Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Vuoden 2022 tavoitteet: onnistuinko?

Ovatko tälle vuodelle asettamani tavoitteet toteutuneet? Vai muistanko edes enää, mitä päätin vuodelta 2022 tavoitella?

Toki elämässäni on ollut toiveita ja tavoitteita aiemminkin. Ne ovat liittyneet esimerkiksi opintoihin ja remontteihin. Kertaakaan aiemmin en ole kynä kädessä listannut, mitä toivon ja tavoittelen tulevalta kalenterivuodelta. Sen tein ekaa kertaa tammikuulla. Tavoitteiden määrittelemisen jälkeen laadin Excell-ihmisenä luonnollisesti taulukon painokertoimineen:

Vuoden 2022 tavoitteet

Pysy hengissä15
Perheessä voidaan hyvin15
Pysy terveenä10
Ylläpidä levollinen perusolo10
Tee joka kuukausi jotain erityisen kivaa10
Osta metsää10
Toteuta mökin keittiöremontti10
Totuttele elämään tonnilla kuussa10
Osinkotuotto 7 %5
Nettovarallisuuden kasvu +10 % ajalla 31.8.21- 31.8.225

Karkeasti määrittelin siis vuodelle 2022 kolmenlaisia tavoitteita: aineettomat, hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat, henkilökohtaisen to-do-listan ja lopuksi tukun taloudellisia tavoitteita. Tärkeimmät asiat ovat taulukon yläpäässä ja asioiden merkitys ja tärkeys omalle hyvälle elämälle vähenee taulukkoa alaspäin mentäessä.

Joku voi hymähdellä paitsi tavoitteille, myös taulukolleni, olkoon niin. Mutta paitsi tavoitteiden asettaminen, myös niiden keskinäinen tärkeysjärjestys oli terveellinen mielen hyvinvointijumppa.

Pitää miettiä, mikä itselle tärkeistä asioista tulee ensin, sillä joskus myös tavoitteet voivat olla keskenään ristiriidassa. Tai jos eivät ristiriidassa, niin silti ei haittaa, että kirkastaa itselleen ne oman elämänsä tärkeimmät asiat. Ainakin minä tarvitsen sitä varten jatkuvasti rautalankaa.

Seuraavaksi pohdin tavoite tavoitteelta miten vuosi meni ja teen lopussa yhteenlaskun. Montako pistettä tämä suorittaja-tyttö itselleen kuluneesta vuodesta antaa?

Terveys on aina tärkein

Puolisoni flunssa osoittautui vuoden ensimmäisenä päivänä koronaksi. Oma positiivinen tulokseni tuli 2.1. Näin jälkikäteen asia tuntuu pieneltä, mutta vuoden -22 alussa aika oli koronan kanssa toinen: tartunta pelästytti oikeasti. Kyllä, terveys osoittautui jo vuoden ensimmäisinä tunteina tärkeimmäksi tavoitteeksi. Kaikki muu pyyhkiytyy elämästä pois, kun on hankala hengittää.

Koronatartunta oli tehokas palauttaja perusasioiden äärelle. Niuristelu tavallisen arjen ”vaikeuksien” äärellä saa uuden sävyn, kun elämä tuntuu hetken hieman epävarmalta. Olenhan nämä muistutukset jo monta kertaa saanut, mutta ihmismieli on niin heppoinen, ettei kertauskurssi koskaan ole pahitteeksi.

Koronani oli stydimpää keskitasoa: hankalalta tuntuva pitkä flunssa. Hankalimmalta tuntui ehdottomuus: päätös kymmenestä karanteenivuorokaudesta ei ollut pieni asia. Edes toipumisen tunne ei lohduttanut, sillä kaikenlaiset sairauden aaltoilut ja muut yllättävistä käänteistä kertovat tarinat olivat hyvin muistissa. Maskien kautta koettu hengenahdistus ja koko kevään kestänyt väsyneisyys sävyttivät arkea.

Syöpäkontrolleista sain kaksi kertaa vuoden aikana puhtaat paperit ja perheen muutkin jäsenet tuntuvat porskuttavan hyvävointisina.

Yes!! Hengissä ollaan, suht terveinä ja lauma ympärillä ok. Ekat kolme vuoden tärkeintä asiaa ovat hyvällä tolalla. Tässä vaiheessa pisteet 40/40.

