Summailen alkuvuoden ajatuksia, kokemuksia ja lukuja. Miltä näyttää osinkosijoittajan kevät 2023? Lisäksi piehtaroin vähän oudoissa tuntemuksissani: säännöllisen sijoittamisen jättäminen tuntuu todella hämmentävältä. Tämä, kuten mikään muukaan blogini kirjoitus ei ole sijoitusneuvontaa. Kirjoitan vain omista raha-asioistani.

Kirjoitus sisältää mainoslinkin kirjasuositukseen. Tunnistat sen *-merkistä.

Millainen sijoittaja olen?

Olen laiska ja turvallisuushakuinen keittiösijoittaja. Olen sijoittanut suoriin pörssiosakkeisiin vuodesta 2012. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen toisten laatimia sellaisia. Sijoitukseni perustuvat arkimatikkaan, yleissivistykseen ja sisälukutaitoon. Sijoitustiedoksi luen Nordnetin sivuja, Inderesin aamukirjettä ja Kauppalehteä.

Sijoitan pääosin suomalaisiin osinko-osakkeisiin, ostan omistaakseni pitkään. Ostan osakkeita kerran kuukaudessa ja sijoitan yhtiöihin, jotka ovat arjessani tuttuja ja turvallisia. Ymmärrän, että sijoitusstrategiani poissulkee mahdollisuuden osakesalkkuni arvon maksimaaliseen nousuun. Siihen en pyri, vaan tavoiteenani on vakaa, rauhallisesti kasvava kassavirta.

Pitkän tähtäimen tavoitteeni sijoittajana on kattaa puolet elämiseni kuluista passiivisilla tuloillani, joista tällä hetkellä noin 90% on osinkoja. Osinkotuloni eivät ole suuret, eli niiden määrä ei ole selitys sille, että ne kattavat jo nyt kivasti elämiseni kuluja. Tärkein ”firetystaitoni” ei ole sijoitusosaaminen vaan kyky elää vaatimattomasti, mutta silti ylenpalttisen tyytyväisenä elämääni.

Pikainen kurkistus viime vuoteen

Tämä on parasta blogin kirjoittamisessa: jos on päättänyt kirjoittaa raha-asioistaan verkkoon, samat asiat tulee koostettua saman tyyppisesti ja järjestelmällisesti. Tällöin omien tavoitteiden etenemistä on helpompi seurata. Ja tietenkin pääsee myös julkisesti pohtimaan, onko jokin asia mennyt omissa kaavailuissa perustavasti pieleen.

Vuoden 2022 osinkokevään tilinpäätöksessäni  kaavailin, että vuonna 2023 osinkotuloni kasvaisivat edelliseen vuoteen verrattuna reilut 10%. Hahmottelin, että tämän vuoden osinkotuloni olisivat noin 9000 euroa.

Vuosi sitten näytti siltä, etteivät salkkuni yhtiöt tuota osinkojen näkökulmasta paremmin tänä vuonna verrattuna viime vuoteen, päinvastoin. Saamieni osinkojen kasvu toteutuisi vain lisäsijoitusten ja korkoa korolle- efektin kautta. Eli kuvittelin vielä tänä vuonna sijoittavani kaikki osinkoni uudelleen.

Vuosi sitten olin vielä hyväpalkkaisessa vakituisessa työssä ja olin ajatellut pystyväni säästämään ja sijoittamaan kuukausittain aika merkittäviä summia. Osinkosumman kasvu ei olisi euroissa eikä prosenteissa yhtä suurta kuin lähimenneisyydessä, mutta kasvua tapahtuisi silti. No, miten minun nyt on käynyt? Olinko lainkaan oikeilla raiteilla vuosi sitten?

