”Kun irrotat köydet, olet perillä”. Näin luonnehti juhannuksena lankomies innostustaan purjehdukseen. Kun ajattelen maata pitkin matkailua ja erityisesti viime viikkoista elämäni ekaa reilikokemusta, olen ehdottomasti samaa mieltä. Määritelmä on siis totta myös pintamatkailun suhteen.

Kirjoitus sisältää mainoslinkin. Tunnistat sen * merkistä.

Sama pätee tietenkin myös roadtrippeihin: kun ratti kääntyy kotipihasta ja auto on täynnä eväitä ja retkeilykamoja, on seikkailu jo alkanut ja pääsee suoraan lomamoodiin. Ehkä olen puolueellinen, mutta tänä kesänä on moni lentomatkailija saanut jännittää sitä, milloin pääsee matkaan vai pääseekö, ja mitä kautta vaihtunut matkaohjelma reitittyy.

Lentäminen on usein joko-tai matkustamista, eli asiat joko onnistuvat tai epäonnistuvat. Sen sijaan maata pitkin edetessä mahdollisuuksien kirjo on rajaton. Mutta nyt hehkutus sikseen ja yksityiskohtiin: tällainen oli minun matkani ja näistä syistä en haluaisi enää muunlaisia reissuja tehdäkään.

Pakko päästä Italiaan

Joitakin viikkoja sitten se iski: ikävä Italiaan. Tai oikeammin ikävä (@leenapasa) Leenan, Stefanon ja Mairen luokse Grizzanaan, lähelle Bolognaa, Pohjois-Italiaan. Mitä siis tehdä, kun kesken sesongin haluaa päästä reissuun sateisesta Suomesta, josta jokainen lomalainen yrittää epätoivoisesti päästä pakoon syyskuista kesäsäätä?

En halua lentää, ellei se ole välttämätöntä. Matkaani suunnitellessa vaihtoehtoja tuntui olevan vähän ja googlettelin myös lentämisen mahdollisuuksia. Olin liikkeellä viime tingassa, joten tiesin mahdollisuuksia olevan niukalti.

Lennot tuntuivat aika hintavilta ja jos eivät hintavilta, niin ainakin hyvin epämukavilta. Sillä jos lento lähtee aamuseitsemältä, pitää asemalla olla tautisen aikaisin. Niin aikaisin, ettei Tampereelta ennätä aamuksi Seutulaan. Ja jos ei ennätä aamuksi, pitää tulla jo illalla. Joten lentolippujen hinta alkaa nopeasti kertaantua ja reissuun kasautuu varsinaisen matkalipun lisäksi kaikenlaista kulunkia.

Olen aikanaan matkustanut jo kerran maata pitkin Italiaan ja takaisin. Silloin käytin sekä mennessä että tullessa muutamassa kohtaa Flixbussin palveluita. En ollut kovin tyytyväinen, ja päätinkin, että vaikka yhtiö tarjoaa vaivattomalta vaikuttavia pitkiäkin reittejä halki Euroopan, en enää astu yhtiön kyytiin. Bussit ovat epämukavia, ne ovat reilusti myöhässä ja kuskit olivat erittäin epäystävällisiä. Matkan aikana ei tiedotettu mitään.

En suosittele Flixbusia

Nyt iski nuukailuvimma, uteliaisuus ja hiukan olosuhdepakkokin: ostin Flixbussin bussilipun – usko tai älä- Helsingistä suoran Bolognaan! Kyytiin pitäisi nousta Eteläsatamassa ja 46h10min myöhemmin, kahden vaihdon jälkeen, oltaisiin Bolognassa. Koko lysti (sisältäen lauttalipun Tallinnaan) maksaisi minulle 113,96€. Olisihan tuo pakko kokeilla.

Ostin lipun ja päätin samalla, että heti kun bussissa istuminen alkaa liikaa ahdistaa, hyppään kyydistä, vaaran itselleeni bookingin kautta mahdollisuuden yöuniin ja jatkan aamulla matkaa. Ymmärsin toki, että tuolla tavoin matkani hinta kaksinkertaistuisi käden käänteessä, mutta halusin lähteä kokeilemaan.

