Tässä kirjoituksesta lavertelen seuraavasta unelmaprojektistamme, kerron millaista lainaa haimme ja listailen myös meille myönnetyn pankkilainan ehdot. Nyt pitäisi sitten vaan osata tehdä päätöksiä.

Toisaalta asiat ovat hautuneet mielessäni jo pitkään. Itse itselleni tekemässäni elämänohjevideossa noin kaksi vuotta sitten otin asian jo puheeksi: haluaisin ostaa vanhan metsätilan. Minulla on jo metsää ja meillä on jo kesämökki. Mutta ne ovat kaksi eri asiaa. Olen jo pitkään haaveillut kunnolla metsän keskellä asumisesta.

Tähän jo pidempään kyteneeseen ajatukseen tuli lisäpontta kun jokunen viikko sitten vietimme puolisoni kanssa leiriviikonloppua laavulla Saimaan rannalla. Kun pikästä aikaa jotenkin paremmin juteltiin kaikessa rauhassa, prässäsin jälleen jo tutuksi tulleeseen tapaan puolisoani: halusin kuulla mistä hän unelmoi.

Elämässämme on kaikki ihan älyttömän hyvin. Olemme saaneet kummatkin sen verran kolhuja, että osaamme iloita terveydestä ja hyvinvoinnista. Tietenkin olemme onnellisia toisistamme ja on mahtavaa, että lapsukaisemme ovat löytäneet paikkansa elämässä: heillä on jokaisella kivat puolisot, koulutus, töitä ja omannäköisensä elämä. Meillä on kaikki elämän rakennuspalaset kohdillaan, olemme saaneet elämältä yllin kyllin.

Silti on kiva katsoa eteenpäin uteliaana, joka ei siis tarkoita minkäänlaista tyytymättömyyttä asioiden nykytilaan.

No tulihan se sieltä

Aikani puolisoani painostettuani hän onnistui määrittelemään, että olisi kiva, jos olisi olemassa lämmintä harrastustilaa. Hänellä on (minun mielestäni) kohtuullisen laaja valikoima moottoriajoneuvoja erilaisiin vuodenaikoihin ja maasto-olosuhteisiin ja vaimokulta myös tilailee usein erilaisia projektitöitä custom-sängynpäädyistä kukkalaatikoihin ja taulunkehyksiin.

Meillä ei ole autotallia, vajaa, vanhaa navettaa tai suulia, jossa puuhailla kun sataa ja/tai on marraskuu. Lisäksi puoliso nosti esiin vanhat haaveemme kevyestä omavaraisuuslarpista, jossa omilla tiluksilla voi vaivatta metsästää ja kaataa omat polttopuut. Tämäkin mahdollisuus puuttuu 3000 neliön mökkitontiltamme.

Mökkimme on aivan erityisen kauniilla paikalla (kuten varmasti jokaisen suomalaisen mökkiläisen rakas tupa heidän omasta mielestään on), mutta siellä mahdollistuu vain yksi puolisoni suosikkijutuista: kipaisu saunasta lähellä olevaan järveen, jossa voi myös kalastaa sekä kesäisin että talvisin.

Minä haluan vain tuijotella ikkunasta

Itse en kaipaile uimaan niin paljon, että välttämättä tarvitsisin vapaa-ajan asuntoa veden ääreltä. Minulle metsä on tärkeämpi elementti ja haluaisinkin mieluiten tuvan jostain kuusien keskeltä metsän syleilystä. Laaja pihanurmi tai puutarha ei ole minulle mieleen, sen elämän olen jo elänyt useampaan otteeseen. Haluan varvikkoon, jossa minun ei tarvitse muokata tai ylläpitää elinympäristöäni millään tavalla vaan voin keskittyä luonnosta nauttimiseen.

Tällaisia ympäristöjähän olisi pohjoisempi Suomi pullollaan. Etuoven kun avaa, tarjoutuu Kuopion, Vaalan ja Kemijärven seuduilla mitä hienompia kokonaisuuksia. Ikävä kyllä toinen minulle tärkeä elementti on se, että haluan pysyä kohtuullisen lähellä perhettäni, eli ikävä kyllä tämä hankinnan pohjoisraja on lopulta kuitenkin Ruoveden ja Vilppulan tietämissä.

Minäkin kaipaan omaa lääniä ympärille nykyistä mökkitonttia enemmän. Niinpä olemmekin viime viikot roikkuneet jokaisella mahdollisella asiaan liittyvällä nettisivustolla ja pyöritelleet erilaisia parametrejä jokaisesta mahdollisesta näkökulmasta.

Kannattaako ostaa, myydä vai vuokrata?

