Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Sijoituspäiväkirja: vuosi 2022

Mitä osakesijoituksia tein vuonna 2022? Mitä myin? Miten salkkuni arvo kehittyi ja paljonko sain osinkoja? Teen oman sijoitusvuoteni tilinpäätöstä ja vähän laskeskelen.

Kaiken kaikkiaan voisi oikeastaan sanoa, että onpa ollut tyhmä sijoitusvuosi. Onpa ollut tyhmä vuosi ylipäätään, jos taloutta ajattelee. Siis yleisiä talousasioita. Oikein mikään ei ole edennyt parempaan suuntaan, vaan olemme ottaneet takapakkia ja saaneet monenlaisia huolia. (Artikkelin kuva ei ole mistään kauempaa, se on Tampereelta. Olen jo pitkään odottanut hyvää kohtaa käyttää sitä ja nyt pääsivät virastotalon rippeet mukaan.)

Jatkoin säännöllistä sijoittamista aikanaan sairastaessani. En tiennyt selviänkö hengissä, mutta ajattelin että sijoittaminen on yksi tapa pitää yllä ajatusta, että olen joskus nauttimassa tuotoista, joita kuukausittaisilla ostoksilla olen kokoamassa.

Tänä vuonna on pitänyt ajatella vähän samalla tavalla, vaikka pelkkä sijoitusten ajatteleminenkin on saattanut jo viedä huonolle tuulelle, niin paljon kurssit ovat laskeneet ja salkun saldo kutistunut. Silti kannattaa jatkaa: usko hyvään ja optimismi ovat kuitenkin parempia elämänasenteita kuin maailmanlopun maalailu.

Millainen sijoittaja olen?

Olen laiska ja turvallisuushakuinen keittiösijoittaja. Olen sijoittanut suoriin pörssiosakkeisiin vuodesta 2012. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen toisten laatimia sellaisia. Sijoitukseni perustuvat arkimatikkaan, yleissivistykseen ja sisälukutaitoon. Sijoitustiedoksi luen Nordnetin sivuja, Inderesin aamukirjettä ja Kauppalehteä.

Sijoitan pääosin suomalaisiin osinko-osakkeisiin, ostan omistaakseni pitkään. Ostan osakkeita (ja ajattelen sijoittamista) kerran kuukaudessa palkkapäivänä. Sijoitan yhtiöihin, jotka ovat arjessani tuttuja ja turvallisia. En etsi rakettinousijoita tai uusia megatrendejä. Tavallisuus ja tuttuus ovat minulle pörssissäkin arvossa.

Mitä tein tänä vuonna toisin?

Kuten sanottua, vuosi on ollut merkillinen monella tapaa. Olen sijoituksissani koko ”urani ajan” keskittynyt lähes kokonaan suoriin osakeomistuksiin. Vuoden 2021 osakeostoksistani voit käydä lukemassa vuosi sitten kirjoittamastani summailupostauksesta.

Tänä vuonna olen halunnut hajauttaa ja vähentää riskiä. Ja ajatella sijoittamista mahdollisimman vähän jatkaen kuitenkin rahan laittamista sivuun vaurastumistarkoituksessa. Rahastot ovat olleet minun ratkaisuni tähän. Kolmannes vuoden 2022 sijoitusbudjetista onkin mennyt rahastoihin.

Rahastojen suuremman painotuksen lisäksi ehkä keskeisin sijoitusvuoteni muutos aiempaan, tai tämän vuoden erityinen ominaisuus on kuitenkin tapahtunut ajattelussa. Olen aktiivisesti halunnut unohtaa sijoittamisen. En ole halunnut seurata kursseja tai salkkuni tilannetta.

Kurjan tilanteen kurjistumisen seuraaminen ei lisää hyvinvointiani ja hermoilun aiheuttamat äkkiliikkeet levottomassa sijoitusympäristössä voivat helposti koitua piensijoittajan turmioksi. Sijoittamista ei pidä lopettaa, mutta sitä on tänä vuonna mielestäni kannattanut ajatella mahdollisimman vähän.

