Haluatko säästää ruokakuluissa, mutta et tiedä miten? Miepä kerron. Ja samalla lasken paljonko säästöä voi yhden hengen ruokakuluihin kuukaudessa saada, jos nämä kaikki säästövinkit osuvat omalle kohdalle. Yksinkertaistettuna vinkkini on Julia Thurenia hieman kontekstista poikkeavasti lainaten: älä osta turhaa paskaa.
Minulta kysytään usein, miten meiltä voi mennä niin vähän rahaa ruokaan. Vastaus on tässä tekstissä. Monta asiaa on samaan aikaan totta: moni ruoka-aine maksaa aiempaa enemmän, kyllä. Ja samaan aikaan moni tuottaja saa järkyttävän raskaasta työstään aivan naurettavan korvauksen, eli ruoan pitäisi maksaa vielä paljon enemmän.
Mutta jos maatalouspolitiikka jätetään sivuun, jää jäljelle huolipuhe: ruoka on kallista, rahat loppuu, mihinkään ei ole enää varaa. Olen toista mieltä.
Ruoka on mielestäni hyvinkin edullista ja minun pikkuruisetkin tuloni riittävät siihen hyvin.
Ei ruoan hinta ole se ongelma
Ruoan hinta ei todellakaan mielestäni ole se ongelmallinen asia, vaan se, että kaupassa myydään aivan järkyttäviä määriä ihan käsittämättömiä tuotteita, jotka ovat kuin varkain lipuneet osaksi arkipäiväistä kulutustamme. Jos rahat riittävät hyvin, tämä ei tietenkään ole (taloudellisesti) ongelmallista. Ruoka on parasta ja halvinta, kun keskittyy perusasioihin. Eksyminen ihan väärille poluille on kuitenkin ärsyttävän helppoa.
First things first: syöminen on yksi elämän suurista nautinnoista ja hyvin tehty ruoka on mahtava taidonnäyte ja rakkauden teko. Yhdessä syöminen on minulle sosiaalisen elämän keskustapahtuma: se on tärkein tapani viettää aikaa läheisteni kanssa.
Haluan voida hyvin, jaksaa mahdollisimman paljon ja pysyä terveenä ja toimintakykyisenä. Yksi keskeinen elementti näiden asioiden varmistamiseen on tasa- ja täysipainoinen ruokavalio.
Nämä kaksi perusasiaa todettuani voin jatkaa avautumista. Kerron oman taloutemme esimerkin kautta, miten säästämme ruokakuluissa. Tai emme siis säästä, se on väärä termi. Säästämisellä yleensä tarkoitetaan jostakin luopumista tai kulujen leikkaamista. Me emme ole mielestäni luopuneet mistään muusta kuin turhasta rahan menosta.
Pienistä puroista tulee kuin tuleekin jo kuukauden aikana isompi virta. Laskin kohta kohdalta paljonko voi järkevämmillä valinnoilla säästää rahaa kuukaudessa.
Näitä elintarvikkeita emme osta (melkein) koskaan
1. Energiajuomat, limsat ja muut kuplavedet
Meillä keskitytään olennaiseen, eli juomaksi on aina laadukasta ja puhdasta suomalaista tuoretta hanavettä. Viikonloppuna lounasjuomana saattaa olla olut tai viini. Näillä kolmella pärjää. Meillä ei ole koskaan jääkaapissa limsaa tai kivennäisvesiä, energiajuomista puhumattakaan. En halua tottua arkeen, jokainen kulaus otetaan jostain jääkaapissa säilytettävästä ja sinne rahalla hankitusta.
Erilaisten nesteiden kuskaaminen vähittäismyyntiketjussa eteenpäin vie aivan järkyttävän määrän energiaa. Kaikki hiilihapotettu on lopulta vain haitaksi hampaille. Luonnon ja kiilteen lisäksi kärsii näistä turhista ostoksista myös lompakko.
