Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Vielä ehtii: myöhäismuodostuneita uudenvuoden suunnitelmia

Hassua, että tuntuu jotenkin välttämättömältä perustella, miksi kirjoittaa tavoitteistaan vasta 31.1. eli ihan kamalasti ”myöhässä”. Some- ja blogimaailma on näin tammikuun lopulla ajanut jo täysin ohi uudenvuoden lupauksista.

Kirjoitan tavoitteistani nyt, sillä olen halunnut haudutella. Moni vuoden 2022 tavoite ja toive on kirkastunut vasta vuotta 2021 summaillessani. Elämää saa oletettavasti suunnitella kokonaisvaltaisesti eteenpäin myös helmikuun alkaessa.

Uuden vuoden suunnitelmiin liittyvä ensimmäinen mielikuvani on pontevat tsemppitavoitteet: nyt ainakin käyn kaksi kertaa viikossa salilla, valmistan joka aterian alusta asti, lopetan sokerin syönnin ja karsin tavarakaaosta. Tuhahtelen siis ylemmyydentuntoisesti paitsi uudenvuoden lupausten julkilausumisen ehdottomille dediksille, mutta myös niiden sisällölle.

Tärkein tavoitteeni on edelleen laiskottelu. Haluan, että elämässäni on entistä enemmän levollista joutilaisuutta ja aikaa rauhassa oloon. Haluan, että elämässäni on rimoja ja vaatimuksia yhä vähemmän. Ja itsehän niitä yleensä itselleen asettaa, vaikka muuta väittäisikin. Sitähän firettäjä lopulta tavoittelee: lisääntynyttä vapaa-aikaa ja niukkoja velvoitteita. Mikään ei estä pyrkimästä tuohon mielentilaan jo nyt, vaikka herätyskello vielä soikin 6:45.

Ei suoritteita, mutta suunta

Vaikka ei rimoja virittäisikään, ajattelen silti, että jotain pitää tavoitella: elämä valuu sormien välistä, jos ei yhtään mieti, mitä siltä haluaa. Aika ihmeellisen monta asiaa on tässä elämässä mahdollista, jos niitä lähtee aktiivisesti tavoittelemaan.

Tavoitteitani vuodelle 2022 on kolmenlaisia:

*aineettomat hyvänmielen tavoitteet

*konkreettiset hankinnat

*taloudelliset päämäärät

1.   Aineeton hyvä: elämä ja terveys

Tämä on jankuttamisen uhallakin kirjattava aina ensimmäiseksi tavoitteeksi, jottei totuus unohtuisi. On hienoa, jos on elossa. Se on ensimmäinen hyvä tavoite vuodelle 2022. Pahasti sairastaneelle jokainen vuosi on lahja, eikä lisäaikaa ota itsestäänselvyytenä.

Ensimmäinen toiveeni vuodelle 2022 on, että saisin olla juhlimassa sen loppua. Eli jos 31.12.2022 lillun tuttuun tapaan samppanjalasi kädessä mökkipaljussa tähtitaivaalle tuijotellen, on olo kuin lottovoittajalla. Jes, sain vielä yhden! Omaan napaan tuijoteltuani totean vielä sen itsestään selvyyden, että toivon kaikille läheisilleni terveyttä ja tasapainoa alkavaan vuoteen.

Tokaksi toivon kahta verikoetulosta viitearvoissa. Eli syöpämarkkerit saisivat minun puolestani loistaa jatkossakin poissaolollaan. Vuoden lopussa loppuu viisivuotisseuranta ja säännölliset syövän uusiutumista kartoittavat tutkimukset. Vaikkakaan varjo ei tietenkään elämästä koskaan poistu.

Terveyttä otetaan, jos annetaan. Vaikka moni terveysguru muuta väittää, on lopullinen terveys aina sattumankauppaa. Ainut asia, johon satavarmasti voi terveydessä vaikuttaa, on sen arvostus.

