Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Sijoituspäiväkirja Q1: viisi virhettä

Alkuvuoden sijoitustoimistani kirjoittaessa keskityn kertomaan siitä, mitä olen tehnyt väärin tai jos en väärin, niin en ainakaan fiksuimmalla mahdollisella tavalla.

En kirjoita sodasta tai pörssikurssien yleisestä kehityksestä. Niistä en osaa sanoa mitään uutta. Sodasta huolimatta jatkan säästämistä, sijoittamista ja unelmointia ihan kuten tähänkin asti. Huomioin maailmantilanteen sijoituspäätöksissäni, niinhän tulee aina tehdä. Aina se on vaikeaa, nyt se on aivan erityisen hankalaa. Ostolaidalla silti olen ja ihan rauhallisella mielellä sijoitusteni suhteen. Maailmantuska onkin sitten eri juttu.

Vuoden 2021 pörssiostoksistani kirjoittelin joulukuussa, salkkuni yleisestä kehityksestä tammikuussa ja maaliskuussa laskeskelin osinkokevääni antia. Nuo kirjoitukset olivat sävyltään melko päivänpaisteisia. Mitään ihan mahdottoman synkkää ei salkuuni kuulu, mutta kerron silti vähän vähemmän mukavista ja ei-niin-onnistuneista asioista.

Vaalin virheitäni. Jos minulla on sijoituskirjoittamiseen jotain uutta annettavaa, niin olkoon se tämä: en ole tärkeä enkä aina taitava. Kerron virheeni siloittelematta kolmesta syystä:

  1. Ehkä joku muu ne välttää, jos itse kerron ne jo tehneeni.
  2. Ehkä jotain toista ei ujostuta mokailu niin paljon, jos kerron virheistäni avoimesti.
  3. Ehkä joku ei enää luule, että sijoittaminen on vain taitavia varten.

Virhettä ei pidä pelästyä. Virheiden vuoksi ei pidä lopettaa sijoittamista. Eikä virheitä tarvitse hävetä, varsinkaan sijoittamisessa, sillä omista rahoista tässä vaan on kyse eikä kenellekään toiselle tapahdu mitään pahaa. Seuraavassa erittelen moka kerrallaan mitä tein väärin ja mitä tein pyrkiessäni korjaamaan tilannetta.

1.    Väärää valuuttaa

Vuoden ensimmäinen virhe on tehty itse asiassa jo vuonna 2020, tammikuun alku oli hyvä aika sen korjaamiseen. Virheeni oli, että olin ostanut osakesäästötilille Telian osakkeita. Telia on ruotsalainen yhtiö ja Ruotsi perii osingoista 15 % lähdeveron. Tuo lähdevero ei haittaa, jos omistaa osakkeita arvo-osuustilillä, sillä suomalainen verokarhu huojentaa otettaan ruotsalaisen kollegansa alkupalan verran. Eli Telian osakkeesta maksetaan ihan normaali määrä veroa, kun ne ovat arvo-osuustilillä: osa verosta vaan menee Ruotsiin.

Osakesäästötilin etu on osinkojen verottomuus. Tai siis verottomuus siihen asti, kunnes rahaa nostaa tililtä. Koska pääomaa osakesäästötililtä nostettaessa verotus on hieman arvo-osuustiliä kireämpi, on tärkeää hyödyntää osakesäästötilin veroetu kokonaisuudessaan ennen rahojen pois nostamista. Mutta minä olin siis näppäränä tyttönä ostanut verovapaalle tilille osakkeita, joiden osingoista joutuu maksamaan veroa saman tien.

Olen antanut Telian osakkeitteni olla osakesäästötilillä. Laskin, että Telian verotettukin osinko oli enemmän, kun olisin saanut samalla summalla osakerahaa, jos olisin siirtänyt summan suomalaisten yritysten osakkeisiin. Telian kurssin hitusen noustua myin virheostokseni pois ja sain hieman ”veronpalautusta” myyntivoiton ominaisuudessa.

Telian myynnillä ostin tammikuussa kolmea eri osaketta: Tokmannia, Titaniumia (mieheni sanoi tässä vaiheessa, että ymmärränhän minä, että T-alkuisen yrityksen osakkeiden myyntituotolla voi ostaa muitakin kuin T-alkuisten yhtiöiden osakkeita..) ja Cityconia. Kaikkia noita yrityksiä on salkussani jo aiemmin, mutta ne ovat vielä olleet kasvatusroolissa, eli hajautuksen näkökulmasta omistukseni noissa yhtiöissä on ollut raskaimpiin omistuksiini nähden vähäinen.

