Tässä kuussa en tee budjettitekstiä, koska en ehtinyt tehdä kuukausibudjettiakaan. Sekalaisia raha-asioita riittää silti pohdittavaksi. Kirjoittelen tällä viikolla kuluttamisesta, sijoittamisesta ja hyvän laittamisesta kiertoon.
Kirjoitus sisältää mainoslinkin. Tunnistat sen * – merkistä.
Läpsystä lentoon
En tiedä, miten kuukausi ehtikin vaihtua ilman, että ehdin loppuun asti pohtia miten haluan toukokuussa rahaa käyttää. Toki minulla on vuoden alussa tekemäni runko siitä, mitä perusmenoja kuhunkin kuukauteen kuuluu. Silti jokaiseen kuukauteen mahtuu myös jotain suunniteltavaa ja haluan etukäteen miettiä ja priorisoida: mistä pihistän ja mihin panostan.
Toukokuussa tällainen lopullinen harkinta jäi tekemättä ja olenkin soutanut ja huovannut pitkin kuukautta rahojeni kanssa ja pohtinut jälleen samaa kysymystä kuin koko alkuvuoden: paljonko on sopivaa kuluttaa ja paljonko pitäisi jättää säästöön?
Tämä on ihan todella, todella etuoikeutettua pohdintaa, sen tiedän hyvin. Suomi on sellaisessa jamassa, että ihan järkyttävän moni joutuu tekemään taloutensa kanssa aivan toisenlaista jumppaa ja tästä syystä omasta kulutuksesta ja rahatilanteesta on ehkä vähän vaivauttavaa kirjoittaa.
Kulutan enemmän kuin aiemmin
Laadin itselleni vuoden alussa karkean menokehyksen tälle vuodelle, aikomukseni oli kuluttaa noin 14 000 euroa. 11 000 menisi perusmenoihin kolme tonnia matkustamiseen. Tämä on tärkeää laskea etupeltoon, jotta tiedän mihin säästöni ja sijoitukseni riittävät.
Olin suunnitellut, että olisin vuoden 2026 kokonaan tekemättä töitä ja näytti siltä, että pärjäisin hyvin AOT:n osinkovirralla ja kahden edellisen vuoden ylijäämillä, sillä säästöprosenttini on pysynyt korkealla myös täällä firemmällä puolella elämää, oikeastaan ihan pyytämättä ja yllättäen.
Aivan vuoden ensimmäisinä viikkoina sain kuitenkin yllätyksekseni kesätöitä. Hain töihin yritykseen, jota olen fanittanut somessa ja johon ihan tosissani kaavailin ottavani yhteyttä tiedustellakseni, josko saisin tulla vaikka kahvia keittelemään ilman palkkaa, haluaisin vain niin kovasti seurata, mitä firmassa tehdään. Ja sitten näin somessa työpaikkailmoituksen, hain ja sain ällistyksekseni töitä. Vuoden 2026 tulomatikka ja vuosibudjetti muuttui.
Minun ei tarvitsisikaan tänä vuonna kuluttaa kahden edellisen vuoden ylijäämää, eli puolet lyhytaikaissäästöistäni saisi odottaa käyttöä myöhemmäksi. Lisäksi määrittelin, että kaikki kesätienestit voi rauhassa kuluttaa, minulla ei ole enää suurempia säästö- tai sijoitustavoitteita.
Sijoituksiksi riittävät OST:n uudelleen sijoitetut osingot (noin 3k€ vuodessa) ja itse määrittelemäni tavoite 10% vuosikulutuksestani vastaavan summan siirtämisestä pitkän tähtäimen firesalkun rahastoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 1500 euron vuosittaisia rahastosijoituksia.
Muurahaisesta heinäsirkaksi
Mutta kylläpä takin kääntäminen tuntuu vaikealta, vaikka matikan on tehnyt monta kertaa edestakaisin. Säästöprosenttini on ollut viime vuodet korkea ja nyt taas on korkea aika alkaa kuluttaa. Järjellä tiedän tämän, mutta tunne haraa vastaan.
