Sain joulunalusviikolla kuningasajatuksen: vähennän hävikkiä, säästän rahaa ja rentoilen samalla kertaa. Pakkaan kotoa mukaan kuiva-ainekaappien ja pakastimen sedimentit ja käyn yhden huolella suunnitellun kauppareissun. Sitten kotoilen viisi viikkoa Lapin asunnossani käymättä kertaakaan kaupassa.  

Tämä on kolmas kirjoitukseni aiheesta, aiemmat jutut on julkaistu blogissa edellisillä viikoilla. Tänään raportoin kokeiluni kolmen viimeisen viikon kokemukset ja teen loppuarvion. Ja mikä tärkeintä: päätän miten toimin seuraavan viiden viikon jakson ennen puolisoni pääsiäisvisiittiä.

Viikko 3/5

Kokeiluni kolmas viikko alkaa rauhallisissa tunnelmissa. Huomaan, että projektini ensiviikkojen ylikorostunut ruoka-ajattelu on laantunut. En enää pähkäile ateriavaihtoehtoja tai muuta ruokaan liittyvää, arki on asettunut uusiin uomiinsa.

Jos jotain pähkäilen, niin yhtä asiaa: miksi ihminen käy alvariinsa kaupassa? Juuri se ihminen, joka valittaa, että elämä on kiireistä ja stressaavaa?

Sekoitan aamupaloiksi viimeiset myslit ja ruisleseet. Auringonkukansiemeniä jää vielä onneksi jäljelle. Aamiaismarjoiksi osuu pakkasesta mustaviinimarjoja ja vadelmia. Aamupalani ovat mielestäni luksusluokkaa.

Fyysinen olo on suorastaan harmillisen hyvä. Kuvaan tilannetta tuohtuneena puolisolleni: on todella ärsyttävää, että kun syö vähäsuolaisesti ja pelkästään kunnon ruokaa, sekä jättää vielä alkoholinkin pois, on parissa viikossa sutjakka olo. Tilanne on ristiriitainen, sillä huomaan järkevän syömisen muuttavan oloa todella paljon. Ja samalla tiedän, etten jatkossa syö aina näin fiksusti. Mieliteot ja napsaava suu vievät mennessään. Harmillista.

Extrahyvät välipalat

Kolmannen viikkoni aluksi hurvittelen: leivon pellillisen mustikkapiirakkaa. Käytän vihdoin loppuun yhden keliakiajauhopussin, jonka antimia olen jyvittänyt tähän mennessä jokaiseen tekemääni taikinaan. Käyn vielä tarkistamassa sisällön: kokojyväkauraa. Olen pyytämättä ja yllättäen onnistunut saamaan valkoista vehnää sisältäneistä leipomuksistanikin hitusen terveellisempiä. Niinpä tietenkin. Jaan piirakan annospaloihin ja pakastan niistä puolet. Käytän suunnitellusti leivontaan ainoan ostamani kermaviilin.

Olen hitusen huolissani perunavarannostani ja kananmunista. Molemmat ovat vaarassa mennä vanhaksi. Leivon pannarin, johon upotan kaksinkertaisen määrän kananmunia reseptin ohjeeseen verrattuna. Käyn Marttojen sivuilla hankkimassa kananmunatietoutta: siellä neuvotaan, että muniin pitää merkitä ”parasta ennen” päiväys 28vrk muninnasta, mutta munat säilyvät vielä sen jälkeenkin. Näköjään munia voi myös rikottuna pakastaa. Jään pohtimaan tätä vaihtoehtoa.

Kolmosviikon ruokalista:

Aamiaiset	itse sekoitettua tehomysliä pakastemarjoja ja jogurttia
Lounaat	linssikeitto, ruisleipä metvurstilla tonnikalapitsa
Välipalat	porkkanaa, omenaa mustikkapiirakkaa
Iltaruoat	voileipiä juustolla, kananmunalla tai sienisalaatilla
Erityisherkut	pannukakkua, Nutellaa ja omenahilloa

Miltä ruokatilanne näyttää?

Kolmannella viikolla eron alkaa huomata: kaapit alkavat tyhjentyä. Tai ei, mikään ei näytä tyhjältä, mutta ruokamäärä vähenee. Taas huolestun: apua, ruoka ei sittenkään voi riittää loppuun asti. Huomaan kouriintuntuvasti, kuinka ihmeellisiä tunteita ruokaan ja sen varastointiin on ihmismielessä latautunut. Kokeiluni on kolmannen viikon keskellä puolessa välissä, mutta ruokakaappini eivät todellakaan ole vielä puolillaan. Joten huoli pois, tälläkin kertaa.