Sain siis vuoden ensimmäisillä kaupoilla irrotettua ruotsalaisen verokarhun otteen kaulaltani ja pystyn nauttimaan suomalaisten osinko-osakkeiden tuotosta osana osakesäästötilin etuuksia. Kaikki hyvin.

2.    Huolimaton hajautus

Omistan osakkeita kolmessa eri salkussa: minulla on arvo-osuustili sekä Nordnetissä että Nordeassa ja lisäksi minulla on osakesäästötili Nordeassa. Miksi nämä kolme: aloitin sijoittamisen aikanaan Nordnetissä kun se oli huomattavasti halvempaa kuin Nordeassa.

Välianekdoottina kerron, että olin sijoittajataipaleeni alkumetreillä joskus 2010-luvun alussa hoitamassa  raha-asioita Nordeassa. Kerroin tuolloin virkailijalle, että sijoitan Nordnetin kautta koska se on halvempaa kuin kotipankin kautta asiointi. Nordean kautta yksittäinen pörssitoimeksianto maksoi tuolloin 20 euroa. Kerroin virkailijalle Nordnetin hinnat ja hän nauroi, hmm, kehtaisinkohan sanoa pilkallisesti. Hän lausui totuutenaan, ettei Nordnetin hintapolitiikka voi kannattaa millään ja tuollaiset hinnat eivät osakkeiden välitystoiminnassa voi olla pysyvä ratkaisu.   

Kun Nordea sittemmin laski hintojaan, siirryin Nordean asiakkaaksi, mutta en ole halunnut Nordnetin omistuksia purkaakaan. Sillä vaikka Nordean hinnat ovat alhaisemmat, on Nordnetillä edelleen monia parempia palveluita. Ajatukseni hyötyä toisen palveluntuottajan halvoista hinnoista ja toisen informatiivisuudesta johti minut tilanteeseen, jossa en ollut riittävän huolellisesti arvioinut omistuksiani kokonaisuutena.

Laskeskellessani vuoden alussa omistuksiani yhteen huomasin, että kaksi eniten omistamaani yritystä muodostavat 26 % salkkuni arvosta. Tämä on suurimmaksi osaksi oma virheeni, osin tuota vääristymää on lisännyt arvonnousu. Kivaahan se on, että omistusten arvo nousee, mutta salkkuni kaipasi siis kipeästi tasapainottamista.

Myin siis vuoden alussa Fortumia pois, vaikka se osinkosijoittajalle onkin haikea luopuminen. Keskihintani 16 euroa turvasi sijoitetulle pääomalle korkean osinkotuoton, mutta myös erittäin mukavan myyntivoiton. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että minun pitäisi hajauttaa paremmin toimialojen välillä ja jo jollain lailla myös maantieteellisestikin. En omista lainkaan perusteollisuutta, joten päädyin ostamaan teräsyhtiö SSAB:n osakkeita.

En joutunut myöskään luopumaan periaatteestani, eli haluan jokaisen ”myy vanhaa osta uutta”- ratkaisun jälkeen saada aiempaa enemmän osinkokotuottoa. Fortumin hyvä myyntivoitto ja teräsyhtiön mukavalta vaikuttanut konsensusennuste rohkaisivat minut kaupoille: tavoitteeni paremmasta osinkotuotosta täyttyisi, vaikka konsensuksesta mentäisiin kohtuullisesti alaspäin. Toki kävin luvut tutkimassa ja yhtiön tilanne näytti hyvältä.

Toinen paikko tehty. Salkussa ylipainoa saanut osio on kevennetty ja samalla hajautettu omistus uudelle toimialalle ja vielä naapurimaahankin. Yes. Taas selvittiin.

Tämän Fortumia koskevan sijoituspäiväkirjan kappaleen kirjoitin tammikuun alkupuolella. Nyt, huhtikuulla maailma on täysin toinen kuin 3 kuukautta sitten. Se, että kevensin Fortumia salkusta sen huippuhinnalla oli onnenkantantamoinen, joka näyttää tällä hetkellä olleen aivan mahtava ratkaisu. Lisäksi teräsyhtiö SSAB on pitänyt pintansa ja sen kurssi on alkuvuoden ostoistani noussut yli 30 % kun lähes koko muu pörssimaailma sukeltaa. Kävipä munkki.