Elämänmuutos muutti myös sijoittamista

Elämä on arvaamatonta: koska tahansa voi tapahtua jotain ihanaa. Säännöllinen suurten summien säästäminen ja sijoittaminen loppui osaltani puolessa välissä viime vuotta. Monen asian summana päätin jättää vakituiset työt suunnittelemaani aiemmin ja heittäytyä päätoimiseksi seikkailijaksi. Tämä tarkoitti onnellista ja odotettua loppua rankoille päivätöille, mutta myös säännöllisille, suurehkoille lisäsijoituksille.

Tästä syystä salkkuni osingot eivät ole kasvaneet samaan tahtiin kuin luulin. Lisäsijoituksia en ole enää kesän 2022 jälkeen tehnyt, olen ainoastaan sijoittanut kaikki saamani osingot. Koska tuotto ei enää lisärahan avulla kasva, pääsen/joudun arvioimaan sijoitusstrategiaani: kasvavatko tuottoni ihan aikuisten oikeasti ilman, että pumppaan lisärahaa salkkuun?

Tuotto voi olla rahaa tai arvoa

Moni tarkoittaa osakesalkkunsa tuotolla sen arvon kehitystä. Tämä on tärkeä ja hyvä näkökulma erityisesti nuoremmille sijoittajille, joilla on edessään vielä pitkä aikajänne ja muita, toisenlaisia tavoitteita. Minulle salkun tuotto tarkoittaa kassaavirtaa: sitä summaa, jonka salkkuni tuottaa rahana pankkitililleni.

Osingoilla on tänä keväänä elämässäni ihan uusi merkitys. Ne eivät ole ”itsekseen salkussa pyörivää rahaa”, joka muuttuu tilille maksetuista summista uusiksi osakeostoiksi. Osinkotulot ovat ihan oikeasti elämiseen käytettyä rahaa ajanjaksoina, jotka olen suunnitellut viettäväni palkkatyön ulkopuolella. Tästä syystä ihan jokaiseen tulosjulkistukseen suhtautui tänä keväänä vakavasti.

Osinkokevään 2023 lukemat

Ennen tilastoja haluan vielä korostaa, että jos ihan aikuisten oikeasti meinaa laskea tulevaisuuttaan sen varaan, että elää osingoilla, ei pidä ostaa sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka maksavat paljon osinkoja.

Pitää ostaa sellaisten yhtiöiden osakkeita, joiden liiketoiminta vaikuttaa vakaalta, pitkäkestoisesti voittoa tuottavalta ja ehkä hitaasti, mutta varmasti kasvavalta. Kasvavat osingot ovat hyvin johdetun ja menestyvän yritystoiminnan sivutuote, eivät pääasia. Hyvä yhtiö jättää voittovaroja myös jakamatta ja käyttää ne liiketoiminnan kehittämiseen.

Alla olevassa taulukossa on kirjattuna viime vuosien osinkokertymäni ja sen kehitys.

vuosi	2023	2022	2021	2020
brutto-osingot	8483€	8051€	5974€	4662€
tuotto %	8,75%	8,30%	6,49%	5,69%
muutos vrt. ed. vuoteen	+5%	+35%	+28%	+26%

Myönnetään. Osinkopotin yksinumeroinen prosentuaalinen kasvu harmittaa. Varsinkin inflaation laukatessa lähes kaksinumeroisissa luvuissa osinkosummani kehitys tarkoittaa, että tämän vuoden osingoilla saa leipää ja levitettä kaupasta vähemmän kuin viime vuoden osingoilla. Tuottoprosentilla tarkoitan taulukossani alun perin sijoittamieni rahojen tuottoa.

Olen 10 vuoden aikana sijoittanut osakkeisiin yhteensä 97 000 euroa. Summa koostuu kuukausituloista säännöllisesti säästetyistä summista ja yksittäisistä suuremmista eristä kuten veronpalautuksista, lomarahoista ja työsuhteiden päättyessä maksetuista lomista ja muista korvauksista. Suurin erillinen sijoitussumma lähti pörssiin, kun myin autoni ja siirryin päätoimiseksi pyöräilijäksi.

