Esitiedot

Ehdin jo kirjoittaa, etten tee toukokuusta budjettitekstiä, sillä jotenkin kuun vaihde oli niin hektistä aikaa, etten ehtinyt laatia lopullista budjettia. Niinpä ajattelin, että kuukausittaisesta rahatekstistä tulisi liian tylsä, yksipuolinen loppuraportti, joten en suunnitellut sellaista toukokuulta kirjoittavani lainkaan. Lopulta toukokuusta tuli vaiherikkain ja opettavaisin rahakuukauteni vuosiin, joten se todellakin ansaitsee oman budjettitekstinsä.

Mursin siis Euroviisuiltana käteni, kerroin tapahtumien vaiheet viime viikon postauksessa. Murtuma, tai ne kummatkin, ovat siistejä ja uskoakseni parantuvat nopeasti. Haitta on toki tällä hetkellä suuri, onhan pelistä pois parempi käteni. Tätä kirjoittaessa odotan puolisoani kotiin, jotta hän voi solmia kengännauhani. Saan itsenäisesti jalkaan ainoastaan kumisaappaat.

Kunhan puolisoni työpäivä ja salireissu on hoidettu, hän palaa kotiin päästämään vaimon ulos, kuten asian voi korrektisti työpaikan kahvihuoneessa kontekstia tietämättömille selvittää. Mutta voivottelu sikseen, mennään nyt niihin rahoihin.

1.    Toukokuun tulot

Toukokuu tarjoaa hännät kevään osinkokaudesta ja koska salkussani on kohtuusiivu Mandatumia, ovat toukokuun osinkotulot vielä erittäin mukavalla tasolla ennen niiden putoamista kesäkauden ajaksi lähes nolliin.

Toukokuun osingonmaksajat AOT:lle

Sampo	375,48 €
Cibus	11,90 €
Mandatum	462,27 €
Huhtis	25,48 €
Talenom	21,23 €
yhteensä	896,36 €

Osinkojen lisäksi minulla oli toukokuulle käytössä 900 euron määräaikaistalletus vuoden 2025 säästöistä. Korkoa tuolle talletukselle oli lähdeveron jälkeen ehtinyt puolessa vuodessa karttua 5,40 €. Lisäksi minulla oli toukokuussa käytössäni Merimieskirkon vuosivapaaehtoisten kuukausittainen ruokaraha 150 €. Myös blogituloja sain pitkästä aikaa muutaman roposen. Kokonaisuudessaan rahulia näytti etukäteen hahmoteltuna olevan käytössä suorastaan ruhtinaallisesti.

Toukokuun käytössä olevat rahat:

Osingot	896,36 €
Blogitulot	24,94 €
Muut tulot	155,40 €
Vapausrahastosta	900,00 €
Käytetään yhteensä	1 976,70 €

Millainen kuukausi minulla oli?

Tuntuu, että kuukausi kuukauden perään päädyn samaan määritelmään: olipa monivaiheinen kuukausi! Se alkoi pitkällä vappuviikonlopulla, jolloin sain lapsuudenystäviä luokseni ja sain toimia matkaoppaan tehtävissä. Söimme ulkona ja kiertelimme nähtävyyksiä.

Näin jälkikäteen olen erityisen iloinen siitä, että rohkenin toukokuun alkupuolella toteuttaa koko kevään kyteneen haaveeni ja vietin kaksi yötä posheimmassa hotellissa, jonka olen matkoillani kohdannut.

Grandhotel Amrath Kurhaus oli mahtava aikamatka siittomaa-ajan tunnelmiin, onneksi raaskin käyttää 290 euroa tähän kahden yön elämykseen aamiaisineen, jossa luonnollisesti oli tarjolla myös kuohuviiniä. Käytännössä makailin erilaisten projektieni parissa 48 tuntia hotellihuoneessa ja olin pakahtua kaiken ihanuudesta. Kuvat tuolta reissulta julkaisin blogipostauksessa pari viikkoa sitten.