3.    Turhia tuplaomistuksia

Rahastoja valitessani olen suoria osakeomistuksiani paremmin huolehtinut maantieteellisestä hajautuksesta: minulla on Suomeen, Pohjoismaihin, Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikkaan sijoittavia osakerahastoja ja vähän korkorahastojakin. Muilta maantieteellisiltä alueilta olen halunnut pysyä poissa.

Ei ole tarkoituksenmukaista (tai on ehkä vähän hölmöä) omistaa rahastojen kautta samoja osakkeita, kuin omistaa suoraan pörssinkin kautta. Vaikka suomalaiset rahastot ovatkin olleet vähemmistönä rahastokorissani, tällainen tuplaomistaminen on turhaa. Päätin siis luopua kokonaan rahastostani, joka sijoittaa suomalaisiin mainstream-pörssiosakkeisiin.

Koska suorat osakeomistukseni ovat suurimmalta osin suomalaisista yhtiöistä, siirsin rahasto-omistukseni muille maille. Tämänkin liikkeen ehdin tehdä alkuvuodesta ennen pörssin rytinää. Siirsin siis omistuksia Suomesta kauemmaksi. Lähtökohtaisesti korjasin omaa aiempaa virhettäni, mutta tein myös jälkiviisastellen toisen tällä hetkellä erittäin fiksulta vaikuttavan ratkaisun. Periaatteellinen ajatus oli tahtoa, loppu silkkaa tuuria.

4.    Kulujen huolimaton seuranta

Tiedänhän toki, että rahastoihin sijoittaessa tulee huolehtia, että rahaston kulut ovat matalat. Ja niin olen viime aikoina tehnytkin. Uusimmat rahastoni ovat passiivisia indeksirahastoja, jotka viimeksi tänään luetun perusteella tuottavat lähes varmasti enemmän kuin aktiivisesti hoidetut rahastot. Salkussani retkuu kuitenkin edelleen myös aktiivisesti hoidettuja rahastoja.

Salkun aktiivisessa hoitamisessa ei ole mitään vikaa, kunhan sen tulokset näkyvät. Toisen salkkuni aktiivisesti hoidetuista rahastoista päätinkin säilyttää, sillä tuotto on ollut vuodesta toiseen erinomainen. Tuossa rahastossa salkunhoitajat siis todellakin tienaavat palkkansa.

Sen sijaan toinen salkkuni aktiivisesti hoidettu, mutta vain vaatimattomasti arvoaan kasvattanut osakerahasto saa nyt vaihtua indeksirahastoon. Kyllä tästäkin ihan mukavasti plussan puolella irrotaan, eli vuosituotto on kaksinumeroinen, mutta haluan silti tuon rahaston kuluista eroon, varsinkin kun suunnittelen omistavani rahastoja toivoakseni vielä hyvin kauan.

5.    Vihdoin ja viimein siivousmyyntejä

Kirjoitin edellisessä sijoitussalkkuni tapahtumia käsitelleessä kirjoituksessani siitä, että pohdin Lassila&Tikanojan tulevaisuutta salkussani. Yhtiön tulos ei ole ollut häävi eikä se numeroillaan pääse osinko-osakkeiden kerhoon. Päätin asiaa jahkailtuani luopua Lassilasta. Myin osakkeet 15% tappiolla.

Olen myynyt salkkuni kokoon nähden kohtuullisen osake-erän tappiolla vuoden välein, tammikuussa 2021 ja tammikuussa 2022. Huomasin vasta jälkikäteen toimineeni kummallakin kertaa samalla tavalla. Vuoden 2021 alussa myin Tallinkin pois 30 % tappiolla. Korona kuritti tuolloin laivayhtiötä muun markkinan jo virkistyessä. Jälkiviisastellenkin tein hyvän päätöksen, vaikka euroissa nelinumeroinen miinusmerkkinen tulos varsinkin osakesäästötililtä myydessä tuntui pahalta.

