Hei, ja kiitos viestistäsi. Olen ajatellut tilannettasi paljon. Osin siksi, että se tuntuu itselle niin tutulta. Osin siksi, että haluaisin kovasti auttaa. Ja vielä siksi, että sinua on monta. Tämä postaus on yhdistelmävastaus saamiini sähköposteihin ja instaviesteihin.

Sinua väsyttää, ehkä uuvuttaakin. Työelämä on vienyt sinut pitkälle, mutta koet olevasi umpikujassa. Mikään ei oikein enää maistu miltään, edessä näyttäisi olevan vielä näännyttävä määrä vuosia työelämässä, joka ei tunnu enää omalta. Huonoja fiiliksiä on kertynyt pikkuhiljaa ja nyt pohdit, mitä pitäisi tehdä.

Saatat ajatella, että sinun on vain pakko jatkaa. Ei ole. Pakko on väite, jolla vierität vastuun omasta tilanteestasi olosuhteille tai toisille ihmisille. Meillä on aina vaihtoehtoja.

Mikä minä olen ilman työtäni tai titteliäni?

Lyhyt vastaus: sinä olet sinä. Palaa pohtimaan sitä tyyppiä, joka olit yläkoulussa tai vaikka lukiossa: sinä olit jo sinä, niin ajattelen, mutta sinulla ei vielä ollut minkäänlaista tutkintoa tai kirjainyhdistelmää nimesi perässä. Sinä olit jo sinä, mutta ”paperilla” et ollut vielä kukaan. Yksikään tutkinto tai minkäänlainen asema työmarkkinoilla ei vielä ollut muodostunut haarniskaksesi tai identiteettisi määrittäjäksi.

Et tietenkään ole enää kopio teini-ikäisestä itsestäsi ja moni ihanteesi ja tavoitteesi on luojan kiitos muuttunut niistä ajoista. Silti kannattaa palata muistelemaan tätä nuorta, vasta nupulla ollutta versiota itsestään. Miten hän neuvoisi sinua nyt? Vastaukset eivät välttämättä ole miellyttäviä tai helppoja, mutta uskaltaisin väittää, että ne ovat kuuntelemisen arvoisia.

Mitä hyvänsä päätöksiä tuletkaan oman elämäsi suhteen tekemään, voit muuttaa vain itseäsi, et ympäröivää maailmaa. Kaikki eivät suhtaudu muutospyrkimyksiisi myönteisesti ja ikävä kyllä sinun on syytä varautua vähäntään kummeksuntaan, mutta myös muihin ikävämpiin reaktioihin. Ammatillisen statuksen riisuminen muuttaa paitsi sinua, mutta myös tapaa, jolla sinuun suhtaudutaan.

Hyvin monessa asiayhteydessä annetaan suurta merkitystä ihmisen koulutukselle tai ammatilliselle statukselle. Esimerkiksi omasta elämästäni voin sanoa, että sillä on todella suuri ero, esittäydynkö kauppatieteiden maisteriksi vai hotellisiivoajaksi. Minuun suhtaudutaan todella, siis todella eri tavoin.

Isoin asia minulle on ollut oivaltaa, että tittelit ovat tässä elämässä merkityksellisiä ihmisille, joita en lopulta itse arvosta, tai joista en jopa pidä ollenkaan. Perheelleni ja ystävilleni ei ole minkään valtakunnan merkitystä sillä, mikä kirjainyhdistelmä nimeni perässä komeilee. Ja mitä enemmän olen elänyt tätä vapaata elämääni, sitä enemmän huomaan, että olen aiemmin ollut väärässä: ei koulutus ja ammatillinen status määrittele ihmistä tässä yhteiskunnassa.

Koulutus ja ammatillinen status määrittelee sinut vain tietyissä sosiaalisissa ympyröissä, jotka eivät lopulta ainakaan minulle ole olleet kovin mieluisia. Täällä vapaassa elämässä saan elää ihmisten keskellä, jotka hahmottavat sosiaaliset verkostonsa aivan toisin. Harrastuspiirit, naapurustot ja työpaikat auttavat kyllä uudenlaisten verkostojen luonnissa, joissa saat olla rauhassa sinä.

Kirjoita itsellesi kirjeitä joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Älä turhaan moiti itseäsi, vaan pohdi, millä sanoilla haluaisit itseäsi rohkaista ja neuvoa. Pohdi kenen arvostusta pidät itsellesi tärkeänä ja miksi.

Mihin suuntaan tästä oikein pitäisi yrittää?

