Sijoitus- ja rahataitoblogit ovat täynnä laskelmia siitä, paljonko ihmisillä menee rahaa ruokaan. Laskelmat ovat usein todella vaikuttavia: porukka pärjää ihmeen vähällä. Paljon vähemmällä kuin minä koskaan. Lisäksi somesta on luettavissa paljon erilaisia vinkkejä siitä, miten ruokakuluissa voi säästää vielä lisää.  

Ruokakulujen arviointi on yksi tärkeä oman talouden haltuun ottamiseen liittyvä asia. Taloudellisuus ja säästäväisyys ovat hyviä tavoitteita aina, ja kotitalouden ruokamenoissa voi säästää helposti ilman, että elämänlaatu juurikaan kärsii. Tämä ei kuitenkaan ole ihan koko totuus.

Haluan kirjoittaa neljästä näkökulmasta, joiden perusteella pelkän ruokabudjetin tarkastelu säästäväisyystaitona ei välttämättä sittenkään kannata. Tarkoitukseni on huojentaa: jos et saa kulujasi yhtä pieneksi kuin toiset, siihen voi olla tosi hyviä, perusteltuja syitä. Meidän kotitaloudessa toteutuvat kaikki tämän kirjoituksen neljä pointtia.

1. Kaikki Itse Hankittu Ei Ole Halpaa

Yksi pienten ruokakulujemme syy on jonkinasteinen omavaraisuus. Tai ehkä omavaraistelu, sillä harrasteluahan se on. Hieman leikkimielisesti totesimme ennen mieheni iltaongelle lähtöä, että huomiseksi on tarjolla vain perunoita, ellei jonkinlaista saalista tule. Onhan pakkasessa toki vielä peuraa jemmassa, mutta kävimme pitkän mökkiviikonlopun ruokakaupat sillä ajatuksella, että ainakin yksi lounas nousee järvestä. Onneksemme mies toi ahvenet huomisten perunoiden seuraksi.

Uskon monen miehen perustelevan vene- ja varustehankintojaan tuomisillaan perheen lounaspöytään. Eräs kollegani kertoikin todenneensa miehelleen, että hänen kalastusreissulta kotiin tuomansa kuhan kilohinta oli vaatimattomat 3000 euroa. Laitteisiin ja miehisiin härpäkkeisiin, joilla hankitaan apetta pöytään, saa varmasti kulumaan määrättömät summat rahaa.

Härpäkekuluja meilläkin on, mutta ei vesillä. Soutuveneellä ja mato-ongella hankitaan meidän taloutemme parhaat ja herkullisimmat lounaat. Kalastuskamat eivät paljoa maksa, mutta metsästysharrastuksella on minun nuukailijan silmilleni aikamoinen hintalappu. On lupia, vehkeitä, vaatteita, jäsenmaksuja jamitänäitänyton. Ja sitten se ”ilmainen” hanhi- tai pyypaisti. Jonka hintaa ei todellakaan kannata kalkuloida.

Oma rakas harrastukseni on tee-se-itse viljely. Minulla on kaiken maailman laatikoissa ja kanistereissa kasvamassa salaattia, kurkkua ja kurpitsaa. Lasitetun parvekkeen ansiosta olemme noin puolet vuodesta omavaraisia salaatin suhteen ja sitä syödään meillä joka päivä. Omasta pihasta on kesken risusavotan kannettu ryöpättäväksi myös monen lounaan korvasienet.  Mieheni syksyisten metsäreissujen jälkeen ruokana on kanttarellikastiketta.

Marjahulluus iskee meihin kumpaankin satokauden alkaessa. Mieheni käy mustikassa, minä poimin puolukkaa ja puutarhamarjoja. Moni kavahtaa aroniaa, mutta olen poiminut sitä kymmeniä litroja pakkaseen ja ennen talven tuloa minulla on joka syksy noin 80 litran talvivarasto erilaisia marjoja. En osta koskaan minkäänlaisia hedelmiä kaupasta, vaan syön päivittäin marjoja pakkasesta.

Osa ruokakuluistamme tulee maksuun sähkölaskussa, sillä meillä on kolme pakastinta, jotka ovat syksyllä täpötäysiä. Itse hankittua ruokaa kerätään monessa muodossa jemmaan talven varalle. Pakastimet eivät tokikaan hurruuta lastissaan koko vuotta, vaan arkkuversio on syöty tyhjäksi about maaliskussa, jolloin töpseli otetaan seinästä ja vekotin jää odottamaan uutta täytettä syksyyn asti. Silti, niitä on kolme. Ympäri vuoden käynnissä on kaksi.

