Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Vuosibudjetti 2023: menoarvio

Olen tilanteessa, jossa tutusta kuukausibudjetoinnista pitää ottaa aimo askel ylöspäin. Yhden kuukauden sijaan tarvitsisi nyt budjetoida kaikki kaksitoista kerralla. Kirjoitan blogipostauksen verran päätäni selväksi itselleni uudesta asiasta. Tänään saan uskoakseni jahkailtua menopuolen kasaan ja sen jälkeen minulla on viikko aikaa miettiä, miten aion vuoteni rahoittaa.

Vuosibudjetti on lähellä vuosisuunnitelmaani: paljonko haluan kuluttaa rahaa määrittää sen, miten kulutan aikaani. Koska en ole vakituisessa ansiotyössä, voin käydä kauppaa itseni kanssa. Voin miettiä, kuinka suuresta määrästä vapaa-aikaa olen valmis luopumaan saadakseni haluamiani hyödykkeitä tai kokemuksia. Pohdin, kummasta päästä lähden liikkeelle.

Määrittelenkö ensin mitä haluan ja sitten lasken toiveitteni hintalapun ja sitä kautta tarvittavan työajan?

vai

Määrittelenkö ensin sen, paljonko olen valmis antamaan vuodestani työnteolle ja sitten mietin, miten voin kasaan saadulla rahamäärällä elää?

Varmasti kumpikin ratkaisu olisi ihan yhtä oikein. Päätän tässä ensimmäisessä yrityksessäni lähteä siitä, että listailen ensin pidäkkeettä asiat, jotka haluaisin saada tai toteuttaa. Eli määrittelen ekaksi mitä haluan, tokaksi mitä se maksaa ja kolmanneksi pohdin, miten saan tarvittavat rahat kokoon.

Jos yhtälö näyttää vaativan liiaksi työntekoa, palaan uudelleen arvioimaan menopuoltani. Katsotaan.

Tämän postauksen kuvat ovat kausityöseikkailultani Lapin kaamoksesta. Eli budjettilukujen lomassa haluan tallettaa talven värejä. Kyllä: talven valo ja lumi loistavat kaamoksen keskellä monin eri värein, mustanpuhuvasta sinisestä harmaan kautta suloisiin pastellin sävyihin.

Elämää ei kannata käyttää kitsasteluun

Vaikka liputan loputtomasti vaatimattoman kulutuksen puolesta sekä mielenrauhatekona että ilmastoratkaisuna, ei elämää tietenkään kannata elää siten, että sen jättää elämättä. Vähäinen määrä käytettyä rahaa ei saa olla itseisarvo. Tästäkin syystä lähden liikkeelle omista toiveistani: listaan kaiken kivan, jota vuodelta haluan.

Vuosibudjettini laadinnassa nojaan tavoitteisiin, joita jo aiemmin itselleni tälle vuodelle asetin. Osa tavoitteistani vaikuttaa suoraan tulevaan vuosibudjettiini.

Vuonna 2023 haluan muun muassa

  • elää vähällä rahalla. Kyse on ilmasto- ja vapausratkaisusta. Usein helpoin tapa säästää ympäristöä on säästää myös rahaa.
  • panostaa perheen ja parisuhteen hyviin hetkiin kahden pienen rakennusprojektin verran.
  • tehdä jotain erityisen mukavaa kuukausittain: osa noista mukavista jutuista pitää huomioida myös budjetoinnissa.
  • lähteä uudelle useamman kuukauden seikkailulle, mieluiten ulkomaille.

Nämä tavoitteet ovat yksi ainesosa, jonka budjettiini tarvitsen. Budjetin laskenta täytyy kuitenkin aloittaa ihan perusasioista. Ensin pitänee koota kasaan, mistä menoeristä koko vuoden rahasuunnitelmani koostuu. Pääsen seuraavaan listaukseen:

  1. Elämisen kulut
  2. Vuosisuunnitelman hankinnat
  3. Vuosisuunnitelman ”erityiset jutut”
  4. Seikkailu
  5. Lainanhoitomenot
  6. Sijoittaminen
  7. Säästäminen

Nämä asiat arvioituani minulla pitäisi olla tiedossa, paljonko tarvitsen rahaa vuonna 2023.

Vuoden 2023 budjetin menoerät

1.  Elämisen peruskulut

Olen kirjoittanut arkeni kulurakenteesta paljon, viimeisin kulututkailuni löytyy täältä. Osatakseni arvioida paljonko tarvitsen rahaa elämiseen, otan tarkasteluun kulutuslukuni edelliseltä vuodelta. Mitä ounastelen niille tänä vuonna tapahtuvan?