Vain viikkoa ennen matkani alkua sain Flixbussilta sähköpostia: matkani on peruttu. Tai siis se vuoro, jolla olin päättänyt matkustaa. Minulla olisi kaksi vaihtoehtoa: saisin joko rahani kokonaisuudessaan takaisin tai saisin vaihtaa aikaisempaan tai myöhäisempään vuoroon. Hetken sadateltuani päätin ottaa rahat takaisin.

Syitä oli monta: pidin riskinä sitä, että muut vuorot olisivat ylitäysiä, eli epälin bussifirman harventavan vuoroja leikatakseen kustannuksiaan. Toinen riski olisi, että myös seuraavakin valitsemani vuoro peruttaisiin ja sitten olisin totaalisesti tyhjän päällä. Olin harmissani ja tietenkin sapetti myös se, etten saisi mistään takaisin Tampereelta Helsinkiin ostamaani bussilippua, joka nyt siis jäi käyttämättä.

Nyt toivon Siperian opettaneen minua riittävästi ja turvaudun Flixbusin kyytiin jatkossa vain äärimmäisessä hätätapauksessa.

Mikä neuvoksi?

Googlettelin junalippuja Tukholmasta etelään ja erilaisia reittikuvauksia Tallinnasta eteenpäin kohti Eurooppaa. Kummatkin olen jo itsekin kerran kokeillut. Ja kävin vielä ne lennot läpi: tilanne oli entistä huonompi. Junamatkailu Baltian poikki sai osakseen eri tahojen arvosteluryöpyn ja bussin ikkunasta olen jo reitin katsellut. Jos tarjolla olisi jotain nopeampaa tapaa edetä, tarttuisin mieluummin johonkin toiseen ratkaisuun.

Mutta niitäpä ei näyttänyt olevan tarjolla: kaikki junat Tukholmasta etelään +/- muutamat päivät toivomani matkapäivän ympärillä olivat täysiä: lippuja ei ollut enää saatavilla. Kun alkoi olla ilmeistä, etten pääsisi etenemään mitenkään suoraviivaisesti tai nopeastikaan, päätin turvautua luikerteluun.

Interrail-lipulla pääsee aina eteenpäin. Ei nopeasti eikä kovin suoraviivaisesti, jos kaikki pikajunat ovat jo täyteen buukattuja. Mutta pääsee kuitenkin. Niinpä ostin laivaliput Baltic Princesillä Turusta Tukholmaan ja neljän päivän reililipun.

Päätin yrittää kahdessa vuorokaudessa matkustaa 2300km ilman paikkalippuja Tukholmasta Bolognaan.

Turusta on aina paras mennä yli

Ensimmäinen legi Suomesta meren yli Euroopan puolelle on aina ärsyttävän hidas tai kallis. Matkaan pääsee Helsingin ja Turun lisäksi Kappelskäristä. Ainoa nopea ja kätevä tapa ylittää meri on matkata Helsingistä Tallinnaan, mutta sen jälkeen matka on niin hidasta, että kaikki edut tulevat poltetuksi moneen kertaan.

Jos tykkää merellä matkustamisesta, voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto matkata suoraan Travemundeen, mutta käytännössä pelkkä lauttamatka Suomesta Saksaan on aina lentolipun hintainen, joten en koe että se on rinkkaselkäiselle budjettimatkustajalle hyvä vaihtoehto. Uskoakseni myös auton kanssa matkaamme jatkossa muita reittejä, emme viihtyisi kahta vuorokautta merellä.

Tämänhetkisellä kokemuksella päätän lukita vastaukseni. Laivamatka Turusta on aina kymmeniä euroja halvempi kuin matkaan lähteminen Helsingistä. Suoraan Turun satamaan taas pääsee yleisillä Tampereelta tai Helsingistä 11-16 euron hintaan.

Tukholmaan menessä pitää ottaa iltalaiva, takaisin taas pääsee samalla laivalla, joka lähtee Tukholmasta aamuseitsemältä. Siitä syystä menomatka maksaa sesongista riippuen yhden hengen hyttipaikalla 75-60 euroa. Kotiinpäin pääsee kansipaikalla, joka maksaa vähän tai sikavähän. Tukholmasta matka jatkuu helpoiten, junaan on helppo hypätä.

Kaikenlainen internetsäätö ärsyttää

Olen naimisissa vanhan liiton ATK-miähen kanssa, eli aviollisiin etuihini kuuluu se, ettei minun koskaan tarvitse ladata, päivittää, tai muutenkaan säätää läppäreiden tai puhelinten kanssa yhtään mitään.