Entä jos haaveilemme jostain, joka onkin lopulta liian työlästä ylläpitää? Entä jos myymme nykyisen rakkaan mökkimme, emmekä sitten löydäkään tilalle mitään yhtä ihanaa? Entä jos emme sittenkään osaa ennakoida sitä, millainen taloudellinen kuorma muodostuu kaikista niistä velvollisuuksista, joita lopulta kasautuu tilanteessa, jossa ympärivuotisesti haluaa elää ison osan arkea jossain kauempana?

Löpöä kuluu jo muutamaankin lähityöpäivään. Pitkä pihatie vaatii lumitöihin mönkkärin tai ostopalveluita. Katto pitää uusia ja eristystä parantaa. Ranta on kasvanut pahasti umpeen ja rännit on vedetty niin, ettei perustus kestä. Sähkölasku kasvaa, puuhailuinto hiipuu ja puolet vuodesta tontilla on koko ajan pilkkopimeää. Onko tässä mitään järkeä?

Vaikka moni asia mietityttää, vapaa-ajan viettomahdollisuuksien monipuolistuminen myös houkuttelee. Entä jos nykyisen mökin jättäisikin vuokramökiksi ja takaportiksi, jos uusi suunta ei syystä tai toisesta miellytäkään? Nykyinen mökkimme on alun perin rakennettu maajussin perämetsään nimenomaan vuokraustarkoitukseen ja tätä mökkiä taannoin ostaessamme pystyimme käymään lomarenkaan sivuilla tutkimassa sen varauskalenteria ja hintatasoa.

Koska emme ole vielä päättäneet lopullista marssijärjestystä, avasimme varmuuden vuoksi keskustelun myös kotipankkimme Nordean kanssa. Jos a) puolisoni ei vielä möisikään kesämökkiämme tai b) puolisoni ei möisikään kesämökkiämme lainkaan, tarvitsisimme uude vapaa-ajan asunnon ostoon pankkilainaa.

Mikään ei ole niin kuin ennen

Olen väsymättä puhunut omille lapsilleni henkilökohtaisten pankkilainojen puolesta. Vaikka elämää eletään tietenkin yhdessä, pidän omia lainoja nykypäivän fiksuna valintana, jolloin kummallakin puolisolla on vapaus tehdä valintojaan omaa lainanmaksutahtiaan itsenäisesti säädellen.

Vaikka minulla on pitkä, neljännesvuosisatainen vakaa parisuhde, me olemme pitäneet raha-asiamme ominamme, meillä on omat lainat, sijoitukset, omistukset ja velat. Nyt kuitenkin päädyimme hakemaan lainaa yhdessä. Miksi?

Lyhyt vastaus on, että me saamme yhdessä lainaa, jota kumpikaan meistä ei saa erikseen. Eli yhteisestä lainasta menee vain yksi järjestelypalkkio ja olemme kahdestaan vahvempi neuvottelukumppani pankin kanssa, joten luotimme saavamme paremmat lainaehdot, käytännössä edullisemman tarjouksen lainamarginaalista.

Minähän en totuuden nimissä varmaan saisi pankkilainaa ollenkaan, kun olen tällainen tuloton heittiö. Jos kohta voisin oman osuuteni metsätilasta rahoittaa myös pelkästään FIRE-salkun ulkopuolisia sijoituksia keventämällä, joten tältä osin myös minä tuon painoarvoa lainaneuvottelupöytään. Pankin näkökulmasta olen arvoasiakas, jonka se haluaa pitää.

Hassu ja hämmentävä kokemus

Olen hakenut lainaa tässä elämässä jo monen monta kertaa. Olen hakenut useamman asuntolainan, kerran autolainaa, ostanut metsäpalstan 100 % lainarahalla ja putkirempankin maksoin henkilökohtaisella lainalla pois, jotta sain enemmän joustoa maksuaikatauluun. En siis ollut todellakaan ensimmäistä kertaa hattu kourassa.

Tämä neuvottelu oli kuitenkin kahdella tapaa minulle ensimmäinen laatuaan: nyt meitä istui virtuaalisen neuvottelupöydän tällä puolella pariskunta ja lisäksi sain ensimmäisen neuvottelukokemuksen tekoälyajan prosesseista.

Odotusteni vastaisesti lainaneuvottelussa ei lainkaan tuntunut painavan se, ettei minulla ole vakituista työsuhdetta tai säännöllisiä kuukausituloja. Ounastelemani epäluuloisuuden sijaan meihin suhtauduttiin hyvin kunnioittavasti ja pankin virkailijapoika korosti useampaan otteeseen, että meillä on sekä reilusti varallisuutta että paljon tuloja. Tuloista vastaa luonnollisesti puolisoni, minä taas olen ehtinyt sijoittaa enemmän ja pidempään.

