Miksi ruokakaupassa kannattaa käydä harvemmin? Siksi, että mitä harvemmin ruokaa ostaa, sitä vähemmän siihen kuluu rahaa. Eikä ruoan harvemmin tapahtuva hankinta todellakaan tarkoita sitä, että lopun aikaa on nälässä. Heh.

Väittelen blogikirjoituken verran itseni kanssa, eli teilaan yhdeksän ärsyttävää argumenttia, joilla ruoan harvemmin tapahtuvaa hankintaa usein moititaan. Ja summailen ohjeet, joiden avulla pääset alkuun, jos haluat harventaa kauppakäyntejäsi.

Jalostetaan ajatusta: ruokakaupassa käyminen kannattaa lopettaa itse asiassa kokonaan. Sillä kaiken saa kätevästi hoidettua netissä. Ja netistä tilaamalla säästää rahaa vielä enmmän. Jos et usko, kokeile: löydät omat hyvät ratkaisusi vähän totuttelemalla ja yllätyt.

Ei kannata vertailla mutta vähän voi kurkkia

Ruokakulut tai mikään mukaan ruokaan liittyvä määrä tai summa ei ole kilpailu. Oman sosiaalisen joukkion ruokakuluja tai rutiineja on ihan turha vertailla muihin, siitä kirjoitin aiemmassa blogipostauksessa ”älä turhaan vertaile ruokakuluja”. Hyvin perusteltuja ja tärkeitä syitä naapuria kalliimpaan ruokalaskuun voi olla monia.

Jos kuitenkin haluaa hitusen tutkia sitä, paljonko ruokaan voisi kohtuullisen kulutuksen mukaan mennä, asiaan voi perehtyä Marttojen sivuilta, jonne on listattu Kuluttajatutkimuskeskuksen laskelmia erilaisten ruokakuntien kohtuullisiksi ruokamenoiksi.

Ja jos siis haluaa kuluttaa ruokaan vähemmän rahaa, yksi todella hyvä keino on käydä kaupassa harvemmin.

Kuinka usein suomalainen ostaa ruokaa?

Aloin tätä postausta varten googletella, mitä netistä löytyy ruokakaupassa käymisestä. Ilmeni, että suomalainen käy ruokakaupassa 2-3 kertaa viikossa. Kääk. Jos kello laitetaan juoksemaan siitä, kun ahteri irtoaa sohvatyynyjen välistä siihen, kun vaakatasoon pääsee takaisin, kello pystähtynee jossain 45 minuutin kohdalla.

Pitää pukea, matkustaa, etsiä parkkipaikkaa tai odottaa bussia tai kävellä, koota kauppakamat kokoon ja jonottaa kassalle. Pitää pakata, päästä jollain ilveellä kassien kanssa kotiin ja purkaa ostokset. Huoh. Leikitään että se onnistuu 45 minuutissa, ja kaupassakäyntikertoja on siis tutkimusten mukaan keskiarvoisesti 2,5 viikossa.

Tuolla laskentakaavalla kaupassakäynteihin menee vuodessa hieman vajaat 100 tuntia. Kelaa, mitä kaikkea tosi paljon mukavampaa voisi tuona aikana tehdä.

Ehkä emme useimmiten lähde vasiten kauppaan, vaan poikkeamme siellä kotimatkalla. Jos leikitään, että jokainen kaupassakäynti tuo kotimatkaamme 30 minuuttia lisäaikaa, vähenee vuodessa ruokakauppoihin kulutettu aika 67 tuntiin. Tuolla optimistisellakin kaavalla ruokakauppaan kuluu rahojen lisäksi 1- 1,5 tuntia viikossa. Eikö olisikin ihanaa saada tuo aika itselle?

Mihin haluaisit saada puolitoista tuntia aikaa viikossa? Miten voisit sen ajan olla itsellesi hyvä?

Kenen mielestä ruokakaupassa on kiva käydä? Kenelle se on muuta, kuin harmillinen velvollisuus? Miksi me sitten ravaamme siellä alvariinsa, kun asian voi hoitaa toisinkin?

Kaukalon laidalta huutelu ärsyttää

Kun kertoo ”käyvänsä kaupassa” harvoin, saa usein kuulla, ettei keskustelukumppani tee niin. Se ei yllätä eikä ärsytä. Se, mikä yllättää ja ärsyttää on rivien väleistä tapahtuva viestintä. Annetaan ymmärtää, että omat elintavat ja valinnat ovat jollain lailla paremmat ja siksi kaupassa pitää käydä a) usein b) itse. Hmm.

