Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Kausitöihin Lappiin

Jätin vakituisen, kuukausipalkkaisen työni jokunen kuukausi sitten. Ensimmäiset vapaakuukaudet olen nauttinut jouten olosta kotoillen. Nyt joutilaisuutta alkaa tähän hetkeen olla takana tarpeeksi ja tekisi mieli löytää ensimmäinen seikkailu.

Kun haluaa samaan aikaan vähän kaikkea

Etsin ensin erilaisia mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön, kunnes hoksasin, että miksen voisi samaan aikaan seikkailla ja vähän tienatakin? Olen todella pitkään haaveillut selkeärajaisesta työstä. Haluaisin siivota, tiskata tai hyllyttää marketissa tuotteita. Ja toisaalta haluaisin rauhoittua ja vähän haastaa itseäni. Vastaus tähän kaikkeen on ilmeinen: päätän hakea kausitöihin Lappiin!

No mitäs leppoistelua tämä muka on? Että jo parin kuukauden irtioton jälkeen haetaan uusia töitä. Yksinkertainen vastaus on, etten ole tarpeeksi varakas elämään kokonaan työelämän ulkopuolella. Aika-ajoin minun pitää myös tienata. Nyt teen valinnan: joko tienaan talvella ja olen ensi kesän vapaalla tai sitten elelen vapauskassani talven mittaan tyhjäksi ja joudun kesäksi sorvin ääreen. Päätän tienata talvella ja viettää pitkän mökkikesän.

Vajaa vuosi sitten hain keikkatöitä kotikaupungistani. Tuolloin petyin hakuprosessiin perin pohjin, tulin mielestäni huonosti ja ylimielisesti kohdelluksi. Kuinka minun käy nyt?

Miten voin hakea kausitöihin?

Barona on tuotteistanut työnhakunsa hienosti. Otsikolla Tunturiin Duuniin löytyy erilaisia vaihtoehtoja työsuhteiden kestolle. Minimissään tunturiin pääsee duuniin kahdeksi viikoksi, pisimmillään koko kaudeksi marraskuusta huhtikuulle. Laitan hakemuksen palvelun.

Googlettelen asiaa lisää ja löydän Staff Pointin hyvät sivut kausityön hakuun. Näköjään jo ruskasesonkiin haetaan tekijöitä. Haluan olla syksyn vielä kotona ja vasta vähän myöhemmin lähteä tunturiin. Täytän hakemuslomakkeen ja liitän mukaan pyydetyn cv:n ja hakemuskirjeen.

Seuraava nettiselailuni tulos on Go on. He mainostavat tarjoavansa työpaikkoja joustavasti erilaisiin elämäntilanteisiin. Heidän sivunsa ovat ehdottomasti kömpelöimmät ja työpaikan haku niiden kautta on hidasta ja hankalaa. Sivuille pitää erikseen listata omat tutkinnot ja työpaikat erillisiin kenttiin, joka on aina hidasta. Lisäksi pyydetään toimittamaan ansioluettelo ja erillinen hakemuskirje kuvalla varustettuna. Ohjelma on vanhanaikaisen näköinen ja hidas täyttää. Muotoilen Staff Pointtia varten laatimani hakemuskirjeen vähän uudelleen ja lähetän sen myös Go Onille.

  • Baronan hakemuslomakkeen täyttö onnistuu kännykällä ja vaatii vain muutaman minuutin.
  • Staff Point vaati mukaan erillisen ansioluettelon ja suosittelijan tiedot, täytyy avata läppäri ja etsiä oikeat liitetiedostot.
  • Go Onille hakeminen oli ehdottomasti vaivalloisinta: näpyttelen vaivalla lomakkeistoon tietojani kohta kohdalta ja joudun sittenkin vielä laittamaan liitetiedostot mukaan.

Johtopäätökset tässä vaiheessa

  • Barona pitää rimaa hyvin matalalla, heille voi hakea jopa hetken mielijohteesta, vaivattomasti hakuprosessin kännykän kautta suorittaen.
  • Staff Point haluaa seuloa tekijöitä jo hakuvaiheessa tarkemmin ja hakiessa pitää toimittaa dokumentteja, joka vaatii oman paneutumisensa.
  • Ellen olisi Lapista nyt yli-innoissani, en vaivautuisi täyttämään Go Onin hankalia lomakkeistoja lainkaan.

Olen hakenut työtä kolmen päivän aikana kolmesta paikasta. Katsotaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Erilaisia vastauksia

Baronan palvelun kautta en saa minkäänlaista vastausta, en edes automaattikuittausta.

Staff Pointilta saan hienosti personoidun automaattivastauksen: ”Hei xx, Mahtavaa, että päätit lähettää työhakemuksesi tähän tehtävään!” Aikataulua tai mitään muutakaan ei viestissä luvata.