Vaikka siis tekisin millaisia sijoitustaikatemppuja tänä vuonna, en saavuta viime vuonna asettamaani tavoitetta 9000 euron osinkotuloista. Psykologisestikin olisi ollut kiva päästä uudelle tuhatluvulle, kuten on tapahtunut aiempina vuosinakin.

Miltä nyt tuntuu? On sellainen 8+ olo. Olin pitkään varautunut jopa tuoton laskuun, eli plus-merkkinen kehitys on mieluinen asia. Toisaalta lokoisa lähimenneisyys tuudittaa nojautumaan reippaaseen kasvuun ja kun arki on karumpaa, se toki tuntuukin karummalta.

Mitkä yhtiöt tuottavat salkussani parhaiten?

Neljän salkussani olevan yhtiön osinkotuotto kipuaa tänä vuonna yli 10 prosentin. Myös viime vuonna yhtiöitä oli neljä, eli ikävä kyllä uusia kaksinumeroisia summia tuottavia omistuksia minulla ei tänä vuonna ole. Sampo oli yksi viime vuoden hyvistä tuottajista, se on varovaisella osinkopolitiikallaan ja ilman viime vuoden lisäosinkoa pudonnut tänä vuonna kymppikerhosta pois. Sen tilalle nousi Titanium.

Salkkuni parhaat osingonmaksajat vuonna 2023:

Yhtiö	oma keskihinta	osinko	osinko yht.	tuotto%
SSAB	5,11€	0,78€	577,20€	15,26%
Titanium	10,66€	1,36€	802,40€	12,76%
Capman	1,38€	0,17€	476,00€	12,32%
Evli	10,31€	1,15€	562,35€	11,15%

Kaikki muut omistukseni kipuavat yli 4 % osinkotuottoon. Ainoastaan Nokian Renkaiden osinkotuotto jää tänä vuonna surkeaksi suhteessa omaan ostohintaani. Tuottoprosentikseni muodostuu 1,27 %. Varovaisuusperiaatteen mukaan lasken Nokian Renkaiden tuotoksi pelkän jo nyt varmistetun, 0,35 euron kevätosingon, enkä hallitukselle annettua valtuutusta 0,20 euron osinkoerään.

SSAB on salkussani harkittu ratkaisu syklisenä yhtiönä. Eli tiedostan, ettei yhtiö tuota jatkossa yllämainitun kaltaisia osinkolukemia. Olen ostanut yhtiötä ajatuksella, että haluan omistaa sitä, vaikka osinkotaso tältä keväältä puolittuisi. Ostanko sitä lisää? En. Mutta haluan pitää nykyisen siivuni myös jatkossa. Pidän yhtiön ilmastotoimia suuressa arvossa.

Mitä osakkeita ostin tai myin?

Ensimmäiset osingot kilahtivat tilille maaliskuun loppupuolella. Päädyin ostamaan takaisin Nokian Renkaita, joiden omistusta vasta vuoden vaihteessa ehdin keventää. Vain hitusen yli 8 euron kurssi houkutteli pukemaan ostohousut jalkaan.

Päätin tällä erää luopua Firkarssista, mutta eromme ei uskoakseni ole pysyvä. Kurssi oli ostohetkestäni noussut mukavasti ja siirsin kurssinousuni Metsäboardiin osinkoja odottamaan.

Ajoitus on arpapeliä, tiedetään. Mutta haluan silti laittaa tähän Fiskarsin osakekurssin kehityskäyrän vuoden alusta. Myin osakkeeni hintaan 18,36€ kun alkoi tuntua, että nousu on nyt inasen perusteetonta. Osuin aika mukavasti ja aikomukseni on palata omistajaksi varmaan jo kevään aikana.

Ajoitukseni osui siis moukan tuurilla 4 senttiä alle vuoden kurssihuipun.

Elämme jälleen levottomia aikoja

Tämän neljänneksen loppuun ajoittui amerikkalaisen sijoituspankin kaatuminen ja siitä seurannutta monenlaista levottomuutta sijoitusmarkkinoilla. Kurssit laskivat merkittävästi ja monen suosikkiosakkeeni pudonnut hinta houkutteli.

