Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

3 ajatusvirhettä säästämisen esteenä

Miten voisin säästää rahaa? Uskoakseni tuo kysymys on ollut lähes jokaisen suomalaisen mielessä tänä syksynä. Kirjoitin loppukesästä aiheesta ”miten säästää jo pienistä menoista” ja olin varma, että pystyn pienentämään kulutustani entisestään, vaikka hinnat nousevat ja inflaatio laukkaa.

Nyt lasken syksyn toteutuneet kulutusluvut. Pystyinkö tekemään sen, mitä väitin, eli onnistuinko syyskaudella pienentämään kulutustani entisestään?

Samaan syssyyn puran blogikirjoituksen verran ärsyyntymistäni. Kun satunnaisissa kahvipöytäkeskusteluissa puheeksi nousee raha ja säästäminen, saa keskustelu usein mielestäni oudoksuttavia sävyjä. Toisaalta kauhistellaan rahan menoa, mutta minusta kuulijana vaikuttaa, että rahapulaa valittava puhuja on sangen haluton tekemään mitään tilannetta korjaavaa.

Nyt huomaan, että olen syksyn mittaan syyllistynyt vain toisten puheissa kuulemiini vähän vintturassa oleviin ajatuskulkuihin. Kirjoitin ensin blogipostauksen ajatusvirheistä, jotka minua ärsyttävät. Ja sitten päädyin lisäämään jokaisen virheen perään esimerkin siitä, millä tavalla itse syyllistyn samaan.

Säästäminen on vaikeaa. Erityisesti rahan säästäminen.

Ensimmäinen virhe: pakko ja vapaaehtoisuus menevät sekaisin

Hämmennyn aika usein kuunnellessani ihmisten puheita rahapulastaan. Suurista menoista voidaan kertoa laveasti ja taivastellaan, kuinka rahat eivät millään riitä kaikkeen. Tuolloin sosiaalisesti hyväksyttävä vastaus taivasteluun on yhtyä voivotteluun tai jotenkin myötäsukaisessa hengessä pahoitella toisen tilannetta: onpa ikävää, kylläpä teillä on tiukka tilanne. Ja juu, kyllähän nämä hoitoalan palkat ovat surkeita, ei näillä voi kukaan elää.

Jos kuulija kuitenkin erehtyy kysymään, voisiko jossain menoerässä säästää, jostain luopua, jostain asiasta suoriutua pienemmin kuluin tai vaikka hieman lykätä hankintaa, on vastaus usein aika tiukka: ”ei, emme voi tinkiä, menomme ovat välttämättömyyksiä”.

Kukaan ei voi mennä toiselle sanomaan, mistä hänen olisi viisasta säästää. En tarkoita, että kenelläkään on kahvipöydässä oikeus jakaa säästöneuvoja. En siis hämmästele sitä, ettei nuukailuneuvoja oteta vastaan. Hämmästelen sitä, että pelkkä kysymys säästämisen tai karsimisen mahdollisuudesta nähdään loukkaavana. Ehdotus säästämisestä on mahdoton, koska kaikki oma kulutuksen taso nähdään ainoana vaihtoehtona, välttämättömyytenä.

Uskallan silti väittää, että meidän jokaisen elämässä on välttämättömiä asioita aika vähän. Huomattavasti vähemmän, kuin helposti saatamme ajatella. Koitan hahmottaa jonkinlaista listaa:

  • lääkkeet on ostettava ja syötävä. Muu on ihan pähkähullua.
  • jos vaivoja on, lääkäriin on mentävä asiaa lykkäämättä.
  • Ihmisen on toivottavaa pukeutua sosiaaliset normit, lämpötila ja käytännöllisyys huomioiden.
  • vatsa pitää saada täyteen säännöllisesti
  • katto pitää olla pään päällä
  • jollain tavalla pitää päästä paikasta A paikkaan B.
  • pitää olla kommunikaatioväline, jolla voi hoitaa asioita ja pitää yhteyttä

…öööö… en keksi muuta. Olenko mustavalkoinen vai onko tämä tässä? En löydä muita menoeriä, jotka on jokaisessa rahatilanteessa hoidettava tinkimättä. On hyvin sensitiivinen asia pohtia esimerkiksi lapsen hintavaa harrastusta: onko se kaikkine kuljetus- lisenssi- vakuutus- ja varustekustannuksineen välttämättömyys. Mielestäni se ei ole sitä. Lapsen kallis harrastus, hierojalla käynti tai suoratoistopalvelut ovat valinta.