Hyvinvointi onkin sitten jo monella tapaa omissa käsissä. Se että nukkuu, syö ja liikkuu fiksusti. Oma mielenrauhakin on pitkälti hallittavissa. Saan itse valita mihin tilanteeseen takerrun tai kenen annan mieleeni vaikuttaa. Tätä harjoittelen edelleen, mutta viime vuosina olen yllätyksekseni edistynyt tässä hyvin.

Kyllä, syöksyn edelleen tuskastumisen alhoihin ja harmistun liikaa milloin mistäkin, mutta harjoitus auttaa tässäkin asiassa. Ja hajauttaminen. Työni ei ole muuttunut miksikään, mutta vapaa-ajassa tapahtuu niin paljon, etten ehdi työtä suuremmin miettimään. Eikö ole harmillista? Korjaava toimenpide työmurheisiin onkin omassa toiminnassa?

Korostettakoon vielä, että katson voivani merkittävästi vaikuttaa mielenrauhaani vain siksi, ettei elämässäni ole ihan oikeita vaikeuksia, vaan ihan normistressiä vaan.

Hyvää mieltä budjetoimalla

Hyvästä mielestä aion pitää huolta myös budjetoinnin kautta. Eli aion kuukausittaista rahan kulutusta suunnitellessani huolehtia, että joka kuussa teen jotain erityisen mukavaa ja suunnittelen siihen erikseen varoja. Kyllä: ajattelen, että rahalla voi ostaa itselle hyvää mieltä. Kukkakimppu, kampaajakäynti tai kahvit kauniissa ympäristössä tai konserttiliput. Esimerkiksi.

2.   Konkretiaa: metsää ja keittiö

Otsikossa on kiteytettynä kahteen sanaan asiat, joita tältä vuodelta toivon. Kirjoitin toissa viikolla metsäunelmastani, joka on niin kuumottava juttu, että se ansaitsi tavoitteena ihan oman kirjoituksen. Metsään palaan toivoakseni vielä monen kirjoituksen verran tänä vuonna. Toinen elämänlaatua parantava tavoite alkaneelle vuodelle on uusi mökkikeittiö.

Hölmöä keittiöunelmassani on se, että se tulee mökille. Tarkemmin sanottuna mökille, jota en itse omista. Mökin omistaa puolisoni, jonka kanssa minulla on avioehto. Säästän siis vimmatusti rahaa ja otan hetkellisesti hieman velkaakin, jotta saan toisen omistamaan kiinteistöön uuden keittiön, enkä edes tykkää laittaa ruokaa. Mikä järki tässä nyt on?

Toteutan samaa periaatetta kuin muissakin kodin hankinnoissa. En voi olettaa, että puolisoni lähtisi kaivamaan kuvettaan vain siksi, että jokin asia on minun mielestäni kiva tai tavoittelemisen arvoinen. Ja ihan varmasti myös puolisoni panostaa laatuaikaamme mökillä. Se vaan tapahtuu erilaisten hankkeiden ja ostosten muodossa, kuin omat prioriteettini ovat. Hän ostaa jotain tyhmää ja tylsää taloteknikkaa jonnekin tekniseen tilaan.

On oikeastaan ärsyttävää myöntää, kuinka ihanalta unelma uudesta keittiöstä tuntuu. En haluaisi olla se tyyppi. Mutta onhan se nyt mageeta: uudet kvartsitasot ja kolhutonta pintaa. Ah. Tärskyt keittiötädin kanssa on jo sovittu ja olen käynyt hipelöimässä erilaisia pintoja myymälässä. Kyllä tämä maaliin tänä keväänä menee.

3.   Taloudelliset tavoitteet

Kolmannet tavoitteeni liittyvätkin firettämiseen. Tärkein taloudellinen tavoitteeni ei kuitenkaan liity omaisuuden, sijoitusten tai tulojen kasvattamiseen millään saralla. Keskeisin taloudellinen tavoitteeni vuodelle 2022 on, että haluan tulla toimeen alle tuhannella eurolla kuukaudessa.