Palkkatulot kuluvat kuitenkin tässä uudessa elämäntilanteessani ihan kokonaan elämiseen ja lainanmaksuun, joten saan vain haikailla uusien osake-erien ostojen perään. Houkutus on silti suuri ja tutkin kuumeisesti vararahojani: uskaltaisinko irrottaa jotain puskureista lisäsijoituksia varten?

Onneksi kuuntelin viime viikolla aivan erinomaisen Terho Puustisen kirjoittaman kirjan *Hannes Kulvikin työ- ja sijoittajaurasta. Kirjan perusviesti on juuri se, mitä tässä ajassa tarvitaan: maltti on valttia. Kirjassa valotetaan sijoittamista biokemian, psykologian ja jopa teologian näkökulmasta. Suosittelen todella.

Maltan siis kirjan kuunneltuani jättää kaikki vararahani sinne minne ne kuuluvatkin. Tyydyn siihen, että tämä ”seireenien kutsu”, kuten kirjassa ajoittamisesta kirjoitetaan, jää nyt osaltani vastaamatta.

Tämä on kompromissivuosi

Koko sijoittajan urani ajan olen käyttänyt kaikki osinkotuloni lisäsijoituksiin, ja vuosittaisen osinkopotin kasvaessa olenkin viime vuosina päässyt tilanteeseen, jossa olen sijoittanut enemmän saamiani osinkoja kuin uutta, muualta tienattua palkkarahaa. Korkoa korolle-ilmiö on siis tehnyt työtään.

Vuodenvaihteessa laskelmia tehdessäni näytti siltä, että olen tänä vuona lähellä tavoitettani passiivisten tulojen osuudesta elämiseni kuluista, mutta en aivan vielä maalissa. Vielä tarvittaisiin hieman lisää pääomatuloja, jotta saisin elämääni toivomani määrän vapaa-aikaa ilman palkkatyötä.

Tässä vaiheessa vuotta tilanne näyttää ylioptimistiselta. Olen elänyt Lapissa hyvin vaatimattomasti pienin kuluin. Kesä tuo mukanaan reissuja ja projekteja, jotka nostavat kuukausikulutustani noin 20%. Alla olevasta käppyrästä voi tutkailla laskennallisten netto-osinkojen suhdetta kulutukseeni vuosittain. Laskelma on hypoteettinen, eli leikin tilannetta, jossa olisin nostanut käyttööni kaikki osakesäästötilillekin maksetut tuotot.

Alkuvuoden kulutuksen perusteella näyttäisi siltä, että osinkotuloni kattaisivat 52% elämiseni kuluista. Psykologinen 50% ylitys on tässä kohtaa hienolta tuntuva valhe. Eli en voi enkä halua jäädä tänne Lapin lintukotoon vaan haluan vaihteeksi palata ihan tavalliseen kaupunkiarkeen, jossa menot nousevat väistämättä.

Päätin edetä tämän vuoden siten, että käytän arvo-osuustilille maksettavat osingot elämiseen mutta sijoitan osakesäästötilille maksettavat osinkoni uudelleen. Täten pystyn siis vielä lisäsijoitusten muodossakin kasvattamaan tulevien vuosien osinkopottia, palkkarahoja kun ei enää sijoitettavaksi ole.

En halua käydä töissä sijoittaakseni. Käyn töissä niin vähän kuin mahdollista, kattaakseni vain vaatimattoman elämiseni välttämättömät kulut ja sopivan määrän erilaisia seikkailuja.

Sijoittamisesta on tullut tapa, josta on vaikea päästä eroon

Olen sijoittanut säännöllisesti kuukausituloistani yli 10 vuotta. Kuukausituloni on suurimmaksi osaksi ollut palkkaa. Se on myös ollut aikuisopintorahaa, sairauspäiväraa ja jopa työkyvyttömyyseläkettä lyhyen jakson ajan. Oli mitä oli, tilistä on aina siirtynyt rahaa osakeostoihin.