Ymmärrän, että ärsytän. Mutta jos tuntuu, ettet onnistu säästämään mistään, mieti kuinka monen asian suhteen olet elämässäsi ehdoton ja onko kyse henkeä, terveyttä tai turvallisuutta ylläpitävistä jutuista? Siis ihan oikeasti?

Omat mokani ehdottomuuden saralla

Kirjoitin alkusyksystä tavoitteestani vähentää kulutustani. Halusin saada kuukausikulutukseni tuhannesta eurosta 920 euroon. Säästöjä tavoitellessani päätin jakaa menoni viiteen kategoriaan:

  • Kulut, jotka nousevat väistämättä
  • Kulut, joissa voin säästää niitä selvittelemällä
  • Kulut, joista en tingi
  • Kulut, joissa nipistän
  • Kulut, joista luovun

”En tingi äänikirjapalvelusta”

Oma ehdottomuus-virheeni kohdistuu menoerään, jonka määritin itselleni välttämättömäksi: äänikirjapalvelut. Olin varma, että haluan säilyttää tuon menoerän koskemattomana, jolloin se tutun palvelun piirissä on varmistamassa elämänlaatuani totuttuun tapaan. Nyt on aika arvioida uudelleen tilannetta ja päädyin lopettamaan Bookbeatin tilauksen.

Haluan palata arvioimaan uudelleen koko ajatusta: tykkäisin elämästä, jossa minulla on nolla asiaa korissa ”tästä en tingi”. Ehdottomuus on osa sellaista joustamattomuutta, josta haluan eroon. Ymmärrän, etten siinä kokonaan onnistu, mutta haluan edes kaventaa ”en tingi”-osastoa. Jatkan yksityisellä hammaslääkärillä käyntiä, mutta päädyn uudelleen arvioimaan äänikirjapalvelutilaustani.

”Minun on välttämätöntä saada uusi läppäri”

Olin vielä jokunen kuukausi sitten aivan varma, että koska läppärini hipaisuhiiri ei toimi, tarvitsen uuden koneen. Tykkään kirjoittamisesta ja kaikenlaisesta taulukkohääräilystä niin paljon, että haluan koneeni toimivan luotettavasti ja vaivatta. Nyt on aika niiata tässäkin asiassa.

Tutkin vanhat taulukkoni ja totesin, että nykyinen koneeni on ostettu kesäkuussa 2021. Päätin, että lykkään uuden hankintaa kesään 2023. Kaksi vuotta pitää pärjätä samalla koneella. Pieni epämukavuus on tässä asiassa minulle kuitenkin lopulta asia, jonka haluan oppia hyväksymään.

Haluan mieluummin olla se tyyppi, joka osaa joustaa kuin se, joka vaatii itselleen uuden, virheettömästi toimivan laitteen.

Toinen virhe: omien vaikutusmahdollisuuksien vähättely

Ainoa asia, johon sadan prosentin varmuudella voimme elämässämme vaikuttaa, on oma toimintamme. Häkellyttävän usein kohtaan keskusteluissa rahan käytöstä tai säästämisestä ajatuksen, että ihminen on kuluineen lastuna lainehilla: mitään ei ole tehtävissä. Onko kuitenkaan näin?

Tuntuu, että vierestä katsoen henkilöllä olisi paljonkin avaimia kädessään. Onko niin, että puhuja ei niitä näe vai eikö hän halua nähdä? Meistä hyvin harva, jos kukaan on se uhri, jollaiseksi on helppo itsensä raha-asioissa(kaan) määritellä. Sinulla on vaikutusvalta omiin asioihisi.

Usein omat vaikutusmahdollisuudet edellyttävät rohkeutta, ratkaisuja ja luopumisiakin. Ehkäpä kompromisseja lähipiirin tai perheen sisällä. Mutta silti: meillä jokaisella on yleensä enemmän ratkaisun avaimia kuin olemme ensi hätään valmiita myöntämään. Asiassa kuin asiassa ikävyydet on helppo laittaa universumin piikkiin.

Omat mokani liittyen mahdollisuuksieni vähättelyyn

Työmatkat: en selvittänyt kaikkia vaihtoehtoja

Sähköfillarini hajosi ja jäi pyöräfirmaan takuukorjaukseen pitkäksi aikaa. Ajattelin, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja kuin palata takaisin käyttämään yleisiä kulkuvälineitä. Pidin tätä aivan väistämättömänä ratkaisuna, kunnes päädyin tutkailemaan liikkumismahdollisuuksia vielä kerran. Ja löysin Sale-pyörät!