Toimintatonnin haluan kattavan arkeni kokonaan: kaiken kuluttamiseni mukaan lukien kesän lomamatkan. Vuonna 2021 keskiarvokulutukseni kesälomamatka mukaan lukien oli 1241 euroa kuukaudessa. Haluan siis tiristää tänä vuonna kulutusta 20% viime vuotista pienemmäksi. Mielestäni olin viime vuonna aika höveli rahan kanssa, joten tämän tavoitteen ei pitäisi olla hankala, mutta katsotaan.

Ymmärrän, että moni tulee jatkuvasti toimeen hyvin paljon pienemmällä rahalla kuin tuhat euroa ilman, että se on heidän oma valintansa. Tavoitteeni ei siis ole monelle ihmiselle tavoite, vaan osa normaalia arkea. Anna minun silti harjoitella vähemmällä rahalla toimeen tulemista siitä mieltäsi pahoittamatta.

Kyse ei ole vuoden kestävästä projektista, vaan elämäntyylin ja kulutuksen vakiinnuttamisesta sille tasolle, että uskallan jättää kokopäivätyöt. Tavoite vähällä rahalla toimeen tulemisesta ei lisää epämukavuuttani, vaan valinnan mahdollisuuksiani. Ihmisellä, joka tarvitsee joka kuukausi 3000 € elämiseen, on elämässään huomattavasti vähemmän vaihtoehtoja kuin henkilöllä, joka pärjää alle tonnilla. Pienten menojen tavoite on ensisijaisesti vapausvalinta.

Vuoden 2021 kulutuksestani voit lukea täältä. Olen toki aina seurannut menojani, nyt vähän vielä särmään taulukoitani ja aloitan vuoteni tarkemmalla kategorisoinnilla. Tonni ei ole jokaisen kuukauden ehdoton raja, vaan se on keskiarvoisen kuukausikulutuksen limiitti: vuoden lopussa haluan sanoa, että käytin elämiseen koko vuoden aikana alle 12 000 euroa.

Ensimmäinen tonnin kuukausi alkaa tätä kirjoittaessa olla takana. Olen vähän vieroksunut monen rahablogin kuukausikatsauksia, eli olen ajatellut, etten halua sellaisia kirjoittaa. Toisaalta käyn itse lukemassa muiden rahablogien kuukausipostaukset ja huomaan, että eniten omassakin blogissani käydään lukemassa rahapäivityksiä. Joten meinaan jatkossa pohtia tavoitteitani ja rahatilannettanikin blogin sivuilla säännöllisemmin.

Entä jos koko homma harmittaa?

Onko luvassa vuosi, jolloin kärvistelen tuskissani ja tylsistyn, kun en voi tehdä mitään mukavaa, ostaa mitään ihanaa enkä mennä minnekään? En tiedä. Katsotaan. Lupaan ihan koko vuoden listata menojeni ohessa varjobudjettia: listausta mielihaluista ja toiveista, jotka jätän säästäväisyyden nimissä toteuttamatta.

Tavoite ei siis ole pelkästään elää vähällä rahalla. Tavoite on tutkia, miltä vähällä rahalla eläminen tuntuu. Listaan siis tekemättä tai hankkimatta jätettyjen asioiden oheen myös niiden hintalapun. Voisihan sitä vaikka yltiöpäissään luvata itselleen, että vuoden lopussa saa ostaa kaiken, jota vuoden aikana ilmenneistä toiveista vielä vuoden lopussa haluaa. Kelaa: saisi kerralla ostaa ihan kaiken. Kai-ken! Uskoisin ettei se ole tuhoon tuomittu lupaus. Vuoden harkinta-aika ehtii laimentaa aika monta toivetta.

