”Onneksi minun ei ole tarvinnut koskaan mennä naimisiin. On rakkautta riittänyt muutenkin.” Nämä sanat sain viime vuonna kuulla monen monituista kertaa. Tämä lausuttiin keskusteluissa, joissa olin jollain lailla sivulauseessa viitannut aviopuolisooni tai yhteiseen elämäämme. Sain myös monen monta kertaa neuvon, ettei naimisiinmeno kannata, päättyyhän puolet liitoista eroon. ”Olethan sinäkin jo toista kertaa naimisissa.”

Minunkin keittiöpsykologin lahjoillani päästään jäljille siitä, mitä tällaisten heittojen takana on. Tietenkin tarkkasilmäinen oivallus siitä, että olen joutunut houkuttelemaan miehen sitoutumaan itseeni ihan vihkivaloin, jotta liittomme pysyisi jollain lailla koossa. Tai siis edes joku liitoistani, ne kun tuppaavat 50 % todennäköisyydellä ajautumaan karille. Siitähän tässä on kyse, eikö?

Huumorin varjolla tehdyt heitot, sivulauseiden rivien väliin huonosti kätketyt merkitykset ja erilaiset sutkautukset kertovat meistä paljon. Tulemme vahingossa paljastaneeksi kipukohtiamme. Ja sanotaan se nyt vielä varmuuden vuoksi kiertelemättä: kenenkään parisuhdetilanteeseensa tai – historiaansa tyytyväisen ei ole tarvetta heitellä yllä olevan kaltaisia kommentteja henkilölle, jonka hyvin tietää olevan neljännesvuosisataisessa liitossa.

Huumori paljastaa ja hämmentää

Olen tällä viikolla pohtinut paljon huumoria ja erityisesti tietynlaista henkilöön kohdistuvaa sellaista. Ja jos en hauskaksi naamioituja heittoja, niin sitten niitä piilomerkityksiä pullollaan olevia sivulauseita. Mitä sinne on pakattu? Asiaa pohdittuani kiteytän, että kateutta.

Lyömme siihen suuntaan, jossa havaitsemme itsemme ulottumattomissa olevia asioita. Rakkausasioissa johtopäätösten teko on yksinkertaista, mutta millaisia tulkintoja on tehtävissä raharintamalla? kuka sutkauttelee raha-asioista ja miksi?

Toitottelen raha-asioistani verkkoon usealla alustalla viikoittain. Kerron sijoittamisesta, vaurastumisesta, budjetoinnista ja kuluttamisesta milloin mistäkin näkökulmasta. Tavoitteitani on kolme: hälventää rahaujoutta, tehdä näkyväksi pienen rahan laadukasta elämää ja kehittää arjen rahataitoja. Tarttumapintaa erilaiseen ärsyyntymiseen on sisällössäni paljon. Silti kohtaan säännönmukaisesti vain yhdenlaista heikosti piilotettua piikikkyyttä.

En olisi millään etukäteen arvannut, mistä suunnasta tuli avataan. Erittäin moni epäröi avointa rahapuhetta, sillä pelkää erilaisia lainan tai lahjoitusten pyytäjiä läheltä tai kaukaa. Sijoittaminen saatetaan salata, kuten minäkin pitkään tein, ettei vaan tule leimatuksi dollarin kuvat silmissä eteneväksi riistäjäksi.

Ei, en ole saanut yhtäkään laina- tai lahjoituspyyntöä, vaikka olen kertonut raha-asioitani avoimesti. Sijoittamisestakaan ei ole moitittu koskaan. Silti kohtaan säännöllisen epäsäännöllisesti sutkauttelua, joka ei kerro minusta, vaikka heitot minulle kohdistettuja ovatkin. Heitot määrittelevät aina heittäjää ja heistä piirtyvä kuva on häkellyttävän yhteneväinen. Arvaatko mistä on kyse?

Ketä vaurastuminen ärsyttää?

Helppo vastaus on, että vaurastuminen ärsyttää heitä, jotka eivät ole vaurastuneet, se lienee selvää. Asian pihvi on se, että vaurastuminen näyttää ihan sikana ärsyttävän heitä, joilla olisi kaiken matematiikan mukaan ollut siihenpaljon itseäni paremmat mahdollisuudet, mutta jotka eivät ole niitä hyödyntäneet.