Asian olisi voinut ajatella toisinkin. Hermostunut pörssivuosi olisi voinut tarjota ostopaikkoja, jos olisi pystynyt hyvällä ajoituksella reagoimaan toisten hermoiluun. En ole se sijoittaja, mutta jollekin tuo strategia on ehkä tänä vuonna toiminut hyvinkin.

Paljonko sijoitin tänä vuonna?

Vuoden 2022 palkkatuloista sijoitin uusiin suoriin osakeomistuksiin 5000 euroa. Rahastoja ostin 2500 eurolla. Lisäksi sijoitin kaikki saamani osingot, joista lisää edempänä. Alkuvuoden olen ollut hyväpalkkaisissa töissä, syksyn olin työelämän ulkopuolella. Loppuvuoden olen ollut hyvin pienipalkkaisissa tehtävissä omasta halustani. Koko vuoden nettotuloni ovat karkeasti arvioiden hieman vajaat 40 000 euroa. Sijoituksiin olen siis laittanut noin viidenneksen, 20% nettotuloistani.

Sijoittamani summa on euroissa pienin moneen vuoteen. Tämä ei johdu siitä, että olisin tänä vuonna pelännyt markkinoiden heiluntaa. Päinvastoin, olisi ollut ilo sijoittaa enemmän. Koska jättäydyin vakitöiden ulkopuolelle loppuvuodesta, on pitänyt omassa raha-arjessa panostaa enemmän käteispuskureihin ja vararahastoon kuin sijoitussalkun kasvattamiseen.

Mistä osakkeista luovuin tänä vuonna?

Sijoittaminenhan on pitkälti psykologiaa, se on useimmille tuttu toteamus. Tuon ajatusmallin sisällä on erilaisia väittämiä ja lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat elämäämme paitsi sijoittajina, myös muussakin elämässä. Yksi tällainen psykologinen lainalaisuus on, että ihminen pitää mieluummin kuin vaihtaa. Jos muistaisin, lainaisin tähän tutkimusasetelmaa jolla tätä on testattu.

Sijoittamisessa ihminen voi siis jäädä kiinni omistuksiinsa ilman, että hän tarkoituksenmukaisella tavalla miettii, onko omistaminen enää järkevää. Joku, joka on omaa, pidetään mieluummin kuin vaihdetaan, oli päätös fiksu tai ei. Tämän sain itsekin tuta.

Fortumia oli aika keventää

Otti kumman koville myydä syyskuun lopussa lopulta puolet Fortumin omistuksistani pois. Olin ollut koko vuoden kateellinen miehelleni, joka päätti heti alkuvuodesta luopua kokonaan Fortumista ja myikin omansa 25 euron kurssiin. Minä jäin vartoilemaan ja sain tuskailla kurssin käydessä alimmillaan 9 eurossa.

Keväällä tein tosin pienen täydentävän ostoksenkin kurssin notkuessa alhaalla. Mutta tuo oli kai lähinnä hätäinen yritys oman keskihinnan laskuun. Huomasin, että Fortumin myynti on erityisen tuskallista, sillä olen omistanut Fortumia koko sijoitusurani ajan, nyt jo yli 10 vuotta.

Tohdin kuitenkin laittaa myyntihousut jalkaan kun Uniperin saksalaistamispäätös julkaistiin. 10 omistusvuotta toi minulle ehkä prosentin tuoton luovutusvoittona. Mutta korkopaperihan Fortum on ollut, ja minulle oikein hyvä sellainen.

Fortumia kehotettiin myymään, mutta kehotettiin myös odottamaan: kannattaisi katsoa mitä tuleman pitää. Myin puolet pois nollatuotolla ja siirsin tuon pääoman muualle. Ostin sitä itselleni tärkeintä, eli lisäsin salkkuni mielenrauha-kerrointa.