Tiedän, että maksan kevään ajan kahta asuntoa: Tampereen kodin vastiketta ja kausityöläisen soluasunnon vuokraa Lapissa. Tiedän, että kevään syön vähällä rahalla koska saan hävikkiruokaa työsuhde-etuna ja loppuvuodestakin ruokabudjettimme on pieni, sillä puolisollani on omat säästö- ja kuluprojektinsa, joiden vuoksi syömme ulkona hyvin harkitusti. Metsästyskausi oli antoisa, syömme koko kauden pakastinta tyhjäksi.

Vaatteita tiedän tarvitsevani tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna: lenkkarini ovat kulumassa loppuun. Rillit uusin viime vuonna, toivoakseni niitä en tänä vuonna tarvitse. Käyn läpi jokaisen menokategoriani ja laadin valistuneen arvauksen tämän vuoden kuluistani.

Arjen perusmenot kuukausittainarvio: 2023 toteuma: 2022
Arjen yllätykset10€17,59€
Vakuutukset6€9,35€
Asuminen430€378,21€
Liikkuminen30€40,81€
Sähkö40€33,03€
Puhelin20€19,66€
Ruokaan150€203€
Vaatteet10€6,17€
Äänikirjapalvelu17€13,27€
Terveydenhuolto30€65,53€
Ulkonäkö10€7,27€
ICT30€31,34€
Kulttuuri3€2,50€
Sosiaalinen elämä20€42,68€
Harrastukset20€47,48€
Koti20€20,37€
Matkailu50€77,47€
Hyväntekeväisyys12€12,67€
Pankkipalvelut8,5€0,00€
Kulutus /kk916,50 €1028,40€
Kulutus vuodessa10998€ 

Hahaa, summailuni jää aivan sattumalta kaksi euroa alle etukäteen hahmottelemani 11 000 euron rajapyykin. Kokonaisuus näyttää minusta hyvältä. Se ei ole liian optimistinen tai yli tiukka.

Väitän siis, että kuukausikulutukseni pienenee viime vuodesta, niinkö? Tuskin. Lopullinen kuukausikulutukseni on korkeampi, kunhan summailen siihen reissuja ja rakennusprojekteja. Mutta perusarki pitäisi saada kulumaan tuolla rahalla. Se onnistuu pääosin siksi, että suurin osa vuodestani kuluu syrjässä: paikoissa, joissa rahaa kuluu lähtökohtaisesti vähän.

Alkavan vuoden arkea varten tarvitsen 11 000 euroa.

2. Mahdollisuuksia perheen hyviin hetkiin

Tämä pienoinen siivu vuosibudjettia on minulle ensi vuoden kiistatta tärkein asia: niin monta hetkeä on istuttu ulkona pohtien, mittaillen, summaillen ja suunnitellen. Tarvitsemme hieman suuremman mökkiterassin uudistettuine kesäkeittiöineen ja metsäpalstalle suojan, jonka sisään mahtuu nukkumaan.

Asiat voivat tuntua pieniltä, mutta ne ovat suuri panostus elämän parhaimpiin hetkiin ja siksi ne ovat budjetissakin omana momenttinaan. Minun osuuteni terassista maksaa 700 euroa ja metsäpalstan koijaa varten minun tulee varata 500€.

Pieniä rakennusprojekteja varten tarvitsen 1200 euroa.

3. Itsensä hemmottelua erilaisilla kokemuksilla

”Joka kuukausi jotain kivaa” oli yksi hyvin monivaiheisen vuoden 2022 kantavista tavoitteistani. Säännöllisin väliajoin suunnitellut erityisen hyvät hetket pitivät ajattelun kiinni hyvissä asioissa myös henkisesti tiukkoina aikoina. Tätä samaa ajattelua haluan jatkaa tänäkin vuonna.

En enää koe tarvitsevani tukikeppejä työssäjaksamisen tueksi, mutta haluan varmistaa, että nautin elämästä ”koko rahalla”. En väen vängällä mieti, mitä kivaa kalenteriini mahduttaisin, mutta huolehdin, että ”olisipa joskus kiva”- ajattelun sijaan tartun hyviin aikomuksiin ja teen niistä totta. Ja kun en ole töissä, minulla on aikaa ja voimia tehdä asioita, joihin työarki ei anna mahdollisuutta.