Go Onin hakuportaali lähettää minulle hieman kylmäkiskoiselta vaikuttavan automaattivastauksen. ”Kiitos hakemuksestasi. Mikäli profiiliisi sopivia tehtäviä avautuu, olemme sinuun yhteydessä.”

Paitsi että Go Onille hakeminen oli hankalaa, yritys onnistuu myös prosessin toisessa vaiheessa antamaan itsestään nihkeän kuvan. Viestinnän sävy on vaikuttaa ikävältä erityisesti siksi, että samaan aikaan toinen rekryfirma viestii aivan toisella tavalla.

Tässäpä itselle muistettavaa:

  • Aina, aina-aina-aina pitää tulla jonkinlainen kuittaus, että oma hakemus on mennyt lävitse.
  • Automaattivastaus voi olla tyly, jopa kopealtakin vaikuttava kuittaus tai innostava ja lämminhenkinen. Kumpikin noista vastauksista luo työnantajakuvaa. Niiden kirjoittaminen järjestelmään vie saman ajan. Niiden muistijälki hakijalle on täysin erilainen.

On olemassa muitakin vaihtoehtoja

Lappiin muuttamisen, lapissa elämisen, yrittämisen ja työskentelyn viralliset mainossivut löydät täältä. Sivut ovat ammattimaisesti laadittu hieno tieto- ja kuvapaketti Lapin elämästä, mutta kausityötä etsivälle harhailijalle sivut eivät anna apua. Voisin hakea noiden sivujen kautta yksittäistä tehtävää yksittäisellä työnantajalla, mutta kausitöihin haluavan kannattaa uskoakseni lähestyä ensin henkilöstövuokrausyrityksiä, joilla on tarjota paljon erilaisia tehtäviä, eikä keskittyä yhden ravintolan yhden saliavustajan tehtävään.

Myös ihan perinteisen työkkärin kautta voi hakea kausitöihin. TE-palveluiden kautta haku vaikuttaa työläältä: haettavana on yksittäisiä tehtäviä. Toki nimekkeet ovat aivan huikeita: eikö olisikin hienoa hakea tontun tehtäviin? Jätän kuitenkin vielä työkkärin sivut sikseen ja jään odottemaan mitä rekryfirmojen kautta tehdyt haut tuovat tullessaan.

Btw: pitääköhän joulupukin tehtävässä olla mies(oletettu)? Miten varmistetaan, ettei tähän työtehtävään haettaessa syrjitä sukupuolen perusteella??

Kutsu videohaastatteluun

Tein hakemuksen Staff Pointille tiistaina. Perjantaina, eli neljä päivää hakemukseni jättämisen jälkeen saan aamulla sähköpostiini linkin videohaastatteluun. Linkissä on kahdeksan videopätkää, joissa haastattelija lausuu kysymykset. Katsottuani videolta haastattelijan kysymyksen pääsen äänittämään oman vastaukseni.

Uskoakseni kukaan ei vielä ole lukenut hakemustani, vaan algorytmi on tulkinnut hakemukseni kelvolliseksi, ja saan linkin, joka on muokattu lähetettäväksi kaikille kynnelle kykeneville hakijoille.

Tallennan vastaukseni sen kummemmin harkitsematta. Olen kotivaatteissa ja olemukseni on muutenkin arkinen. Vastaukseni eivät suinkaan ole sujuvia, mutta ne ovat välittömiä. On kieltämättä outoa vastailla videolle kysymyksiin. Uskoakseni teen reippaan ja välittömän vaikutelman, ja se olkoon nyt tässä hetkessä ”henkilöbrändini” kärki.

Tiedän, että mitä enemmän jään miettimään tai harkitsemaan, sitä enemmän vastaukseni menettävät luontevuutta. Eli valitsen haastatteluvastauksiin mieluummin vähän haeskelua, kuin sliipatun version itsestäni.

Rekryfirmalle lähtee näköjään noin 8 minuuttia haastatteluvastauksiani tyypillisesti erittäin onnistunein kansikuvin. Onneksi en nähnyt etukäteen tätä kuvakavalkadia itsestäni.

Haastatteluvastausten äänittämiseen menee noin 20 minuuttia. Videot ruksuttavat aikansa palautusboxiin ja saan lopuksi kiitosviestin ja palautelinkin: miten onnistuimme? Edelleen olen vakuuttunut hakuprosessista: se on varmasti vieläkin täysin automatisoitu, mutta minulla on tunne, että minua kuunnellaan ja että minusta ollaan kiinnostuneita.