Minulla ei ole yhtäkään hyvää perustetta sille, että tarvitsisin limsoja, kivennäisvesiä tai joitakin muita erilaisia pullotettuja maku-uutuuksia.
Oma lukunsa ovat energiajuomat, joissa on vielä yksi lisämomentti muiden samankaltaisten juomien lisäksi. Meidän ei millään perusteella ole syytä säännellä vireystilaamme millään valmisteilla, laittomilla tai laillisilla.
Käyn leikisti S-ryhmän verkkokaupassa ja ostan tälle viikolle kaksi keskihintaista energiajuomaa, 1,99€ / kpl. Leikitään, että eletään helmikuuta ja kuukaudessa on neljä viikkoa. Energiajuomiin kului kuukaudessa 15,92€.
2. Tuoremehut
Ja kun vauhtiin on päästy, jatketaan juomien parissa. Mehuista opetteli ensimmäisenä pois puolisoni, joka halusi vähentää kaloreita helposta paikasta ja samalla säästää hampaita. Minulle mehu oli pitkään välttämättömyystarvike, nyt minäkin olen opetellut olemaan ilman.
Minun mehuttoman elämäni suurin edunsaaja on purukalustoni, toiseksi lompakkoni. Ja kolmanneksi kiittää tietenkin luonto. Vesi on aivan riittävän hyvä juoma myös aamupalapöytään. Myös kauppakassi kevenee, joten kaikki on mehuttomana vaivattomampaa.
Leikitään, että ostan yhden tuoremehulitran viikossa. Hinnat vaihtelevat 0,89 eurosta 3,25 euroon. Ostan jotain tältä väliltä, vaikka 1,59 euron hintaisen Coopin mehun. Kuukaudessa minulla menee aivan turhaan kurkusta alas 6,36 euroa.
3. Suklaa
Suklaa on kallistunut nykyisin sellaiseen hintaluokkaan, että se alkaa valmisteena jo hipoa yleellisyystuotetta. Myönnetään, olen ollut suklaan suurkuluttaja ja rouskutellut vaivatta menemään yhdeltä istumalta yhden sinisen, punaisen, lilan tai mitä nyt milloinkin levyllisen. Mutta mitä paremmin syön, mitä vähemmän minulla on stressiä ja mitä tiukemmin pidän kiinni unirytmistä, sitä vähemmän tarvitsen suklaata.
Ja sitten on vielä se totuttelu. Verensokeri on hyvällä tasolla silloin kun se on itselle tutulla sellaisella ja jos on tottunut karkin syömiseen, tekee sitä mieli säännöllisesti ja voimakkaasti.
Olen koittanut opetella eroon ajatuksesta, että makea on tapa palkita tai hemmotella jonkin hankalan tai tukalan jälkeen. En muista ketä lainaan, mutta somen ihmeellisestä maailmasta silmiini tarttui ohje joka kääntyy huonosti suomeksi:
we tell ourselves it is selfcare, but in fact it is selfdestruction.
Jos minun tekee tolkuttomasti mieli suklaata, olen liian väsynyt, liian nälkäinen tai liian kuormittunut. Suklaa ei ole tapa pitää itsestä huolta, eikä se ilmaston tai lompakonkaan näkökulmasta ole fiksu valinta.
Leikitään, että ostan viikonlopuksi yhden suklaalevyn ja parina arki-iltana töistä tullessa suklaapatukan. Yhtälö on seuraava: (1,05+1,05+4,49) x 4 = 26,36€ kuukaudessa suklaaseen. Karkki ei ole ilmaston kannalta yhtä hankala valinta, mutta muuten ihan yhtä huono ratkaisu ja rahaa menee siihenkin ihan samassa tahdissa.