”Kaupassa käyminen” on edellä hipsuissa siksi, etten oikeasti käy kaupassa. Se on toinen ruokaostosten tekemiseen liittyvä oivallukseni. Tilaan kaiken netin kautta kotiovelle. Olen törmännyt viime kuukausina niin usein tähänkin käytäntöön liittyviin ihmeellisiin olettamuksiin, että kumoilen nekin nyt tässä saman tien.

Ymmärrän etten ole keksinyt mitään maatamullistavaa. Mutta olen oivaltanut, että voin helpottaa omaa arkeani ja luopua viikoittaisesta, minulle epämieluisesta rutiinista. Saan siis lisää aikaa joutilaisuuteen, joka on tavoitteeni joka rintamalla.

Systeemiäni dissaavat useimmiten juuri ne henkilöt, joita tämä auttaisi eniten: kiireiset, ruuhkavuosiaan elävät perheenäidit, jotka minun näkökulmastani kantavat ylisuuren osan vastuuta kotitöistä perheen ehkä lukuisankin miesväen kelkotellessa vastuista vapaina. Tai he, jotka kantavat ostokset paitsi omaansa, myös esimerkiksi ikääntyneiden vanhempiensa kotiin.

Disclaimer: käy kaupassa ihan rauhassa vaikka kaksi kertaa päivässä. Mutta jos et ole itse harvoin kaupassa käyvää sorttia, älä perustelle harvoin ruokaostoksia tekevälle, että hänen ratkaisunsa on jotenkin tyhmää tai väärin. Live and let live.

Mutta nyt niihin minua harmittaviin väitteisiin.

”Tuoreus on tärkeintä, siksi käymme usein kaupassa”

Harmaannun vähän joka kerta kun kuulen tämän väitteen. Kerran viikossa kaupassa käyminen ei tarkoita sitä, että syö mitään nahistunutta, homehtunutta tai vanhaa. On aika selvää, ettei graavilohi tai katkarapusalaatti kestä viikkoa jääkaapissa. Monen leivänkin kanssa on niin ja näin.

Pitää osata ostaa tuotteita, jotka kestävät. Ja niitä helposti pahentuvia tuotteita voi totta kai ostaa myös, vaikka käy kaupassa harvemmin. Ne pitää vain syödä heti tai ihan lähipäivinä. Esimerkiksi raejuusto tai tomaatit ovat omassa tilauksessani asioita, jotka syödään 2-3 päivän kuluessa ruokatilauksen saapumisesta. Mutta pitääkö jääkaapissani aina olla näitä tuotteita? Ei.

Pieni kieltäymys ei tässä poskettomassa yltäkylläisyydessä ole meille kenellekään pahitteeksi. Meillä ei aina tarvitse olla kaikkea. Edes jääkaapissa.

”Syömme paljon hedelmiä ja vihanneksia, siksi kaupassa pitää käydä usein.”

Taas löytyy niitä esimerkkejä, joiden valossa väite on totta. Ruukkusalaatti tai rasiassa ostetut marjat eivät kestä viikkoa jääkaapissa. Mutta ne eivät ole välttämättömyhksiä tai ainoa vaihtoehto. Eli palaan toistamaan, että kaupassa on myynnissä paljon tavaraa, joka ei kestä kaapissa kauaa.

Kaupan etu on, että käymme siellä todella usein. Meidän oma etumme olisi, että harventaisimme käyntejä.

Omenat säilyvät jääkaapissa todella hyvin viikko viikon perään. Pakastemarjat ovat hyvä mahdollisuus syödä kotimaista ympäri vuoden. Esimerkiksi puolukka on todella edullista. Salaattiruukut kannattaa korvata jääsalaattikerällä. Se kestää erittäin tuoreena pitkään.

”Käymme usein kaupassa, sillä maidot menevät vanhaksi”

Miksi ihmeessä ostat kaupasta maitoa, tekisi mieli kysyä. No, ostan minäkin, myönnetään. Kahvissa haluan vielä juoda ihan lehmykän maitoa. Muutoin olen siirtynyt kauramaitoon. Kauramaidon etu on ilmastojuttujen lisäksi kestävyys, eli sen voi säilyttää lämpimässä. Täten mikään ei ehdi mennä pilalle, vaan maito säilyy kaapissa vaikka kuukausitolkulla, jos tarvis on. Ja onhan toki lehmänmaidostakin huoneen lämmössä säilyvät versiot.