Tammikuussa 2022 päätin luopua Lassilasta. Yhtiön kurssi on notkunut pitkään matalalla, osinko on vaatimaton ja oma arkituntumani tilaaja-asiakkaana ei anna yhtiön tulevaisuudesta luotettavaa kuvaa. Tammikuiset myyntini ovat kirpaisseet ja olenkin hakenut lohtua Sammon turvallisesta sylistä. Vasta vuoden 2022 paikko-ostojen jälkeen hoksasin, että lähes päivälleen vuosi sitten toimin ihan samalla tavalla: myin tappiolla ja ostin lohdutukseksi Sampoa.

Nyt vähän hajautin ja ostin myös Tokmannia. Kolmatta kertaa en voi tätä korjausliikettä enää tehdä, vuoden päästä pitää keksiä uusia ratkaisuja 😊 Niin paljon en ehdi salkkuani vuoden aikana kasvattaa, että vuoden päästä salkussani olisi uusi Sammon mentävä aukko. Hajautuksen vuoksi on löydettävä muuta.

Tappiollinen sijoitus ei tässä ole se virhe, josta kirjoitan. Virheeni on (taas) se, etten raaski myydä tappiollista sijoitusta pois, vaikka on selvää, että niin pitäisi jo johkaantua tekemään. Yksi itselle ihan ehdottomasti tärkeimmistä sijoitusopeista on, että yhtiö pitää myydä salkusta ulos, jos ei enää usko sen tulevaisuuteen. Vain silloin. Oman ostohinnan tuijottelu myyntiperusteena on väärä peruste. Minä nössöilen ja jahkailen myyntipäätösten kanssa liian kauan. Pitäisi reipastua.

Olenko ihan taitamaton ja vastuuton?

En suhtaudu sijoittamiseen mitenkään kevyesti. Sijoitan vaivalla ansaittuja palkkarahojani, joten sijoitusvirheet tai -tappiot eivät ole mitenkään kepeä asia. Näin jälkikäteen katsellen virheeni vaikuttavat aika amatöörimäisiltä. Niin olkoon.Ymmärrys karttuu matkan varrella ja tilanteet myöskin muuttuvat, jolloin joskus parhaalta näyttänyt ratkaisu ei uudessa valossa enää olekaan hyvä. Sellaista on elämä ja sellaista on sijoittaminen.

Toisaalta elämän millä tahansa osa-alueella toistuu aika usein sama kuvio: jostain lähtökohtaisesti negatiivisesta sukeutuu jotain kovin positiivista. Koskaan ei tiedä, mikä on tarinan lopullinen päätös.

Sijoitus- ja rahablogit ovat täynnä onnistumisia ja hienoja kurvia. Lähtökohtaisestihan me haluamme näyttää onnistumisemme laajalti ja vaikenemme epäonnistumisistamme millä tahansa elämänsaralla. Henkilökohtainen konkurssi tai velkajärjestely on harvoin hyvää somekamaa. Paitsi jos siihen sisältyy hieno polku rääsyistä rikkauksiin.

…. ja kun virheistä puhutaan…

Tämä kirjoitus oli kuvaus ”varsinaisen” sijoitussalkkuni vaiheista. Sijoittajana etenen mielestäni rauhallisesti ja varovaisesti riskejä välttäen. Joskus oma varovaisuus kuitenkin harmittaa. Se harmittaa erityisesti jälkiviisastellen, kun huomaa millaisia ostopaikkoja on missannut. Päätin tavoistani poiketen tammikuussa tavoitella korkeamman riskin avulla korkeampia voittoja.  Sijoitin erilliseen salkkuun jemmatilini vararahoista irrottamani 4000€.

Mitenkä meni, noin niin kuin omasta mielestä? Ouboi, enpä tiennyt millaiseen pörssikevääseen puskurini kanssa lähdin. Tuo kertomus on oma tarinansa, jonka kerron ensi kuun lopussa, kunhan projektini päätöspäivämäärä on saavutettu.

Virheet eivät ole vitsi. Mutta koska olen päättänyt edetä täysin avoimin kortein ja liputan raha-avoimuuden puolesta, on mokatkin ujostelematta kerrottava. Niistä siis lisää ihan lähitulevaisuudessa.

************

Olen 47-vuotias terveydenhuollon sekatyöläinen. Kirjoitan matkastani pois kokopäivätyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen avulla. Viisastelen, vaikelen ja ylianalysoin. Kirjoitan hyvästejäni työelämälle, omavaraistelen, nuukailen ja opettelen ottamaan rennosti.

Jätä kommentti