Jos kehtaisin, käyttäisin pankkivirkailijan käytöksestä sanaa pokkurointi, mutta se tuntuisi liian omahyväiseltä. Sanotaan nyt kuitenkin, etten ole useissa aiemmissa neuvotteluissani tullut kohdelluksi samalla tavalla.

Tekoäly ottaa kaikesta selvää

Tämä oli myös elämäni ensimmäinen lainaneuvottelu, jossa kärjistetysti kukaan ei kysynyt mitään tuloistamme ja menoistamme. Lainahakemus täytettiin pankin sivuilla tunnistautuneena ja tulotietomme haettiin hakemukselle tulorekisteristä. Ne piti vain rastilla ruutuun kuitata oikeiksi. Osinkotulot piti sentään itse ilmoittaa, samoin sain kertoa saavani noin 200 bruttoeuroa tubetuloja kuukausittain. Nordnetin salkut ja metsäomaisuus piti itse selvittää.

Kuluista kysyttiin ainoastaan se, montako autoa perheessämme on käytössä ja onko meillä elätettäviä lapsia. Vielä metsälainaa vajaat viisi vuotta sitten hakiessani sain momentti momentilta kertoa pankin virkailijalle ruokakuluni ja sähkölaskun suuruuden. Nyt oletan tekoälyn screenanneen kaikki tilini, ja tässä jos missä tekoäly on pankille oiva apuväline.

Me kaikki silottelemme asiat itsellemme parhain päin, kysytään meiltä sitten mitä hyvänsä. Jos työterveyshoitaja kysyy alkoholin käytöstä tai hammaslääkäri hammaslankaamisesta, lavertelemme kirkkain silmin olevamme suoranaisia mallioppilaita.

Myös henkilökohtaisesta taloudesta tai kulutuskäyttäytymisestä kysyttäessä uskomme yleensä olevamme parempia ihmisiä kuin todellisuudessa olemme. Tekoäly kaivaa tilitämme jokaisen pikkuostoksen ja herätehankinnat, jotka unohdamme mainita, kun omaa maksuvalmiutta selvitellään.

Taloutemme kestää heiluntaa

On ihan selvää, että nuori lapsiperhe tarvitsee asuntolainan näkökulmasta talouteensa ennustettavuutta ja vakautta, sillä arki on muuten täynnä liikkuvia osia. Meidän tilanteemme on nyt toisenlainen. 12 kuukauden Euribor on huomattavasti korkeampi kuin 3 kuukauden korko, mutta sen etuna on siis se, että ”rauhaa” saa aina vuodeksi kerrallaan eikä koron muutoksia tarvitse niin usein hermoilla.

Meille oli nyt selvää, että haemme lainaa, joka on sidottuna 3 kk euriboriin. Virkailija tarkisti huolellisesti, että ymmärrämme kummatkin sen, että vaikka se nyt on vuoden mittaista korkoa matalampi, korko voi vaihdella ja nousta voimakkaastikin, samaan aikaan kun 12 kuukauden korkoon sidottujen lainojen omistajat jatkavat rauhallisesti lainansa lyhentämistä yhä edelleen aiemmin määritellyin ehdoin. Vakuutimme, että selviämme kyllä.

Olin etukäteen tutkinut erilaisista lainalaskureista, että vapaa-ajan asuntojen korkormarginaalit (eli siis viitekoron päälle maksettava lainan henkilökohtainen korko) on noin 0,8 %. Olinkin ajatellut, että kaikki tuon alle tarjottu on meille kotiinpäin.

Laina neuvottelua lopetellessamme kerroin vielä virkailijalle, että tulemme kysymään lainatarjouksen myös muualta. Pyysin häntä erikseen tekemään sellaisen tarjouksen, ettei meidän tarvitsisi vaihtaa pankkia.

Yksi asia yllätti

Ehkä tämän asian tiesinkin, en vain ollut sitä kokonaisuudessaan hahmottanut. Metsätilaa varten otettu laina määritellään vakuudettomaksi kulutusluotoksi, jossa vakuudeksi katsotaan 50 % ostetun maa-alan arvosta. Vapaa-ajan asuntoon sen sijaan saa nk. mökkilainaa, jossa ostettava omaisuus kelpaa vakuudeksi 75 prosentilla sen käyvästä arvosta.

Metsätilaan otettu vakuudeton kulutusluotto on marginaaliltaan huomattavasti korkeampi, kuin mökkilaina. Neuvotteluissa muistin, että oma marginaalini metsälainassa taisi olla 2,5 % joten metsäpalstaan otettu laina on todellakin mökkilainaa kalliimpaa.