4. Kahvi
No okei. Juodaan meillä kahvia. Mutta meillä juodaan kahvia noin kolmannes siitä, mitä aiemmin. Kotona ollessa aamu alkaa (tietenkin) aamukahveilla. Mutta nykyisin siihen se jääkin. Eli olemme opetelleet pois aamupäivän ”välikausikahveista” ja kahvin juomisesta ruoan päälle tai ylipäätään iltapäivisin.
Arkeemme saattoi siis aivan sujuvasti kuulua kahvien keitto neljä kertaa päivässä. Nyt riittävät pelkät aamukahvit. Halusimme totutella juomaan vähemmän kahvia monestakin syystä. Elimistössämme on monen monta kohtaa, joita kahvi ei varsinaisesti helli. Vähensimme siis lähtökohtaisesti vain terveyssyistä, mutta samalla kiittää jälleen ilmasto ja lompakkokin.
Tietenkin on mukava istuskella rauhassa lämpimän juoman äärellä. Meillä moni tällainen hetki on korvautunut minttuteellä, eli pihapenkissä kuritta leviävä kasvusto päätyy mukiimme. Kukaan ei tarvitse kahvia montaa kuppia päivässä. Tai jos tarvitsee, jokin on pielessä ja on syytä etsiä tilanteen juurisyitä eikä napsauttaa keitintä päälle.
Yhdestä kahvipaketista tulee 65 kahvikupillista kahvia. Lounas- ja iltapäiväkahveihin saa siis kuukaudessa vaivatta kulumaan yhden kahvipaketillisen. Edullisemmankin pään kahveillä kuukauden ylimääräinen kahvikulu on siis 8,99 €.
ps. me kummatkin totuteltiin myös siihen, että töipäivien ensimmäinen kahvikuppi juodaan vasta työmaalla. Tämä on käytäntönä monella tapaa järkevä, suosittelen.
5. Valmisruoat
Valmisruoilla on aikansa ja paikkansa silloin kuin on, tämä disclamerina todettakoon. Mutta vasta työni kaupassa sai minut havaitsemaan, miten moni asia ostetaan valmiina aamupuuroista lähtien. Valmisruoat tarkoittavat usein arkikielessä valmiita aterioita, mutta niputan tässä valmiiksi tai puolivalmiiksi vähän kaikkea.
Osaan pilkkoa vihanneksesi itse tai lohkoa perunat, en halua ostaa niitä valmiiksi paloiteltuna pakastealtaasta. Haluan itse leipoa marjapiirakan tai kuivakakun, ne syntyvät aivan vaivatta vartissa. Valmiita aterioita saa tietenkin hyvin laadukkainakin, mutta sellaisen ostamalla maksan siitä, että joku tekee minulle ruokaa.
Valmisaterioiden ostaja ei voi valitaa että ruoka on kallista. Hän ei maksa ruoasta, vaan siitä, että joku tekee sen hänen puolestaan.
Valmisaterioiden ja itse tehdyn välille on vaikea laskea euroja. Mutta lasketaan nyt vaikka niin, että normipottujen sijaan ostankin viikossa yhden pakastepussin. Hintaeroa muodostuu neljän viikon aikana 7,12€.
Nopealla googlettelulla päädyn siihen, että valmisruoan hinta on aina suurin piirtein kaksinkertainen verrattuna siihen, että vastaavan aterian valmistaisi itse. Leikitään, että perunoiden lisäksi ostan yhden valmisaterian viikossa. Kahden euron tarvikkeiden sijaan käytät aterian neljä euroa. Lisäkulua valmisruoista kertyy 8 euroa.
6. Liha
Tätä minun lienee turha selitellä millään, tiedät kyllä. Erilaiset palkokasvit ovat kalleimmillaankin vain puolet lihan hinnasta. Metukat, kinkut ja muut leivänpäällä käytettävät lihat jätämme myös kauppaan.
Leikitään, että syön joka päivä 150g lihaa, jonka korvaan kasvistuotteilla. Säästän 16,80€.