Mielenrauha

Mielenrauhan suhteen vuosi on ollut harvinaisen kaksijakoinen. En ole osannut tai voinut olla niin tyyni kuin olisin halunnut. Maailma, Ukraina, ilmasto, luontokato, työmurheet, inflaatio, hintataso, korkotaso ja pitkällinen koronasta toipuminen tai toipumattomuus ovat kiskonet mieltä alaspäin.

Vuosi on ollut äärilaitoja täynnä: suurta väsymystä sekä henkisesti että fyysisesti. Paljon paineita ja stressiä. Ja toisaalta pakahduttavan hienoja hetkiä.

Olennaista ei ole se, mitä elämä eteen tuo. Olennaista on se, miten osaan elää erilaisia vaiheita läpi ja miten ymmärrän pitää itsestäni huolta. Olenko itselleni armollinen, vedänkö rajoja, uskallanko luopua ja pyrinkö eroon paineita tuovista ulkopuolisista velvoitteista?

Olennaista on myös näkökyky: mitä katson, mihin keskityn, mille annan aikaa, tilaa ja huomiotani? Ihan oikeita kauheuksia ei voi kuorruttaa, ei tietenkään. Mutta aika suurtenkin vaikeuksien keskellä voi oman näkökulmansa kuitenkin useinmiten valita.

Mielenrauha-asiat ovat tänä vuonna olleet ajoittain täysin retuperällä. Toisaalta olen uskaltanut tehdä isojakin ratkaisuja, joiden tarkoitus on ollut edistää omaa henkistä hyvinvointia. Saan puolet pisteistä: 5/10.

Erityishetket ja kohokohtiin budjetointi

”Joka kuukausi jotain erityistä kivaa” – tavoite on oikeastaan jatkumo mielenrauha-tavoitteelle ja keinoni kiinnittää ajattelu elämän mukaviin erityisiin hetkiin. Kyse ei tarvitse olla isosta asiasta. Tärkeintä on itselle määritelty (ja kirjattu) erityisen ilon lähde.

Ensimmäisen puolen vuoden kuukausittaisista hyvän mielen asioista voit käydä lukemassa ”hyvä elämä tonnilla kuussa”- postauksesta. Ne voidaan siis todeta toteutuneiksi. Tämä on itselle olennainen osa hyvän elämän hahmottamista, ja haluan jatkaa tätä ajattelua: mitä tosi ihanaa lupaan tai järjestän itselleni tässä kuussa? Miten olen itselleni hyvä? Loppuvuosi eteni samaan malliin: pikkumatkoja, ystävien tapaamisia ja kulttuuririentoja iloa tuomassa.

Kyllä. Jotain erityistä on löytynyt jokaiseen kuukauteen. Nuo jo etukäteen mietityt hetket ovat olleet arkeni kiinnekohtia silloin, kun ketutus tai vastoinkäymiset ovat meinanneet viedä mennessään. Eli ne ovat toimineet ankkurina hyvään. Hyvä mä. 10/10.

Hankintatavoitteet – joko ne on saavutettu?

Mitä kuuluu metsä– ja keittiöunelmilleni: joko ne ovat realisoituneet vai olenko jo unohtanut nämä haaveeni ja syöksynyt kohti jotain ihan uutta? Tästä saan kaksi rastia ruutuun. Metsää on ostettu, siitä kirjoitin maaliskuussa ja uusi keittiöni toteutui, vaikka sen budjetissa sössinkin.

Sekä metsä että keittiö ovat olleet suuren ilon lähde. Keittiöstä saa iloa joka viikonloppu: kaikki omavaraisteluun liittyvä hääräily sujuu laajemmissa tiloissa sujuvammin. Metsä on tuonut iloa kolmen eri reissun verran. Kesäisestä metsäviikostamme intoilin blogipostauksen verran. Oma metsä on pakopaikka: mahdollisuus täydelliseen irrottautumiseen, yhdessä oloon ja hetkessä elämiseen.

Ehkpä lisään vielä, että metsän omistamisessa on jotain erityisen coolia. Olo on samanlainen kuin joskus taannoin ensi asuntoa tai ekaa omaa autoa ostaessa. Olen saavuttanut jonkun aikuisen elämän merkkipaalun. Siistiä.

Hankinnoista annan itselleni 20/20.

Miltä tuntuu vähemmällä eläminen?