Mukanani tuomasta ”ongelmajätevarastosta” saan kolmannella viikolla loppuun kuusi purkkia tai pussukkaa: yhden gluteenittoman jauhopussin, myslin, leseet, linssipaketin, vehnäjauhopussin ja Nutellapurkin. Nyssäköitä oli eri kaapeista koottuna mukana 51. Nyt niitä on kulutettu 6+1+6 eli 13. Leipää on kulunut edelleen yhden paketin viikkotahtia, eli minulla on leipää 2,5 kertaisesti yli tarpeen.

Päähänpistoni osoittautuu humpuukiksi

Kirjoitin edellisessä postauksessani, että näin somessa videon, jossa henkilö pakasti vihannesten perkuujätteitä ja keitti niistä myöhemmin kasvislientä. Oma perkuupussini alkaa olla täysi ja keittelen eräänä ehtoona toiveikkaana kasaan kattilallisen ruskeaa lientä. Litku on aivan järkyttävän kitkerää ja hirveän makuista. Tämä kokeilu ei mene jatkoon.

Roskiin menee tällä viikolla edellistenkin viikkojen juuresten naatteja, kuoria ja kahvinporoja. Myös munankuoret menevät roskiin. En tiedä voinko puhua ruokahävikistä? En kai. Mikään mielestäni syömäkelpoinen ei ole mennyt roskiskuntoon.  

Kolmas projektiviikkoni päättyykin sitten reissuun Lapin keskussairaalaan, josta kirjoitin pari viikkoa sitten. Olen 48 tuntia poissa kotoa, syömättä mitään. Sen jälkeen palaan puolisoni kanssa kotiin ja hän on tyhjentämässä kaappejani vuorokauden verran.

Viikko 4/5

Neljännellä viikolla tästä ruokaprojektista bloggaaminen alkaa tuntua yhtä mielekkäältä kuin maalin kuivumisesta raportoiminen. Mitään ei puutu, mikään ei ole hankalaa, mikään ei ruokavaliossa tunnu yksipuoliselta. Mitään en kaappiini tai lautaselle kaipaa tai haikaile.

Mitä pidemmälle kokeiluni etenee, sitä sopivammalta ruokamääräni (leipää lukuunottamatta) tuntuu. Kyllä sitä vaan kuluu, vaikka 8 ruokakassia ja kaksi kylmälaukkua tuntuivat kokeilun alussa aivan ylenpalttiselta määrältä.

Ainoa ruokaan kohdistuva mieliharmini on kanelin puuttuminen. Haluaisin leipoa porkkanakakkua, jota varten tuo mauste on välttämättömyys. Jään pohtimaan mitä teen: ehkäpä leivon ensi viikolla kanelittoman kakun.

Nelosviikolla syön sairaalareissuni jälkimainingeissa varovasti, joten mysli korvautuu puurolla ja lounaiksi maistuvat keittoruoat. Vähän huonoilta näyttävistä perunanlopuistani leivon rieskoja.

Nelosviikon ruokalista:

Aamiainen	kaurapuuroa, sokeri ja voisilmä
Lounas	linssikeittoa, voileipä paistetulla kananmunalla sosekeitto paistiliemeen porkkanasta ja perunasta
Välipala	mustikkapiirakkaa jogurttia ja ananasmurskaa
Iltaruoka	pannukakkua ja pakastemarjoja perunarieskaa ja omenaa pitsaa ja manteleita
Erityisherkut	glögisuklaakeksipaketti: jouluksi saadun herkkukorin outolintu.

Hirveä pettymys

Neljännellä ruokaviikolla kohtaan ensimmäisen ison pettymyksen. Avaan rasian itse tehtyä sienisalaattia: se on peittynyt paksuun vihreään karvaan. Olen asiasta suhteettoman harmissani.

No, myönnetään. Lähipäiviin on mahtunut force majeur-tekijöitä, jotka mahdollisesti oikeuttavat yhden ruoka-aine-erän pahentumisen. Jos EN olisi ollut viikonloppua sairaalassa, olisin ehtinyt syödä sienisalaatin loppuun ennen sen pahentumista. Tässä nyt on joka tapauksessa ensimmäinen ihan oikea ruokahävikkini kuukauteen.