Ratikkalippuni maksaisi 80 euroa kuukaudessa. Kun taas Sale-pyörällä pääsen sotkemaan vain 25 eurolla kaudessa. Ja kaikeksi onnekseni pyörien pysäköintipaikka löytyi sekä kotini että työpaikkani läheisyydestä. Onnistuin saamaan ihan mukavan kuukausittaisen säästön. Olin varma, että minulla on vain kaksi kallista vaihtoehtoa, kunnes palasin tutkimaan ratkaisuja vielä kerran.

Olivatko Sale-pyörät yhtä mukava kulkuväline kuin oma sähköfillarini tai ratikan tasainen kyyti? No ei todellakaan. Mutta pääsin riittävän asiallisesti kulkemaan kohteesta kohteeseen. Jonkin verran hikisempänä ja hitaammin kuin aiemmin, mutta silti: tehtävä tuli suoritettua. Uskon, että tämä voisi olla ratkaisu moneen: selvitä vielä kerran, kysy neuvoa, tutki asiaa. Uudet ratkaisuvaihtoehdot voivat yllättää.

Voin kattaa lisäkuluja myös lisätuloin

Tämä on ehkä se noloin asia kirjoittaa blogiin. Olen ollut niin ehdoton siinä, että haluan kulujani alaspäin, etten ole hoksannut miettiä vaihtoehtoisia tuloja lainkaan. Sillä kun menot ovat pienet, alkaa niiden pienentäminen olla hankalaa. Ja toisaalta pienikin määrä tuloja lisäisi liikkumavaraani huomattavasti.

Olen nyt kirjoittanut verkkoon puolitoista vuotta ja tykkään edelleen joka viikko tästä hommasta ihan älyttömästi. Käytän kirjoitusten laatimiseen aikaa ja vaivaa, vierailija- ja käyntimäärät nousevat säännöllisesti.

Kirjoitan edelleen siksi, että tykkään tästä tajuttomasti. Linkitän edelleen teksteihini ne palvelut ja tuotteet, joita peukutan. Mutta nyt ymmärrän tehdä linkitykset siten, että jos joku päätyy kauttani ratkaisuja tekemään, hyödyn myös itse affiliate-linkkien kautta. En ole myynyt sieluani kulutusorgioissa, vaan saan itsekin hyötyä omasta mieluisasta harrastuksestani. Muutan myös mielipidettäni ja avaan ovet vieraskynille: kylässä käynti luonani maksaa ja seula on tarkka, mutta jos pyydetään, niin mietitään ja neuvotellaan, entisen kategorisen ein sijaan.

Kolmas virhe: pienten purojen vähättely

Hämmennyn usein väitteestä, että jokin menoerä on niin pieni, ettei sen karsiminen vaikuta rahatilanteeseen millään lailla. Meistä jokainen on kuullut rahatarinoita, joissa taloudelliset vaikeudet ovat kertyneet pikkuhiljaa, alkaen pienistä pikavipeistä ja pikkuhiljaa niistä on kertynyt elämää ja tulevaisuutta varjostava möykky.

Kuten rahavaikeudetkin, myös niiden helpottuminen kertyvät ihan samaan tapaan, pienistä puroista.

Oma mokani liittyen pieniin puroihin

Olen pohtinut laskelmissani keskiarvoisia kuukausikuluja. Tästä laskutavasta olen siirtynyt arvioimaan, mitä jokin asia maksaa minulle vuodessa. Tuolloin pienetkin kuukausittaiset säästösummat kertautuvat oikeille kohdilleen ja hahmottuu helpommin se, mikä vaikutus pienilläkin teoilla pitkällä tähtäimellä on.

Kun kuluja perkaa kokonaisuutena, syntyy useasta hyvin pieneltäkin vaikuttavasta kuukausittaisesta muutoksesta yhteen laskettuna merkittävä vuotuinen säästösumma.

Ylläolevat pienet jutut: äänikirjapalvelun vaihto, vuokrafillarin käyttö ratikan sijaan ja uuden tietokoneen hankintapäätöksen lykkääminen keventävät tämän vuoden kulutustani yhteensä noin 500 euroa: minulle suuren summan rahaa.  

Mitä omille kuukausikuluille kuuluu?

Tein kesällä neuvokkaat säästösuunnitelmat. Olin järjestelmällinen ja perusteellinen. Ja päädyin vielä syksyn mittaan kyseenalaistamaan omaa ajatteluani liittyen kuluttamiseeni ja löysin lisää korjattavaa. Onnistuinko siis tavoitteessani elää aiempaa pienemmällä rahalla?