Arvioni koko vuoden 2026 tuloista ja menoista toukokuussa
| Nettotulot yhteensä /v | 12 255,56 € |
| palkka | 5 000,19 € |
| AOT osingot | 6 171,37 € |
| blogi | 32,60 € |
| muut tulot | 1 051,40 € |
| 12 kk kulut | -15 217,64 € |
| alijäämä | -2 962,08 € |
| säästö % | -24,17 % |
Rahataulukon hassusta senttilukemasta liittyen palkkohin saan kiittää Lapin hyvinvointialuetta. Sain sieltä palkkaa tammikuussa 19 senttiä. Kesätöistä tienaan uskoakseni enemmän kuin 5000 euroa, mutta arvioin tulot mieluummin etukäteen alakanttiin.
Kululaskelma perustuu jo elettyihin vajaaseen viiteen kuukauteen ja arviooni siitä, miltä loppuvuosi näyttää. Budjettiin on leivottu sisään kesätyötulot, kakkosasumisen kulut toisella paikkakunnalla ja kaikki se humpustelu, johon aion huimat tienestini käyttää.
Tässä vaiheessa elämääni 3000 euron kuluttaminen säästöistä on vuositasolla täysin ok, varsinkin kun verotan salkkuani, joka on alun perin säästetty lähivuosien kuluttamista varten ja jatkan koko ajan kuukausisäästöjä pitkän tähtäimen rahastosalkkuun. Mutta vaikka kuinka jankkaan asiaa tähän word-tiedostoonkin, nämä lukemat tuntuvat minusta epämukavilta.
Nyt jos koskaan tämä kannattaa
Rahoituksen professori Vesa Puttonen on keväällä julkaissut kirjan nimeltä *Miten miljoona hankitaan ja kulutetaan. Omasta salkustani puuttuu toki yksi nolla verrattuna Puttosen salkkuun, mutta hän kirjoittaa juuri tästä positiivisesta ongelmasta: loppuun asti ei kannata säästää, tai siis siinä ei ole mitään järkeä. Kun on aikansa säästänyt, on aika ryhtyä kuluttamaan. Kirjassa on todella mielenkiintoisia nostoja muun muassa ylisukupolvisesta varallisuuden siirrosta.
Suosittelen Puttosen opusta lämpimästi jokaiselle keski-ikäiselle, jolle on siunaantunut sekä sijoitusomaisuutta että perillisiä.
Viisastelijoita riittää, kun kehtaa ääneen vaikeilla sillä, että vuosikausien mentaliteettia on vaikea kääntää. Apua kuluttamiseen luvataan monelta taholta. Mutta jos jätetään kateellisten huutelu sivuun, niin olisi mukavaa neutraalisti pystyä pohtimaan sitä, millaista on kypsässä aikuisuudessa pyrkiä muuttamaan ajatus- ja käyttäytymismalleja, joita on toteuttanut jo vuosikymmeniä. Se ei ole koskaan helppoa.
Tietenkään ihmiselle ei tapahdu suurta vahinkoa, jos hän ei onnistu käyttämään rahojaan vaan jatkaa edelleen säästeliästä elämäänsä. Se, ettei tässä asiassa osaa muuttua, ei ole vahingollista. Mutta se on harmillista ja ehkäpä vähän tyhmääkin.
Olen viimeiset kuusi vuotta kuluttanut vähän rahaa aluksi siksi, että halusin aggressiivisesti säästää ja sijoittaa, koska minulla oli selkeä taloudellinen tavoite. Sitten olen jatkanut vähäkulutuksellista elämääni, koska se on tuntunut itselle mieluiselta tavalta elää. Nyt elän toisenlaista vaihetta elämässäni ja lisäkulutus on tuntunut mieluiselta tavalta kokea asioita, mutta osin se siis vaatii vielä totuttelua.