Palaan tähän. Lupaan siis ainakin listata mielitekojani ja hinnoitella ne. Se, mitä listalle sitten tekee, jää mietintään. Pääsenpähän ainakin konkreettisesti tutkimaan, mikä on tonnin elämän ja toive-elämäni välinen hintaero. Vai onko sitä?

Nettovarallisuus

Laskin nettovarallisuuteni ensimmäistä kertaa elokuussa 2021. Tuolloin se oli 354 221 €. Ekaa kertaa sen laskettuani määrittelin, että tavoittelen vuosittain kaksinumeroista prosentuaalista kasvua. Eli hieman pyöristeltynä tämän vuoden tavoitteenani on, että 1.8.2022 nettovarallisuuteni on 390 000 €. Moni havittelee paljon aggressiivisempaa kasvua, tämä tahti riittää kuitenkin minulle hyvin.

Nettovarallisuuden kasvua tavoittelen kolmella tavalla: lyhennän asuntolainaa ja sijoitan sekä palka- että osinkotuloja. Kolmanneksi säästän ostaakseni metsää, jota varten nostan myös lainaa. Uskoakseni jokainen näistä kolmesta ratkaisusta vastaa omasta tasavahvasta askeleestaan nettovarallisuuden kasvattamisessa.

Pörssikurssien nousuun en uskalla kamalasti paukkuja laittaa, enkä myöskään usko asuntojeni arvon ensi vuonna nousevan. Kiva jos lisäapua tulee myös arvonnousun muodossa.

Haaveeni uudesta keittiöstä tarkoittaa, että säästän merkittävästi hankintaan, joka ei kerrytä varallisuuttani. Nettovarallisuuden karttuminen ei millään mittapuulla olekaan tärkeimpiä tavoitteitani, mutta toki haluan vuosi vuodelta olla varakkaampi, sen myönnän. Pitäisin tosi huolestuttavana tilannetta, jossa omaisuus hupenisi kasvamisen sijaan, varsinkin kun itseäni firettäjäksi tituleeraan.

Sijoittaminen

Sijoitin viime vuonna osakkeisiin yhteensä 10 000 euroa. Summa nousi suunnitellusta lähinnä siksi, että matkustaminen näytti jäävän pysyvästi pois kuvioista. Olin asettanut itselleni tuleviksi vuosiksi 8000 euron vuosittaisen sijoitustavoitteen.

Vuonna 2022 lasken kuukausittaista sijoitussummaani 500 euroon, eli vuodessa ehtinee karttua 6000 sijoitettua lisäeuroa. Panostan tänä vuonna lyhyen tähtäimen hankintoihin ja lisäksi sijoittamista vauhdittanee runsas osinkovuosi. Uskon saavani osinkoja suurin piirtein saman verran kuin palkkarahoistakin laitan sivuun, etenkin kun osa säästöistäni on osakesäästötilillä, jonne osingot maksetaan verottomana.

Osakesalkkuni tuottoja pohdin viime viikolla yhden kirjoituksen verran. Sijoittamiseen liittyvä konkreettinen tavoite on tänä vuonna 7 % osinkotuotto, joka on aika varovainen laskelma.

Säästäminen

Nettopalkkani 90 % työajalla on hitusen alle 3000 euroa. Vuonna 2021 säästöprosenttini oli 46 %. Vaikka tänä vuonna käytän kulutukseen vain noin kolmanneksen tuloistani, ei säästöprosentiksi silti muodostu 70 %, sillä yksi säästöjeni kohde, eli mökkikeittiö, ei minua rikastuta. Sitä varten ”säästetty” raha on oikeasti vaan iso kulutuspumpsi, joka toteutuu vuoden 2022 aikana.