Jos minulla ei ole ollut rahaa yksittäisen osake-erän ostoon, olen laittanut rahan arvo-osuustilille sivuun odottamaan, että seuraavassa kuussa olisi ostorahaa koossa riittävästi.

En ehkä tajunnutkaan, miten sijoittaminen on selkäytimessä, ennen kuin koittaa olla sijoittamatta. Tässä onkin tämän vuosineljänneksen suurin sijoitustapahtumani: sen oivaltaminen, ettei sijoittamista noin vain lopeteta.

En tiedä mitä olin ajatellut tapahtuvan, tai miten nk. firettäjät ajattelevat tapahtumien kulkevan: ensin sijoitetaan vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan aktiivisesti ja sitten singahdetaan palmun alle ja unohdetaan koko homma. Niinkö sen pitäisi mennä?

On ollut järkyttävän vaikeaa lähteä totuttelemaan ajatukseen, ettei enää sijoita merkittävää prosenttiosuutta tuloistaan. Tämän on ehkä asia, josta haluan varoittaa ”perässä tulijoita”. Kun on pitkään säästänyt ja sijoittanut, on tosi hankalaa olla sijoittamatta. Vaikka en uudessa elämäntilanteessani syökään pääomaa, tuntuu todella oudolta jo pelkästään se, ettei sitä enää aktiivisesti kasvata.

Säästäminen ja sijoittaminen on niin syvään juurtunut tapa, että siitä on hankala opetella pois. Tuntuu jotenkin vastuuttomalta ”vain” elellä ilman että pyrkisi aktiivisesti vaurastumaan.

Vaikka näin ei tosiasiallisesti edes ole. En ole lopettanut sijoittamista. En vain enää hanki rahaa palkkatyöstä tehdäkseni sijoituksia. Silti ”pelkkä” osittainen osinkorahojen sijoittaminen tuntuu oudolta. Ihan kuin en enää kuljettaisi elämääni eteenpäin, siltä tämä tuntuu.

Pienikin summa tuntuu tärkeältä

Olenkin tätä sijoittamisriippuvuuttani hoitanut aivan pikku summilla joka kuukausi. Tuloni hotellisiivoajana ovat pikkuruiset, toki menojakin on ollut todella vähän. Mutta koska maksan samanaikaisesti kahdesta asumisesta ja lyhennän kahta lainaa, ei elämiseen (eikä sijoittamiseen) ole mahdottomasti rahaa.

Ehkä jolle kulle tärkeysjärjestykseni on outo, mutta olen deletoinut kuukausibudjetistani pois muun muassa erilaisia ulkonäköön liittyviä hankintoja, jotta olen saanut jätettyä viivan alle edes parikymppiä, jonka olen laittanut kuukausittain passiivisiin indeksirahastoihin.

Sijoittaminen on asettunut prioriteeteissani lähimatkailun ja kauneudenhoidon väliin. Reissuista en luovu, mutta tukka ja kynnet saavat jäädä hoitamatta, jotta rahastoihin voi siirtää kuukausittain edes nimellisen summan.

Nuo pienet lisäsijoitukset eivät enää omaisuuteeni vaikuta, mutta säännöllinen, kuukausittainen sijoittaminen on periaatteellinen asia. Haluan ajatella vaurastuvani joka kuukausi. Vain hitusen, mutta kuitenkin. Tuo 20€ on noin prosentti tuloistani. Säästöprosentti se on prosenttikin.

Toki voi ajatella, että vaurastun myös asunto- ja metsälainaani lyhentämällä, eli voin laskea varallisuuteni karttuvan reilulla 700 eurolla joka kuukausi. Se on kuitenkin psykologisesti eri asia. Haluan laittaa myös edes muodollisen lisäpanostuksen sijoitussalkkuun. Päähänpinttymänsä kullakin.