Keskiarvoiset kuukausikulut viime vuosilta:
Vuoden 2026 luvut perustuvat tammi-toukokuun toteutuneen kulutuksen keskiarvoon. Kuten kuvasta näkyy, olen matkustanut huolella ja liikkumiseen, eli käytännössä itseni liikutteluun junalla ja puolisoni liikutteluun lentokoneella on mennyt reilusti rahaa. Olen kuukausikuluineni reilusti eri lukemilla kuin viime vuosina. Vaikka euroissa summani vielä pieniä ovatkin, menoni ovat viime vuodesta nousseet 36 %. Se on melko rehvakas pompsi ylöspäin.
Perusteltua ja vaarallista samaan aikaan
Tiedän viettäväni aivan erityistä jaksoa elämässäni. En näe lähitulevaisuudessani tilannetta, jossa asuisin vuoden keskisen Euroopan suurkaupungeissa, jossa näin paljon maita ja mahdollisuuksia, baareja ja ravintoloita on aivan käden ulottuvilla. Tästä näkökulmasta kuluttaminen on enemmän kuin järkevää.
Tiedän myös, että kaipaan metsien keskelle ja takaisin sinne mistä tulinkin. Minusta ei tule kosmopoliittia, vaan kaipaan nimenomaan kauas kaikesta, keskelle metsäistä luontoa ja hiljaisuutta. Ja kun niin tapahtuu, muuttuu kulutuskin olennaisesti.
Tällä tavoin itseäni vakuutellessa olen myös äärimmäisen tietoinen elämäntapainflaation ja hedonistisen adaptaation käsitteistä. Me totumme ihan kaikkeen ympärillämme. Se on ainutkertaisen hieno selviytymismekanismimme, mutta erityisesti raha-asioissa se koituu kohtaloksemme, ellemme ole ilmiöstä tietoisia.
Mahtavat uudet asiat ja erityiseltä luksukselta tuntuvat jutut muuntuvat häkellyttävän pian osaksi arkeamme eivätkä enää ole mitään uutta ja ihanaa, vaan arkisia välttämättömyyksiä. Se, että tiedostan tämän ilmiön, ei tee minusta sille immuunia. Siksi haluan nyt pysyä arkeillani kulutustasoni suhteen.
Tiivistetään vielä:
- Kulutukseni on korkeammalla tasolla kuin aiemmin.
- Siihen on perustelut sekä elinympäristöstäni että taloudellisesta tilanteestani käsin.
- MUTTA: kulutukseni taso ei saa pysyvästi jäädä tälle tasolle.
- EIKÄ kulutukseni saa missään nimessä jatkaa kasvamistaan.
Tai korjataan: toki kulutukseni voi kasvaa aika reilustikin. Mutta sillä on varaa kasvaa juuri sen verran, kun itselläni on haluja kasvattaa tulopuolta. Eli käytännössä kaikki kasvanut kulutus pitää käydä tienaamassa. Ja koska ensisijainen prioriteettini on edelleen vapaa harhailu, haluan osata palata takaisin omaan askeettiseen arkeeni. Ja lopulta toki myös tiedän, että voin siinä elämäntyylissä itse parhaiten ja se on paras ratkaisu myös pallomme kannalta.
Katsotaan, miten asia etenee. Onko nyt käynnissä murrosvaihe, jonka jälkeen haluankin jatkossa elää toisin ja muuttaa pysyvästi elämäntyyliäni, vai onko kyse vain vaiheesta, jonka jälkeen palattiin takaisin omaan arkeen? Se jää nähtäväksi, ja tänne raportoitavaksi.
Ihania rahauutisia
Kirjoitin alkuvuodesta toiveestani päästä antamaan stipendejä. Perustelut voit käydä lukemassa linkin takaa blogikirjoituksesta, mutta pähkinänkuoressa kerrottuna haluan päästä tsemppaamaan heitä, joille koulunkäynti on syystä tai toisesta vaikeaa ja jotka ovat usein tehneet paljon suuremman työn vitosen tai kutosen arvosanaan, kuin se kympin oppilas, joka saa arvosanansa sangen vaivattomasti. Uskallan väittää näin, koska olen itse se kympin tyttö.