Alla on taulukko alkuvuoden ja loppuvuoden kuluistani. Luvut ovat kuukausittaisia keskiarvoja.

 tammi-kesäkuuheinä – marraskuu
Asuminen358,10€383,40€
Ruokaan206,28€171,34€
Matkailu41,19€136,50€
Terveydenhuolto26,15€125,90€
ICT12,67€75,22€
Liikkuminen50,00 €37,94€
Sosiaalinen elämä60,57€29,74€
Vakuutukset0,00€22,44€
Puhelin18,16€21,24€
Sähkö34,74€21,14€
Arjen yllätykset17,83€20,82€
Hyväntekeväisyys13,00€12,40€
Vaatteisiin5,17€8,60€
Äänikirjapalvelu19,90€7,96€
Kulttuuri0,00€6,00€
Ulkonäkö9,80€5,68€
Harrastukset92,07€3,48€
Koti33,63€0,00€
yhteensä: €/kk999,26€1 089,80€

Pieleen meni, vai menikö sittenkään?

Olin kesällä varma, että pystyn vähentämään kuukausittain kuluttamaani euromäärää loppuvuodesta 8%. No en vähentänyt kahdeksaa prosenttia vaan kasvatin yhdeksän prosenttia. Tavoittelemani 920 euron sijaan olen kuluttanut joka kuukausi 1090 euroa.

Kaksi isoa pompsia ovat loppuvuodessani olleet terveydenhuolto ja matkailu. Ensimmäinen on helpompi selittää: kävin kaksi kertaa kalliisti hammaslääkärissä ja ostin monen vuoden jälkeen uudet silmälasit. Oikein hyvin ja erittäin tarpeellisesti käytettyä rahaa. Kyse oli siis välttämättömyydestä, ihan aikuisten oikeasti. Jos paikka irtoaa hampaasta tai jos rilleillä ei näe, ei budjetointi paljon lohduta: rahaa on käytettävä sen verran kuin sitä on käytettävä.

Toinen kuukausikulutustani nostanut asia on matkailukulut, jotka nousivat alkuvuoden tasolta reilusti. Ensin halusin käydä etelässä tervehtimässä jokaisen mahdollisen ystäväni, jotta voin rauhassa siirtyä pohjoiseen puoleksi vuodeksi. Halusin siis elämääni asioita, jotka eivät suinkaan olleet välttämättömiä, mutta kamalan kivoja toki. Matkailun kohdalla voisi menoerän määritteenä lukea myös ”ystävyys” ja ”seikkailu”.

Suunnitelmani säästöistä olivat hyvä aikomus, mutta elämän arkiset vastoinkäymiset, joita aina ilmeee, sekä halu nauttia elämästä tulivat tielle. Eli aika lailla kirjoitan sitä tavallista tarinaa kuluttamisesta: elämä yllättää negatiivisesti ja positiivisesti ja kumpikin asia tietää yleensä rahanmenoa.

Onni ei ole mahdollisimman pienet menot

Ei ole mitenkään sairaan hienoa tai erityistä, että kuluttaa vähän rahaa. Mutta on ihan sairaan tärkeää, että oma kuluttaminen tukee henkilökohtaisia pitkän tähtäimen tavoitteita ja että kulutustottumukset mahdollistavat taloudellisen mielenrauhan.

Taloudellista mielenrauhaa ja tasapainoa voi hakea karsimalla kulutusta. Kakkossijalla on koittaa kasvattaa omia tuloja. Ennen kuin menopuoli on tarkasteltu ja arvioitu, voivat lisätulot karata harkitsemattomana kulutuksena taivahan tuulosiin. Siksi kannattaa talouden tasapainottaminen aina aloittaa kulupuolen katselmoinnilla. Ja tokihan monella on elämäntilanne, jossa tulojen kasvattaminen ei esimerkiksi terveydentilan tai perhetilanteen vuoksi joko nykyhetkessä tai pidemmälläkään tähtäimellä onnistu.

Ja jos vaihtoehtoja ei millään tunnu löytyvän, kysy rohkeasti kaverilta. Avaa rahakeskustelu. Mutta avaa se ihan oikeasti: älä tyrmää erilaisia, ehkä aluksi vieraaltakin tuntuvia ajatuksia.

Rahakeskustelua ei ole se, että valitat sitä, kuinka rahatilanteesi on huono. Rahakeskustelua on avaus: nyt tuntuisi siltä, että minun tarvitsee löytää uusia ratkaisuja: pohtisitko kanssani asiaa?

Uskallan väittää pohtineeni omia raha-asioitani perusteellisesti. Ja kerta kerran jälkeen huomaan, että minun pitää joltain osin tarkistaa kurssia. Väärässä oleminen on harvoin kovin vaarallista. Minä luulin ensin, että muut ihmiset ajattelevat raha-asioista väärin. Sitten huomasin, että ajattelen itse aika-ajoin ihan samalla tavalla kieroon.

