Edellisestä kampaajalla käynnistäni on melkein vuosi. Kevään juhlakauden lähestyessä oli aika laittaa kuontalo kuntoon. Hintoja selaillessani huomasin, että ne ovat todella selkeästi nousseet. Nuukailijalle reilu satanen uudesta tukasta tuntui pahalta hinnalta.

Tämä kirjoitus on blogissani harkitseva kuluttaminen – asiasanan alla. Eli ihan väärässä paikassa. Kerron hyvin harkitsemattomasta peliliikkeestäni, eli käynnistäni halvimmalla mahdollisella kampaajalla.

Miten löytää halvin vaihtoehto?

Timma-sovellus on nuukailevan henkilön oivallinen apu: kun tukassa on aika arkinen perusmalli, mahdollistaa sovellus eri palveluntuottajien selkeän hintavertailun ja lisäksi vapaita aikoja on tosi helppo etsiä oma kalenteri auki: ei tarvitse soitella ja sumplata, vaan ajanvarauksen voi hoitaa kätevästi itsekseen vaikka keskellä yötä. Olen käyttänyt palvelua monta vuotta ja ollut erittäin tyytyväinen.

Haeskelin siis halvimpia mahdollisia aikoja ja ihmeekseni löysin tarjouksen, jossa samana iltapäivänä saisi hiusten leikkuun ja tyvivärin 50 eurolla. Lähestulkoon mitään muuta ei ollut tarjolla alle satasen, eli hintaero seuraaviin oli huomattava. Liian huomattava.

En ole hiusteni suhteen (kovinkaan) tarkka, ovathan ne sitä paitsi uusiutuva luonnonvara. Vaikka hieman mietitytti, päädyin tarttumaan superhalpaan hintaan. Monta säästettyä kymppiä tulisivat käyttöön muualla. Niinpä varasin ajan joka alkaisi heti kun jo meneillään oleva työpäivä olisi päätöksessä. Onpa kiva: saan vihdoin tukan kuntoon. Käynnistin tietämättäni yhden elämäni ikimuistoisimmista palveluprosesseista.

Varausvenkoilua

Koskaan aikaisemmin minulle ei ole Timman kautta soitettu. Nyt varauksestani ehti kulua noin puoli tuntia, kun minulle soittaa murtaen suomea puhuva mies: sopisiko että en tulisikaan tänään? Sopisiko, että tulisin vasta huomenna?

…ööö, ei. Haluan tulla tänään tai peruutan ajan. En halua lykätä aikaa, sillä haluan uuden tukan viikonlopuksi ja jos aika ei nyt järjesty, haluan hoitaa asian toista kautta.

Okei, kampaaja lupaa soittaa minulle hetken kuluttua uudestaan. Näin hän tekeekin ja varmistaa: tämänpäiväinen aika käy ja varaukseni on edelleen voimassa.

Värivalmistelua

Hetken päästä puhelimeni soi kolmannen kerran. Kampaaja haluaa tietää minkä väriseksi tyveni värjätään. Punaiseksi, sanon. No, minkä värinen tukkani on oikeasti?

…ööö, ruskea. Kai. Tai on siinä jo harmaatakin. Mutta ei se harmaa ole. En tiedä.

Selvä, kampaaja kiittää tiedosta ja toivottelee: kohta nähdään.

Välistä vedon yrityksiä

Saavun kampaajalle: edeltävää asiakasta ajellaan kaljuksi. Hmm. En toivo samaa hiusmallia. Odottelen, kampaaja on myöhässä. Jokusen ajan yli sovitun kellonlyömän pääsen kampaajatuoliin ja viittaa ollaan juuri kietaisemassa ylleni, kun ovesta marssii sisään hieman juopunut mies tyttöystävänsä kanssa. Hän pyytää kampaajaa leikkaamaan hänen tukkansa vielä ennen minua. Koska häneltä pitää ajaa vain niskavillat. Ei kestä kauaa. Kampaaja katsoo minua kysyvästi: sopiihan että hän ottaa vielä yhden asiakkaan ennen minua?

…ööö, ei. Sanon, etten tykkää etuilusta ja että nyt on minun vuoroni, jonka olen jo maksanut.

Selvä, kampaaja on silminnähden harmissaan ja voivottelee asiaa poistuvalle asiakkaalle. Nyt on kuitenkin aika keskittyä minuun.

Hämmentävä pelin avaus

”Sä olet näköjään väsynyt”, toteaa kampaaja kietoessaan viittaa vihdoin kaulani ympärille. No sepä on avaus, jolla kannattaa uusi asiakassuhde aloittaa.

…ööö, niin olenkin, myöntelen. Pitkä päivä takana. ”No niin on kuule mullakin”, kertoo kampaaja ja vertailemme työpäivämme aloitusaikaa. Juu, raskasta on.

…ööö, löysäätkö vähän sitä kaulan ympärillä olevaa kiinnitystä, pyytelen kaulanahka kurtussa. Kuristaa vähän.

Selvä, sanoo kampaaja ja alkaa tutkia kuontaloani.