Lisäostojen sijaan huomio kiinniittyy salkun sisältöön

En varmasti koskaan ala treidaamaan tai harrastamaan mitään muutakaan aktiivikauppaa. Määrittelen osinkotuloni passiivisiksi tuloiksi, jolloin minä olen se passiivinen asia.

Eli en halua käyttää aikaani markkinoiden seuraamiseen, työtä se on sekin. Mutta harjoittelen silti sitä, ettei kaikkien osakkeiden tarvitse pölyttyä salkussani, vaan omistuksia pitäisi aika-ajoin aktiivisemmin arvioida.

Tässä onkin uuden elämäntilanteen uhka ja mahdollisuus. Toisaalta tunnistan selvästi, että kun en enää käytä aktiivisesti aikaa sen pohtimiseen, mitä seuraavaksi salkkuuni ostan, jää paukkuja sen miettimiseen, mitä salkussani jo on. Eli uskoakseni arvioin nyt aktiivisemmin omistuksiani, tai voisiko arvioinnin sijaan käyttää verbiä hoitaminen.

Riski piilee siinä, että ryhdyn liian aktiiviseksi salkunhoitajaksi. Jokainen tietää, että liian aktiivinen sählääminen kerryttää vain pankin tai välittäjän tuloja eikä rikastuta kokematonta tai malttamatonta sijoittajaa.

Mutta haluan edelleen olla sijoittaja, en omistaja. Eli toivon omistusten liikkuvan salkussani kohtuullisella ja järkevällä rytmillä: mikään ei saa pölyttyä tai unohtua, mutta hötkylläkään ei kannata eikä poukkoilla. Isoimman sijoitusmokani tein koittaessani kikkailla osakemarkkinoilla. Tuo teksti on blogini luetuimpia kuukausi kuukauden perään, ja tuo teksti on opetuksena myös itselleni edelleen arvokas.

Miten tästä eteenpäin?

Tämän neljänneksen tärkein oppi on siis ilman muuta ollut se, etten koskaan voi ajatella lopettavani sijoittamista, vaikka niin ajattelin tekeväni. Luulin, että kun tietty tulotaso olisi osingoilla saavutettu, voisin jättää salkun sikseen ja keskittyä harrastamaan ja tekemään siinä sivussa satunnaisia keikkatöitä sen verran kun rahan tarvetta tuntuu arjessa olevan. Tämä ei nyt aktualisoitumisen hetkellä tunnu enää itselle hyvältä ratkaisulta.

Sijoittaminen ei ole harmillista tai vaivalloista. Se on mieluinen harrastus, jota haluan jatkaa.

Haluan jatkaa säännöllistä kuukausittaista sijoittamista passiivisiin indeksirahastoihin. Haluan myös osakesijoittaa: tälle vuodelle tehty päätös käyttää elämiseen kaksi kolmannesta osinkorahoista ja sijoittaa osakesäästötilin osingot on hyvä ratkaisu.

Lopuksi heitetään pallo tulevaisuuteen

On aina vähän kuumottavaa kirjoittaa itselle tulevaisuuteen, mutta juuri se näissä blogiteksteissä itseä viihdyttää: voi palata katsomaan, mitä julkisesti väitin tietty ajanjakso sitten tietäväni nykyhetkestä.

Kun nyt tutkailen viime vuonna tähän samaan aikaan muistiin merkitsemiäni konsensusennusteita ja vertailen niitä lopullisiin, toteutuneisiin osinkoihin, totean että Inderesin analyytikot ennustivat vuoden 2022 maaliskuussa vuonna 2023 maksettavat osinkoni 95% tarkkuudella.

Mikä mukavinta, lopullinen summa ylitti vuoden takaisen arvion. Yhtiökohtaista heittelyä on paljon, mutta keskiarvo osuu lopulta lähelle oikeaa. Jos tällä samalla keinolla arvioin nyt vuoden 2024 osinkokevättä, miltä se osaltani näyttää?