Olen etukäteen listaillut erilaisia juttuja jokaiseen kuukauteen: juhlia ja tapaamisia joita aion järjestää, pieniä reissuja ja muuta erityistä. Laskin myös hintalapun jokaiselle erityiselle hetkelleni. Kuukausikuluiksi taivutettuna suunnitelmani tarkoittavat keskimäärin 125 elämyseuroa kuukaudessa.

Elämysrahastoon haluan 1500 euroa.

4. Seikkailu

Aloin varovasti jutella 24-vuotiaalle tyttärelleni siitä, että seuraavankin talvikauden viettäisin jossain kauempana. Hän tuohtui:

”äiti, sä et enää ole mikään teini, joka voi tehdä kaikkea mikä sitä huvittaa”.

Hän viittasi joulunviettosuunnitelmiimme. Olin aikonut skipata koko pyhät, ne kun eivät itselleni paljoa merkitse. Mutta jos aikuiset lapset haluavat kokoontua perheellä viettämään pyhiä, niin kyllähän niin täytyy tehdä. Olenhan perheen merkitystä ja arvoa korostanut myös omia arvojani pohtiessani. Jos toitotan perheen arvoa, en voi ajatella että käyn kotona vain pyykkiä pesemässä. Jos perhe on arvokas, sille pitää antaa aikaa ja läsnäoloa, niinhän tavoitettani kirjoittaessa korostin.

En tule jouluksi kotiin leipomaan ja hössöttämään. Joulumme on yhteistä mökkeilyä, jossa kaikki tekevät osansa. Aikaa vietetään verkkareissa ja villasukissa.

Seikkailulle haluan kuitenkin. Koska kutsu käy kotiin joulun viettoon, alan suunnitella loppuvuodeksi 2-3 kuukauden mittaista pyrähdystä jonnekin. Tällä erää ajatuksissani on vapaaehtoistyö ulkomailla. Selvittelyn alla olevissa kohteissa majoitusta ja ylöspitoa vastaan tehdään yleishyödyllisiä töitä. Rahaa ei siis kuluisi paljoakaan. Tarvitsen lähinnä matkarahat.

Seikkailemista varten tarvitsen 500 euroa.

Tähän voidaan pysähtyä hetkeksi. Kaikki kuluttaminen on nyt listattu ja tästä pitäisi saada laskettua keskiarvoinen kuukausikulu. Olenko hilaamassa suunnitelmillani menojani sittenkin liian ylös?

Näin suunnittelen kuluttavani vuonna 2023:

Perusarki11 000 €
Rakennusprojektit1 200 €
Elämysrahasto1 500 €
Seikkailu500 €
Yhteensä vuodessa14 200 €
Yhteensä kuukaudessa1 183 €

Tässä vaiheessa laskelmiani näyttäisi siltä, että olisin kasvattamassa menojani 15% vuonna 2023. Käytännössä kuluttaisin vuonna 2023 saman verran kuin vuonna 2021. Olenko valmis luopumaan jostain suunnitelmieni tässä vaiheessa? En.

Olen pitänyt tuhannen euron kulutusta monessa suunnitelmassani kipurajana, ja kieltämättä kulutuksen kasvaminen harmittaa, myönnetään. En silti halua peräytyä: tässä vaiheessa suunnitteluani en lähde budjettiani karsimaan. Jos tulopuoli näyttää mahdottomalta toteuttaa, katsotaan sitten uudelleen.

5.  Lainanhoitomenot

Lopullisessa firemaalissani olen velaton. Tuolloin kuukausittaiset kuluni omassa kerrostaloasunnossa asuvana jäisivät  hyvin maltillisiksi ja pääomatuloni kattaisivat vaatimattomalla elämäntyylillä suurimman osan menoistani. Tuo tavoite on vielä saavuttamatta. Jos saisin asuntoni myytyä, saisin sekä hoidettua velkani pois, että pienennettyä kuukausittaisia kulujani noin 100€/kk.

Toivon onnistuvani tänä vuonna asuntokaupoissa. Onnistuminen olisi oman nykyisen kerrostalokolmion myynti, jäljellä olevien lainojen poismaksu ja edullisen remonttikuntoisen kaksion hankinta. Tuolloin kuukausikuluni palautuisivat aiempaan tavoitteeseeni, eli alle tonniin kuukaudessa.