Värianalyysi ja suosituksia

”Ei tämä sun tukka ole punainen”, kampaaja toteaa. Tämä on tumman ruskea. Aha, jaahas. No, kai se on sitten haalistunut. Punaisella värillä se kyllä on värjätty kautta vuosien. Kampaajan ääni on moittiva ja olen hämilläni. Anteeksi, olen siis ilmeisesti syyllistynyt puutteellisten esitietojen aiheuttamaan kampaajan lisäkuormittamiseen. Kampaajalla on ratkaisu valmiina: ”sopiiko että värjätään tämä mustaksi?”

…ööö, ei. Kyllä mä haluan punaisen tukan.

Kampaaja tyytyy linjaukseeni ja alkaa sekoittelun.

Lisää selvittelyä

Kampaaja avaa poninhäntäni, venyttelee haituviani sinne tänne ja tarkistaa kulmat kurtussa: ”milloin sä olet pessyt tämän?”

…ööö, en muista. Aika monta päivää sitten varmaan.

Hieman tyytymättömänä hygieniatasooni kampaaja aloittaa kuontaloni värjäyksen.

Pikainen ostosmatka

Saan värin päähäni ja on aika huokaista. Kampaaja toteaa: ”mä käyn tässä välissä ihan nopeesti kaupassa.”

…ööö, okei. Jään yksin väri päässä istumaan autioon kampaamoon. Onneksi minun ei tarvitse olla kauaa yksinään, sillä sisään saapastelee joukkio keskenään minulle tunnistamatonta kieltä puhuvia nuoria miehiä. He vaikuttavat olevan kuin kotonaan. Mietin, ovatko he velanperijöitä vaiko kampaajan ystäviä?  Heidän asetuttua taloksi myös kampaajani palaa takaisin. Ystävistä taisi olla kyse.

Pieni oikaisu

Väri on ilmeisesti jo hautunut riittävästi ja on aika siirtyä pesulle. Hämmennyksekseni kampaaja ei vetele tyviväriä kammalla loppuihin hiuksiin. Suurin osa hiuksistani on täysin koskematta ja sellaiseksi jää: vain tyvi on käsitelty uudella värillä ja nyt se on aika pestä pois.

Pesun jälkeen on leikkauksen vuoro. Selvennän toivomani pituuden ja kampaaja aloittaa työnsä. ”Leikataanko suoraan”, hän kysyy.

…ööö, kyllä kiitos. Leikataan suoraan. Kampaaja ottaa ohjeestani tarkan vaarin ja leikkaa polkkatukan ilman pienintäkään pyöristelyä tai ohentelua.

Tukkani nuorentaa minua huomattavasti. Se on aikamatka alakouluvuosiin ja äidin keittiöfiskarsseilla tekemään frisyyriin. Suorassa on. Eikä toiselta puolelta edes kovin paljon pidempi kuin toiselta.

Ainahan kauneus kirpaisee

Mitäpä ei nainen olisi valmis kärsimään kauneutensa vuoksi, todettiin kotona aikanaan. Kampaaja oikoo haituviani hiustenkuivaaja kädessään melko rivakoin liikkein. Niin rivakoin, että vesi alkaa kertyä silmänurkkiin. Koitan myötäillä harjan vetoja siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. En kehtaa sanoa, että lopeta. Sattuu ihan joka veto, ja ihan koko ajan. Olet ihan mahdottoman kovakourainen, eikö kukaan ole sulle sanonut?

Pääsemme maaliin. Tukkani on snadisti vinossa, latvat sojottavat tikkusuorina minne huvittaa, hiusjuuri loistaa punaisena muun tukan ollessa ruskeampaan sävyyn. Kuivat latvat on joka tapauksessa leikattu pois eikä harmaita näy. Eli perustaso saavutettu.

Vielä pikku juttu

Tulee maksun aika. ”Vielä yksi pieni asia”, sanoo kampaaja. ”Käykö sulle, että perutaan se Timman varaus kun sieltä saa rahaa niin pitkän ajan päästä? Käykö että maksat nyt suoraan mulle?”

…ööö, kai se käy. En osaa oikein sanoa muutakaan, olen hölmistynyt. Tiedän jo, että Timma tilittää hitaasti, sitä olen kuullut kampaajien valittelevan. Mutta se kai on kampaajan oma valinta: käyttää tai olla käyttämättä palvelua myyntinsä tehostajana. Tiedän suostuvani huijaukseen, mutten jaksa vängätä enää. Nyt olen jo ihan liian väsynyt ja kokemukseni on ollut liian vaiherikas.

Pohdinta ja johtopäätökset

No kannattiko näin jälkikäteen ajatellen, kysyi kollega.

…ööö, ehottomasti. Tuo kela ei kuulu tapoihini: on turha jälkikäteen miettiä, kannattiko joku homma vai ei. Ainoa asia, jota kannattaa miettiä on, mitä tästä opin.

Opin, etten enää halua nuukailla kampaajakäynneissä. Tätä kokemusta kuitenkin hellin, niin paljon se jälkeen päin naurattaa.

***************

Olen 47v hoitoalan sekatyöläinen. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen, viisastelen ja omavaraistelen. Pohdin työelämää ja yritän opetella ottamaan rennosti.