Huono osinkotuotto vei myyntilaidalle

Marraskuussa salkkuani tutkaillessani totesin, että Aktia-pankin seuraavalle vuodelle luvattu osinkotuotto ei silmää hivele. Osakkeiden hinnat ovat nyt niin matalat, että rahoituslaitoksen osinkotuoton pitäisi olla heittämällä yli viiden. Joku voi kauhistella myyntipäätökseni toista perustetta: en ole kiinnostunut yhtiöstä eikä sen omistaminen tunnu mielenkiintoiselta. Koska en ole mitenkään super innostunut finanssinainen, en jaksa olla kiinnostunut yhtiöistä, jotka eivät jollain tavalla sivua arkeani.

Niinpä päätin luopua Aktian omistamisesta, myin osakkeet lähes sentilleen samaan hintaan kuin ne noin kaksi vuotta sitten ostin. Joo, tiedän että yksittäisen vuoden osinkoennusteen perusteella myyminen on tyhmää: omistajuus on aina vuosien taival. Ihan yhtä tyhmää on ostaa osaketta yksittäisen osingon takia. Niin en toki tehnyt. Päätin kuitenkin siirtää rahani muualle tuottamaan hieman paremmin.

Nokian Renkaat: kylläpäs kirpaisee

Näin joulukuulla salkkua tutkaillessa teen vielä yhden myyntipäätöksen. Siivoan toisesta salkustani Nokian Renkaat pois. Luovun kolmella kympillä ostamistani osakkeista noin kympin kappalehintaan. Taputtelen silti tästä päätöksestä itseäni olalle: hyvä mä. Alan pikku hiljaa tottua ajatukseen, että oma, joskus todella pitkän ajan takainen osakkeen ostohinta ei saa millään lailla vaikuttaa myyntipäätökseen. Yhtiön omisamisesta pitää luopua, jos ei luota sen tulevaisuuteen.

En luovu rengasfirmasta kokonaan, mutta kevennän. Uskon yhtiön saavan ajan kanssa toimintansa jälleen vahvasti tuottavaksi ja jaloilleen. Myös tässä asiassa ratkaisi mielenrauha. Nokian Renkaiden lähitulevaisuus on tällaiselle turvallisuushakuiselle tyypille liian haasteellinen. Haluan olla mukana, mutta vähemmällä painolla kuin aiemmin.

Mitä osakkeita ostin tänä vuonna?

Fortumista luopuessani minulla oli pitkästä aikaa käytössäni ostosumma, jonka avulla oli mahdollista aloittaa itselle uusien yhtiöiden osakkeiden ostaminen: ihan pikkusummilla, joilla olen salkussani koko vuoden operoinut, ei varmaankaan kannata avata ihan kokonaan uuden yhtiön omistamista vaan täydennellä vanhoja omistuksia.
Ostin salkkuuni uusina yhtiöinä Fiskarsia, Keskoa ja Cibus- nimistä kiinteistösijoitusyhtiötä.

Panostin linjani mukaisesti turvallisen tuntuisiin osinko-osakkeisiin. Fiskars on brändinä kiehtonut minua pitkään ja olen halunnut päästä yhtiötä omistamaan. Mielessäni tuo yhtiö edustaa vakaata kysyntää ja sillä on pitkä etumatka tunnettuudessa ja laadussa mielestäni melko laajassa tuoteperheessä. Nyt pääsin minäkin mukaan.

Seuraavassa on koko vuoden ostoslistani. Korostan, että osakkeita ostamalla rakennetaan aina salkkua. Eli yksittäisten ostojen järkevyyttä tai ei-järkevyyttä pitää pohtia kahdesta ulottuvuudesta käsin: uskooko siihen yritykseen, jonka omistajaksi on hankkiutumassa tai jonka omistajuutta haluaa kasvattaa? Ja toiseksi: miten yritys sopii salkkuuni, eli millaiseen seuraan se ostetaan?