Nelosviikolla kotoa tuoduista nyssäköistä saan loppuun kolme: erikoiskahvipaketin, pussikeiton ja suklaakeksit. Saldo on siis 6+1+6+3. Viidestäkymmenestäyhdestä mukana tuodusta artikkelista on kulutettu 16. Nuudelit, papuvaranto, riisit ja suurimot odottavat vielä täysin koskemattomina.

Viikko 5/5

Viidennellä viikolla minulla ei ole projektistani enää mitään uutta sanottavaa. Se kulkeutuu rauhallisesti kohti loppuaan ilman minkäänlaista dramatiikkaa, nälkiintymistä, puutostauteja, ruokamyrkytyksiä, mielitekoja tai hankaluuksia.

Viides viikkoni on ehkä hienoinen pettymys: kaikkea on sopivasti jäljellä. Leipomuksiani on pakastimessa jemmassa jokaiselta aiemmalta viikolta: pitsaa, mustikkapiirakkaa ja perunarieskaa. Koska porkkanani alkavat nahistua, leivon myös kanelittoman porkkanakakun, jota riittää koko viikon välipaloiksi.

Olin ajatellut, että viimeisellä viikolla joutuisin venymään ja harjoittamaan aika-ajoin perin terveellistä niukkuutta. Niin ei kuitenkaan tapahdu: viitosviikon syön varmasti parhaiten koko kokeiluni aikana, sillä mitään ei enää tarvitse säännöstellä.

Viitosviikon ruokalista:

Aamiainen	mysliä, jogurttia ja pakastemustikoita kaurapuuroa ja omenahilloa
Lounas	hirvenliha&tomaattikastike+pastaa nuudeliwokki pähkinöillä ja lehtikaalilla
Välipalat	mustikkapiirakkaa porkkanakakkua
Iltaruoka	pitsaa voileipiä ja jogurttia omenaa ja manteleita
Erityisherkut	syön erityisen hyvin koko viikon

Mitä jäi jäljelle?

Vaikka olin loppiaisena kauhuissani ja nolostunutkin ruokamäärästä, jonka viideksi viikoksi varasin, alkaa jääkaappi näyttää viiden viikon jälkeen aika tyhjältä. Ainoa ihan överiksi mennyt arvio on leivän määrä. Ostamastani 13 paketista on kokeilussani kulunut viisi.

Kotoa tuotuja kuiva-aineita on vielä jäljellä kaksi kolmannesta. En siis saa varantoani loppumaan tämän työjaksona aikana. Suurin osa papu-, suurimo- ja riisipaketeista tekee jälleen yhden Lapin reissun ja matkustaa kausityöjaksoni päätyttyä takaisin Tampereelle odottamaan uusia seikkailuja.

Viisi viikkoa sitten ostetut omenat ovat edelleen jääkaapissa aivan hyvässä kunnossa, niissä ei ole nahistumisen merkkejä. Porkkanat eivät enää ole parhaimmillaan, mutta eivät missään nimessä pahentuneitakaan.

Tuliko hävikkiä?

Viiden viikon aikana heitin pois aiemmin raportoimani sienisalaatin ja epäonnistuneen idätysprojektini maissin siemenet. Lisäksi roskiin meni kahvinporoja, kananmunan kuoria ja juuresten ja omenien kuorimajätteitä ja siemenkotia.

Hävikin välttämiseen piti toki keskittyä, eli ruokatarvikkeiden kuntoa ja päiväyksiä piti seurata ja suunnitella syömisiä hitusen verran sen mukaan, mikä on seuraavaksi menossa vanhaksi. Mutta näinhän pitäisi aina tehdä, ei vain silloin kun haluaa kikkailla kaupassakäyntien kanssa.

Kokeiluni aikana en syönyt mitään väkisin vain siksi, että jokin ruokaerä piti saada tuhottua ennen pahentumista. Söin mielestäni hyvin ja monipuolisesti ja vointini oli pientä äkillistä takaiskuani lukuun ottamatta erinomainen.

Mainitaan nyt vielä, että halusin suorittaa tämän kokeiluni ”puhdasoppisesti” siten, etten hyödyntänyt hotellihuoneiden tai hotelliravintolan hävikkiruokaa. Halusin kokeilla, miten pitkä kaupassakäyntiväli onnistuu pelkästään omin eväin.

Mitä minun tekee mieli?