Tänä keväänä yksi ysiluokkalainen ja kaksi kasiluokkalaista saavat minulta 40 euron stipendit. Ysiluokkalainen on osoittanut erityistä vahvuutta kaveritaidoissa ja vaikeassa tilanteessa olevien luokkatovereidensa tukemisessa.
Kasiluokkalaisista toinen on jatkanut opintojaan sitkeästi eteenpäin, vaikka hänen henkilökohtaisessa elämässään on ollut erittäin suuria haasteita. Ja toinen kasiluokkalainen on ponnistellut koulussa ahkerasti kotijoukkojen ohuesta tuesta huolimatta. Opintomenestys ei numeroiden valossa ole suurta, mutta hän on tehnyt arvosanojensa eteen kovan työn ja olen iloinen saadessani olla siitä palkitsemassa.
Stipendien rahamäärät yllättivät minut. Sain palautetta, että tarjoamani 50 euron stipendi olisi poikennut koulussa normaalisti annettavista stipendeistä liikaa, joten venytimme rahamäärän yläkanttiin, mutta emme liian ylös, jotta stipendin saajat eivät saa osakseen ei-toivottuja reaktioita
Raha todellakin tuo onnea
Haluan jatkaa ja laajentaa tätä toimintaa ja jos kuulut oppilashuoltotyöryhmään, toimit erkkaopena tai olet jollain muulla tavalla koulumaailmassa pitämässä heikompien puolia ja haluaisit palkita jonkun suojattisi hänen kovasta työstään, laita minulle sähköpostia. Olen tänä keväänä oppinut myös sen, että lahjoittajista julkaistaan jonkinlainen luettelo uskoakseni ainakin osana vuosikertomusta. En sellaiseen halunnut.
Olen näistä stipendeistä ihan erityisen onnellinen ja jos panos-tuotos-suhdetta pohditaan, niin uskon näillä roposilla saadun aikaan eniten onnea niin itselleni kuin muillekin. Kesärahan lisäksi stipendin saajat vastaanottavat erityisesti heille kirjoitetun tsemppikirjeen.
Pörssien hullu alkuvuosi
Vuoden 2025 viimeisenä päivänä firesalkkuni rahastojen arvo oli 51 079 euroa. Takana oli Hesulin hurja vuosi, johon oman Suomi-painoni kanssa pääsin rahastojen osalta mukaan täysipainoisesti tosin vasta elokuussa, kun sain asuntokauppojen myötä siirrettyä rahaa seinistä töihin. Uutta rahaa olen siirtänyt salkkuun alkuvuonna yhteensä 410 euroa.
Kirjasin tämän vuoden tavoitteekseni, että olisi mukavaa, jos eläkesalkkuni arvo nousisi seuraavalle kymmenelle, eli 60k euroon. Se tapahtui toukokuun toisella viikolla.
Firesalkkuni rahastot, toukokuu 2026:
Reilussa neljässä kuukaudessa salkun arvo on kasvanut reilut 9300 euroa, joka on prosentuaalisestikin paljon. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Jos joku väittää sen tietävänsä, niin onnittelut. Maailma on niin sumuinen paikka tällä hetkellä, että on turha väittää tietävänsä, mitä on tuloillaan. Itse aion joka tapauksessa jatkaa kuukausittaisia säästöjä tähän pitkän tähtäimen salkkuun, mutta pienemmällä painolla. Ikävä kyllä veikkaan, ettei salkkuni ole vuoden lopussa enää yli 60 000 euron arvoinen.