2. Jos Ei Liiku, Ei Kuluta

Myin joitakin vuosia sitten autoni pois elääkseni sekä taloudellisesti että ekologisesti vähempikulutuksellista elämää. Julkisilla kulkuvälinellä liikkuminen lisäsi myös päivittäistä kävelyä. Huomasin, että minulla oli paljon enemmän nälkä kuin aiemmin. Ja vielä enemmän minulle tuli nälkä, kun säästin liikkumisen kuluissa lisää ja aloin pyöräillä joka paikkaan.

Voivottelinkin, että kaikki säästyneet liikkumisen kuluni menevät kurkusta alas kun lisääntynyt liikunta vaati todellakin opettelemaan uudenlaista syömistä. Vaikka syön enemmän, ei painoni ole noussut yhtään. Kyse ei ole turhasta herkuttelusta, vaan siitä, että kehoni tarvitsee aiempaa enemmän polttoainetta.

Jos päivittäinen kalorien tarve on vähäinen, ei tarvitse paljonkaan ruokaa. Eli ruokakulut pysyvät pieninä.  Tämä ei useinkaan ole se suotavin ratkaisu. Arvioisin, että ruokakuluni ovat kasvaneet ehkä 20-30% siksi että liikun enemmän.

Kasvaneet ruokakuluni ovat seuraus elämänmuutoksesta, joka on pelkästään positiivinen todella monella mittarilla. Paitsi siis ruokaeuroissa mitattuna.  

3. Halpa Mutta Yksipuolinen Ruokavalio

Ostatko riittävästi tuoretuotteita? Saatko varmasti riittävästi kalsiumia, onhan proteiinimääräsi riittävä? En missään nimessä allekirjoita väitettä, etteikö pienellä rahalla voisi syödä terveellisesti. Halvan ruoan epäterveellisyys on kumman sitkeässä istuva väite.

Silti on pakko myöntää, että osa terveellisistä asioista maksaa enemmän kuin vähän. Erityisesti hyviksi rasvoiksi mainostetut tuotteet kieltämättä maksavat: avokaadoja ei saa koskaan halvalla eikä pähkinöitä, harvoja siemeniäkään. Ostatko laputetun ranskanleivän vai kokonaisella hinnalla täysjyväleipää?

Halvalla voi syödä tosi hyvin, ihan varmasti. Mutta kaikki ruokaan käytetty lisäraha ei ole tuhlausta, vaan lisärahalla ruokavaliota ihan oikeasti monipuolistetaan tavalla, joka ei kaikkein pienimmällä rahalla onnistu. Esimerkiksi luomu tai pelkästään kotimainen vaihtoehto on varmasti tosi hyvä valinta monelta kantilta, mutta ei edullisin sellainen. 

4. Pieni Ihminen Kuluttaa Vähän

Syön ehkä noin 60% siitä ravintomäärästä, jonka mieheni syö. Mieheni on täysin normaalipainoinen, mutta minua paljon kookkaampi ja harrastaa kuntosalilla käyntiä. Meidän olisi täysin tarkoituksetonta vertailla kuukausittaisia ruokakulujamme, sillä hänellä on luonnolliset syyt sille, että hän käyttää rahaa ruokaan paljon minua enemmän.

Eli:

• Pienet ruokakulut voivat tulla maksuun muina, korkeampina kuluina
• Pienet ruokakulut voivat osoittaa, että liikkuu aika vähän
• Pienet ruokakulut voivat osoittaa, ettei pidä itsestään aina parasta mahdollista huolta.
• Pienet ruokakulut voivat johtua siitä, että on pieni ihminen 😊

Ruokakulut eivät ole numerokilpailu. Jokaisen perheen kulut ovat kokonaisuus, jossa jokainen osio vaikuttaa toiseen osioon. Olen itsekin erehtynyt hehkuttamaan tiettyjä numeroita liittyen ruokakuluihin, josta nyt opettelen pois.

Meistä jokainen voi löytää ratkaisun, jossa yhdistyy itselle sopivalla tavalla edullisuus, ekologisuus ja terveellinen elämäntapa. Tiettyyn numeroon tai muottiin pyrkiminen on harvoin hyvä ratkaisu, ei myöskään ruokakuluissa.

*******************

Olen 46v hoitoalan esihenkilö. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Leppoistajamatkastani pääset parhaiten kärryille lukemalla postauksiani aikajärjestyksessä. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, omavaraistelen, pohdin työelämää ja opettelen ottamaan rennosti.