Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä. Tunnistat ne *-merkistä

Olen jo kauan haaveillut pitkästä pintamatkasta. Rakastan liikkeessä olemista: junassa tai bussissa istuen aika ei tule koskaan pitkäksi, ja minulla on loputtomasti auton tuulilasin läpi otettua tiekuvia roadtripeiltämme. Tien päällä on mukavaa.

Liikkeessä on siis jotain minulle tosi mieluista, mutta pidän myös siitä, että saan maisemien kautta hiljalleen orientoitua ympäristön vaihdokseen. Nuukailijalle pitkät pintamatkat eivät ikävä kyllä sovi. On uskoakseni aina halvempaa ostaa lentolippu suoraan kohteeseen, vaikka lentojen hinnat eivät ehkä koskaan enää entisenlaisia olekaan.

Pintamatkat eivät siis ole taloudellisesti kannattava ratkaisu, mutta ne ovat sitä monesta muusta, tärkeämmästä näkökulmasta. Olen tässä elämänvaiheessa päättänyt, etten toistaiseksi lennä. Kireät aikataulut ovat osaltani ohitse: lomapäivien määrä tai työaikataulut eivät enää rytmitä matkailuani. Saan edetä ihanasti hidastellen.  

Italiaan räntäkautta pakoon

Kirjoitin viime viikolla tämän vuoden seikkailuni järjestymisestä. Olen lähdössä Work Away– järjestelmän kautta Pohjois-Italiaan Bolognaan kolmeksi kuukaudeksi. Koko reissu on superjännittävä ja odotan sitä malttamattomana, mutta ihan yhtä innokkaana odotin myös siirtymävaihetta: päätin nimittäin tehdä ihka ensimmäisen pitkän pintamatkani maanosan laidalta toiselle.

Ei kiertomatka vaan siirtyminen

Korostan, etten suunnitellut matkaa Euroopan halki, jossa kulkisin kuuden maan (Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa ja Itävalta) läpi seitsemänteen reitin varrella oleviin kaupunkeihin mitenkään erityisesti tutustuen. Aikaa siis ei olisi kiertokävelyihin tai muihin nähtävyyksiin.

Suunnittelin matkani mukavaksi siirtymäksi. Haluan rauhassa katsella maisemia. Yöt sen sijaan haluan viettää tasaisella ja liikkumattomalla alustalla, eli käytännössä hotellissa. Junassa tai bussissa nukkuessa missaisin sitä paitsi sen minulle tärkeimmän, eli vaihtuvien maisemien tuijottelun omiin ajatuksiin uppoutuen.

Halusin pitää päivämatkat sopivan mittaisina siten, että lähtisin liikkeelle suurin piirtein normaalin aamuherätyksen jälkeen ja että illalla saapuisin kohteeseen iltaunisen pohjolan asukin nukkumaanmenoaikaan.  

Googlettelin erilaisia reittejä Ruotsin ja Tanskankin läpi ja toisaalta etsin vaihtoehtoja myös idempää, entisten itäblokin maiden kautta. Päädyin kompromissiin, eli matkustan Euroopan ”keskeltä” pohjois-eteläsuunnassa. Toivoakseni palaan Suomeen joulun alla toista reittiä, joten voin sitten vertailla eri ratkaisuja budjetteineen.

Mantereen halki neljässä päivässä

Tässä kohtaa en laske matkabudjettiin syömisiä, sillä ihminen syö ihan joka paikassa, on hän matkalla tai ei.

Joku voi ajatella, että pintamatkan kustannuksiin pitäisi laskea syömiset myös mukaan, mutta ne ovat niin henkilökohtainen juttu, että toiselle ne maksavat maltaita, toiselle ei juuri mitään. Sen sijaan junalippu on jokaiselle pyllylle ihan saman hintainen.

Oma suunnitelmani on syödä kerran päivässä halvassa ravintolassa ja toisaalta lähteä matkaan kotimarketista ostetuilla pähkinöillä ja välipalapatukoilla varustautuneena, jotta ihan joka nälkään ei tarvitse lähteä kioskia etsimään.