Kaupassa käyntiä edeltävänä iltana kaivelen napaani. Jos saisin nyt valita syödäkseni ihan mitä tahansa, niin mitä se olisi? Mitä minun tekee nyt eniten mieli? On ihanaa saada jogurttia, joka loppui jokunen päivä sitten. Ja paprikaa leivän päälle. Ehkä jotain keksejä olisi myös kiva saada.

Mielihaluni ovat lopulta ärsyttävän tylsiä. Lisäänkin kauppalistaan kaksi suklaakeksipakettia. Kyllä kaupankin herkut ihania on, myönnetään.

Mitä opin tästä kokeilusta?

1. Minulle kirkastui nyt lopullisesti, että nykyihminen ramppaa ruokakaupassa aivan järjettömän usein ja ihan turhaan.

2. Minulle ehdottomasti luontevin tapa säästää ruokakuluissa on pidentää kaupassakäyntiväliä. Kokeilin edellisellä Lapin reissulla myös punalapputaktiikkaa, mutta kaupasta tarttuu ikävä kyllä aina mukaan myös jotain muuta kuin alennuksessa olevia elintarvikkeita.

Ja rehellisyyden nimissä aika moni niistä punalaputetuista elintarvikkeista on sellaista ruokaa, joka pitäisi jättää sinne kaupan hyllylle. Monella tapaa prosessoitu ruoka ei voi olla meille pidemmän päälle hyvästä. Ihan arkisista, normaalihinnalla ostetuista peruselintarvikkeista saa tehtyä ruokaa paljon halvemmalla.

3. Opin, että omanlaiset, vähän erikoisemmat ratkaisut vaativat pokkaa. Minulta on kysytty tälläkin reissulla monesti, miten hoidan ruokakauppa-asiani. Kun olen kertonut tavastani toimia, olen saanut todella, todella outoja katseita ja vähän nurinkurisiakin kommentteja. Olen oppinut, että ihmisen oletetaan voivan syödä terveellisesti vain, jos kaupassa käy monta kertaa viikossa ja jos syö joka päivä kurkkua ja tomaattia.

4. Opin, että on ihan mahtavaa, kun ei tarvitse pähkäillä milloin pitäisi johkaantua kauppaan tai tehdä ruokatilaus. Opin, että pienellä totuttelulla ruoka-arki sujuu tällä tavalla vähän hassuissa kantimissa todella helposti ja vaivatta. Ja kaikkea säästyy: aikaa, rahaa, luontoa ja omaa energiaa. Ihan parhautta.

Jos asuisin täällä kaukana kaikesta pysyvästi, tekisin jatkossa yhden ruokatilauksen tai kaupassakäynnin kuukaudessa. Säästäisin aikaa, vaivaa, rahaa ja mieltä.

Miten aion toimia seuraavan viisiviikkoisjakson?

Seuraavan viisiviikkoisjakson pituus on tarkemmin laskettuna kuusi viikkoa. 10.2. suoritetun kauppareissun jälkeen suunnitelmanani on mennä kauppaan pääsiäisen alusviikolla. Yhden noista kuudesta viikosta puolisoni on luonani, eli periaatteessa ruokaviikkoja on katettavana seitsemän.

Kun alan tehdä seuraavaa kauppalistaa, avaan esiin loppiaisen kauppalistani, johon tulee yllättävän vähän täydennyksiä. Käytännössä suoritan saman kauppalistan uudestaan. Puolisoni vierailun aikana meille tulee käymään yhdet ruokavieraat, joille teemme kolmen ruokalajin illallisen. Myös tämän illallisen tykötarpeet sisällytän ostoslistaan.

Hämmästyn itsekin listani yksinkertaisuudesta. Teen sen hyvissä ajoin ja mielessäni tarjoilen itselleni erilaisia erikoisuuksia: onko ihan varma, etten halua halloumia, pestoa, pähkinävoita, riisikakkuja, gifflareita ja mitänäitänyton. En. Jatkan valitsemallani linjalla. Puolisoni tuo jälleen kotoa hirvenlihaa ja marjoja, muutoin jatkan yksinkertaisilla peruselintarvikkeilla.