Puhelinhaastattelu

Jätin videoidut vastaukseni noin klo 10. Neljä tuntia myöhemmin, eli kahden maissa iltapäivällä puhelimeni soi. Minulle soittaa miellyttävä rekrytoija. Hän haluaa tietää lisää toiveistani. Kerron, että haluan tehdä perusduuneja ja olla hissukseen. Minut saa lähettää mihin korpeen vaan. Mitä syrjempään, sen parempi. Olen rehellinen: kerron, että duuneja enemmän minua kiinnostaa ympäristö ja kokemus pohjoisen kokonaisesta draaman kaaresta talven ensihetkistä kevääseen.

Haastattelija kertoo, että suurimpien ja suosituimpien Lapin lomakohteiden ongelma on, että sinne tarvitaan henkilöstöä, mutta siellä on heikosti kausityöläisille sopivaa majoituskapasiteettia. Tästä syystä siellä majoitutaan kahden hengen huoneissa. Tuo ei minulle maistu. Kerron haastattelijalle, että töiden suhteen olen täysin kaikkiruokainen, majoituksen suhteen ehdoton. Haluan nukkua yksin omassa huoneessa.

Haastattelija toteaa, että tapauksessani on syytä edetä majoitus ja ympäristö edellä. Hän tarjoaa minulle tehtäviä hieman syrjäisemmässä lomakohteessa. Työnantaja järjestää myös asunnon, vuokra otetaan suoraan palkasta. Hyvältä ja helpolta kuulostaa, asumisen hinta kuulostaa kohtuulliselta.

Haastattelija kiittelee videovastauksiani. Hänen mukaansa työllistymiseni ei kaadu siihen, ettei minulla ole viimeaikaista siivouskokemusta. Asenne ratkaisee ja sitä minulla näyttää olevan. Huoh. Hän tarkistaa vielä suosittelijani, jonka nimen ja yhteystiedot annan.

Jään kuulolle

”Milloin kuulen teistä seuraavan kerran,” kysyn. ”No viimeistään maanantaina”, sanoo haastattelija. Tämä selvä, jään kuulolle. Haastattelija on erittäin ystävällinen ja positiivinen ja puhelun jälkeen mieli on hyvä.

  • Tiistaina hain
  • Perjantaina sain videolinkin haastatteluun
  • Perjantaina minulle soitettiin
  • Maanantaina asiaan luvattiin palata

Ensimmäinen seikkailu näyttäisi järjestyneen kuudessa päivässä. Tuskin pysyn nahoissani ja intoilen lähdöstäni joka suuntaan. Vielä en yhtään tiedä mitä minua on vastassa. Jaksanko, osaanko ja pärjäänkö. Katsotaan.

Ihan näin nopeasti asia ei kuitenkaan edennyt. Odottelen rekrytointifirman soittoa viikon, jonka jälkeen kyselen asiani perään. Firmasta sanotaan, että asia on hoidettu tilaajaan päin, mutta sieltä ei ole saatu vahvistusta. Odotan seuraavaa yhteydenottoa 9 päivää.

Uusi pomo soittaa

Reilun kahden viikon kuluttua ensimmäisestä yhteydenotostani saan puhelun vieraasta numerosta. Siellä on tuleva esihenkilöni, joka haluaa vielä keskustella kanssani: millä mielellä olen tulossa, mitä odotan, mitä ajatuksia? Vakuuttelen intoani.

Hän toivottaa tervetulleeksi ja kysyy pahoitellen: minkä kokoinen ihminen olen, minulle pitää tilata työvaatteet. Annan mittani ja toppuuttelen, eihän tässä mitään. Saan ohjeet soittaa seuraavalle ihmiselle, joka osaa sanoa tarkemmat tiedot majoituksesta.

Tavoitan seuraavan henkilön ja keskustelen läpi majoitusvaihtoehdot ja alustavan muuttoaikataulun. Käymme läpi majoituksen yksityiskohtia ja varusteita. Selvä peli.

Saan ohjeet ottaa uudelleen yhteyttä henkilöstövuokraukseen. Asiat on tilaajan kanssa sovittu: sopimuksen ja muun paperihässäkän hoitaa henkilöstövuokrausfirma, jonka palkollinen minusta siis nyt tulee.

Eka seikkailuni on valmis

Haluan elää läpi Lapin koko talven ja kaamoksen. Haluan nähdä revontulet, eristäytyä ja olla itsekseni. Haluan kokeilla osaanko ja uskallanko. Ja haluaisin kyllä kokea vähän yksinäisyyttäkin, se ei haittaisi yhtään. Otan seurantaan kasan Lappi-aiheisia IG-tilejä ja olen hetkessä hengästynyt. Voi apua, haluan nuo maisemat, revontulet, avaruuden ja tunnelman.

