Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Syyskuun budjetti ja nettovarallisuus

Olen Löytänyt Täydellisen Rahakirjan!

Julia Thurénin Kaikki rahasta – kirja on aivan mahtavaa kuunneltavaa. Välillä nauran ääneen, niin tarkasti Thurén kuvaa myös minulle tuttuja ajatuspolkuja. Thurénin lähtökohta on, että rahasta pitää puhua. Hän korostaa, että rahankäyttöä kannattaa suunnitella ja harjoittelemalla onnistuu lisäämään omaa taloudellista turvallisuuta.

Thurénin tyyli on kohtelias. Hän kirjoittaa huomaavaisesti siitä, ettei kaikki ole kaikille mahdollista. Vakaaseen taloudelliseen asemaan tarvitaan monta komponenttia, jotka eivät välttämättä ole omissa käsissämme. Esimerkiksi terveys ja parisuhde auttavat paljon vaurastumisen polulla. Niitä ei ole suotu kaikille.

Ei käy kiistäminen: kaikki eivät voi vaurastua. Mutta häkellyttävän suuri joukko ihmisiä, jotka voisivat vaurastua, eivät sitä tee. Samaan aikaan he varmasti myöntäisivät, että olisi mukavaa, jos olisi enemmän rahaa.

Thurén on siis kirjoittanut jo kaiken, mitä itse ajattelen rahasta. Tunnustan muun muassa ajatuskulun, jonka Thurenkin myöntää: hän haluaa, että asuntolainaa on maksettuna siten, että lainaa on jäljellä tasasumma. Myös minä toimin näin. Miksi ihmeessä: näennäisesti siksi, että minun on helpompi seurata maksuaikataulua, jota pyrin joka kuukausi nopeuttamaan jo suunnitellusta. Mutta ihan oikeasti vain siksi, että haluan velkani olevan tasasumma rahaa.

Thurénin kirja pitäisi ostaa jokaiselle ylioppilaalle. Tai ei, jokaiselle rippilapselle. Näitä asioita pitää ajatella jo kasvaessa, ei vasta sitten kun seisoo muuttolaatikot pakattuna, lähtövalmiina vanhempien eteisessä.

Budjetointi On Rahataitojen Perusta

Kirjoitin jo aiemmin budjetoinnista rahataitojen perustana, ja Thurén toistaa samaa viestiä. Meillä kaikilla on erilainen suhde tarkkuuteen ja taulukoihin. Minulle taulukointi on luontevaa, eikä tarkkakaan budjetointi stressaa tai ahdista millään tavalla. Päinvastoin: budjetointi tuo minulle mielenrauhaa.

Alla on syyskuun 2021 budjettini palkkatulojeni käytön osalta. Ruokaraha on viime kuun ruokalasku, ei arviobudjetti. Ostamme mieheni kanssa kaiken ruoan vain siihen tarkoitetulla luottokortilla ja maksamme laskun puoliksi seuraavana tilipäivänä.  Nyt maksettava lasku on suuri: se sisältää kesän humputtelua ja lisäksi meillä oli kahdet viikonloppuvieraat.

Joitakin kymppejä varaan kuukausibudjetissani käyttörahaa myös päähänpistomenoihin: afterwork-olueen tai kahvillakäyntiin. Leffalippuun tai ompelukoneen neulaan. Voi toki mennä kokonainen viikko, etten käytä rahaa lainkaan.

Olen aiemmin jaotellut tuloni vain pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin. Kaikki rahasta– kirjaa  kuunneltuani tein ensimmäistä kertaa budjettiin kolmijaon.

Välttämätön Kulutus

Ensimmäinen osa menoistani on minulle välttämätön kulutus. Siihen olen kirjannut minulle ehdottomia menoja. Omat välttämättömät menot ovat hyvin henkilökohtainen ja elämäntilanteeseen ja elinpaikkaan sidottu määritelmä, joten yhtä ainoaa ratkaisua tähän ei ole. Jokainen päättää itse, mitä välttämättä tarvitsee voidakseen ja elääkseen hyvin.