”Lapset ei suostu juomaan muuta kuin lehmän maitoa” – väitteen minussa herättämää reaktiota en viitsi tarkemmin kuivailla. Aika moni lapsi saa elämässään vähän suurempiakin haasteita kuin vaatimuksen totuttautua kauramaidon juomiseen. Asia on tärkeä ilmastonkin näkökulmasta.

”Jääkaappiin ei mahdu kerralla enempää ruokaa”

Asun tällä hetkellä kahden muun aikuisen kanssa, meillä on kaikilla oma ruokataloutemme. Minulla on siis jääkaapissa hallussani yksi hylly, kolmannes oven lokerikoista ja vihanneslaatikko. Jos yksi henkilö pärjää yhdellä jääkaapin hyllyllä, pystyy koko perhe uskoakseni pärjäämään kokonaisella jääkaapilla.

Vastaus on sama kuin edelliseen ”ongelmaan”: on helposti opeteltavissa ruoka-aineet, jotka eivät tarvitse kylmäsäilytystä kuin avaamisensa jälkeen. Esimerkiksi jauhelihan lämpimässä säilyvä vastine on soijarouhe. Muita huoneenlämpöisiä proteiineja ovat linssit ja erilaiset pavut. Maidot ja mehut kannattaa ostaa avaamattomana lämpimässä säilyvinä versioina.

”Meitä on niin monta, että kaupassa pitää käydä usein.”

Mitä isompi porukka, sitä isompi vaiva sen ruokkiminen on. Ja juuri silloin suunnitelmallisuus on suurimmassa arvossa ja säästää eniten sekä aikaa, rahaa ja vaivaa. Hiihtolomamme ruokatilaus onnistui aivan hyvin kuudelle aikuiselle, emme käyneet viikon aikana yhtäkään täydennysreissua, vaikka söimme yhdessä lämpimän aterian joka päivä.

Itseasiassa oli superluksusta tehdä ruokatilaus rauhassa kotona ja napata ruokalaatikot matkan varrelta kyytiin. Loma ei siis alkanut hikoilulla valtavan ruokaostosmäärän kanssa marketin hyllyjen väleissä.

Koska isolle porukalle pitää kantaa ihan järjettömästi sapuskaa, kannattaa juuri siksi ulkoistaa kantamishommat autokuskille ja tilata koko satsi kuljetettuna omalle kotiovelle.

Viisilapsisen uusperheemme aikana kävimme kaupassa vain kerran viikossa, ei koskaan useammin. Meillä oli laminoitu peruslista joka haettiin joka viikko, sen lisäksi listattiin aika pieni määrä viikoittain vaihtuneita extroja.

”Netistä tilaaminen on kallista”

Verkosta tilaamisen hinnat vaihtelevat. Hinnoittelulla pyritään ohjaamaan toimituksia siten, että halvalla saa ruokaa ”myöhemmin” tai aikoina, joihin ei muutoin kohdistu suurta määrää tilauksia. Täällä Lapissa saan ruokatavarat kotiin kympillä. Kotipaikkakunnallani Tampereella toimitushinta on hieman yli tai alle kympin ajankohdasta riippuen.

Kun puhutaan kotiinkuljetuksen hinnasta, en käsitä miten samasta yhtälöstä unohdetaan kokonaan ne kulut, joita koituu kun ihminen kuljettaa itsensä kauppaan ruokaostoksia tekemään. Eli aina joku liikkuu ja se maksaa. Liikkumisen kuluja tärkeämpää on mielestäni aika. Eli paljonko sinä maksat itsellesi palkkaa ajasta, jonka jonotat kärrysi kanssa kassalla? Onko aikasi ilmaista?

Pidän kympin toimitushintaa todella edullisena vaihtokauppana siitä, että saan odotella ruokatoimitustani kotisohvaltani käsin. Kaupassa käynnissä ehkä eniten inhoan sitä kantamista. Olen saanut hyvästellä kassien painanteet sormissa, nyt riuska kuski kantaa boksit eteiseen asti. Täydellistä.