Olen tänä vuonna halunnut opetella elämään tonnilla kuussa hyvää elämää: en siis kitkutella mahdollisimman pienellä rahalla, vaan osata kohdentaa ilo ja nautinnot asioihin, jotka ovat joko ilmaisia tai toteutuvat pienellä budjetilla. Perusajatukseni on, että arjen pitää maksaa mahdollisimman vähän, jotta kohokohtiin voi panostaa.

Olen oikein ylianalysoinut itseäni: olenko jättänyt jotain olennaista pois, kasvattaisiko suurempi kulutus hyvinvointiani? Onko pienempi rahan kulutus vaikeuttanut elämäni muiden tavoitteiden saavuttamista tai vienyt iloa pois elämästäni? Ei, on vastaus kaikkiin kysymyksiin.

Lupasin, että kirjaan myös mielitekoni: mitä olisin halunnut ostaa, mutta jätän kaupan hyllylle? Totesin kirjaus kirjauksen jälkeen, että ostohaluni olivat tarkemmalla harkinnalla, tunteen laannuttua aika hölmöjä tai ainakin tarpeettomia.

Loppuvuodesta päätin kiristää vyötä ja tein mielestäni hyvän suunnitelman, jonka avulla voisin pienentää kuukausikululutustani lisää. Lisäsäästöt eivät onnistuneet, vaan menoni kasvoivat loppuvuodesta monestakin syystä. Alle tonniin en kuukausikulutuksessani tänä vuonna päässyt. Vuotta on vielä hitusen jäljellä, kulutukseni kuukausittainen keskiarvo tulee olemaan noin 1030 €/kk. Eihän se paljon ole, mutta yli tavoitellun.

Noin 30 euron ylitys keskiarvoisessa kuukausibudjetissa on ylitys, mutta pieni sellainen. Pisteitä tästä tavoitteesta saan 9/10.

Sijoitukset: mitä niille kuuluu?

Asetin tälle vuodelle sijoituksiin liittyväksi tavoitteeksi ainoastaan osinkotuottoprosentin, jonka toivoin olevani yli 7. En tavoitellut (luojan kiitos) jotain tiettyä salkun kokoa tai arvon nousun tuottoprosenttia. Toisaalta yksittäisen vuoden tuoton tavoittelu voi johtaa sijoittajan aivan metsään: tuolloin saattaa tehdä hyvin lyhytnäköisiä ostopäätöksiä.

Eli sijoituksiin liittyvät tavoitteet on aika hankala asettaa. Pitää hartaasti miettiä horisonttia: minkä ajan päässä ovat omat, lopulliset sijoittamiseeen liittyvät tavoitteet? Aikahorisontti on kohta viisikymppisellä ihan eri kuin parikymppisellä ja siksi valinnatkin ovat eri ikäisillä sijoittajilla erilaisia.

Tätä kirjoittaessa osakesalkkuni tuotto brutto-osinkoina on tältä vuodelta 8,3%. Se on kiva lukema. Toki inflaatiokin on tällä hetkellä aika ”kivoissa lukemissa”. Sijoitusvuoteni päiväkirjamerkinnät voit käydä lukemassa täältä.

Muutoin salkkuni arvosta on lisäsijoituksista ja osinkojen uudelleensijoituksesta huolimatta sulanut tänä vuonna noin 15 %, mutta tuo ei minua huolestuta taikka harmita. Halpoja osakkeita saa ostettua enemmän. Se on nyt tärkeintä.

Raha-asioiden paino on onnistunutta vuotta kaavaillessani ollut aika kevyt. Osakkeeni ovat kuitenkin tuottaneet toivotusti ja osakesalkkuun liittyvästä tavoitteesta annan itselleni pisteitä 5/5.

Nettovarallisuus

Monessa raha- ja talousasioita käsittelevässä blogissa nettovarallisuutta seurataan kuukauden välein. Jotkut arvioivat tilannetta vuosineljänneksin. Minä olen päättänyt kiinnittää tähän asiaan huomiota kerran vuodessa.

Asetin tavoitteeksi 10 % nousun ja nettovarallisuuden kehitystä tutkailin laajemmin syksyllä erillisessä postauksessa. Lukemien taustoja voit käydä halutessasi lukemassa täältä.