Minulle naljailevat rahankäytöstäni tai kulutustottumuksistani ihmiset, jotka ovat kautta työhistoriansa tienanneet huomattavasti enemmän kuin minä, mutta jotka minun näkökulmastani ovat edelleen puilla paljailla. Sijoituksia ei ole lainkaan, säästöjäkin vain nimeksi ja elämää eletään kypsän aikuisuudenkin vaiheessa kädestä suuhun. Syitä tähän on monia.

Joku vaan ei ole ottaantunut asiaan ja elinkustannukset ovat olleet vuosia liian korkeat suhteessa palkkatasoon. Jollakin on komeaakin komeampi kultainen häkki, jonka ylläpito vie kaiken pääoman. Kolmas on vaan höveli rahan kanssa ja päähänpistot ja oletettu elämänlaatu ovat syöneet kaikki tienestit. Ja sitten ovat vielä hekin, jotka ovat valinneet kuluttamalla ylläpitää statusta, johon oma tulotaso ei lopulta kunnolla riitä.

Täsmennän vielä: saan kohdata piikikästä huumoria ihmisten taholta, jotka eivät korkeasta tulotasostaan huolimatta ole vaurastuneet, tämä yleistys on hämmentävän kirkas. Toisinpäin sitä sen sijaan ei voi tehdä. Moni on raharatkaisuihinsa aivan tyytyväinen, vaikka mitään ei olisi suurista tuloista huolimatta sukan varteen kertynytkään.

Hämmentävää kommentointia

Kaikkia ei siis ketuta se, että varallisuutta ei ole mahdollisuuksista huolimatta karttunut. Eikä varallisuuden karttuminen tietenkään ole mikään pakollinen hyvätuloisen elämänvalinta, vaan ainoastaan yksi mahdollisuus muiden ratkaisujen joukossa. Mutta silti on heitä, joita näyttää näin sivusta katsoen harmittavan, niin minun on pakko asia tulkita.

Vai miten selität tilanteet, jossa huomattavasti minua parempituloinen henkilö toteaa keskustelussa, ”ettei Anu ainakaan tuollaista ostaisi, koska on niin pihi”. Miksi jonkun pitää ravintolasta lähtiessämme kysyä, merkitsenkö minä tämänkin laskun exceliini? Tai miksi jonkun pitää minulle erikseen korostaa, että hän kyllä ajattelee ihan muita asioita kuin rahaa?

Otin äskettäin puheeksi tilanteen, jossa koin henkilön epäasiallisesti huolehtineen omasta edustaan ja pohdin, pitäisikö tällaiseen asetelmaan puuttua jotenkin ennakoivasti. Sain kuulla, että tokihan minä tällaisen toiminnan ymmärrän, olenhan itsekin niin tarkka rahasta.

Tässä on vain joitakin esimerkkejä ihan lähihistoriasta. En kirjoita näistä asioista uhriutuakseni. Olen valinnut toimintalinjani ja tämä on sen tulos. Operoin tietoisesti tabujen alueella ja se triggeröi, sitähän tabut tekevät. Olen yllättynyt ja siksi haluan kirjoittaa asiasta. Ja toiseksi, olen erittäin tyytymätön omaan toimintaani.

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Asiaa tarkemmin pohtiessa johtopäätös on selvä. Yleinen elämänviisaus on, ettemme kuolinvuoteella harmittele tekemiämme asioita, vaan niitä, jotka jätimme tekemättä. Vaurastumisen mahdollisuudet vuosikymmeniä omannutta henkilöä vituttaa se, että tuo tsäänssi on jäänyt käyttämättä.

Tuo mieliharmi on kätevää purkaa sivulauseiden ja sutkautusten kautta henkilöön, jolla on mukava sijoitusvarallisuus ja merkittävä määrä taloudellista vapautta, joka on kerätty pienemmillä eväillä, kun heille itselleen oli pakattu. Uskallan tehdä tämän johtopäätöksen riittävän monen rahapuhevuoden jälkeen ja olen siitä hämmentynyt, vaikkakin asia tähän kirjoittaessa vaikuttaa loogiselta.

Miten itse haluaisin muuttua

Miksi kirjoitan tällä viikolla naljailusta? Tavoitteeni ei ole kyykyttää ketään. Tavoitteeni on saada tolkkua ilmiöön, joka on viime aikoina hämmentänyt minua. Ja kieltämättä, kun asiasta on muutaman liuskan kirjoittanut, asia on mielessäni jälleen kirkastunut: tästähän koko hommassa on kyse.