1. Päivä: Tampere-Riika 585 km

Ehkä ihan ensimmäinen yllätykseni on, kuinka pitkälle Eurooppaan ehtii yhdessä päivässä. Tampereelta Latviaan on vähemmän matkaa kuin Helsingistä Ouluun. Suomen etäisyydet ovat totuttaneet meidät pitkiin siirtymiin.

Surffailen laiva- ja bussiyhtiöiden sivuilla ja pyrin rakentamaan aikataulustani turvallisen väljän, ettei missään vaiheessa tarvitse jännittää, ehdinkö seuraavan vekottimen kyytiin. Ensimmäinen päivä onkin matkustusvälineiden suhteen rikas: etenen junalla, laivalla ja bussilla.

Myöhäinen lintu saa sakkoja

Ostan lippuja noin kuusi viikkoa ennen lähtöä. Olen liikkeellä itselleni poikkeuksellisen myöhään, sillä ikävä kyllä bussilippuja ei pysty Euroopan vuoroille ostamaan kuin suhteellisen lähellä reissupäivämäärää. Lisäksi muutama muuttuja odotti varmistumistaan, joiden vuoksi en uskaltanut tehdä varauksia heti kun se olisi ollut mahdollista (ja halvinta).

Päätän ostaa kaikki liput kerralla, jotta pystyn varmistamaan joustavat vaihdot, jos jokin suunnittelemani aikataulukuvio muuttuukin vasta lippujen avautuessa myyntiin.

Eka harmistukseni on VR:n dynaaminen hinnoittelu. Junalippu, joka matkaa suunniteltaessa maksoi 5,90€ maksaakin nyt matkaa varatessa 9,90€. Hinnan muutos on euroissa pieni, mutta prosenteissa rehvakas: lippu on kallistunut lähes 70%.

Pendelöivä puolisoni tietää asian etukäteen: seitsemän juna on ruuhkaisin. Maanantaiaamun juna Tampereelta Helsinkiin onkin täynnä työmatkalaisia. Viereeni istahtaa ikäiseni nainen, joka voivottelee aikaista aamuherätystä ja sitä, että on jo tähän aikaan heti viikon aluksi pitänyt vääntäytyä matkaan. Myötäilen. Hän on menossa töihin Tikkurilaan, oma matkani suuntautuu hieman etelämmäs. En kehtaa lähteä keulimaan, mutta naurattaa silti.

Joudun ostamaan haamumatkan

Seuraava yllätykseni on Viking Exprs:in hinnoittelu. Olen menossa vain yhteen suuntaan. (On muuten jotenkin siististi coolia ostaa vain menolippu.) Yhdensuuntainen matka Helsingistä viroon maksaa 22,90 mutta kun ostan risteilyn, eli paluulipun samalle päivälle, maksaa lippuni 13,80€. Tunnen oloni huijariksi, mutta paadutan itseni ja päätän erehdyttää laivayhtiötä yhden valheellisen paluumatkan verran.

Laivaterminaalin ovella iskee jännitys. Tunnen oloni perin juurin epävarmaksi: en muista miten lauttasatamassa käyttäydytään, millainen protokolla täällä on? Onneksi terminaali on maanantaiaamuna täynnä tottuneesti tiloissa operoivia eläkeläisiä ja koitan muina reissunaisina blandautua sekaan. Huh, selvisin proseduurien läpi lähtöaulaan ja nyt vaan kasuaalisti odottelen, ihan niin kuin tämä olisi minullekin arkipäiväistä.

Laivamatka menee mukavasti buffetissa herkutellen.

Bussimatkoja saa monesta paikasta

Bussivuoroa Tallinnasta Riikaan etsiessä Flixbus oli hintatiedoiltaan edullisin, mutta sen aikataulut eivät sopineet omaan rytmiini. Busseja lähtee vain aamulla ja illalla, minä halusin matkaan keskellä päivää.