Koska väitin julkisesti, että pystyisin säästämään, piti minun nyt julkisesti todeta, etten osin pystynyt, enkä osin halunnutkaan säästää. En halua olla myöskään se, joka ei tingi (=jousta) tavoitteista, jos erilaiset tapahtumat edellyttävät suunnitelmien uudelleen arviointia.

Pohdi sekunti, mitä voisit omassa raha-ajattelussasi tarkastella uudesta näkökulmasta ja mitä mahdollisuuksia voisi avautua, jos ajattelisitkin homman toisin. Hyvä työväline erilaisiin laskelmiin ovat Takuusäätiön laskurit, joiden avulla voit pohtia erilaisten pientenkin korjausliikkeiden vaikutusta talouteesi.

Tai sitten voit antaa itsellesi hitusen anteeksi: hienotkaan, ja selviltä tuntuvat tavoitteet eivät joskus onnistu, ja sekin on ihan ok. Elämä on arvaamatonta: koska tahansa voi tapahtua jotain ihanaa.

**********************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

2 kommenttia artikkeliin ”3 ajatusvirhettä säästämisen esteenä”

  1. Voin nimetä omalla kohdallani heti yhden suuren sarjaan ”turhat” kuuluvan kuluerän, jolle päätin just nyt tehdä jotain. Osin tämän tekstisi herättämien ajatusten vuoksi ja osin siksi, että samalla kun luin tätä, vastasin puheluun, jossa tiedusteltiin mielipidettäni lahjalehdestä, jonka valitsin jonkun tilaamani lehden asiakasetuna.

    Nimenomaan lehdistä on siis kyse. Olen taas kerran ajautunut tilamaan liian monta arvokasta lehteä (Mm. Kodin kuvalehti, Hyvä Terveys jne.), joista kaikista tykkään, mutta joista myös ahdistun, koska en enää ole kärryillä siitä, olenko lukenut jonkun numeron vai en. Ne vaan kertyvät pinoon, joka on vähän sama kuin kasaisin seteleitä päällekkäin. On siis taas (tämä on tapahtunut ennenkin) aika ottaa lehdet kauniiseen käteen, perua tilaukset päättymään jakson loppuun ja vaihtaa lukukokemus kirjastoon. (Kirjastossa lehtien lukeminen tuntuu sitäpaitsi jotenkin kaikin puolin arvokkaammalta kokemukselta).

    Toinen hirvitys on kaikki mahdolliset kanavapaketit, joista itse en tosin ole hankkinut yhtäkään, vaan urheiluhullu mies, jonka on nähtävä kaikki NHL- , liiga- ym. pelit ja sattumoisin kanavapaketit vaihtuvat joka vuosi niin, että vahingossakaan ei näy sama laji samalta maksukanavalta kahta vuotta peräkkäin, vaan vaihtuu niin, että lopulta kukaan ei ole kärryillä siitä, mitä kaikkia paketteja edes on ja katsooko niitä kukaan. Toki perheen sisällä on useampia käyttäjiä eri osoitteissa, joten sikäli ei niin paha, mutten viitsi ajatella sitä summaa kuitenkaan.

    Olen kanssasi samoilla linjoilla siinä, että sitä kyllä pystyy säästämään yllättävistäkin asioita, jos tahtotila ja motivaatio on riittävä. Itseällä se on ollut syyskuun alusta lähtien tapissa kallistuneen sähkön suhteen ja ilahduttavasti säästöä kulutuksessa on saatu aikaan, vaikka euroja meneekin aiempaa enemmän. Lasken kuitenkin säästettyjen kilowattituntien aikaansaamaan teoreettisen säästön nykyhinnoilla ja jos samaa tahtia jatketaan, ”säästöä” syntyy 700-800 euroa vuodessa suhteessa siihen, mitä maksettaisiin, jos jatkettaisiin kulutusta vanhaan malliin.

    Alun välttämättömyyksien listaasi lisäisin katon lisäksi lämmön ja veden. Muuta en minäkään keksi.

    Arvostan rehellisiä kirjoituksiasi ja kykyä pohtia asioita monelta kantilta.

    Vastaa
    • Kiitos kommenteistasi. Kirjaston lehtihyllyissä on sekin hyvä puoli, että siellä voi tarttua käteen mitä kummallisimpia lehtiä, joita ei muuten tulisi luettua. Maailma siis avartuu ihan vahingossa.

      Vastaa

Jätä kommentti