Nyt puolisoni kuitenkin totesi lempeän napakasti: ”sä olet lähdössä yksin reissuun, sun pitää selvitä tästä yksin”. Hieman loukkaantuneena mutta hänen perustelunsa toki ymmärtäen, sukelsin interwebin ja sovellusten sotkuiseen maailmaan.

Interrail-lippu ostetaan ihan tavallisesta verkkokaupasta. Saat lipun ja kuitin sähköpostiisi ja sillä selvä. Mutta tämä on vasta alkua. Sen jälkeen sinun pitää ladata Interrail-sovellus ja syöttää sovellukseen omat tietosi ja raililippusi numero. Tuo sovellus on tämän jälkeen matkalippusi, konnarit lukevat siitä avautuvan QR-koodin jokaisella junamatkallasi.

Tämä järjestely tuntui etukäteen erittäin ärsyttävältä mutta selvisin kuin selvisinkin sovelluksen lataamisesta ja kaikkien tarvittavien tietojen syöttämisestä ihan itsenäisesti, hyvä minä. Ja lopulta sovellus on ihan parhautta, koska se vie sinut sellaisille seikkailuille, jollaisia et osaa itse suunnitella.

Kaikki tukossa

Vielä lähtöä edeltävänä päivänä selasin matkareittejä reiliapin kautta kuumeisesti. Joko eteeni ilmestyi junavuoroja, joihin edellytettiin paikkavaraus ja samalla ilmoitettiin, ettei paikkoja ole enää saatavissa. Tai sitten sovellus ilmoitti, ettei tällä hetkellä minkäänlaisten varausten tekeminen onnistu ruuhkautuneen tilanteen vuoksi. Minulla ei siis ollut mitään hajua siitä, miten pääsisin Tukholmasta eteenpäin.

Matkaa edeltävänä päivänä kävin vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa kurkkaamassa sovelluksen: mahtaisikohan edes jonkinlainen varaus onnistua? Taisin osua hiljaiseen hetkeen tai jotain, mutta onnistuin kuin onnistuinkin varaamaan 1. luokan istumapaikan Tukholmasta Malmöhön. Hintaa tuolle varaukselle kertyi 15,90€.

Oli kieltämättä aivan mahtavaa matkustaa ilmastoidussa vaunussa, jossa oli tarjolla rajattomasti hedelmiä ja jatkuva kahvitarjoilu. Jalkatilaa oli ruhtinaallisesti eikä kukaan meuhkannut. Tämä jakso oli hauska kokemus, mutta jos saan jatkossa valita, etenen toisin.

Matkan hauskin osuus alkoi näet Malmön jälkeen. Olin päättänyt, että etenen niin pitkälle kuin jaksan ja nukun junassa jos siltä tuntuu. Normaalisti Malmöstä pääsee suoraan junalla Hanpuriin Tuohon kansainväliseen pikajunaan tarvitaan siis kuitenkin se paikkalippu. Minulla ei sellaista ollut, joten aloitin hitaan etenemiseni erilaisilla paikallisjunilla. Putosin täysin laskuista siitä, montako vaihtoa minulle ennen hampuria kertyi, uskoakseni niitä oli kuusi.

Paikallisjunilla pikkuhiljaa eteenpäin

Käytännössä etenin aina noin tunnin verran eri paikallisjunalla eteenpäin seuraavalle pikkupaikkakunnalle josta en ollut koskaan kuullutkaan, odotin muutamia minuutteja ja jatkoin eteenpäin. Matkaketjustani vastasi kokonaan Interrail-sovellus. Olin sen hakukenttään syöttänyt parametriksi, että haluan matkustaa Hampuriin ilman paikkalippuja ja niinpä sovellus reititti minut sujuvasti eteenpäin.

Sovellus on niin huippu, että se paitsi erittelee sinulle matkaketjun, mutta kertoo myös sen, mille laiturille seuraavassa paikassa saavut ja miltä laiturilta seuraava junasi lähtee. Systeemi on nerokas!

Jos sinulla ei ole kiire, tämä on ehdottomasti paras tapa matkustaa. Junat myöhästelevät usein ja on tosi stressaavaa vilkuilla kelloa ja murehtia, ehtiikö seuraavaan vaihtoon, kun se juna jossa sillä hetkellä istuu, seisoo paikallaan jossain sivuraiteella. Ilman paikkalippuja matkustaessa stressi matkan etenemisestä poistuu täysin.