Olet liian kauan koittanut hallita kaikkia asioita elämässäsi ja nyt, jonkin uuden kynnykselläkin pitäisi heti olla selkeät nuotit kädessä siitä, mihin suuntaan lähteä. Sinun on uskallettava pysähtyä ja olla rauhassa epätietoinen. Mielesi on täpötäynnä kaikkea: odotuksia, paineita, stressiä, väsymystä, epävarmuutta, kuormittuneisuutta, ahdistustakin.

Et voi odottaa sitä, että alat tehdä muutoksia vasta, kun tiedät, millaisen muutoksen haluat tehdä. Väsytät itseäsi päivä päivältä lisää samalla kaventaen kognitiivista kaistaasi. Asetat itsellesi suorituspaineita jopa elämänvaiheeseen, jonka olisi tarkoitus keskittyä hidastamiseen. Hataralla määrällä toimintakykyä pitäisi kyetä tekemään elämän suuria päätöksiä. Tuo vaatimus on epärealistinen.

Anna päätöksille aikaa, kerää rauhassa voimia. Se tuntuu nyt vaikealta uskoa, mutta vastauksia uudesta suunnasta alkaa aivan varmasti hiipiä mieleesi, kunhan ensin pysähdyt ja huokaiset vähän. Umpiväsynyt ei näe kauas, on täydellisen mahdotonta tietää mitä tehdä seuraavaksi, ellet suo itsellesi välivaihetta, jossa ensin keskityt voimiesi keräämiseen.

Kriisin keskellä ei pidä tehdä isoja päätöksiä, se on vanha viisaus. Väsymys on kriisi: se on elämän iso taitekohta, jossa voimien myötä meiltä katoaa suuri osa sellaisia resursseja, joiden avulla isot päätökset tehdään. Vain sinä voit päättää, annatko tilanteen jatkua vai teetkö asialle jotain.

Sinun ei tarvitse tietää suuntaa, johon olet seuraavaksi lähdössä. Sinun tarvitsee ymmärtää, että nyt tarvitsee pysähtyä. Epämääräisyydessään tämä ratkaisu voi tuntua pelottavalta, mutta se on tarpeellinen välivaihe. Toivon hartaasti, että jaksat luottaa prosessiin.

Mitä enää edes jaksaisin tehdä?

Tämä kysymys voi ahdistaa ja tuntua kaikessa avoimuudessaan pelottavalta. Selvää on, ettei entinen voi jatkua, mutta täydellisen epäselvää on, mitä ratkaisuja olisi olemassa esimerkiksi työn ja toimeentulon suhteen.

Tämänkin kysymyksen neuvoisin toistaiseksi siirtämään sivuun ja olisikin mahtavaa, jos voisit hetkeksi keskittyä vain voimien keräämiseen. Vaikka olo tuntuu näköalattomalta ja se, ettei kunnolla näe eteensä, ahdistaa, toivon että annat nykyhetkelle rauhassa aikaa. Tulevaisuus kyllä ratkaisee itse itsensä, kunhan sinä vain maltat pysähtyä.

Et voi tietää, millaisia työmahdollisuuksia tai ratkaisuja Universum tuo eteesi. Ihana viesti oli myös se, jossa kirjoittaja kertoi aktivoituneensa sijoittamisessa ja samalla laskeneensa ensimmäistä kertaa nettovarallisuutensa. Hänen suuri oivalluksensa musertavalta tuntuneen väsymyksen keskellä oli, että hänellä on tarvittaessa mahdollisuus jatkossa keventää työmääräänsä merkittävästi.

Pelkästään tuo tietoisuus auttoi toipumisessa niin, että hän palasi lopulta kokoaikaiseksi samaan vanhaan tehtäväänsä, jossa hän voi tätä nykyä hyvin. Häntä auttaa jaksamaan aiempaa paremmin pelkästään laskutoimitus, jonka seurauksena hän nyt tietää, että takaportti on tarvittaessa olemassa.

Satojen tuhansien työttömien Suomessa voi olla perusteellisen satuttavaa sanoa, että tekevälle löytyy aina töitä. Mutta niin se kuitenkin omasta kokemuksestani on. Silpputyötä on tarjolla pilvin pimein ja erilaisia alustoja niiden kokeilemiseen alkaa olla paljon. Itseäni kiinnostaa alustana nyt Treamer, josta sain lukijalta vinkin. Aion ehdottomasti kokeilla tätä. Sitoumuksia tarvitsee tehdä vain erittäin lyhyelle ajalle, joka on toipujalle tärkeää hänen oman prosessinsa kannalta.

Toivunko minä tästä koskaan?