No miten asia määritellään, mitä ollaan ostamassa? Lopulta asian taitaa määritellä pankki. Se tekee ostettavasta kohteesta tilakohtaisen arvion, jolloin osa lainasta on ”metsälainaa” jos tiluksia on paljon ja rakennukset ja pihapiiri rahoitetaan puolestaan ”mökkilainalla”.

Ensikäteen tavoitteenamme oli luonnollisesti se, että mahdollisimman suuri osa tulevasta ostokohteesta voitaisiin määritellä vapaa-ajan asunnoksi, jolloin saisimme siihen huomattavasti halvempaa lainaa.

Verovähennys muuttaa mittasuhteet

Pankkivirkailija ei meille tätä muistanut sanoa, enkä minäkään asiaa hoksannut, vaikka asiasta hyödyin monta vuotta. Metsäomaisuutta varten otettu lainahan määritellään verottajan näkökulmasta tulonhankkimislainaksi, jolloin sen korko on kokonaisuudessaan verovähennyskelpoinen.

Tällä matematiikalla korkeampi marginaali ei haittaisi, sillä korkeammasta marginaalista huolimatta suurin osa lainan korosta olisi joka tapauksessa viitekorkoa, jolloin verohuojennus tekisi lainasta metsälainana edullisempaa, varsinkin kun meillä kummallakin on pääomatuloja, joista korkomenot saa vähentää.

Lopullinen (mahdollinen) lainakokonaisuus tulee aikanaan määrittymään ostettavan kiinteistön kokonaisuuden mukaan. Emme lähde puristamaan osuuksia mihinkään erityiseen suuntaan vaan uskoakseni tyydymme siihen, miten pankki asiat suhteuttaa, jos kaupoille asti päästään.

Meille myönnetyn pankkilainan ehdot

Saimme 180 000 euroa lainaa.

Omarahoitusosuutemme on 10 000 euroa.

Lainan järjestelypalkkio on 300 euroa ja kuukausittainen hoitomaksu 2,50 €.

Laina on sidottu 3 kuukauden euriboriin.

Emme halua minkäänlaista korkokattoa. Korkokatto on pankin myyntituote, joka hinnoitellaan aina siten, että pankki lopulta voittaa. Korkokaton voi hoitaa itse säästämällä puskurit kuntoon.

Lyhennämme lainaa tasalyhenteisesti, eli varsinaista pääomaa joka kuukausi saman verran. Korkoa on ensin enemmän ja lainasumman pienentyessä vähemmän. Tässä lyhennystavassa kuukausilyhennys pienenee laina-ajan loppua kohden.

Laina-aika olisi 15 vuotta. Näin laina olisi maksettu ennen vanhuuseläkeikäämme.

Mökkilainan marginaalimme olisi 0,48 % ja metsälainan marginaali olisi 1,35 %.

Hyvä vai huono uutinen?

Erityisesti lainan järjestelypalkkio on mielestäni edullinen, vaikka se on tietenkin mikroskooppinen osuus koko hommaa. 10 vuotta sitten maksoin järjestelypalkkiota asuntolainasta 400 euroa, ja todellakin harva asia on tässä ajassa halventunut noin paljon.

Myös marginaalitarjouksiin olen todella tyytyväinen. Varsinaista kuukausilyhennystä ei voi etukäteen laskea kuin hyvin summittaisesti, sillä se tosiaan riippuu lainan mittasuhteista.

Vaikka laina tulisi tietenkin aina kilpailuttaa, en tässä vaiheessa kysy tarjousta muualta, niin tyytyväinen tähän tarjoukseen olen. Ja lainanhan voi kilpailuttaa jatkossa ihan milloin vain.

Myy meille vanhat maatilan päärakennukset

Jos sinulla on takataskussa rantapalsta, vähän metsiä ja jonkinlaiset rakennukset, mutta et ole viitsinyt lähteä kaupantekoon, nyt olisi hyvä tilaisuus nopeisiin ja kuluttomiin kauppoihin! Laita minulle sähköpostia joutilas@leppoistaja.fi, niin neuvotellaan. Tilasi saa kivat ja sen arvoa kunnioittavat omistajat ja sinä pääset helpolla.

Ja mikä mahtavinta, pääset blogin ja tuben kautta seuraamaan rakkaiden maiden ja mantujesi elämää myös tästä eteenpäin, joten laitahan asia ainakin harkintaan. Koskaan ei haittaa antaa tsäänssille mahdollisuus, eikö olisikin mahtava juttu jos jotain uutta aukenisi tätä kautta.

Kerro kommenteissa, millä ehdoilla sinulla on lainaa ja mikä pankki osoittautui sinulle parhaaksi kumppaniksi! Mitä enemmän näistä asioista puhutaan ja mitä enemmän kokemuksia vertaillaan, sitä vahvemmilla me kuluttajina olemme.

*********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.