Päädyin ostamaan oman bussilippuni Omion kautta. Flixbussilla pääsee Tallinnasta Riikaan kympillä, Omion hinnat vaihtelevat 12 eurosta yli 20 euroon. Minulle sopiva bussi lähtee klo 15 ja se asettui hinnaltaan keskikastiin 16 euroon. Bussimatka kestää linjasta riippuen 4-5 tuntia.

Matkustan Lux Expressin kyydissä ja palvelu on nimensä veroista. Matkatavaroihin saa niitä kyytiin siirtäessä tunnistustagin ja kuljettaja esittelee kohteliaasti itsensä ja selostaa matkan kulun monella kielellä. Tarjolla on maksuttomia virvokkeita ja aikaa voi kuluttaa edessä olevan istuimen selkänojaan kiinnitetyn padin viihdykkeillä, kuten lentokoneessa ikään. Matkustuskokemus on äärimmäisen miellyttävä.

Yöksi lähelle keskustaa

Halvimmalla Riikassa on yötä 21 eurolla, sillä hinnalla saa vuoteen unisex-makuusalista. Halvimmat hotellihuoneet ovat 60 euron luokkaa.

Päädyin valitsemaan hostel-huoneen 27 eurolla. *Valdemars Residence on puolentoista kilometrin päässä bussiasemalta, oli saanut hyvät arvostelut ja saisin halvimmalla mahdollisella hinnalla oman huoneen, jotta saisin jonkinlaisen varmistuksen kunnon yöunista. Vessa ja kylpyhuone on jaettu ja aamiainen pitäisi lähteä etsimään jostain lähiympäristöstä.

Valdemars Residence sijaitsee kauniissa vanhassa rakennuksessa aivan keskustassa. Tilat ovat siistit ja asianmukaiset. Mukavuudet ovat sellaiset, kun 27 eurolla saa. Nukun yöni hyvällä patjalla täydessä hiljaisuudessa ja jatkan aamulla tyytyväisenä matkaa. Tulen toistekin.

Ensimmäisen päivän luvut

mistä mihin	klo	eurot
Juna Tre- Hki	7:00-8:35	9,90€
Lautta Hki-Tallinna	10:30 – 13:00	13,80€
Bussi Tallinna – Riika	15:00-19:25	16€
*Hostel Valdemara Recidence		27€

2. Päivä: Riika-Varsova 690 km

Tämän päivän matkaosuus edellytti eniten selvittelyitä. Pohdin pitkään, kuinka pitkälle pyrin yhdessä päivässä matkustamaan. Pysähdyspaikkaa miettiessä piti myös selvitellä, miten seuraavana aamuna pääsisi sujuvasti jatkamaan matkaa. Päädyin matkustamaan Riikasta Varsovaan. Kaupunkien välillä kulkee suora bussiyhteys.

Tätä kirjoittaessa on uutisoitu, että Suomesta pääsisi myös suoraan bussilla Varsovaan. Reittiä operoi edellä mainitsemani Flixbus. Yhdensuuntainen matka maksaisi valitsemanani matkapäivänä 56€. Bussi kiertää (Suomen) länsirannikon kaupunkeja, menee lautalla yli ja ajaa yötä myöten Puolaan.

Reitti on uskoakseni suunnattu ensisijaisesti Suomessa työskenteleville puolalaisille reissutyöläisille, joille reitti on varmasti oivallinen. En kuitenkaan halua olla samassa kulkuvälineessä vuorokauden ympäri, vaan haluan leppoistella matkaani rauhallisemmassa tahdissa.

Eri firmoja kannattaa vertailla

Löydän halvimmat liput Riika – Varsova -välille Ecolinesin sivuilta. Sivuilla on selkeä hintakalenteri, jonka avulla voi vertailla eri päivien hinnoittelua kuin lentoreiteillä ikään. Haluamani päivämääränä yhdensuuntainen matka maksaisi 21€.  