Sitten tulikin euroviisuilta ja ranteessa napsahti. Kaaduin ja mursin paremman käteni ranteen kahdesta kohtaa. Onneksi, siis omg mikä Luojan lykky tosiaankin, puolisoni oli käymässä luonani. Hän pakkasi tavarani, siivosi huoneeni, buukkasi meille kotimatkan, laittoi tukkani ponnarille, solmi kengännauhani ja kantoi kaikki tavarani kotiin.

Olen strong, independent seikkailijanainen tasan niin kauan, kun kaikki menee hyvin. Sitten puolisoni saapuu pelastamaan minut.

Sidenote: Kysyin puolisoltani mikä on hänen vastineensa tälle lauseelle. Se kuuluu:  ”Olen omassa aktiivisessa arjessani hyvin viihtyvä tilapäinen poikamies,  kunnes kello tulee illalla 10, jolloin nyyhkytän hieman.”

Toukokuun lopussa tuntuu, kuin olisin kuukauden alussa elänyt aivan kokonaan eri elämää kuin se, jossa nyt olen. Ja niinhän se onkin. Merimieskirkkokuplasta Alankomaista tupsahdin käsi paketissa polttelemaan jäitä Tampereelle. Sillä tylsäähän tämä yksikätisen elämä on, ja vähän kivuliastakin. Saunat, uinnit, kutominen, ompelu, piha- ja metsätyöt: kaikki saa nyt odottaa.

Toukokuun kulut

Olin etukäteen hahmotellut, että toukokuu saisi olla rahallisesti aika huoleton kuukausi. Olen jo ehtinyt avata huhtikuun osinkotuloilla loppuvuoteen määräaikaiset talletustilit, eli vuoden lopun ”ansioton kausi” on taloudellisesti turvattu. Ensi kuussa alkaisivat kesätyöt, joilla eläisin pitkälle syksyyn.

Voisin viettää tyttöjen kanssa kivan vappuviikonlopun, mennä itsekseni öykkyyn hotelliin juhlistamaan vapaaehtoisvuoteni lähenevää päätöstä ja ehtisin vielä loppukuusta viikonloppureissuun uskomattoman hienoon hostelliin pohjoisempaan osaan Alankomaita, jonka tietenkin jo maksoin etukäteen. Olin siis etukäteen virittänyt budjettini yläkanttiin ja sitten kulubudjettini kaksinkertaistui.

Toukokuun kulut:

Asuminen	281,18 €
Matkailu	345,30 €
Ruokaan	57,70 €
Liikkuminen	371,12 €
Hyvinvointi	1 232,67 €
Puhelin	21,99 €
Vaatteet	46,99 €
Vapaa-aika	247,30 €
Suoratoistot	9,99 €
Vakuutukset	121,00 €
Virastoasiat	2,50 €
Kulutus yhteensä	2 737,74 €

Liikkumisen kulut ovat suuret, sillä toukokuussa oli minun vuoroni ostaa puolisolle lentoliput luokseni. Toukokuussa tuli maksuun myös koko vuoden kotivakuutus Tampereen asunnosta. Vapaa-ajan kuluissa on yhden pitkän viikonlopun ravintolarilluttelut ja museoliput, jotka ystävilleni tarjosin. Tein myös suunnitellusti vuoden toisen uuden vaateostoksen, ostin uudet lenkkarit.

Minulla on ollut pitkään niin vähän menoja liittyen ulkonäköön ja terveyteen, että yhdistin jokunen vuosi sitten nuo kulusarakkeet yhdeksi hyvinvoinnin sarakkeeksi. Nyt sille napsahtikin sitten kulunkia riittämiin. Lopultahan sillä ei ole väliä mistä kategoriasta rahat kuluvat, ne vaan kuluvat. Kategorioiden ainoa tavoite on olla apuna, ne ovat tapa hahmottaa omaa raha-arkea. Niinpä listailen kaikki menoni, jotka liittyvät murtuneeseen käteeni nyt yhteen paikkaan, hyvinvoinnin alle.

Vakuutus auttaa vasta jälkikäteen, jos auttaa

Kaikille Merimieskirkon vuosivapaaehtoisille on otettu komennusvakuutus, jonka pitäisi kattaa kaikki äkilliset kulut. Sairaalan poliklinikan maksutiskillä koitin tarjota vakuutukseni tietoja, sihteeri ei niistä piitannut. Hän kertoi, että lasku on maksettava joka tapauksessa sairaalasta lähtiessa ja että voisin sitten jälkikäteen hoidella vakuutusasioitani ihan miten haluaisin.