Tiedän, väsyneenä olo tuntuu toivottomalta. Joko unta tuntuu tarvitsevan älyttömästi tai se vaikuttaa olevan kokonaan kadoksissa. Voimat tuntuvat loppuvan jatkuvasti kesken päivän. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja tuntuvat voimaantumisen sijaan kuluttavan ja rasittavan entisestään. Muisti ei pelaa, keskittymiskyky on kadoksissa, pienetkin pettymykset tuntuvat vuoren korkuisilta ja tuntuu vaikealta tehdä minkäänlaisia suunnitelmia tai pieniäkään päätöksiä.

Rinnassa muljahtelee, hengitys tuntuu raskaalta, ruoka ei maistu eikä aamuyöstä nukuta. Vaikka tahtia on ehkä pakon edessä hidastanutkin, tuntuu etteivät voimat palaudu millään. Muistan itsekin itkien monta kertaa pohtineeni puolisolle tilannettani: entä jos en enää ikinä toivu tästä? Syvästä väsymyksestä pinnalle pyristely tuntui toivottomalta tehtävältä. Pelkäsin, että jokin osa minusta on mennyt pysyvästi pilalle, jollain lailla rusentunut pisteeseen, josta ei enää nousta.

Minun vastaukseni on, että kyllä sinä toivut. Se tapahtuu paljon hitaammin kuin kuvittelit, mutta kyllä, voimasi palautuvat, usko vaan. Ajan lisäksi tarvitaan konkreettisia pieniä askelia, joilla patistelet itseäsi lempeästi. Samaan aikaan kun sinun on annettava itsellesi aikaa toipumiseen, sinun on myös patisteltava itsesi päivittäin ulkoilemaan, vaikka sää ei aina miellytä. Pitkälle aamupäivään nukkuminen ei palauta voimiasi, päinvastoin. Herkuttelu ei anna sinulle energiaa, tuolloin jää helposti syömättä se varsinainen ravinto, jota tarvitset palautuaksesi.

Toipumisen resepti on yksinkertainen: pidä suhteellisen järkevästä vuorokausirytmistä kiinni, syö ravintoa, joka auttaa sinua toipumaan, pidä kehosi liikkeessä ja anna mielesi levätä. Toista, toista, toista ja odota.

Eräs lääkäri varoitti minua taannoin: muista että joku on aina väsyneempi kuin sinä, mutta kyvyttömämpi tekemään asialle mitään. Tuolloin omat ratkaisusi triggeröivät tämän väsyneen kanssakulkijan reagoimaan häkellyttävän pisteliäästi. Tuo kokenut lääkäri oli erittäin oikeassa.

Niin kurjaa kun se onkin, myrkylliset ihmiset voivat olla suurena esteenä toipumisellesi. He vaativat sinulta reippautta, kun sitä ei sinussa ole tai vaativat aikaasi tai huomiotasi tilanteessa, jossa olet juuri uskaltautunut raivaamaan tilaa itsellesi. Joku ympärilläsi syyllistää, toinen mitätöi. Jotta sinä toivut, varaudu siihen, että joudut myös siirtämään muutaman yllättävänkin ihmisen kauemmas itsestäsi.

Miten uskaltaisin aloittaa sijoittamisen?

Tiedän, raha ei ole sinulle ongelma. Sinulla on säästöjä jo pitkältä ajalta, olethan tälläkin saralla ollut säntillinen. Tuntuu, että ”kaikki” ympärilläsi jo sijoittavat, mutta sinulla on tunne, ettet tiedä sittenkään asioista riittävästi, vaikka olet selaillut jo pitkään rahasomea ja teoriassa tiedät, että joo joo, niihin rahastoihin pitäisi varmasti minunkin sijoittamiseni aloittaa.

Pelkäät että valitset väärin, pelkäät, ettet sittenkään ota huomioon jotain olennaisia kysymyksiä ja myös sijoittamisen eettiset kysymykset huolettavat. Tiedätkö: sijoittamisen aloittamisen arasteluun on vain yksi ratkaisu: aloittaa. Sinulle ei sadan prosentin varmuudella tule koskaan sellaista tunnetta, että nyt tiedät sijoittamisesta riittävästi, jotta sinulla on varma ja turvallinen tunne aloittaa.

Jos et ole varma siitä, mikä rahasto olisi paras, valitse niitä kerralla useampi: vaikka neljä. Sinulle ei ole taloudellisesti mikään ongelma sijoittaa 60 euroa kuukaudessa siten, että laitat 15 euroa neljään eri rahastoon. Ja jos sinua epäilyttää sijoittamisen eettinen puoli, valitse erilaisia vastuullisia rahastoja, tai jos haluat pelata varman päälle, ryhdy samaan syssyyn kuukausilahjoittajaksi ja laita vielä yhdet 15 euroa kuukaudessa jollekin järjestölle, jonka toimintaa ja toimialaa pidät tärkeänä.