Aikataulut eivät kuitenkaan ole minulle mieleisiä: busseja lähtee vain illalla ja ne ovat perillä vasta yöaikaan. Se ei sovi iltanuniselle unelmoijalle, joka haluaa tuijotella päivänvalossa ikkunasta ulos. Matka-aika tällä reitillä on reilut 13 tuntia.

Omion hinta on seuraavaksi edullisin: matka maksaisi 35 euroa, mutta kestäisi hieman vajaat 16 tuntia sisältäen yhden vaihdon. Vaihto on toki myös jaloitteluaikaa, joten se voi olla myös hyvä juttu.

Päädyn harkinnan jälkeen Flixbus:n kyytiin. Tärkein kriteeri on mukava lähtöaika, sillä pääsen reissuun heti aamusta ja saan istuskella bussissa valoisan ajan. Flixbus etenee reitin nopeimmin: matka-ajaksi määritellään 11h 30min. Pysähdyksiä tehdään matkan varrella vain kahdeksan. Käyn tarkistamassa aikataulun. Yksikään pysähdys ei ole viittä minuutta pidempi. Hmm. Tämä jakso matkasta alkaa muistuttaa mannerten välistä lentomatkaa.

Toisaalta kerran tunnissa tapahtuva jaloittelu ulkoilmassa on kuitenkin helpottava juttu. Firma lupaa, että busseissa on vessat, hyvin jalkatilaa, wifi ja runsaasti pistokkeita. Evästä täytyy kuitenkin ottaa kunnolla mukaan.

Ihanaa matkantekoa ja pettymyksiä

Bussiin kyytiin noustessa harmittaa ja naurattaa. Eilisen Lux-kyydin ystävällisyys on tipotiessään. Kuski ei katso silmiin, vaan käskee kahdella sanalla: ”biljet” ja ”passport”. Kolmanneksi hän ärjäisee, kun luulen hänen nostavan rinkkani bussin kyytiin. Minun on kontattava se itse tavaratilaan, kuski seisoo kädet taskussa vieressä.

Reittiä googlettaessani huomaan, että 38 eurolla ostamani lippu maksaa nyt 73 euroa. Eli bussilippujenkin kanssa kannattaa olla ajoissa. Riikasta Liettuaan päin reitti on maisemaunelmoijan toiveuni: maisemat ovat vehreitä ja vaihtelevia, välillä on kivoja kyliä ja kaikki on levollista katseltavaa. Juuri tätä matkaltani halusin.

Pilkkopimeään Varsovaan saapuessa harmittaa. Bussi on reilun tunnin myöhässä, eikä asiasta ole informoitu millään tavalla. Toki jouduimme välillä hidastelemaan tietöiden vuoksi, mutta myöhästymisen syy jää epäselväksi. ”Suosittelisitko Flixbussia ystävällesi?” Kysyy postiini tullut palautekysely. En. Jatkossa haluan vain Lux-bussien kyytiin.

Mielenkiintoisia majoitusvaihtoehtoja

Varsovan majoitustarjonnan hostel-valikoima yllättää. Ihan keskustassakin on todella edullisia majoitusvaihtoehtoja, jos rohkenee unisex-majoitussaleihin. Hostel Poplavokin makuusaliin pääsee yöksi yhdeksällä eurolla. Kieltämättä kiehtoo kokeilla, millaisen yöpymisvaihtoehdon saisi tuohon hintaan. Ainakin paikan kuvat ovat kauniit ja viihtyisän oloiset.

Toinen aika kuumottava vaihtoehto on ihan Varsovan keskustassa oleva kapselihotelli, jossa pääsee nukkumaan omaan koirankoppiin 28 eurolla. Käy katsomassa kuvat linkin takaa. Miljöö on todella erikoinen ja hyvät arvostelutkin paikka saa, mutta jään epäröimään. Josko sittenkin iskee ahtaanpaikan kammo tai alkaa ärsyttää, kun tietää että joku toinen nukkuu vain senttien päässä sinusta. Jätän tämänkin vaihtoehdon väliin.