Kuuden viikon kauppalistani:

juusto	1,5kg
maito	2l
jogurtti	3l
rahkaa	5prk
munia	4×10
levite	500g
rypsiöljy	1l
oliivit	1prk
mantelit	1pss
metvursti	300g
bataatti	3kpl
paprika	1 kpl
porkkana	4kg
peruna	2kg
sipuli	4pss
omena	2kg
valkosipuli	2kpl
jäävuorisalaatti	1 kerä
ruusukaali	1pkt
kahvi	1pkt
tomaattisose	3prk
siirappi	1plo
pasta	500g
kaurahiutale	1pkt
mysli	1kg
kaneli	1pss
paprikamauste	1pss
tumma suklaa	1 levy
pakasteherne	2pss
tuoremehu	2l
suklaakeksejä	2pkt

Taivastelua ja töpeksintää

”Mä haluan nähdä, kun sä käyt kaupassa”, toteaa naapurissa asuva työkaverini. Siispä viiden projektiviikon jälkeen toteutuva kauppareissu ei järjestykään puolisoni kyydityksellä, vaan kyytinaiseksi ja viralliseksi tarkkailijaksi lähtee kollegani.

Kauppareissuni on karahtaa kiville jo ensimetreillä. Ostoskärryä käteen hapuillessani teen nimittäin nolostuttavan havainnon: olen unohtanut lompakkoni kotiin. Näin sitä metsittyy ja vieraantuu tavallisesta arjesta: lauantaina 10.2. tarvitsen maksuvälineitä ensimmäistä kertaa loppiaisen jälkeen. Onneksi suosiollinen kollegani tarjoutuu maksamaan ostokseni.

Kollegani työntelee kärryjäni ja seuraa kauppalistani etenemistä. Minä lapan ostoskärryihin tavaraa ja ne alkavat täyttyä aika nopeasti. ”Kamala lista teillä”, huikkaa ohi kulkeva paikallinen karvalakkimies. Niinpä, tietäisitpä vain, millaisella aikajänteellä tässä ostoksilla ollaan…

Ihan kaikkea listaamani ei paikallisen S-marketin hyllyistä löydy. Ruusukaalia ja manteleita ei ilmeisesti näillä leveyksillä syödä, en tiedä. Kotona ostoksiani purkaessa teen seuraavan hävettävän havainnon: en löydä porkkanoita mistään, niitä piti ostaa kokonaista 4 kg.

Olen lukemattomia kertoja motkottanut puolisolleni siitä, etten ymmärrä miten on mahdollista mennä ostoslistan kanssa ruokakauppaan ja silti unohtaa tuoda kaikki listalla olleet asiat. Nyt syyllistyin tohkeissani samaan. Listani ihka ensimmäinen artikkeli unohtuu minulta kaupan hyllylle.

Sadattelen asiaa tuokion ja mietin, mitä tehdä. Pohdin fuskaako ja teenkö uuden reissun. Totean, että porkkanattomuus on sittenkin hyvä ratkaisu. Minulla on pakasteessa vihreitä papuja ja lehtikaalia vielä reilusti, ehkä nyt saan paremmin varastoni käytettyä loppuun.

Mitä maksaa kuuden viikon ruokaostokset?

Pelkkien ruokatarvikkeiden (siis miinus ostamani vessapaperipaketti) hinta seuraavaksi kuudeksi viikoksi on 106,32 €. Koska yhden viikon ajan syöjiä on kaksi, muodostuu seuraavien viikkojen ruokakustannuksiksi 15,19 €/hlö/vko. Tämän päättyneen viisiviikkoisjakson ruokailin hintaan 22,96 €/vko.

Teen ostokseni koemielessä kahteen kertaan. Palattuani S-kaupasta lopullisen satsini kanssa teen virtuaalisen tilauksen K-kaupan järjestelmään. K-kaupassa ostokseni olisivat maksaneet 108,05 €.

Erilaisia ruokakori- ja hintavertailuja on olemassa paljon. Minun ruokatottumuksillani hintaeroa eri kauppojen kesken ei muodostu sen vertaa, että se vaikuttaisi kauppavalintaani. Sen sijaan se vaikuttaa, että K-kaupassa olisi ollut tarjolla paikallisten tuottajien ruokaa. Siispä valitsen jatkossa K-marketin, jos sijaintini vuoksi asioin pienemmissä kauppaliikkeissä.

Päättyneiden viiden viikon jälkeen en lainkaan epäröi: tiedän, että seuraava jakso sujuu ruoka-arjen osalta ongelmitta. Nyt päättynyt viiden viikon kokeiluni ehti jo opettaa, etteivät pitkät kaupassakäyntivälit ole pienen totuttelun jälkeen ongelma. Päinvastoin: ne ovat yksinkertaista arkea ja vaivattomuutta kaipaavalle todella hyvä ratkaisu, jota suosittelen lämpimästi.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.