Kolmanneksi ostopäätöksen järkevyyttä pitää arvioida sijoittajan aikajänteen näkökulmasta ja neljänneksi voi vielä pohtia sijoittajan omaa asiantuntemusta: onko hänellä jotain tietoja, taitoja tai näkemystä, joihin hän voi ostopäätöksissään nojata?

Kaikki on yksilöllistä ja toisen pöytään ei kannata huudella, eikä toisesta varsinkaan ottaa mallia. Jokainen tekee omat ratkaisunsa itse.

Vuoden 2022 ostoslista

osakekplà-hintayhteensä
Capman2512,78€696,53€
Cibus10014,25€1 425,00€
Citycon447,00€307,88€
Fiskars10015,82€1 582,00€
Fortum1711,47€194,99€
Kemira1612,31€196,96€
Kesko10020,18€2 017,80€
Konecranes1325,30€328,90€
Puuilo1206,34€761,09€
Sampo8245,26€3 711,56€
SSAB4906,80€3 333,83€
Swedbank4614,89€684,94€
Taaleri50011,06€5 530,00€
Telia1233,47€426,94€
Tieto3223,80€761,60€
Titanium1213,58€162,96€
Tokmanni17417,18€2 988,55€

Useimpia salkussani olevia osakkeita olen ostanut tänä vuonna useamman kerran. Listassa on selvyyden vuoksi koottuna kaikki yhden yhtiön ostokerrat yhteen. Ostosten yhteenlaskettu summa on yli 25 000 euroa, joka tuntuu kauhistuttavalta määrältä. Vain 5000 euroa on kuitenkin ollut itse palkasta säästettyä rahaa. Seuraava 5000€ on osinkorahaa, eli korkoa korolle-ilmiö tekee siunattua työtään. Loppu on myytyjen osake-erien uudelleensijoittamista.

Paljonko osinkosijoittaja tienasi?

Alla olevassa taulukossa on kirjattu vuoden 2022 osinkotuloni erilaisiksi luvuiksi väänneltynä. Vuoden aivan viimeiset päivät muuttavat summia vielä jokusen euron, mutta eivät merkittävästi. Netto-osingoilla tarkoitan hypoteettista summaa, jossa olen tehnyt itse osakesäästötilin osingoille 30% ennakonpidätyksen. Tämä siis on laskennallinen olettama: en ole nostanut OST:ltä mitään.

 20222021
Osingot, brutto8047,77€5974,71€
Osinkotuotto yhteensä8,30%6,49%
Laskennallinen netto-osinko5857,09€4777,04€
Netto-osingot kuukausituloina488,09€/kk398,09€/kk

Osinkotulojen suhteen vuosi oli muhkea ja pääsin siihen tavoitteeseen, jonka vuodelle asetin. Myös prosentuaalinen kasvu viime vuoteen oli osinkotuloja tutkaillessa suuri. Eli vaikka kurssit menivät pörssissä alaspäin ja salkun arvo laski merkittävästi, tuottoa tuli osinkojen muodossa hyvin. Lasken tuottoa alkujaan sijoittamani pääoman osalta.


Miten salkkuni arvo kehittyi?


No eihän tuo kurva silmiä hivele, myönnetään.

Salkustani noin puolet on Nordnetissä, josta alla oleva graafi on napattu. Eli olen sijoitusteni kanssa kulkenut hyvin tarkkaan indeksin tahdissa. Se on minulle aivan riittävä tahti. No jos kerran kuljen indeksin tahdissa, miksi en suoraan sijoita indeksirahastoihin? Siksi, että haluan tililleni tasaista osinkovirtaa elämistä varten, rahastoilla eläminen edellyttää aina realisointipäätöksiä ja ajoituksen pähkäilyä. En halua käyttää siihen aikaa.

Kuvakaappaus osakesalkkuni vuosituottokäyrästä verrattuna indeksiin. Ne kulkevat samaa matkaa.

Onnistuinko?