Näin rahankäyttöni luullakseni jakautuu vuonna 2022:

Kuluttaminen€/kkVaurastuminen€/kk
Arkikulutus1000Sijoittaminen500
Keittiöremontin toteutus500Metsäpalstaan säästäminen300
Asuntolainan kulut ja korko30Asuntolainan lyhennys600
Yhteensä:15301400

Tavoitteeni säästöprosentiksi on 50 %. Se tarkoittaisi pientä nousua viime vuoteen ja on minulle tässä vaiheessa aivan riittävä tavoite pitkän tähtäimen päämääräni huomioiden. Taulukossa määritelyllä jaolla se ei taida ihan toteutua, mutta olen jo niin kiinnittynyt keittiön kivitasoihin, etten oikein haluaisi niistä tinkiäkään. Katsotaan.

Maksan luultavasti koko lomarahalla asuntolainaa pois, joten sillä liikkeellä saan varmaankin säästöpuntit tulevalta vuodelta tasan, jos muita yllätyksiä ei tule. Mutta elämähän on yllätyksiä täynnä. Koska tahansa voi tapahtua jotain ihanaa!

Kaikki on korkeammassa kädessä

Tämmöisiä. Vaikka ajan kulumista haluaisi vuosi vuodelta hidastaa, en millään malttaisi odottaa sitä, että pääsen vuoden lopulla tutkimaan, mitä tässä postauksessa kirjatuille tavoitteille kuuluu. Ja siis omg jos mulla on vuoden lopussa metsää, keittiö ja jos firetyssuunnitelmani etenee osinkotulojen ja säästöjen saralla kuten olen kaavaillut.

Meidän on ihan turha kuvitella, että elämä olisi projekti, jota voi steppi stepiltä itse viitoitettuna suorittaa. Mutta mitään ei tapahdu, jos ei ensin unelmoi ja sitten ryhdy toimeen. En ole insinööri, mutta aika insinöörimäisesti vielä excelöin jaaritteluni:

Vuoden 2022 tavoitteet:”paino-
kerroin”
1. Pysy hengissä15
2. Perheessä voidaan hyvin15
3. Pysy terveenä10
4. Oma metsäpalsta10
5. Uusi mökkikeittiö10
6. Hyvä, levollinen perusolo10
7. Kuukausittaiset hyvän mielen jutut10
8. Tonnin kuukausikulutukseen tottuminen10
9. Osinkotuotto 7 % SiPosta5
10. Nettovarallisuus +10 %5

Jostain sattui äskettäin silmään sanontaversio: jos ei kuuseen kurkota, kököttää loppuelämänsä katajassa. Tavoitteideni kirjaaminen tuntuu jotenkin nololta ja ylimieliseltäkin, en tiedä miksi. Kehtaisinko tosiaan toivoa itselleni noin hyvää vuotta? Koitan opetella siihen, että hyviä asioita tapahtuu, jos niitä tavoittelee ja jos tavoitteensa sanoo (=kirjoittaa) ääneen. Joten turha kai tässä on ujostella, se ei auta ketään.

Jäin yleisellä tasolla miettimään, miksi me lupaamme jotain kun vuosi vaihtuu, tai miksi me asetamme tavoitteita. Jonkinlainen elämän merkkipaaluihin ja ajankiertoon liittyvä juttuhan tämä on. En löytänyt niin hyvää pohjatietoa kuin olisin halunnut, mutta tässä Kotilieden artikkelissa käsitellään kivalla tavalla uuden vuoden lupauksia ja tavoitteita. Artikkeli sisältää myös linkkejä hieman taustoittavampaan pohdintaan.

Unelmarikasta vuotta vielä tässäkin vaiheessa meille jokaiselle.

****************************

Olen 47-vuotias terveydenhuollon sekatyöläinen. Kirjoitan matkastani pois kokopäivätyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen avulla. Viisastelen, vaikelen ja ylianalysoin. Kirjoitan hyvästejäni työelämälle, omavaraistelen, nuukailen ja opettelen ottamaan rennosti.

Jätä kommentti