Kuten tavallista, haluan kauniin yöpaikan. Löydän ihan rautatieaseman vierestä karkkiakin kauniimman hostellin, jossa pääsen majoittumaan 35 eurolla.

*Halby Luxury Rooms Chmelna  on saanut hyvät arvostelut ja on maineensa veroinen. Majoitus on vanhan rakennuksen yksityisasunnossa, jossa on neljä makuuhuonetta. Asunto on kaunis ja absoluuttisen hiljainen, kunhan kukaan ei vedä vessaa, joka aiheuttaa putkistomyrskyn. Nukun hyvässä sängyssä hyvin ja ihailen aamulla sisäpihan mahtavia näkymiä. 

Toisen päivän numerot

mistä mihin	klo	eurot
Linja-auto Riika – Varsova	7:30-18:00	38€
*Halby Luxory Rooms Chmelna		35€

3. Päivä: Varsova – Nürnberg 1023 km

Kolmannen päivän kilometrimäärä tuntuu hieman huikaisevalta. Voisikohan tällaisen matkan ehtiä ilman, että joutuu heräämään sika-aikaisin, juoksemaan pää kolmantena jalkana kulkuneuvojen väliä tai valvomaan liian myöhään? Olen ikuisesti huolestunut nukkumaanmenoajoista: haluan pään tyynyyn aikaisin.

Deutche Bahnin sivuilta löydän kuitenkin aikataulut, joiden mukaan ehtisin tuhannen kilometrin matkan ihan mukavasti yhden päivän aikana.

Juna Varsovasta lähtee 10:38 ja neljän jälkeen olen jo Berliinissä, jossa minulla on vajaa puoli tuntia aikaa vaihtaa junaa. Teen kuten lentolipuissakin, eli ostan koko reitin liput yhdellä kertaa, joten luotan siihen että jos en syystä tai toisesta ehdi Puolan junasta Berliinistä etelään lähtevään junaan, se hyvitetään jollain tavalla. Nürnbergiin saavutaan hieman ennen kahdeksaa, eli päivän matka-ajaksi muodostuu 9,5 tuntia.

Saksalaisen junalipun ostaminen on monimutkaisuudessaan lentolipun lunastamiseen verrattavissa oleva toimenpide. Lipun saadakseni minun tulee ilmoittaa ikäni, sukupuoleni, mukana tulevat matkatavarani ja tietenkin titteli, jolla minua puhutellaan. Olenko mahdollisesti dr., prof. vai dr.prof?

Läheltä liippasi

Varsovan juna-asema vaikuttaa Helsingin rautatieasemaa pienemmältä. Oikea lähtöraide löytyy helposti aseman infotaululta. Raiteita on keskusrautatieasemaksi minusta niukalti, ja siksi samoilta raiteilta lähtee junia hyvin lyhyin väliajoin. Nyt pitää olla tarkkana, että hyppää oikeaan junaan. Viime minuuteilla junani lähtöraide vaihtuu. Huomaan asian tuurilla: Berlin Hautbahnhof lukeekin naapuriraiteen taululla.

Kaikki kuulutukset ovat pelkästään puolaksi, ja ihan onnen kantamoisella ehdin oikeaan junaan. Jos olisin jäänyt etukäteen tarkistamalleni raiteelle odottelemaan, juna olisi pyyhkäissyt matkaan ilman minua.

Junassa on siistiä ja kansainvälinen tunnelma. Kärrystä tarjoillaan ilmaisia juotavia ja kyyti on tasaista. En ikävä kyllä saanut ostettua lippua hiljaiseen vaunuun, ja naapuri-istuimen aasialaismies on aktiivinen facetaimaaja. Se ärsyttää vähän, mutta keskityn ulostuijotteluun.

Kesken matkaa saan Deutche Bahnilta sähköpostia. Vaihtojunani Berliinistä on vaihtunut. Saan uuden junani tiedot ja aikataulun: se lähtee hitusen edeltäjäänsä aikaisemmin, vaihto menee aika tiukaksi. Seuraavassa DB:n sähköpostissa on uusi ilmoitus: juna, jonka kyydissä olen, on puoli tuntia myöhässä. Hmm. En tule ehtimään vaihtojunaan. Alan miettiä vaihtoehtoja.

