannut lasteni vaatteita niin paljon, että he mahdollisesti tarvitsevat aikuisena siitä(kin) syystä terapiaa.

Tänä vuonna olen harjoitellut sitä, että vaate saa näyttääkin korjatulta. Minulle paikat ovat kuuluneet aiemmin vain lasten vaatteisiin, aikuisten vaatteista on korjattu kainalosaumoja ja muita piiloon jääviä vikoja. Näkyvä reikä on tiennyt vaatteen elinkaaren loppua. Tästä olen nyt harjoitellut pois. Jos vaate on ryhdikäs ja hyvässä värissä, mutta jostain näkyvästä paikasta rikki, korjaan sen ja jatkan käyttöä.

Tähänkin asiaan kynnys oli harmillisen korkealla. Yhtä hankalaa kuin tunnustaa käyttävänsä samaa vaatetta viikon verran on käyttää näkyvästi korjattua vaatetta. Ärsyttävää, millaisia rimoja sitä itselleen asettaa.

Yhden lempipaitani miehustasta löytyi kaksi reikää. Aiemmin olisin heittänyt pois. Nyt parsin ja paraatipaikalla näkyvät ompeleeni. Ennen kauhistus, tässä ajassa jo ihan ok.

Millainen vaatevuosi minulla on ollut?

Tärkein asia vaatevuodessani on ollut lopullinen suuntautuminen kohti yhä niukkenevaa vaatevarastoa ja järkevämpää vaatehuoltoa. Olen ymmärtänyt kuinka pientä valikoimaa vaatetta ihminen lopulta käyttää ja tarvitsee.

Tämä tekstiilituskastani tällä erää. Joku angsti sitä näköjään on vaatteiden suhteen aina menossa. Omat tuskani olen listannut alle. Oikeastaan jokaiseen on kulunut näin jälkeenpäin ajatellen yksi vuosikymmen:

  1. tuska siitä, ettei saa kaikkea mitä haluaa
  2. tuska siitä, ettei tiedä mitä halua
  3. tuska siitä, ettei löydä sitä mitä haluaisi
  4. tuska siitä, ettei saisi omasta mielestä haluta mitään

Entä ensi vuosi?

Nyt tapahtuu se hirtto-osuus: mitä hankintoja aion tehdä seuraavaksi? Seuraavaan vaatevuoteeni lupaan itselleni viisi asiaa:

  • Uudet lenkkarit: minulla on nyt työkenkinä ainoat kesälenkkarini. Ne ovat jo menossa puhki ukkovarpaan kohdalta. Käytän niitä vielä viisi kuukautta joka päivä ja sitten laitan ne roskiin. Ikää lenkkareille tulee neljä vuotta.
  • Uudet housut. En ole kahteen vuoteen ostanut kaupasta housuja, nyt on sen aika. Paluumatkalla täältä Lapista poikkeamme jo etukäteen tutkaillussa varastomyymälässä ja saan reisitaskuhousut vapaa-aikaan.
  • Kesäretki Ommellisen kauppaan on jotain, jota odotan jo nyt, vaikka sen aika on vasta ensi kesänä. En vielä tiedä ostanko valmisvaatetta vai kankaita. Saan yhden alaosan ja kaksi yläosaa.

Seuraavaksi vaatevuodeksi annan itselleni luvan neljän vaatekappaleen ja yhden kenkäparin hankintaan. Budjetti lienee jossain 300 euron tuntumassa.

Lenkkarit ovat kulutustavaraa ja sellaiset tarvitsen uudet, se on selvä. Yhtä selvää on, että vaatteita en tarvitse. Mutta haluan. Oma listani on pyrkimys kohtuulliseen kompromissiin. Sen verran uutta, ettei ala harmittaa, mutta ei liikaa, jotta tule huono omatunto.

Mitä voisit tehdä saadaksesi vaatearkea hallintaan?