Lopulta sairaalalasku ei ollut suurin murheeni, vaan isoimmat kulut tulivat äkillisesti järjestetystä kotimatkasta. Eikö Suomeen olisi pitänyt joka tapauksessa tulla, miten kotimatka on muka sairaskulua? Puolisollani oli lennot tapaturmapäivälleni, hän päätti olla lähtemättä kotiin ennen kuin minun tilanteeni olisi selvä. Minulle taas oli jo olemassa Merimieskirkon maksamat kotimatkaliput juhannusviikolle.

Kummatkin liput jäisivät käyttämättä ja piti pikavauhtia järjestää uusi yhteinen kotiinpaluu. Eikö kummankaan kotimatkalippuja olisi voinut hyödyntää: siirtää, vaihtaa tai jotain? Ei. Kummatkin liput oli ostettu kategoriasta ”silloin tai ei koskaan”.

Lisäksi kriisitilanteessa kirkastuu se, että silloin on keskityttävä olennaiseen, eikä meistä kummallakaan ollut todellakaan paukkuja alkaa jonotella lentoyhtiön puhelinpalveluun. Minä olin kivusta ja väsymyksestä toimintakyvytön ja puolisoni sai yhtä äkkiä ottaa kopin ihan kaikesta mukaan lukien omien työjuttujensa uudelleensäädön, joten otimme silmää räpäyttämättä uudet lentoliput seuraavan päivän illalle.

Myöhäinen iltalento yhdistettynä sikakalliiseen lentokenttähotelliin tuli halvemmaksi kuin päivälento, joten kotimatka päätettiin jakaa kahdelle päivälle.

Toukokuun kulut liittyen murtuneeseen ranteeseen

taksi	14,28 €
lääkäri	350,00 €
taksi	20,00 €
lennot	630,16 €
hotelli	160,55 €
juna	47,80 €
yhteensä	1 222,79 €

Heti kotiinpaluupäivänä minulla oli ajat röntgeniin ja lääkärille, ne olivat järjestyneet pikavauhtia jo Rotterdamista käsin. Pirkanmaan hyvinvointialueen palvelut olivat minulle maksuttomia. Suomessa hoitaja otti ylös vakuutusnumeroni ja kertoi, että kaikki laskuni poliklinikkamaksuja myöten menevät suoraan vakuutusyhtiölle.

Hain Kelan sairaspäivärahaa

Lähdin Alankomaista kotiin vailla varmuutta siitä, että kuntoutuisin käteni kanssa ajoissa sovittuun kesätyöpestiini. Niinpä koin tarvetta varmistaa selustani ja hain Kelalta sairaspäivärahaa. Hakeminen yllätti minut helppoudellaan, täytin hakemuksen muutamassa minuutissa lentokentällä. Sairaspäiväraha määräytyy tulorekisterin tietojen mukaan, laskuperusteena käytetään hakijan oman valinnan mukaan joko 12 tai kolmen edeltävän kuukauden tuloja.

Minun edeltävän kolmen kuukauden tuloni ovat pyöreä nolla. Viimeiseen 12 kuukauteen mahtuu maksettuja palkkoja viime vuoden keväältä reilut 4000 euroa. Vuosituloksi muutettuna tuo summa oikeuttaa 10 euron kokoiseen sairaspäivärahaan. Onneksi Kelan laskuri ilmoitti minimisairaspäivärahan olevan 31,99 euroa, joten minäkin heittiö saan edes jotain.

Päivärahaa maksetaan kuudelta päivältä viikossa ja oletuksena siitä napataan noin neljännes veroa.  Sairaspäivärahassa on 10 päivän omavastuu. Normaalisti tuo 10 pv saadaan palkkaa, jos sairautta edeltävä työsuhde on ollut riittävän pitkä. Nyt kun ensikertaa olen täällä tulonsiirtojen puolella, olen kieltämättä mietteliäs. Jos ihminen on esimerkiksi työtön tai keikkatyöläinen, miten hänen kuuluisi pärjätä ensimmäiset 10 päivää? Omalla puskurirahastolla, kai.