Netto-
varallisuus
1.8.20221.8.2021muutos %
käteinen8274€14500€-31,03%
asunto195000€95000€0,00%
asunto2191000€151000€26,49%
rahastot12501€8121€53,93%
eläke-
vakuutus
14549€14600€-0,35%
osakkeet117241€127000€-7,68%
asuntolaina-42900€-56000€
metsälaina-47000€
metsä36000€
Yhteensä384 665€354 221€8,59%

Nettovarallisuuden arviointi on helppoa, kun laskeskellaan yhteen lainoja ja osakesalkkujen arvoa. Laskemisesta tulee hankalaa, kun sumaan pitäisi ottaa mukaan asuntoja ja metsää, joiden arvo on aina kysymysmerkki. Moni pitää varallisuuslaskelmissa asunnon arvona sen hankintahintaa. Se on ymmärrettävä ja selkeä peruste.

Erityisesti tänä vuonna hankintahinta voi kuitenkin olla kaukana asunnon käyvästä arvosta. Asunnon juoksevat kulut ja lämmitysmuoto vaikuttavat suuresti asunnon nykyarvoon. Suureksi ilokseni toinen asuntoni lämpiää maalammöllä ja aurinkoenergialla. Aivan mahtava sijoitus aikanaan asunto-osakeyhtiöltä, kiitos siitä.

Noh, omaisuuteni arvon kehityksen suunta on positiivinen. Ei kokonaan sellainen kuin halusin, mutta silti kehitystä oikeaan suutaan.

                      Nettovarallisuuteni kasvoi tänä vuonna, mutta vain rimaa hipoen inflaatioprosentin tahtiin. Saan tästä tavoitteesta 4/5. Ja hei, tästä voisi tänä vuonna aika helposti saada miinuksiakin.

Miten onnistuin?

Summataan vielä: Alla tämän vuoden tavoitteeni uudelleen ja lopussa laskeskeltuna onnistumisen aste.

Näistä rakentuu hyvä vuosi 2022”paino-
kerroin”
onnistuminen
Pysy hengissä1515
Perheessä voidaan hyvin1515
Pysy terveenä1010
Hyvä, levollinen perusolo105
Kuukausittaiset hyvän mielen jutut1010
Oma metsäpalsta1010
Uusi mökkikeittiö1010
Tonnin kuukausikulutus109
Osinkotuotto 7 %55
Nettovarallisuus +10 % 31.8.21- 31.8.2254
yhteensä100 %93 %

Pääsen lopputulokseen, että minulla on ollut ”ysiplussan” vuosi. Eli oikein hyvä vuosi kaikkineen. Raha- ja mieliala – asiat eivät ole menneet täysin putkeen, mutta ainahan elämässä jokin menee hutiin. Isosti pieleen ei mennyt mikään.

Kun vuoden alussa kirjoitin näistä tavoitteistani, minua suorastaan hävetti. Että ihan pokkanako naputtelen eetteriin tällaisen toivelistan? Miten kehtaisin toivoa vuodelta kaikkia listaamiani asioita? Mutta kyllä vaan, vuosi on ollut hyvä, vaikka siihen on toki mahtunut synkkiäkin aikoja ja tapahtumia, niin kuin elämään aina.

Silti ehkä ekaa kertaa hoksaan, miten tavoitteiden miettiminen, niiden julkikirjoittaminen ja konkretisoiminen kuljettaa elämää. Ja sitten disclaimeröinti: ei, elämä ei ole suunnitelma: tiekartta tähtiin. Paljon voi sattua ja tapahtua, joo joo, tiedetään.

Huomaan olevani kutkuttavassa elämänvaiheessa, jossa velvollisuuksia on vähän, ja vapauksien määrä on vain omasta rohkeudesta kiinni. Ihan mahtavaa. Kuka olisi uskonut, että elämä melkein viisikymppisenä naisena on näin siistiä?

Nyt alkaakin se vaikea osuus: mitä haluan tavoitella seuraavalta vuodelta? Luvassa on roppakaupalla autuasta vaikeilua läppärin ääressä. Ihanaa. Ensi viikolle se on puserrettava sanalliseen muotoon: mitä tavoittelen vuodelta 2023…?

Etsin pitkään jotain hyvää artikkelia, jonka voisin tavoitteiden asettelusta ja saavuttamisesta tähän linkittää. Vaikka Duunitori tuo ekaksi mieleen vain työasiat, on tämä artikkeli mielestäni hyvä paljon laajemmassa mielessä. Jos tavoitejutut mietityttävät, käy lukemassa.

*******************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

Jätä kommentti