Laske vaatteesi. Vaikka tuo luku voi olla kiusallinen ja laskenta voi olla työlästäkin, on lukumäärätietoisuudella ostohaluihin niin suuri vaikutus, että laskeminen kannattaa tehdä. Luku pitää sinut kurissa.

Tuuleta, silitä ja korjaa. Tuulettamisesta suoriudut varmasti itsenäisesti. Silittämisen voi aika usein ulkoistaa, jos se ei lainkaan itseä miellytä. Ja jos et itse osaa korjata, löydät aivan varmasti lähipiiristäsi osaajan, jos vähän kyselet. Ja usein tuo osaaja myös opettaa mielellään. Rohkeasti vaan neula ja lanka käteen tai ompelukoneen ääreen. Pärjäät kyllä.

Suunnittele. Pohdi, mitä tulet tarvitsemaan. Tee se kotona vaatekaapin äärellä, älä kaupungilla näyteikkunan edessä. Näin olet paremmin suojassa heräteostoksilta.

************************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

7 kommenttia artikkeliin ”Vaatevuoden tilinpäätös”

  1. Olipas mielenkiintoinen postaus! Olen itsekin tuskitellut vaatteiden kanssa ja viimein toissavuonna tajunnut, että olen tosi mahdoton heräteostelija. Siis kirppareilta, UFFin alesta, vintagetapahtumista, kaupoista, postimyynnistä… siispä oli aika asettaa itselle rajoituksia! Viime vuonna sain ostaa vaatteita neljänä kuukautena, tänä vuonna kolmena. Aluksi tein huikeita listoja, sitten yliviivasin niistä ja lopulta lista saattoi olla tyhjä kun oikein märehdin.

    Katsoin listaasi omistamistasi vaatteista ja tajusin heti, että minä omistan niitä huimasti enemmän. (Häpeä!) En tiedä uskallanko edes laskea omiani. Sitä paitsi niitä on myös muualla kuin kotona, joten laskeminen olisi aika ruljanssi.

    Tätä aihetta on kiinnostava miettiä ja näistä jutella muidenkin kanssa. Vaatteidenpesun vähentäminen on hyvä juttu! Sitä olen minäkin tehnyt. Turha veden lotraaminen pitäisi olla paljon häpeällisempi asia kuin järkevä ekologinen ajattelu, siitä siis pisteet sinulle!

    Thilda
    https://thildan.blogspot.com/

    Vastaa
    • Hei, kiitos palautteestasi. Kaikki itselle asetetut säännöt, ehkä vähän oudoiltakin tuntuvat, ovat varmasti hyviä jos tekevät tehtävänsä 😃.

      Vastaa
  2. Olipas todella paljon samaistuttavaa asiaa. Ja tunnustuksiak. (Erityisesti mainintasi harvemmista pesukerroista lämmitti mieltä, koska itse harrastan samaa. Osin jo siksikin, että laadukkaaksikin mielletty vaate (mm. Marimekko) usein kutistuu ensimmäisessä pesussa vähintäänkin helmastaan, joten ihan silläkin olen vältellyt jopa sitä ensimmäistä pesukertaa.

    Oma vaatekaappini on (ollut) lähinnä iso vitsi. Olen mm. aloittanut 5 vuotta sitten karsimisprojektin, jonka lähtötilanteesta olen kirjoittanut ensimmäisen kerran otsikolla ”Kohti hyvän mielen vaatekaappia”. Enkä enää edes muista, kuinka moneen otteeseen olen kaappien sisältöä mielestäni hyvinkin rankalla kädellä raivannut, mutta siitä huolimatta siellä on edelleenkin ylimääräistä, joka painaa alitajuntaa aina kun näen käyttämätöntä vaatetta henkareissa. (Koronavuosien etätyöaikaa ajatellen sitä ylimääräistä on noin 90%, koska päällä on ollut suht koko ajan samat luottovaatteet).

    Oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus, samoin kuin äkkiä silmäiltynä koko blogisi sisältö. Erityisesti raha-asiat kiinnostaa kovasti, koska olen niissäkin sellainen, että haluaisin tehdä asioille jotain (nyt olen laittanut vähän sivuun satunnaisille sijoitustileille, joista en oikeastaan tiedä mitään), mutta kärsin juurikin mainitsemastasi rahaujoudesta.

    Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta säästän sinut siltä ja jään seurailemaan :).

    Blogiisi löysin yllä kommentoineen Thildan blogin sivupalkin kautta. Kiitos Thildalle siitä .

    Vastaa
    • Hei Annukka, kiitos palautteesta. Blogin kirjoittaminen on superkivaa, mutta välillä tulee tunne että horisee avaruuteen. Siksi kommentit on aina erityisen kivoja ja on hienoa, jos joku näkee vaivan kirjoittaa. Ehkä komeromme vielä joskus ovat täydelliset, sitä kohti. 😀

      Vastaa
  3. Kiitos mielenkiintoisesta ja rehellisestä kirjoituksesta! Erityisesti pidin tuosta, kun tunnustit, että uusi vaate piristää. Olen täysin samaa mieltä. Tuulettaminen ja pesemisen harventaminen ovat hyviä myös, samaan suuntaan olen tullut.

    En ole vielä laskenut omaa vaatemäärääni, mutta muuttojen myötä niitä on kyllä tullut käytyä läpi ja todettua, että paljon on, karsimisen jälkeenkin. Kirpputoreilta ja second hand -myymälöistä sekä superaleista niitä on viimeisimmät vuodet tarttunut mukaan – rahallisesti siis käytän vähän, mutta turhan täydet vaatekaapit kyllä vähän ahdistavat.

    Säännöllisesti huomaan ajattelevani, mitä tapahtuisi, jos jättäisin käyttöön vain suht pienen osan vaatteistani ja ensin pakkaisin muut vaikka matkalaukkuihin pois silmistä. Olisiko helpompi luopua, kun 6-12 kk olisi takana väljien kaappien ja niiden ihanimpien lempivaatteiden aikaa? Ehkäpä piankin otan tämän kokeiluun.

    Viiden vaatteen vuoteen lähdin tämän vuoden alussa intoa puhkuen, mutta en siinä pysynyt. Kuitenkin haaste sai asian pysymään mielessä ja uusi vuosi & sama haaste, nyt aion tiiviisti pysyä tässä. 🙂

    Oletkohan jo kirjoittanut vuoden 2023 vaatevuodestasi? Menenkin tutkimaan asiaa. Kiitos kun kirjoitat!

    Vastaa
    • Moi ja kiitos palautteesta. Kun palasin ensimmäiseltä pidemmältä reissultani kotiin, (jonka aikana olin käyttänyt vain muutamia vaatteita) pakkasin uskoakseni suurimman osan vaatteistani varastoon ja jätin jäljelle vain 2-3 kappaletta kutakin vaatetta. Ajattelin, että käytän nuo vaatteet loppuun ja ”käyn omassa vaatekaupassani” hakemassa uutta ylle tarvittaessa. Huomasin kuitenkin, että niin hassua kuin se onkin, kaipasin vanhoja vaatteitani. Siistit vaatepinot eivät siis olleetkaan niin ihana asia, vaan kävin kerta kerran jälkeen tonkimassa varastoistani päälleni jonkin tietyn t-paidan, collarin tai villapaidan.

      Niinpä poispakkaamani vaatteet ehtivät jo muutaman kotona vietetyn kuukauden aikana aika suurilta osin vaeltaa takaisin osaksi aktiivisesti käytössä olevaa vaatekaappiani. Ainakaan minulle ei siis toimi vaatteiden siirtäminen syrjään. Jokainen toki toimii itselleen luontevalla ja sopivalla tavalla.

      Vuoden 2023 vaatetuskailuni, jotka ehkä tosin jo löysitkin, löytyvät täältä.

      Vastaa

Jätä kommentti