No entä jos ei mahdu istumaan? Minä mahduin käytännössä aina. Olin yksin, joten aina jostain löytyi minulle paikka. Välillä pikkujunat olivat heinäkuullakin hyvinkin hiljaisia. Ja koska vaihdoin aika usein junaa, ei olisi haitannutkaan, jos olisin joutunut seisomaan jonkin osuuden.

Olen jo aiemmin maata pitkin matkustamisesta kirjoittaessani suositellut mukana pidettäväksi istuinalustaa. Palaan tähän suositukseen. Se on hyvä hätävara, jos joutuu istumaan junan lattialla. Minä en joutunut, mutta turvauduin suojaan asemalla, kun mistään ei tuntunut löytyvän edes jollain lailla puhdasta istumapaikkaa.

Päätin pysähtyä Hampuriin

Aivan sukkana eivät useat vaihtoni Malmön ja Hampurin välillä menneet. En vieläkään tiedä myöhästyinkö junasta vai jäikö jokin vuoro tulematta. Joka tapauksessa saavuin Hampurin päärautatieasemalle niin myöhään, että olisin joutunut odottamaan keskellä yötä kolme tuntia seuraavaa etelään lähtevää junaa.

Olin jo etukäteen päättänyt, etten halua retkua asemilla keskellä yötä. Niinpä varasin hotellin illalla noin klo 23 ja jo tunnin päästä olin huojentuneena valkoisten lakanoiden välissä. Halpa hotelli maksaa saman verran kuin makuuvaunupaikka yöjunassa. Päätin panostaa yöhön vähän enemmän ja marssin Radissoniin nukkumaan, tuo riemu maksoi minulle 73 euroa.

Jos olisin ehtinyt etelään menevään yöjunaan, olisin ostanut 45 euron hintaisen makuupaikkalipun vaunusta, jossa saattaa nukkua joku toinenkin. Minulle tuo ei ole ongelma. Jos haluaisi nukkua junassa yksin, se olisi maksanut 200 euroa. En katso että se on hintansa väärti, mieluummin menen hotelliin. Istumapaikan yöjunaan olisi saanut hintaan 5,50€. Mutta kaikki siis menivät ohi suuni, ja jäin lopulta ihan tyytyväisenä nukkumaan Hampuriin.

Ei muillakaan ole paikkalippuja

Oli kieltämättä erittäin mukava jatkaa matkaa ihan oikeassa sängyssä nukutun yön jälkeen. Asemalla tutkailin kanssamatkustajiani: junaan noustessa aika harva kiinnitti mitään huomiota siihen, minkä numeroiseen vaunuun on nousemassa. Niinpä tein tulkinnan: suurin osa matkustaa samalla taktiikalla kuin minä: ilman paikkalippuja.

Myöskään Hampurista eteenpäin ei paikkalippujen varaus ollut onnistunut verkon kautta. Jos olisin halunnut varata paikkalipun, minun olisi pitänyt mennä jonottamaan lipputoimistoon ja päätin siis jatkaa edellisenä päivänä hyväksi havaitsemallani taktiikalla.

Pian junassa tulikin kuulutus, että vuoro on itse asiassa yhdistelmäkuljetus, jossa on kahden eri junavuoron matkustajat, joten mikään paikkalippu ei junassa päde: ”olkaa hyvät, etsikää itsellene vapaa paikka jostain”, ohjeisti pahoitteleva konnari. Tähän samaan ilmiöön olen törmännyt aiemmillakin reissuillani: koskaan ei voi tietää. Siispä lupaan nyt pyhästi itselleni, etten enää käytä rahaa paikkalippuihin, vaan uskon itseni reissuillani herran haltuun.

Kahdessa matkapäivässä ehti hyvin

Lähdin Tukholmasta maanantaina aamujunalla kohti etelää noin klo 9. Se oli ensimmäinen juna, johon ehti kiireettä Turun lautalta. Kävelymatka satamasta juna-asemalle oli mukava aamuverryttely, varsinkin kun tiesi että edessä on taas paljon istumista.