Tee itsesi kanssa määräaikainen sijoitussopimus. Sovi itsesi kanssa, että kokeilet sijoittamista pienillä summilla vuoden ajan. Tuli mitä tuli, jatkat 12 kuukautta niillä summilla ja niillä sijoituskohteilla, jotka alun perin valitsit. Päätösten aika on vasta vuoden kuluttua. Miltä tämä tuntui, mitä vuoden aikana tapahtui ja haluanko jatkaa.

Miksi minun pitäisi miettiä sijoittamista, kun päässä on muitakin, paljon suurempia huolia ja voimat ovat vähissä? Koska väsymys ja ehkä uupumuskin ovat niitä harvoja tilanteita, joissa raha ja varallisuus ovat monella tapaa ratkaisu. Tai ehkä tarkemmin sanottuna erittäin tärkeä apuväline. Säästöt antavat tilaa hengittää, varallisuus mahdollistaa vaihtoehtoja.

Mieti rohkeasti aiotko säästää loputtomiin, vai olisiko nyt sen vuoro, että kevennät kassaa oma hyvinvointi mielessäsi? Samaan aikaan voit varovasti lähteä pörssiin, jotta pidät yllä myös tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Sinulla on nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa. Jatkat sinnittelyä, joka ei rehellisyyden nimissä voi toimintavaihtoehtona jatkua kovin pitkään. Unettomuus, lopulta liian pahaksi äityvät rytmihäiriöt tai yhä painavammalta tuntuva kivi rinnan päällä vievät sinusta lopulta voiton. Sinnittelyn vaihtoehto on pelkojen kohtaaminen.

Voit tehdä kahta asiaa: pakottaa itsesi vielä jaksamaan, tai tehdä asioita, jotka vähintään aristuttavat tai enimmillään kauhistuttavat, niin mustavalkoista tämä nyt on. Tällä en tarkoita sitä, että vaihtoehtoja olisi vain kaksi: kaiken jatkuminen ennallaan tai täydellinen repäisy, jossa vaihtoon menee yksi tai useampi elämän peruspalikoista. Ei, vaihtoehtoja on valtavasti. Mutta niitä yhdistää se, että mitä tahansa päätätkin sietämisen ja sinnittelyn sijaan tehdä, pelottaa.

On pelottavaa asettaa rajoja töissä tai vapaa-ajalla, jos sitä ei ole aiemmin tehnyt. On pelottavaa ottaa omaa aikaa takaisin omiin käsiin tilanteista tai toiminnoista, jotka kuluttavat enemmän kuin antavat. Aina, siis ihan aina joku harmistuu, loukkaantuu, on tyytymätön tai arvostelee. Sen kohtaaminen pelottaa.

Pientenkin muutosten tekeminen omassa arjessa voi aiheuttaa kohtaamisia, jotka tuntuvat erittäinkin vaikeilta puhumattakaan siitä, että omaa elämää lähtee muuttamaan laajemmin liikkein. Oman ajan ottamisesta juttelin yhden tubevideon verran, haluat ehkä käydä katsomassa myös sen. Rohkeuden keräämisestä kirjoittelin blogitekstin pari vuotta sitten.

Voit sinnitellä tai uskaltaa, sinulla on vain nämä kaksi vaihtoehtoa.

Mistä löytyy uskallus?

Uskallus ei koskaan, ei siis to-del-la-kaan koskaan löydy odottamalla. Uskallus löytyy harjoittelemalla. Pienet totuttelevat askelet voivat olla paras apu etenemisessä parempaan suuntaan. Aseta itsellesi konkreettisia askelmerkkejä, jotka ovat tekoja, ei adjektiivejä. ”Päätän olla rohkeampi”, ei tarkoita mitään. ”Päätän lähteä joka päivä töistä klo 16” on jo konkreettinen askel. ”Aloitan sijoittamisen 30€/kk ja teen sitä vuoden ajan”, on myös hyvä esimerkki. Mitä vaan, kunhan teet pieniä tekoja itsesi ja tulevaisuutesi eteen.

Askelten koolla ei ole merkitystä, sillä on väliä, että otat niitä. Älä väheksy pieniä edistysaskelia, ne ovat matkasi alku ja tästä syystä niillä on mittaamaton arvo. Kaikkea hyvää matkallesi. Muistathan, että niin toivottomalta kuin sinusta nyt tuntuukin, asioilla on taipumus järjestyä.

Lämpimin halauksin,

Anu

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.