”Netistä tilaaminen on vaivalloista”

Netistä tilaamisen ihan ehdoton parhaus on siinä, ettei mitään tuotetta tarvitse etsiä. Perustelen joka kohdassa tätä kirjoitusta inhoavani jotain kaupassakäyntiprosessin kohtaa erityisesti. Tässä kohtaa inhoan ihan sikana sitä, että minun pitää löytää kuivahiiva, majoneesi, oliivit tai vehnäleseet eikä minulla ole aavistustakaan siitä, missä ne ovat.

Tutut artikkelit löytää helposti tutusta kaupasta, mutta aina on silti jotain haeskeltavaa. Kun tavarat tilaa netistä, ei koskaan tarvitse etsiä mitään. Kun kirjoittaa jotain sinne päin hakukenttään, tarjoaa ohjelma eteeni valikoiman tuotteita, joita voin sortata haluamallani tavalla. Itse käytän ”halvin ensin” – vaihtoehtoa.

K-ryhmän kaupoissa, joita tällä hetkellä käytän, jäävät usein ostamani tuotteet myös muistiin ja pystyn laatimaan itselleni nettikauppaan peruslistan, jonka avulla saan ”ostoskärryyni” muutamalla klikkauksella kaikki ne perusjutut, joita joka tapauksessa säännöllisesti tilaan. Miksi ihmeessä haluaisin vaeltaa kauppaan lappamaan niitä ostoskärryyni, kun voin suorittaa kaiken kotisohvalta?

Tämän postauksen julkaisuhetkellä minulla on kaksi auton omistavaa kämppäkaveria. Vasta tänään ruokatilausta kaapittaessani hoksasin, ettei minulla ole tullut mieleenkään lähteä heidän kyydissään ruokakaupaan. Ei tosiaankaan. Niin helppoa ja mukavaa on saada kaikki mitä haluaa suoraan kotiovelle.

”Ruoka on jo muutenkin kallista, en halua maksaa tilausmaksua”

Netistä tilaaminen on mielestäni rahapulaisen ihmisen oivallinen valinta monella tapaa. Ihan ensiksi se hankaloittaa heräteostosten tekemistä. Jos raha on tiukassa, nettitilaus on oivallinen tapa säästää. Toki virtuaaliseen ruokakoriinkin voi klikkailla erilaisia päähänpistoja, mutta niitä tulee mieleen huomattavasti vähemmän, kun ei ihan oikeasti vaeltele herkkuhyllyjen välissä.

Toiseksi netistä tilaaminen mahdollistaa ruokakorin hinnan seuraamisen ostos ostokselta. Jos olet käynyt ruokakaupassa kännykän laskin-toiminto auki tiedät, että se on todella stressaavaa. Ja on ikävää nähdä kuinka summa alkaa nousta liian korkealle. Itse jouduin laskemaan ruokakassin hintaa yksinhuoltajavuosinani miljoona vuotta sitten. Viikolle oli tietty summa ruokaan eikä siitä saanut mennä yli.

Vaikka kännykän laskinta ei enää tarvitsekaan käyttää vaan voi tukeutua niihin klikkaushärveleihin, joiden avulla viivakoodit voi lukea kaupassa saman tien, on tiukan budjetin kanssa kamppailevalla silti sama ongelma edessään: mitä tehdä, kun ruokakorin summa alkaa olla liian suuri?

Lähdetkö kuljettamaan vanukkaita takaisin kylmäkaappiin? Tiedät, että se vasta harmittaakin ja tuntuu sitä paitsi nololta. Kun rahat ovat tiukassa, voit kotoa käsin muuttaa ostoskorisi sisältöä ilman, että joudut kuskailemaan mitään takaisin tai jättämään retkumaan mitään hyllyn reunoille. Saat rauhassa miettiä, miten ostoksesi priorisoit.

No entä se kympin kuljetusmaksu, eikö sekin olisi hyvä säästää? Kympin säästön saat, jos pääset kauppaan ilmaiseksi, eli joko kausikortin voimin tai kävellen. Muutoin kauppaan lähtemisellekin tulee hintaa, eli ihan pahimmassakin rahapulassa mielestäni kotiin tilaaminen on hyvä vaihtoehto säästää ja erityisesti ihan rauhassa harkiten varmistaa, että rahaa kuluu vain itselle etukäteen määritelty summa.