Lopullinen tavoitteeni on ollut muodostaa osakesalkku, jonka vuosittainen netto-osinkotuotto kattaisi 50% arkikulutuksestani. Haluaisin siis elää vähintään puoliksi osingoilla. Tuo tavoite vaatii kahta asiaa: maltillista kuluttamista sekä vakaata, kasvavaa osinkovirtaa.

Miksi haluan elää vain puoliksi osinkotuloilla? Ajattelen, että työikäisen ihmisen on ihan hyvä käydä ajoittain myös töissä. Työssäkäynnin hyviä asioita ovat vuorokausirytmi, arjen ja vapaan vaihtelut ja uuteen, omasta sosiaalisesta piiristä poikkeavaan ryhmään kuuluminen ja sopeutuminen. Nuo asiat tekevät meille kaikille aina hyvää.

Työssäkäynti voi olla myös tapa avartaa omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Esimerkiksi tästä Lapin talvesta olen saanut irti tosi paljon uusia asioita nimenomaan työn ja työyhteisön kautta. Jos olisin firetellyt menemään omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, olisin jäänyt paljoa vaille.

Käppyrästä alla voi katsoa miten firetysprojektini on viime vuosina edennyt. Osinkotuloni ovat vuosittain kasvaneet mukavasti ja olen kulutuksessa oppinut olemaan vaatimaton. Kulutusluvuissa on mukana tammi-marraskuun 2022 toteutuneet kulutusluvut ja arvio joulukuun kuluistani.

taulukko siitä, kuinka monta prosenttia osinkotuloni kattavat eri vuosina keskiarvoisesta kuukausikulutuksestani. Prosentuaalinen osuus on noussut joka vuosi ja oli tänä vuonna 47,46%.

Osinkotulojen osuus kuukausittaisesta keskiarvokulutuksesta on noussut hienosti kaksi edellistä vuotta, edistyminen on ollut mielestäni erittäin hienoa. Kasvu ei tule jatkumaan samalla kulmakertoimella.

Viimeinen ”kunnon” sijoitusvuosi jäi taakse

Kuten sanottua, vuosi on ollut raharintamalla vähän tyhmä ja tylsä. Tästä näkövinkkelistä ajatellen lienee hieno onnistuminen, ettei mikään tällaisen vuoden jälkeen harmita. Olen edennyt tavoitteideni suunnassa ja hyvä niin.

Ehkä hyvästelen tämän pörssivuoden kuitenkin vähän haikeana, vaikkei se kaikkineen kiva ole ollutkaan. Tämä oli uskoakseni viimeinen vuosi, kun sijoitan viisinumeroisen summan rahaa: siis palkka ja osinkotulot yhteen laskettuna. Edessä on uusi elämänvaihe, jossa sijoittamista on vähemmän, mutta sijoitussalkun tuotto on yhä merkityksellisemmässä roolissa.

Osakesalkun tuotto ei enää jää virtuaaliseksi tapahtumaksi: siirroiksi maksetuista osingoista uusiin omistuksiin. Ensi vuonna osingot muuttuvat Ruispaloiksi ja Oivariiniksi: ihan oikeiksi asioiksi jääkaappiin ja ruokapöytään. Jännittävää ja vähän outoa.

Ihan kokonaan en kuitenkaan vielä sijoittamista jätä, sillä lopullinen tavoitteeni on vielä saavuttamatta. Tulevan vuoden lukuja ja suunnitelmia pohdin lähiviikkoina tarkemmin. Nyt totean, että pörssivuosi on taputeltu. Se ei ollut kauhean hyvä, mutta ei se huonokaan ollut. Maltillisesti ja toiveikkaana eteenpäin.

Ensi viikolla jatkan navan kaivelua ja annan itselleni päästötodistuksen vuodesta 2022.

****************

Tämä kirjoitus, kuten mikään muukaan blogini sisältö ei sisällä sijoitusneuvontaa. Kerron vain omista ratkaisuistani, enkä halua olla kenellekään esimerkkinä sijoitusomaisuuden hoidossa. Sijoita elämään, heittäydy. Se tuottaa aina.

Jätä kommentti