7. (Eksoottiset) hedelmät
Kaupan hevi-osastot ovat mahtavan kaunista värisirkusta, jossa on tarjolla ympärivuotisesti kaikenlaista eksoottista. Tätä tekstiä varten kävin tutkimassa Prisman verkkosivuja: kalleimmat etelän hetelmät maksavat 12 euroa kilo. Kiiwejä saa 7 eurolla, litteät persikat maksavat yli 5 euroa. Olkoon niin. Ne saavat kaikki jäädä kauppaan.
Ehkä eniten minua sapettaa halvan ruoan suhteen väittämä, että ”koska syön terveellisesti, minulta menee paljon rahaa ruokaan”. Tuo väittämähän pitää sisällään sen olettaman, että jollain lailla laiminlöisin itseäni sen vuoksi, että haluan säästää rahaa.
Hedelmien syöminen ei ole välttämättä kallista. Nytkin oli tarjolla alle 2,50 kilohintaan vaikka mitä. Banaaneja, jotka ovat toki luonnon kannalta ongelmallisia, saisi reilusti alle kahden euron kilohinnalla.
Leikitään, että syön hedelmiä 200g päivässä (eli yhden ison omenan), kuten minun ehkä pitäisi. Leikitään, että ostan niitä asiaa sen kummemmin harkitsematta ja maksan eksoottisista suosikeistasi viiden euron kilohintaa. Ja leikitään, että siirryn ostamaan tuotteita, joita saa korkeintaan 2,5 euron kilohintaan. Säästän kuukaudessa 14 euroa.
8. Vihannekset yli 3€/kg
Jos eksoottisista ulkomaan tuomisista siirrytään ihan tavallisiin vihanneksiin, voivat nekin olla erittäin hintavia. Tarvitsee vain olla väärä aika vuodesta. Arkinen kurkku voi maksaa järkyttävän paljon (ja olla juuri silloin surkean vetistä ja kaukaa tuotua) tai sen voi saada satokautena pilkkahintaan. Aina on jonkin satokausi jossain ja jotain saa edullisesti.
Leikitään että siirryn syömään viiden euron kilohinnasta 2,5 euron kilohintaisia vihanneksia. Eli en osta sitä mitä aina ennenkin, vaan katson mitä juuri tähän vuodenaikaan saa halvalla. Silloin päädyn kuin vahingossa ostamaan myös sitä herkullisinta tavaraa: satokauden tuotteita ei ole hillottu missään varastossa: ne myydään halvalla, koska niitä on nyt paljon liikkeellä ja ne halutaan kaupaksi nopeasti.
Säästän saman verran rahaa kuin edellisessäkin kohdassa, eli yhden hengen ruokabudjetin kulut pienenevät 14 euroa kuukaudessa.
9. Sipsit ja muut suolaiset naposteltavat
Taaskaan selityksiä tuskin tarvitaan. En tarvitse tällaista rouskuteltavaa mihinkään, se ei ole minulle hyväksi millään tapaa. Napostelu on välillä kivaa, mutta säännöllisenä tapana se kertoo, että minun pitää korjata ruokavaliossani jotain.
Leikitään, että ostan sipsipussin viikonloppua varten. Jos jätän sen joka viikko ostamatta, säästän kuukaudessa 11,16 €.
Paljonko jäi säästöön?