”Aina jotain unohtuu ja joutuu kuitenkin käymään kaupassa”

Tämä on helpoin ja taas tässä kohtaa paras asia ruokahankintojen uusissa käytännöissä: en ole vielä koskaan unohtanut nettitilauksesta mitään! Ja olen elämässäni tuhat kertaa unohtanut jotain kun olen ihan omin pikku kätösin käynyt kaupassa. Olen unohtanut, vaikka asia olisi ollut kauppalistassakin. Aina jotain säätöä ja poukkoilua ehtii väliin.

Teen nettitilauksen aina hyvissä ajoin, melkein heti kun olen saanut edellisen toimituksen. Teen tilauksen ja varaan sille kuljetuspäivän noin kahden viikon päähän. Tilaukseni on myös paperisena kalenterin välissä. Kyllä, aina unohdan jotain. Mutta koska minulla on reilu viikko peliaikaa, ehdin käydä muokkaamassa ja täydentämässä ruokatilaustani tarvittaessa vaikka kuinka monta kertaa.

Tilaus on ”auki” ja muokattavissa toimituspäivää edeltävään iltaan asti. Saan soutaa, huovata ja täydennellä ihan rauhassa. ”Ruokakassini” löytyy suoraan KRuoka.fi-sivun avatessani ylävalikosta, eli tilauksen muuttaminen ei vaadi mitään hankalaa kirjautumis- ja etsintähässäkkää.

”Netistä tilaamalla saa vain huonoja tuotteita”

Kummasti tuntuu vallalla olevan käsitys, että kauppa jollain tapaa huijaisi nettitilausten yhteydessä. Että jos asiakkaan sijaan valinnan tekee kauppias, laitetaan mukaan vähän kolhiintuneet hedelmät ja ne tuotteet, joiden päiväys on menossa vanhaksi.

Mikään yritys ei tänä päivänä menesty, jos se ei yritä parastaan ja tuota asiakkaalle laadukkainta mahdollista palvelua. Varsinkin ruuhka-Suomessa on toimittajaa niin helppo vaihtaa, että asiakas kannattaa palvella mahdollisimman hyvin.

Kaikki on aina tilauksissani ollut kunnollista tavaraa, ne on pakattu huolella, ehkä paljon paremminkin kolhuja kestämään kuin jos itse tunkisin niitä tuskassa muovikassiin kiireellä kaupan kassalla.

Ei ole olemassa yhtä ehdotonta hyvää ratkaisua

Moni pohtii ruokakulujen karsimista ja säästöjä on tavoiteltu myös Naiset puhuu rahasta blogin kirjoituksessa.

Kirjoittaja analysoi perheensä ruokakulujen muodostumista ja päätyy siihen, että suunnittelemattomuus on yksi osatekijä suuriin ruokakuluihin. Ja suunnittelemattomuuden takana on usein väsymystä, jolle on ehkä tehtävissä melko vähän. Liian armoton ei siis pidä itselleen olla.

Alkuun kaupassa käyntien harventamisessa ei kuitenkaan millään pääse ilman suunnitelmallisuutta. Neuvoisin aloittamaan näin.

Kerran viikossa kaupassa: näin onnistut:

1. Aloita kauppalista

Kun muodostat listan pohjan, se on sinulla aina jatkossa olemassa. Kannattaa aloittaa pohdinta jonakin sellaisena hetkenä, kun olo tuntuu suhteellisen levänneeltä. (Tai vähiten väsyneeltä.) Jonkinlainen rauha tarvitaan varmaankin noin vartiksi. Tee lista ihan vanhanaikaisesti paperille.

Listan teko on siis ihan eri asia kuin kauppaan lähtö. Sen aika on vasta myöhemmin. Aloita kauppalistan tekeminen pohtimalla ruokakuntanne ruokavuorokautta. Mitä teillä syödään aamupalaksi? Merkitse kauppalistaan jokaisen perheenjäsenen aamupalajutut ja jatka väli- ja iltapaloihin.

Jos teillä syödään lämpimiä aterioita kotona, mieti kuusi ateriaa etukäteen. Yksi päivä viikossa on hävikkipäivä. Jos ideat loppuvat, käy vaikka suuresti ihailemieni Marttojen sivuilla, siellä on valmiita edullisia ruokalistapohjia. Voit soveltaa ja muokata pohjaa oman mielesi mukaan.

Kun olet päättänyt mitä teet ruoaksi, voit koota listaan tarvittavat ostokset. Tai osta rauhassa eineksiä. Kaikki käy. Kunhan suunnittelet ateriat etukäteen.