10 minuutin päästä saan lisää postia. Deutche Bahn ilmoittaa ystävällisesti, etten tule ehtimään suunniteltuun vaihtojunaani. Postissa on linkki listaan uusista junista kohti etelää. Seuraava juna lähtee tunnin päästä. Tämä selvä, mitenköhän sen kyytiin pääsee?

Berliinissä etsin infopisteen ja näytän lippuani. Selitän, etten ehtinyt vaihtojunaan, mitä nyt pitää tehdä? Ei mitään. Saan ohjeet, että samalla lipulla voi mennä muina naisina myöhempäänkin junaan. Huh. Olen reilua tuntia myöhemmin kohteessa, muuta vahinkoa ei päässyt syntymään.

Berliinin juna-asemalla ymmärrän, että nyt olen saapunut vähän isommalle kirkolle. Vaikka ehdin kehua Varsovasta lähtenyttä junaa siistiksi ja hienoksi, täytyy myöntää, että Berliinistä startannut versio on kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Nopeutta tuli 100km/h lisää (160km/h -> 260km/h) ja ilmastointi tekee hellepäivän matkasta mukavaa.

Nuukailijan tuuria

Nürnberg valikoitui yöpymispaikaksi aiemmin suunnitellun Munchenin sijaan, sillä Octoberfestit olivat jo ehtineet nostaa Munchenin yöpymistarjonnan hintatason huimaksi. Varsovan keskusta suorastaan pursusi taskurahatason majoitusvaihtoehtoja. Saksaan siirryttäessä halvimman mahdollisen majoituksen hinta kymmenkertaistuu.

Silmää miellyttävää majapaikkaa etsiessäni päätän heittäytyä villiksi ja varaan hotellihuoneen. Hotel *Continental ei saa huippuarvosteluita, mutta se näyttää söpöltä, eli sopii kriteereihini. Lisäksi se on ihanan lähellä juna-asemaa, käveltävää on vain 350m.

Päivämatkani päätteeksi löydän satumaisen kauniin saksalaiskaupungin ja hullunkurisen hotellin keskustan kävelykadun varrelta. Hotelli ei ehkä kauniisti sanoen ole nättinokkaisille, mutta oli todella mielenkiintoinen yöpymiselämys. Menen ehdottomasti toistekin. Sekä kaupunkiin että hotelliin.

En ole koskaan aiemmin kirjautunut hotelliin automaatin kautta. Proseduuri vastaa lennolle tapahtuvaa kirjautumista. Lopputuloksena sain tulosteen, jossa oli pin-koodi huoneeni oveen.

Kolmannen päivän numerot

mistä mihin	klo	eurot
Juna Varsova – Nürnberg	10:38 – 19:52	69,90€
*Hotel Continental		59€

4. päivä: Nürnberg – Bologna 730 km

Junalla Nürnbergistä Bolognaan pääsee noin kahdeksassa tunnissa. Halvimmillaan lippu maksaa 89,90. Mutta tuo juna on perillä ”vasta” iltakahdeksalta, enkä halua alkaa uuteen paikkaan kotiutumista niin myöhään. Päätän valita 20€ kalliimman lipun, jotta olen kohteessa aiemmin.

Tai no, ihan kaikista halvimmalla pääsisi Flixbusin yöbussilla. Matka Alppien yli Saksasta Itävallan kautta Italiaan maksaa yliyön reissuna vain 33 euroa. Mutta kuten sanottua, tämä ei sovi minulle. Aion istua kännykän kanssa nenä liimattuna ikkunaan, niin paljon noita maisemia odotan. Olen matkustanut tämän reitin joskus kertaalleen ja tiedän mitä odottaa.

Ennen junalle lähtöä hemmottelen itseäni kirjallisuuskahvilan ruhtinaallisella aamupalalla ja tunnen oloni henkeväksi.