Jännittää ai-van jää-tä-väs-ti. Minulla on nyt monta hyvää viikkoa aikaa panikoida. Listailen huolenaiheitani:

  • Entä jos en yhtään tykkääkään hakemastani työstä?
  • Entä jos en osaa töitäni enkä edes opi niitä?
  • Entä jos fysiikkani ei kestäkään sitä työtä?
  • Entä jos olen yksinäinen?
  • Entä jos Lapissa onkin tosi tylsää?
  • Entä jos en pidä ihmisistä ympärilläni?
  • Entä jos en löydä uusien ihmisten kanssa mitään yhteistä?
  • Entä jos tulen työsuhteessa huijatuksi?
  • Entä jos kämppikseni ovat kusipäitä?
  • Entä jos minulla ei ole kämppiksiä ja pelkään asua yksin syrjäisellä paikalla?
  • Entä jos sairastun siellä keskellä ei mitään?
  • Entä jos koko ajan palelen?

Eli listailen mielessäni joka ikisen mahdollisen pettymyksen, kuten kesäisen metsäreissummekin kohdalla. Pelottaa, mutta tuskin pysyn nahoissani, niin innoissani tästä mahdollisuudesta olen.

Huomaan todellakin olevani keski-ikäinen rouva: keskeisin huolenaiheeni uusien seikkailujen äärellä on toistuvasti sama: tuleeko minulle kylmä?

Erikoinen hakuprosessi

Kun sovin työsuhteeni ehdoista Staff Pointin kautta, en ole vielä kuullut Baronalta tai Go Onilta mitään, en henkäystäkään. Jään jo toistamiseen ihmettelemään, miten työvoimapulaa valittavalla alalla hakijoista ei vaikuteta olevan kiinnostuneita. Tai sitten olen hakijana niin epäkiinnostava, ettei minua kannata kontaktoida. En tiedä.

On myös hitusen outoa, etten ole tavannut hakuprosessin aikana ketään.

  • Olen lähettänyt sähköisen hakemuksen
  • Olen vastannut videolinkin kautta haastattelukysymyksiin
  • Olen puhunut rekryfirman edustajan kanssa puhelimessa
  • Olen puhunut uuden pomoni kanssa puhelimessa

… ja vips. Minulla on työtä.

Koko hakuprosessin ajan olen röhnöttänyt tukka kampaamatta kotisohvallani.  En ole nähnyt yksiäkään kasvoja enkä ole käynyt tulevalla työpaikallani.

Mitä tapahtuu aviomiehelle?

Osa ystävistäni kysyy huolissaan puolisoni tilannetta: mitä mieltä mieheni on, mitä hän nyt tekee? Eräs pohtii jopa huolissaan vaihtoehtoa, että mieheni kieltäytyisi minua odottamasta. Suurin osa ystävistäni ymmärtää, ettei puoli vuotta vähän etäämpänä toisistamme ole meille iso juttu. Tulemme seuraavan puolen vuoden aikana tapaamaan uskoakseni noin joka toinen kuukausi.

Elämän hienoimmat asiat ovat aina (vähän) pelottavia

Kun mietin kulunutta vuottani, sen ehdottomia kohokohtia ovat olleet uskalluksen hetket, joita on aina edeltänyt hermoilu, pelkääminen ja panikointi. Mageita juttuja ei tapahdu ilman, että etukäteen jännittää ihan sikana, niin se vaan on.

Kirjoitan seuraavat viikot tästä projektistani. Ensi viikolla laskeskelen, mitä tämä tarkoittaa taloudellisesti. Lasken skenaariota kuluistani: mitä menoja minulle jää vakituisesta asumisesta ja kodista, mitä Lapissa kuluu rahaa, mitä maksaa muuttaminen ja paljonko suunnilleen oletan tienaavani.

Saa nähdä miten postaukset jatkuvat: tilitänkö kurjuuttani vai hehkutanko Lapin lumoa? Luultavasti kumpaakin.

**********

ps. Reilut 3vk hakulomakkeet täytettyäni saan puhelun myös Go Onilta. Kerron työllistyneeni jo Staff Pointille. Barona jää kääntymättömäksi kortiksi. Voihan olla, että Baronalle hakijoiden taso on niin kova, etten sen takia saanut sieltä yhteydenottoa, en tiedä. Kolme firmaa, kolme samanaikaista hakua. Kolme täysin erilaista hakukokemusta.

**********

Olen 47-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

2 kommenttia artikkeliin ”Kausitöihin Lappiin”

  1. Mielenkiintoista seurata matkaasi! Olen itse hyvin erilaisessa elämäntilanteessa, mutta on inspiroivaa lukea pohdintojasi ja seurata käänteitäsi. Itsekin pyrin kulutuksen vähentämiseen ja näin ollen sijoitettavan rahaosuuden lisäämiseen ja blogistasi olen saanut tukea omille pohdinnoilleni.

    Vastaa

Jätä kommentti