2. Anna listan retkua rauhassa

Listan pitää olla näkyvillä ja saapuvilla, jotta siihen voi lisätä kaikki sellaiset asiat, jotka pitkin matkaa johkaantuvat mieleen. Siksi se on parhaimmillaan paperisena jääkaapin ovessa tai jossain muutoin helposti saapuvilla olevassa paikassa.

Minulla on itseni kanssa whatsapp-ryhmä, eli lähetän itselleni asioita muistiin myös puhelimeen.

3. Pysy poissa kaupasta

Kun olet laatinut rauhassa kauppalistan ja antanut sen hautua, tee eka kauppareissu. Tämän jälkeen sitoudu siihen, että seuraava kaupassa käynti on vasta seuraavalla viikolla. Tärkeintä on, ettet ”kipaise hakemassa jotain” vaan totuttelet myös siihen, että jotain voi kaapista puuttua tai loppua. Keksit ihan varmasti soveltavia ratkaisuja.

Myös ajattelu siitä, että kaikkea pitäisi aina olla kotona saatavilla, pitää johtaa uusille urille. Jos huomaat jotain puuttuvan älä lähde kauppaan vaan lisää se heti ensi viikon listaan.

Tämä voi olla ehkä vaikein asia kaupassa käyntien harventamisessa. Mutta sinä tai perheesi ei kuole tähän: jo muutamassa viikossa muodostuu hyvä ja kattava lista, jonka avulla pärjätään hyvin.

Pikapyrähdyksiä kauppaan ehkäisee myös kotivara. Jos leipä on lopussa, yksi päivä menee näkkärilläkin. Säilykkeitä tai pakasteita voi olla aina jemmassa siltä varalta, että jotakin vajetta täytyy pikaisesti paikata.

4. Säästä vanha listasi ainakin aluksi

Vanha listasi auttaa sinua uuden listan kalibroinnissa. Mitä toit edellisellä kerralla liikaa, mikä loppui kesken. Prosessia hioessa hyödyt siitä, että voit tarkistaa vanhasta listasta edelliset hankintasi. Ovathan ne tallessa myös kaupan verkkosivuilla jos tilasit netistä, mutta helpompi on vilkaista jääkaapin ovessa retkuvaa vanhaa listaa.

5. Aloita saman tien uusi lista

Kauppalistaa ei aloiteta tekemään sillä hetkellä kun ollaan lähdössä kauppaan. Silloin voi olla kiire, voi väsyttää, voi olla nälkä tai riita ja kiukuttelukin menossa. Kauppalista on ollut pikkuhiljaa rakentumassa koko edeltävän viikon ja siihen on vähitellen lisätty perusjuttujen jatkoksi ne asiat, jotka seuraavalla kauppareissulla hankitaan.

6. Tee itsellesi palvelus ja edes kokeile nettitilausta

Olet ihan varmasti käyttänyt todella monta kymppiä hyvin paljon pöllömmin kuin siihen, että nyt käytät yhden kympin siihen, että joku tuo ruokasi kotiovelle edes kerran. Hylkää ajatus kotiin kuljetetusta ruoasta vasta kun olet kokeillut sitä.

7. Rutiinin kehittyessä venytä kaupassakäyntiväliä

Jos viikko tuntuu liian hankalalta, aloita pienemmästä ja venytä väliä pikkuhiljaa, vaikka päivä kerrallaan. Vaivaasi ja aikaa säästyy päivä päivältä enemmän, rahasta puhumattakaan.

Muista hengittää

Jos kaupassa käynti on ollut päivittäinen hengähdystaukosi poissa kotoa, pidä ihmeessä jatkossakin sellaisia. Oikaise kuulokkeet korvissa sohvalle tai lähde kävelylle ja soita samalla kaverille lörpöttelypuhelu. Ihan mitä vaan. Tuulettumista saatetaan tarvita, mutta sille täytyy olla tuhat parempaa paikkaa kuin ruokakaupan kassajono.

Rentoja ja stressittömiä ruokaostoksia!

ps. en itse käy kaupassa kerran viikossa. Ostan ruokaa joka kolmas viikko. Eli olen opetellut ruoka-arjen, jossa kaupparumba on mielestäni pienimmässä mahdollisessa roolissa. Siitä lisää ensi viikolla.

*************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.