Muutto ei ole kuitenkaan ensisijaisesti raha-asia. Meillä on liikaa tilaa. Elämämme on mökillä, kaupunkiasunto on nukkumista varten. Eli haluan korostaa, etten rahanhimoissani ole asumisessa(kaan) vääristämässä arkeamme epämukavaan asentoon.

Hyvä kuluarvio tehdään aina varovaisuusperiaatteella. Siispä joudun laskemaan vuosibudjettini siten, että lyhennän jäljellä olevia lainojani koko vuoden ajan ja maksan nousevia korkoja, jotka tarkistetaan minulla maaliskuussa ja heinäkuussa. Minulla on jäljellä asuntolainaa noin 40 000 euroa ja metsälainaa noin 45 000 euroa. Korkojen tarkistukset nostavat lainanhoitokulujani 850 eurosta hieman yli tuhanteen euroon, kunhan kummankin lainan korot on ensi vuonna tarkistettu.

Lainoja varten minun on varattava 11 000 euroa.

6. Sijoittaminen

Olen sijoittanut palkkatuloistani säännöllisesti vuodesta 2012. Viime vuodet olen määritellyt, että sijoittamiseni tavoite on vapaa elämä: ostan sijoittamalla aikaa ilman palkkatyön vaatimuksia tai rajoituksia. Tavoitteenani on ollut tilanne, jossa osinkotuloni kattaisivat puolet kuukausikuluistani. Tuossa tavoitteessa en ihan vielä ole.

Toisaalta on selvää, etten enää halua käydä töissä hankkiakseni rahaa sijoittamiseen. Päätän tässä vaiheessa suunnitelmaani, etten budjetoi vuoteeni lisäsijoituksia. Tämän ratkaisun tekeminen on yllättävän kivuliasta.

Määrittelen sijoittamisen jollain lailla elämässä eteenpäin menemiseksi. Sijoittamisen lopettaminen tuntuu pysähtymiseltä. Tämä oli nyt tässä.

Pienen poikkeuksen teen: minulla on ollut vuodesta 2007 yksityinen eläkevakuutus. Aloitin tuon vakuutuksen aikanaan kun minulla oli aktiivinen kädentaitoihin keskittynyt toiminimi. Päätin etten tarvitse lisätuloja käyttöön, vaan voin sijoittaa ne eläkevakuutukseen ja olen jatkanut tuon vakuutuksen maksamista vaikka toiminimi onkin jo haudattu. Päätän, että sijoitan eläkevakuutukseen minimimäärän, noin 800 euroa.

Sijoittamista varten tarvitsen 800 euroa.

7.      Säästäminen

Pystynkö tänä vuonna säästämään? Pitääkö minun tänä vuonna säästää? Vapausrahastossani on vuoden alussa 7500 euroa. Sen lisäksi minulla on 3000 euron puskurirahasto. Vapausrahasto on nimensä mukaisesti varoja, joita käytetään palkan sijaan kun ei tehdä töitä. Puskuri taas saisi jäädä koskemattomaksi.

Tilanne, etten kokoaisi lainkaan rahaa säästöön tuntuu todella vieraalta. Säästäminen on jollain lailla niin syvällä omissa tottumuksissa, että siitä luopuminen tuntuu todella oudolta, jopa hieman ahdistavaltakin.

Vaikka tilanne tuntuu minusta oudolta, päätän, ettei minulla ole säästötavoitetta tai -aikomuksia vuodelle 2023.

Säästämistarve: 0€.

Tämän verran tarvitsen rahaa vuonna 2023

Kun jokainen kategoria on nyt pyöritelty, on lopputulos seuraava:

Elämisen peruskulut11 000€
Rakennusprojektit1200€
Elämysrahasto1500€
Seikkailu500€
Lainojen lyhennykset + korot11 000€
Sijoittaminen800€
Säästäminen0€
Rahantarve yhteensä26 000€

Tiedän siis nyt tarvitsevani tänä vuonna yhteensä 26 000 euroa. Kuukausittaisiksi nettotuloiksi käännettynä tarvitsen 2166 euroa joka kuukausi. Summa on hyvin lähellä suomalaisen mediaaniansiota, joita tutkailin blogikirjoituksen verran viime vuonna.

Määrittelen siis haluavani mediaanipalkan verran rahaa, mutta en millään haluaisi käydä töissä, vaan huidella vapaana milloin missäkin. Miten tämä yhtälö ratkaistaan?

Hauduttelen asiaa viikon verran ja ensi viikolla minulla pitää olla suunnitelma kasassa. Palataan.

***************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

Jätä kommentti