Aikataulu hovissa uusiksi

Neljänteen matkapäivääni on suunniteltu kolme junamatkaa ja kaksi vaihtoa. Ensin pitäisi päästä Nurnbergistä Muncheniin, sitten Munchenista Veronaan ja lopulta Veronasta Bolgonaan.

Suunnitelmani ajautuu karille jo sen ensimmäisessä vaiheessa. Jään jumiin Nurnbergin ja Munchenin väliin ratatöiden vuoksi ja myöhästyn seuraavasta junasta. Ja tiedän siis missaavani myös junani Veronasta Bolognaan.

Munchen on tupaten täynnä Octoberfestiläisiä. Jonotan asemalla kahdelle eri luukulle, jossa yrmeät virkamiehet lyövät lippuihini leimoja. Uutta paikkalippua en saa, mutta pääsen samalla rahalla uuteen junaan. Niin pääsi moni muukin. Italian juna on tupaten täysi ja tunnelma on vähintäänkin tiivis. Joku saattaisi luonnehtia atmosfääriä myös kireäksi.

 Koitan sulkea väsyneet, kuumissaan olevat ja kiukkuiset kanssamatkustajat pois mielestäni ja keskityn ihailemaan Alppeja. Jos sairastun joskus (taas) vakavasti, tulen ajelemaan tätä reittiä edestakaisin.

Neljännen päivän numerot

mistä mihin	klo	eurot
Juna Nürnberg – Verona	10:02 – 16:58	89,90€
Juna Verona – Bologna	17:52 – 18:44	18,90€

Miltä nyt tuntuu?

Perille päästessä väsyttää. Mutta niinhän aina matkan jälkeen tekee. Millainen kokemus tällainen pidempi pintamatka oli? Päätänkö sittenkin lentää suorinta tietä kotiin, vai avautuiko tästä minulle uusi tapa matkustaa?

Vertaillaan vähän. Vaihtoehtoisia lentoreittejä on monia. Etsin oikeiden matkapäivieni halvimmat lentoliput. Edullisimmin pääsen Pisaan ja sieltä junalla Bolognaan. Jos olisin ostanut tuttuun tapaan sen halvimman mahdollisen lentolipun, siirtymäbudjettini olisi ollut seuraavanlainen:

mistä mihin	eurot
Juna Tre- Hki	9,90€
Lento Hki – Pisa	119,90€
Juna Pisa – Bologna	23,20€
Lentomatkan kulut yhteensä	153€

Interrail-lippu, joka oikeasti ei ole vaihtoehto, sillä en pääse Tallinnasta junalla etelään, maksaa 258€. Jos valitisin reitin, jossa junamatkoilla olisi mahdollisuus toteuttaa koko reitti, joutuisin vielä ostamaan paikkalippuja, joten Interrail- lipulla toteutuvan matkan kokonaiskustannukset jäävät hämärän peittoon.

Lentomatkan kulut yhteensä	153 €
Pintamatkan kulut yhteensä	378,80 €
Erotus	225,80 €

Toisaalta vertailu ei ole reilu. Vertaan halvinta mahdollista lentolippua, mutta en suinkaan tehnyt halvinta mahdollista pintamatkaa, vaan minulle mieluisimman ja mukavimman version.

Kannattiko?

Siis todellakin. Jatkan ainakin tällä erää vakaasti pintamatkailijana, tämä sopii nyt minulle hyvin. Kotimatka on vielä sopimatta, mutta palaan uskoakseni takaisin vähän läntisempää reittiä. Erilaisia kulkuneuvoja ja reittejä on tarjolla runsaasti. Seuraava etenemisraportti tulee joulun alla, kun junailen Italiasta kotiin, uskoakseni Ruotsin kautta.

Ensi viikolla kirjoittelen jo ekoja Italian kokemuksia. Miten olen tänne asettunut ja mitkä nyt ovat fiilikset.

***************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

@taitoilija