Vaikka pysähdyin yöksi Hampuriin, olin Pohjois-Italiassa vaivatta tiistai-iltana. Kumpanakin päivänä junat myöhästelivät ja päiviin mahtui kaikenlaista säätöä, mutta nuo ”vastoinkäymiset” voi ottaa löysin rantein. Mihinkään ei ole kiire, aina tulee seuraava juna johon ehtii.

Kotimatkan täältä Italiasta etenenkin jo hyväksi havaitsemaani tyyliin: en aio varata lainkaan paikkalippuja. Silloin voin parhaalla tavalla nauttia matkanteosta kelloa vilkuilematta. Matka-aikaa minulla on kotimatkallekin kaksi vuorokautta, sillä ostin neljän päivän interrail-lipun, josta olen siis tänne tullessani jo käyttänyt kaksi.

Matkapäivien tiedän olevan keskiviikko ja torstai. Torstai-illaksi olen varannut yöpymisen Tukholmaan, jotta olen hyvissä lähtöasemissa perjantaiaamun laivalle, joka tosiaan lähtee jo aamuseitsemältä, joten satamassa pitää olla varhain. Mutta sitä ennen minulla on edessäni kaksi päivää unelmointia ja maisemien tuijottelua, ihanaa.

Aion reilata myös syksyllä

Harmittaa: en hoksannut tarttua tarjoukseen ja ostaa itselleni reililippua syksylle 20% alennuksella. Tarjous oli voimassa ikävä kyllä vain heinäkuun alkupäiviin. Nyt kyttäilen, tulisiko jokin uusi tarjous, ja vaikka ei tulisikaan, ostan ehdottomasti syksylle seuraavan reililipun.

Olen lähdössä elokuun puolessa välissä Rotterdamin Merimieskirkolle vuosivapaaehtoiseksi ja suunnitelmani on elo-kesäkuun välillä budjettimatkailla aktiivisesti Euroopassa, kun kerran jo siellä valmiiksi olen. Kun ostan neljän päivän reililipun, saan 283 eurolla itse asiassa kaksi viikonloppureissua oikeastaan minne vaan.

Yhdensuuntainen matka vaikka Pariisiin maksaa vain 70€ eli voin kahtena peräkkäisenä kuukautena toteuttaa viikonloppureissut yhdellä reililipulla, kunhan vaan reissaan 30 päivän sisällä. Eikö ole loistava suunnitelma!

Tässä välissä matkaan Rotikseen sellaisella välimallin ratkaisulla: minulla on ihan aikuisten oikea junalippu Tukholmasta Hampuriin. Illalla Hampurissa mietin, haluanko jäädä yöksi vai jatkaa vielä junalla jonnekin: joko suoraan kohteeseen tai ehkä vähän sivummalle, ei tiedä. Pohdin sitä sitten, kun sen aika on ja juuri se on tämän sortin matkustamisessa parhautta.

Kokkeile!

Olin ajatellut, että Interraillipun edullinen hinta on huijausta, sillä ajattelin erilaisten paikkalippujen muodostuvan raililla välttämättömyydeksi tai ainakin hidasteeksi, kun niitä pitäisi jostain aikaa tai vaivaa käyttäen hankkia.

Nyt tiedän, että reilaaminen onnistuu aivan hyvin ilman paikkalippujakin ja on itse asiassa sillä tavalla vain paljon mukavampaa. Jos lentojen kanssa säätäminen yhtään ärsyttää suosittelen lämpimästi kokeilemaan maata pitkin matkailua, saatat tykätä siitä paljon enemmän kuin uskotkaan!

Minulla on matkassa aina kaksi kaveria: äänikirjat ja nettiradio. Nyt kannattaisi mielestäni tarttua *Bookbeatin kesätarjoukseen, jossa saa maksutonta kuunteluaikaa 60 päivää. Ehdit hyvin tuijotella rauhassa ikkunasta monen monta matkaa ja kuunnella vaikka mitä.

Yksi ajanviettotapani junilla matkustaessani on täytetellä *mielipidetutkimus kyselyitä. Vaikka matka-aikaa käyttää pääosin unelmointiin, ei haittaa että siinä sivussa käy vähän tienaamassa. Suosittelen.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Ja kun kirjoittaminen ei riittänyt, ryhdyin tekemään kiusallisen amatöörimäisiä tubevideoita. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps: muita reissujuttuja

Pintamatka Tampereelta Italiaan

Pintamatka Italiasta Tampereelle

10 oppimaani asiaa pintamatkailusta