Antamani esimerkit voivat kuulostaa vähäisiltä, mitä merkitystä niillä muka voisi olla. Paljonkin. Jos teen joka viikko yllä kuvaamani muutokset, näyttää lopputulos kuukausi- ja vuositasolla tältä:
| kulut/kk | |
| Kaksi energiajuomaa viikossa | 15,92 € |
| Litra tuoremehua viikossa | 6,36 € |
| Yksi suklaalevy ja kaksi pikkuherkkua /vko | 26,36 € |
| Lounas- ja päiväkahvit joka päivä | 8,99 € |
| yksi valmisateria viikossa | 8 € |
| Pakasteperunat vs ”aidot” potut | 7,12 € |
| Syön lihaa etkä kasviksia | 16,80 € |
| Syön liian kalliita hedelmiä | 14 € |
| En huomioi satokausivihanneksia | 14 € |
| Yksi sipsipussi viikossa | 11,16 € |
| Turhien ostosten kuukausikulut | 128,71 € |
| Turhien ostosten vuosikulut | 1 544,52 € |
Kun kaiken yllä summaillun laskee yhteen, päädyn lopputulemaan, että syömällä järkevämmin ja terveellisemmin säästää yhden hengen ruokatalous kuukaudessa melkein 130 euroa. Kelaa, satakolmekymmentä euroa! Se on pienistä rahoista paljon se.
Vuodessa säästö on yli 1500 euroa, joka on käsittämätön summa rahaa.
Ruokakuluissa säästäminen ei välttämättä ole kituuttamista tai elämän kurjistamista, vaan se voi olla elämänlaadun ja vireystilan kohentumista monella tapaa. Uni maistuu paremmin, kun kofeiinia tai muita piristeitä on elimistössä vähemmän. Olo on päivän mittaa tasaisempi ilman sokeripiikkejä. Ja vyötärö kiittää, kun tarpeeton napostelu jää pois.
No mitä meillä sitten syödään?
Meillä syödään puuroa aamiaiseksi, mukana on joko itse poimittuja marjoja tai itse keitettyä omenahilloa. Jos päivään sisältyy fyysistä työtä, aamulla on tarjolla myös kananmunia. Hyvä aamupala päättyy kahvikupilliseen ja johonkin itse leivottuun.
Viikonloppuaamuisin minä hemmottelen puolisoani paistamalla aamuisin lettuja, puolisoni taas laittamalla edellisenä iltana ciabatta-taikinan nousemaan.
Lämpiminä aterioina meillä syödään lisäkkeenä lähes aina juureksia: perunaa, porkkanaa, lanttua, bataattia ja palsternakkaa. Juuresten hinnat ovat hyvin harvoin yli kahden euron kilolta. Tuoreksina meillä on sitä, mitä kulloinkin saa halvalla, eli syömme satokauden mukaan.
Proteiiniä saamme itse pyydetystä kalasta ja riistasta, kaupan lihaa meillä ei aikuisten oikeasti ole koskaan. Syömme linssejä, kik-herneitä ja papuja. Erityisherkkuni kaupasta on silakka, sitä ostan aina jos on. Syömme paljon eri sorttisia pähkinöitä ja manteleita. Sienestämme myös ahkerasti.
Syömme päivässä vain yhden lämpimän ateriaan, mutta tykkään laittaa ruokaisamman iltapalan vaikka lämpimiä voileipiä, pizzaa tai jotain muuta itse leivottua. Meistä kummatkin tykkää valmistella yhteisen aterian ja laatua saa vaikka sillä, että kattaa kauniisti, laittaa kynttilän palamaan ja leikkelee naposteltavat jollain kivalla tavalla.
Pikkuasioilla ON merkitystä
On helppo ajatella, ettei yhdellä sipsipussilla tai suklaapatukalla ole vaikutusta siihen, että koko ajan tuntuu olevan rahapula tai että raha ei tunnu riittävän. Kyse ei ole siitä suklaapatukasta, vaan tavasta kuluttaa, joka kertautuu ihan jokaisessa arkipäivän valinnassamme.
Jos sinua ei yhtään haittaa se, paljonko ruokakauppaan menee rahaa, niin mikäpä se siinä: ostele ihan rauhassa kaikkea, mitä huvittaa. Mutta jos asia vaivaa sinua tai jos rahat eivät tunnu riittävän, voit tehdä tilanteellesi paljon ilman, että hyvinvointisi siitä kärsii, päinvastoin.
**********
Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
Lisää ruoka-aiheisia kirjoituksia:
Vain kerran viikossa ruokakaupassa