Kun summailen kokoon nykyisen salkkuni ennusteisiin perustuvat osingot ja lisään summaan osakesäästötilin osingoilla tehtävien lisäsijoitusten tuoton, pääsen lopputulemaan, että ensi vuonna saisin osinkoja noin 8900 euroa. Kasvua tähän vuoteen olisi reilut 5%. Tavoitteeni uudelle tuhatluvulle pääsystä ei täyttyisi vieläkään.

Ennusteiden mukaan alunperin sijoittamani pääoma tuottaisi ensi vuonna reilut 9%. Meitä sijoittajia on moneen junaan ja asemillekin. Minulle tuo tuotto % kuulostaa sopivalta.

On aika muuttaa laskutapaa

Yhden virheen tai ehkä vinoutuman haluan ensi vuodesta lähtien korjata. Muutan tapaa, jolla lasken salkkuni osinkotuottoprosentin. Haluan alkaa laskea tuottoprosentin tavalla, jolla se ehkä olisi pitänyt arvioida pitkin matkaa. Otan mukaan laskentaan kaikki vuosien saatossa jo maksetut osingot, sillä olen sijoittanut jokaisen osinkoeuron uudelleen.

On syytä arvioida, mitä tuo netto-osingoilla lisätty potti on minulle tuottanut ja miten se tuottaa tulevaisuudessa. Lienee selvää, että korkoa korolle- ilmiö kasvattaa vuosi vuodelta alkuperäisen pääoman tuottoprosenttia. Mutta jokainen uudelleen sijoitettu osinkoeurokin pitää saada tuottamaan.

Ehdin uskoakseni kasvattamaan tämän vuoden osinkokertymääni vielä noin 200 euroa, sillä kuten sanottua, sijoitan uudelleen kaikki OST:lle maksetut osinkoni. Itse asiassa ehdin tehdä niin vielä moneen kertaan. Sama osinkoraha voi vuoden aikana tuottaa kolmessa tai neljässä yhtiössä lisää pennosia.

Palaan takaisin taulukoihini ja summailen yhteen vuosittain maksetut (netto)-osingot ja lasken vuosittain osingoilla kasvaneelle summalle tuottoprosentin:

Vuosi	sijoitetut eurot vuoden lopussa	osinkotulo	Tuotto%
2021	107 055€	5 9745€	5,58 %
2022	118 784€	8 051€	6,78 %
2023*	121 400€	8 630€	7,11 %
2024*	124 200€	8 900€	7,17%

Se, että jokainen sijoitettu euroni tuottaa yli 7% osinkoina on minulle mieluinen lukema. Tuotto voi heitellä monesta syystä ja moneen suuntaan. Murehditaan sitä sitten. Vuodesta 2024 taulukossa esittämäni arviolaskelma perustuu myös olettamukseen, että sijoitan myös ensi vuonna kaikki OST:lle saamani osingot uudelleen.

Ensi viikolle tuli läksyä

Minulle on nyt siis kirkastunut, että sijoittamisen lopettaminen on paitsi vaikeaa, myös minulle epämieluinen ratkaisu. Toisaalta haluan jo elellä osingoillani ja pysyn vakaasti päätöksessäni, että haluan käydä palkkatöissä vain elääkseni, en sijoittaakseni.

Ajatustyötä täytyy kuitenkin nyt tehdä. On ihanaa jatkuvasti huomata olevansa kesken, omaa toimintaa ja ajattelua sen takana pitää uudelleen arvioida ja kirkastaa. Niinpä ensi viikolle tulee läksyksi sijoitussuunnilteman teko.

Joku voisi puhua sijoitusstrategiasta tai sijoitussopimuksestakin. Kun on laatinut itselleen säännöt ja toimintamallin, voi jälleen paremmin keskittyä leppoisteluun ja jouten oloon: sijoittamiseni lopullisen tavoitteen toteuttamiseen.

*************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.