Pidän välttämättömien menojeni määritelmää tietoisesti aika löyhänä. Välttämättömiksi katsomani menot muodostavat minulle vuosibudjetin pohjaa tulevaisuutta varten. Jos määrittelen välttämättömät menoni liian tiukasti, päädyn budjetoimaan palkattomaan elämääni liian vähän varoja. Tällä erää en tarvitse budjetointia varmistamaan rahojen riittävyys. Tarvitsen budjetointia suunnitellakseni tulevaisuutta ilman palkkatuloja.

Ei-Välttämätön Kulutus Ja Lyhyen Tähtäimen Säästö

Kakkoskorini asiat voisin suoraan pyyhkiä pois ja elämäni jatkuisi entisellään. Tämä ei-välttämätön kulutus toteutuu, koska minulla on siihen mahdollisuus. Olen elänyt myös ilman tätä osaa budjetistani ja tiedän, ettei kulutukseni karsiminen ole minulle ongelma.

Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt, että tällä hetkellä elämässäni on myös mukavuusbudjetti. Kuten tulee olemaan myös siirtyessäni pois työelämästä, ainoastaan pienempi sellainen. Osan näistä rahoista siirrän toiselle pankkitilille, ja minulla on tuolla tilillä eri käyttötarkoituksiin allokoituja varoja. Osan toki käytän saman tien.

Vaurastuminen

Viimeinen osuus budjetistani on rahaa, jota en aio käyttää lähitulevaisuudessa, enkä ehkä koskaan. Vaurastumiseen käytettyjen rahojen tarkoitus on karttua ja luoda lisää varoja joko arvonnousun tai osinkojen myötä.

Ensimmäistä kertaa laskin myös säästöprosenttini. Firettäjillä se lienee perusoletuksena jossain 50% hujakoilla, blogien mukaan moni säästää jopa 70 -80% tuloistaan. Minä olen juuri sitä mitä säästöprosenttini näyttää: wannabe-firettäjä. Ajattelen, että säästöprosenttini voi lähikuukausina nousta reilustikin, mutta tässä hetkessä mennään näin.

Välttämättömien menojen summa on mielestäni suuri. Siellä on kaksi pompsia: vettä pitävä ulkoilupukuni hajosi ja tarvitsin uuden, sillä pyöräilen työmatkat. Lisäksi kävin kampaajalla siistimässä itseni harvinaista juhlatilaisuutta varten. Toisaalta selittelyt sikseen, aina tapahtuu jotain. Yksittäistä kuukautta tärkeämpää onkin seurata menoja vuositasolla. Tällä hetkellä välttämättömien menojen kuukausittainen keskiarvoni koko vuodelta 2021 on 830 euroa kuukaudessa.

Olenko Oikeasti Pärjännyt Pienillä Tuloilla?

Thurénin innoittamana etsin myös vanhat taulukkoni muutaman vuoden takaa. Alla menoni marraskuulta 2016. Tein tuolloin osa-aikatöitä ja opiskelin eli nettotuloni olivat melko vaatimattomat. Sitkeästi näköjään silloinkin kuitenkin säästin. Ei se summa, vaan periaate: aina jotain jemmaan, vaikka kuinka vähän.

Minulla ei tuolloin ollut asuntovelkaa, mutta auto oli minulle tärkeä vuorotyön ja toisella paikkakunnalla tapahtuneen opiskelun vuoksi. Käyttörahaan olen näköjään laskenut ruokamenot ja bensat, muistan pitäneeni satasen viikkobudjettia.

Muistan, että minun piti olla tosi tarkka rahan kanssa, koska tuloja oli vähän. Mutta en mitenkään muista, että olisin ollut huolissani rahatilanteestani, tai että pienet tuloni olisivat vaivanneet minua. Saan vanhoista taulukoistanikin uskoa siihen, että pärjään vähällä myös jatkossa.

Kaikki rahasta – kirja oli minulle huojentavaa luettavaa. Oli ihanaa löytää kirjoittaja, joka suhtautuu rahaan yhtä hassun tarkasti kuin minä ja jolla on samanlaisia ajatuksia kuluttamisesta. Vaurastuminen ei tarkoita törsäilyä. En ole niin outolintu kuin luulen.

Vahva lukusuositus hyvälle kirjalle: kannattaa lukea. Vahva lahjaehdotus kaikille nuorille: kannattaa laittaa joku toinen lukemaan.