Ymmärrän siis asian taustat, se on tältä erää ok. Ongelma, jonka vuoksi lähdin asiaa tällä viikolla pohtimaan, ei ole toisten ihmisten käytös vaan oma toimintani. Minua ärsyttää kivitalon verran se, että kun kohtaan kurjansävyistä puhetta siitä miten itse kulutan tai en kuluta, alan puolustella ja ihoan, siis todellakin INHOAN itseäni niissä tilanteissa.

Miksi ihmeessä minun pitää alkaa selitellä toimintaani? Me kaikki kohtaamme välillä mielipiteitä tai kommentteja, jotka ovat niin kaukana omasta käsityksestämme, että toteamme dialogin mahdollisuudet heikoiksi. Osaan sujuvasti olla hiljaa tilanteissa, joissa oman käsitykseni mukaan ei keskustella vaan julistetaan. En vaivaudu lähtemään miekkailemaan, tuloksena on vain hukkaan heitettyä energiaa ja mielipahaa.

Miksi lähden puolustamaan toimintaani tilanteissa, joissa sitä ei olisi tarve puolustaa? Miksi lähden korjaamaan, etten ole pihi, sillä pihi ei käsitykseni mukaan tee hyväntekeväisyyttä tai matkusta aktiivisesti? Miksi vaivaudun selittelemään budjetointini käytäntöjä tai tekniikkaa?

Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja

Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Se on toki yksi hyvä mahdollisuus, kun huomaa ympärillä nuolien lentelevän. Vaikeneminen olisi kai rakentava ja hyvä tapa toimia, lupaan harkita sitäkin, vaikka se ei ratkaisuna houkuta minua lainkaan.

Se, mitä absoluuttisesti aion vaatia itseltäni jatkossa on, etten puolustaudu tai selittele. Se minun on lopetettava kategorisesti tältä minuutilta eteenpäin, se loppuu nyt.

Entä mitä muita vaihtoehtoja on? En osaa sanoa, onko tässä kyse yhtään sen rakentavammasta toiminnasta kuin se, jota tässä toisten taholta kritisoin, mutta aion ottaa käyttöön vastapallot.

Seuraavaksi, kun rahankäyttöäni tai kuluttamistani kritisoidaan, aion ottaa palautteen nöyrästi vastaan ja sanoa, että toden totta, toiminnassani on kyllä korjattavaa, minun olisi varmaankin syytä ottaa oppia sinusta.

Vielä ehdit mukaan

Mieti tovi, kenen raharatkaisut sinua ärsyttävät ja miksi? Ja jos tohdit myöntää itsellesi, että sijoittamisen aloittamatta jättäminen harmittaa, huoli pois. Tilanteeseen on olemassa erittäin yksinkertainen ratkaisu. Aloita sijoittaminen.

Jos olet ikäiseni, 51- vuotias, sinulla on vielä yli 15 vuotta eläkeikään. Yksinkertaisellakin matematiikalla saat kymmenessä vuodessa kasaan sen verran, että voit ostaa itsellesi vapaavuosia ennen virallista eläkettä tai nauttia eläkkeellä kerryttämästäsi varallisuudesta.

Tee sellaisia raharatkaisuja, että olet niihin riittävän tyytyväinen ollaksesi pisteliäästi kommentoimatta toisten tapoja hoitaa omaa talouttaan.

Mille minä sutkauttelen?

Minun on tietenkin helppo havainnoida ja kirjoittaa tästä aiheesta, olenhan itse asian suhteen putipuhtoinen ja viaton. Osaan käsitellä kaikki tunteeni asiallisesti ja rakentavasti enkä koskaan lataa piilomerkityksiä vuorovaikutukseeni, omista kaunoistani tai kateuksistani nyt puhumattakaan.

Voin lohduttaa sinua, että olen tarkkailuluokalla. Paitsi että harjoittelen yllä hahmottelemiani vastapalloja, syynäilen omaa käyttäytymistäni. Mitä oma huumorini tai sivulauseeni minusta paljastavat, jota en tahdo itselleni myöntää?

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps. tuben puolella tein videon erilaisista saamistani reaktioista