Oletan, että tällä erää kaikki on vähän liian kallista ja seuraavaksi korjataan alas syystä tai toisesta. En jätä pitkän tähtäimen sijoittamista tauolle, mutta sijoitan tähän salkkuun nyt vähän vähemmän ja syksyllä enemmän. Se, kuinka perusteltua tämä ratkaisu oli, voidaan tutkia sitten vuoden vaihteessa.
Minkäänlaiseksi fire- tai eläkesalkuksi salkkuni on aivan naurettavan pieni. On suorastaan huvittavaa seurata eri foorumeiden keskustelua salkkujen koosta, painin tässä asiassa aivan eri luokassa. Käytännössä salkkuni tarkoitus on tyhjiin kuluen täydentää vaatimattomaksi jäävää vanhuuseläkettäni, jos ja kun sinne asti päästään.
Tällaisesta salkusta saanee (vuosittaisten vaatimattomien lisäsijoitusten jälkeen) 400-500 euroa nykyrahassa mitattavaa kuukausittaista nettotuloa noin 20 vuotta, kunhan salkku vielä saa itsekseen muhia noin 15 vuotta. Ihan pelkästään ajan kulumisella on indeksirahastosalkulle mullistava merkitys.
Viimeksi olin todella väärässä
Kirjoitin joitakin viikkoja siten sijoituskuulumisistani ja kehtasin ylpeillä sillä, kuinka hyvin osasin (täysin sattumanvaraisesti) ajoittaa Nesteen realisoinnin. Voitot siirsin Valmetiin. Tämä ratkaisu näytti hyvältä noin kolme päivää. Sitten Neste julkaisi kaikkien aikojen osarin ja kurssi pomppasi jonkin aikaa jo laskettuaan uusiin lähiajan huippuihin. Valmet sen sijaan petti odotukset ja kurssi laski tulosjulkistuksen jälkeen reippaasti.
Sittemmin Nesteen kurssi on jälleen ollut laskusuunnassa. Vakaan osinkovirran tavoittelijana uskon edelleen, että siirtoni kannatti, vaikka se hetkellisesti jälkikäteen arveluttikin. Viimeaikaisista sijoituksistani taivastelin kolmen viikon takaisessa kirjoituksessani Korea-rahaston 27 % nousua kolmessa viikossa. Rahastoon sijoittaminen on osaltani keinottelua ja spekulointia enemmän kuin pitkän tähtäimen harkittu ratkaisu.
Silti harmittelin, etten laittanut rahastoon enempää rahaa ja samalla olin tuolloin sitä mieltä, etten kuitenkaan enää sijoita lisää, sillä kurssinousu tuskin jatkuu samalla tavalla. Ei jatkunutkaan, mutta jatkui silti. Nyt, kuusi viikkoa sijoituksestani, possani on plussalla 40 prosenttia. Ikävä kyllä se oli vain kymppien kokoinen. Samaan aikaan tehty Japanisijoitus ei ole tarjonnut samanlaista draamaa.
Japani ja Korea ovat osa lyhyen tähtäimen säästöjäni, joita kerrytän sattumanvaraisesti jos kuukaudessa jää jotain pitkän salkun ja kuluttamisen jälkeen kukkaron pohjalle. Uskoakseni tämäkään salkku ei saa lähikuukausina täydennystä, vaikka kesällä kivitaloja tienaisinkin. Panostan mieluummin käteisposition kasvattamiseen ja markkinan seurailuun. Nyt tuntuu jotenkin turvallisemmalta pysyä hetki katsomossa.
Matkamuistokuulumisia
Ja kun kuriositeetteihin on päästy, niin laitetaan tähän myös matkamuistosalkkuni tilanne. Päätin syksyllä 2023 neljä kuukautta Italiassa vietettyäni, että haluan avata matkamuistosalkun. Haaveilin jo tuolloin useista pitkistä ajanjaksoista ulkomailla ja halusin koota salkun, johon olisi kerrytettynä pieni siivu sitä maata, jossa olen saanut aikaani viettää.