Miten Seurata Omaa Taloudellista Tilannetta?

Ainoastaan yhdessä asiassa olen Thurénin kanssa eri mieltä. Hän kertoo kirjaavansa almanakkaansa kuukausittain kaikkien tiliensä saldot ja asuntovelkansa määrän. Hän kertoo taloudelliseksi tavoitteekseen, että joka kuukausi pitäisi olla vauraampi kuin edellisessä kuussa.

Tuo ei tokikaan ole huono tavoite, mutta jos sijoittaa osakkeisiin, ei kuukausittainen seuranta ole järkevää, heilahtelu voi herättää tarpeetonta huolestuneisuutta. Eikä vaurastumista voi mielestäni mitata pelkästään jäljellä olevan asuntovelan määrällä ja rahastojen kokonaissummalla.

Kyllä, meidän jokaisen pitää seurata taloudellisen tilanteemme kehitystä. On hienoa, jos olemme ajan edetessä jatkuvasti vauraampia. Keino ja aikaväli vain ovat minun mielestäni toiset, kuin Thurénin ehdottamat.

Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja opastavat naisia sijoittamaan. He ovat kirjoittaneet kirjoja ja heidän ajatuksiaan voi kuunnella monilla foorumeilla. Suosittelen heidänkin ajatuksiinsa perehtymistä lämpimästi. He, muiden muassa, kehottavat jokaista naista laskemaan nettovarallisuutensa.

Kaikki varallisuus ei näy pankki- tai arvo-osuustilillä tai lainalaskelmassa. Omaisuutta ja varallisuutta tulee arvioida kokonaisuutena huomioiden kaikki omaisuuserät ja niiden arvon muutokset. Henkilöllä voi olla todella niukasti rahaa tilillä, mutta hän voi omistaa osan arvokasta sukuhuvilaa tai suuria metsäalueita. Kaikki lasketaan.

Ensimmäinen Nettovarallisuuslaskelmani

Asuntojeni arvot määritin toteutuneiden asuntokauppojen hintatasoa tutkien. Selkeästi huonoin sijoitukseni on näköjään ollut vanha kerrostaloasunto Tampereen laitamilla. Sen arvo ei juurikaan ole noussut, vaikka olen sijoittanut asuntoon matkan varrella myös lisärahaa erilaisten taloyhtiön toteuttamien peruskorjausten muodossa.

Tuo asunto ei kuitenkaan ole ollut ensisijaisesti sijoitus vaan koti. Olen asunut siellä itse ja asunnossa asuu tällä hetkellä perheeni jäseniä. Se on edelleen kiva koti kivalla paikalla ja arvokas perheellemme juuri siksi.

Moni, joka pitää itseään ”varattomana”, hahmottaa taloudellisen tilanteensa vain sitä kautta, ettei omaa säästöjä tai sijoituksia. Totuus saattaa olla hyvin erilainen ja tarkemmalla laskemisella muodostuukin kohtuullinen nettovarallisuus. Merkittävä omaisuuserä on tuolloin todennäköisesti oma asunto. 

Päätän laskea varallisuuteni jatkossa kerran vuodessa ja toki toivon, että kehitys on + merkkinen ja prosenttimäärältään kaksinumeroinen. Jos näin ei ole, pitää minun osata tehdä korjausliikkeitä saadakseni kehityssuunnan oikaistua.

Loppukaneetiksi:

  • Rahasta voi innostua ilman, että on materialisti.
  • Juuri sen, joka ei halua olla materialisti, kannattaisi kiinnostua rahasta.
  • Mitä enemmän rahaan kiinnittää huomiota, sitä tarkempi rahan kuluttamisessa on.
  • Mitä tarkempi rahan kuluttamisessa on, sitä vähemmän rahaa tarvitsee.
  • Mitä vähemmän tarvitsee rahaa, sitä enemmän elämässä on vaihtoehtoja ja vapautta.

*******************

Olen 46v hoitoalan esimies. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Pääset parhaiten kärryille lukemalla postauksiani aikajärjestyksessä. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen ja viisastelen. Yritän omavaraistella, ymmärtää työelämää ja opetella ottamaan rennosti.

Jätä kommentti