Uskallan arvioida, että saan neljän viikon kipsausajalta sairaspäivärahaa 17 päivältä noin 400 nettoeuroa. Toivottavasti päivärahakausi loppuu lyhyeen enkä tarvitse etuutta tämän pidempään. Tätä kirjoittaessani olen odottanut päivärahapäätöstä kaksi viikkoa.  Kelan sivujen mukaan päivärahapäätöksen käsittely kestää yleensä 4 viikkoa.

Mitä tästä opin?

Tässä vaiheessa, kun minkäänlaisia korvauksia ei ole tullut mistään, toukokuun tilinpäätökseni on seuraavanlainen:

Käytössä	1 976,70 €
Kulutettu	-2 737,01 €
Alijäämä	-760,31 €

Minun piti saada toukokuussa rahaa säästöön mutta päädyinkin kuluttamaan puskurista lähes 800 euroa. Toivottavasti joltain taholta tulee lähiviikkoina hyvityksiä, mutta uskon sen asian vasta kun rahulit ovat aikuisten oikeasti tilillä. Puskureiden on siis todellakin oltava kunnossa. Vakuutukset auttavat, jos auttavat, paljon myöhemmin.

Minua hätkähdytti erityisesti se, mitä lennolle pääsy vaati. Yksi ensimmäisistä ohjeista Alankomaissa minua tutkineelta lääkäriltä oli, että minun piti olla etukäteen yhteydessä lentoyhtiöön ja ilmoittaa kipsistäni. Erityisen tärkeää olisi ilmoittaa, että kipsi on avoin eli se ei kierrä koko kättäni.

Teimme työtä käskettyä ja puolisoni jonotti pitkän vaiheesta vaiheeseen -puhelun Finskin asiakaspalveluun. Sain lopulta sähköpostiini ilmoituksen, että olen etukäteen ilmoittanut erikoistilanteestani ja voin siitä huolimatta turvallisesti lentää. Lentokentän turvatarkastus oli pelkästään huvittava. Kipsiäni siveltiin kaiken maailman vanupuikoilla ja piippareilla ja sain kotvasen odotella analyysien valmistumista: all good, käteeni ei ollut leivottu mitään epäilyttävää ja pääsin turvasta läpi.

 

Entä jos minua ei olisi huolittu koneeseen?

Vaikeudet alkoivat portilla. Ensimmäinen virkailija bongasi minut odotustilasta ja tuli tiedustelemaan, mille lennolle olen menossa. Selitin kaiken yllä olevan ja hän tyytyi antamiini tietoihin.

Seuraava gerberos iski hihaani kiinni koneen ovella. ”Mitä kädellesi on sattunut, milloin se on sattunut, saatko varmasti lentää?” Toistin tarinani ja pääsin paikalleni. Kolmannen kerran sain selittää tarinani vielä matkustamon esihenkilölle, joka tuli minut puhuttamaan. Sain luvan jatkaa kotimatkaani, mutta entä jos tilanteeni olisi ollut toinen?

Jos tässä kirjoituksessa nyt kehtaan voivotella kalliita matkakulujani, niin täräykseni hintalappu olisi ollut aivan toinen, jos olisin joutunut esimerkiksi saattajan kanssa jäädä odottamaan hotelliin sitä, että olisin lentokuntoinen. Jokainen voi tuota yhtälöä omalta kohdaltaan miettiä.

Miten tästä eteenpäin?

Toukokuuni oli monivaiheinen. Ensin rahaa kului reilusti hauskanpitoon, sen jälkeen minun mittakaavassani ihan sikana kaikkeen kurjaan ja loppukuusta rahaa ei ole kulunut killinkiäkään. Nyt odotellaan ja katsotaan mitä tuleman pitää, monellakin rintamalla.

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps: oma tekstini jo useamman vuoden takaa sopii tähän tilanteeseen hyvin.

Miten arvioida omaa kulurakennetta yllättävässä tilanteessa?