Italian jälkeen etsin salkkuuni omistettavaa Alankomaista. Vaikka tämä voi tuntua sinusta ihan hullulta, tämä on minun tapani käyttää vuosittainen perusjaanan vaate-, meikki-, laukku-, kenkä-, koru- ja kampaajabudjetti.
Tämä pikkuruinen salkkuni on myös erittäin hyvä esimerkki siitä, miten konkreettinen omistajuus aktivoi. Sijoituskeskustelun ikuisuuskysymyksiä on se, mikä on sopiva tai riittävä euro- tai prosentuaalinen osuus salkusta suoria osakeomistuksia tietystä yrityksestä. Kuulun siihen koulukuntaan, joka väittää, että sen verran pitää omistaa että itse sitoutuu. Alkuvaiheessa on mielestäni aivan turhaa jahkailla muutaman euron kuluja.
Tuolloin tavoitteena ei ole kulukriittisyys vaan markkinaan perehtyminen ja siellä oloon totuttelu, jota pääsee opettelemaan vasta kun siellä ihan oikeasti on. Eli koitan jaaritellen selittää sitä, että pienet sijoitukseni ovat saaneet minut ihan eri tavalla perehtymään Italian ja Alankomaiden liike-elämään, kuin olisin saanut aikaiseksi, jos olisin vain teorian tasolla halunnut lisätä sivistystäni. Tästäkin syystä sijoittaminen on oivallinen harrastus.
Rakentamista, energiaa ja matkailua
Italian osalta alkuperäinen vakuutusyhtiösijoitukseni Generali on vaihtunut energiayhtiö Eneliin. Kumpikin ovat vähän tylsiä ratkaisuja, eli luksusautot, hienot juomat ja futisjoukkueet eivät edelleenkään ole minun kuppini teetä. Enel panostaa vihreisiin(kin) ratkaisuihin ja tämä on minun tapani seurata, miten asiat Italiassa etenevät.
Matkamuistosalkkuni omistukset tällä hetkellä:
Alankomaista ostin alun perin kaljaa, mutta luovuin aika pian Heinekenista, vaikka se mukavalta omistukselta tuntuikin. Olut on kuitenkin lopulta osa laskevaa megatrendiä ja päätin panostaa Fugroon, joka on haastavissa olosuhteissa maalla ja merellä toimiva geodataa hyödyntävä yritys.
Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on yksi parhaista keksinnöistäni sijoittamisen saralla. Matkamuistoni eivät kerää pölyä, ole osa tuskastuttavaa muuttokuormaa, eivät kulu eivätkä hajoa. Nerokasta, eikö!
Jenkkeihin minulla ei ole aikomustakaan lähivuosina matkustaa, silti salkussani on yhdysvaltalainen yhtiö, miksi? Kuten todettua, olen käyttänyt alkuvuoden rahaa oman mittapuuni mukaan reilusti ja suurin iloni ovat olleet erilaiset pienet viikonloppumatkat, joita olen tehnyt lähiympäristöön. Olen yöpynyt hotelleissa ja hostelleissa, vaikka olisin ehtinyt kotiinkin.
On ollut mukavaa ja joskus elintärkeääkin saada vaihtelua omiin perusympyröihin, ja toisaalta on ollut myös vaan ihanaa nauttia elämästä. Hotelliaamiaiset ovat mielestäni piipahdus taivaan esikartanoissa. Vietän Bookingin varaussivustoilla aikaa säännöllisesti niin paljon, että se tuntui sopivalta lisältä salkkuun. Uskoakseni noin vuoden päästä pääsen harkitsemaan, mitä mielenkiintoista ostettavaa löytyisi Skotlannista.
Sellaisia sekalaisia ajatuksia tähän viikkoon. Jos omaat kokemusta siirtymisestä muurahaisesta heinäsirkaksi, kuten Vesa Puttoneen kirjassaan kulutustottumusten uudelleensuuntautumisen määrittelee, ihanaa jos jaat kokemuksiasi kommentteihin.
*********
Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.