Tämän viikon ajatustehtävänä on pohtia kirjoittamisen ja tubettamisen antia elämässäni. Mitä nämä harrastukset vaativat taloudellisesti, tienaako näistä mitään ja mikä tolkku tässä hommassa ylipäätään on. Lisäksi pohdin kirjoittamalla blogi- ja tubemaailman eroja. Olen kahden maan kansalainen, mitä kulttuurieroja havaitsen ja itse koen?

Mistä kaikki alkoi?

Olen kirjoittanut blogia kesästä 2021, eli pian viisi vuotta. Kirjoittanut olen ihan koko elämäni, eniten tietenkin päiväkirjoja ja erilaisia pikkutekstejä, 100 % pöytälaatikkoon. Rakastan kaunista, sävyrikasta ja omaleimaista kirjoitettua kieltä ja voin lukea joitakin kirjoja uudestaan vain siksi, että pidän tekijän tavasta kirjoittaa, juoni on minulle sivuseikka. Nykyisin olen surkean laiska lukija, niin laiska että se hävettää.

Blogeja olen lukenut omaksi ilokseni jo ennen kuin uskalsin omastani haaveilla, tykkään lukea kehityskertomuksia. Kaiken ei tarvitse olla suoraviivaista, menestyksekästä eikä hienoakaan. Arvostan rehellisyyttä ja aitoutta sekä lukijaa koskettavaa pohdintaa ja reflektiota. Oman blogini alkumetreistä olen kirjoittanut paljonkin, ei siitä ehkä tällä erää enempää.  

Viiden vuoden aikana blogini on kasvanut osaksi minua, se on viikoittainen ”pakollinen” reflektioharjoitus, pysähtymishetki sen asian parissa, joka kulloinkin kaistaa mielessä vaatii. Blogin kirjoittamisessa olen aineettoman tilinpäätöksen osalta heittämällä saamapuolella. Ajatukset selkeytyvät kirjoittaessa ja vellovasta massasta löytyy logiikan säikeitä: tästähän tässä onkin kyse.

Hoidan siis itseäni häikäilemättä verkkokirjoittamisella. En blogia aloittaessani tosiaankaan ajatellut asian olevan niin. Luulin perustelevani muille sitä mitä teen. Ehei. Kyllä minä ihan itse tässä keskiössä olen. Ja sitä paitsi, omaa tekemistä ei koskaan tarvitse perustella kenellekään, hölmö.

Tube iski salamana taivaalta

Jos kirjoittaminen on ollut osa minua niin pitkään kuin olen ollut olemassa, putkahti tube elämääni pyytämättä ja yllättäen ilman minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. Katsoin yhden suosikkini Korpimuijan videota, jossa hän kertoi omasta tubettamisestaan ja jossain sivulauseessa sanoi, että jos koet että elämässäsi on jotain sellaista erityistä, jonka haluat muille jakaa, aloita ihmeessä tubettaminen. Ja pum siitä se alkoi. Haparoiden, söhläten ja mokaillen, mutta alkoi kuitenkin.

En olisi koskaan, kuuna kullanvalkeana kuvitellut, että tubettaminen olisi minua varten, mutta elämäni tärkeimmät käännekohdat ovat olleet kristallinkirkkaita oivalluksia ja tuon tubevideon katsominen oli yksi sellainen. Laitoin saman tien viestin puolisolleni: arvaa mitä, mä aloitan tubekanavan.

Eli ehkäpä vertailuni on kohtuuton: toinen harrastus on vuosikymmeniä vanha ja syvällinen osa minua, toinen vajaat kaksi vuotta sitten päähänpistosta käynnistynyt projekti. Mutta toisaalta en pyrikään tekemään yleispätevää arviota, ainoastaan pohtimaan näiden kahden harrastuksen eroja: mitä ne antavat, vievät, vaativat ja tuottavat juuri minulle.

Paljonko blogi ja tube vaativat rahaa?

Nopea ja ensisijainen vastaus on, että voit aloittaa bloggaamisen ja tubettamisen laittamatta rahaa kiinni euroakaan. Voit siis suoda itsellesi kumpaakin harrastukseen ilmaisen kokeilujakson. Tämä on ensimmäinen vastaukseni.

Toinen vastaukseni on, että varsinkin tubettamiseen voi halutessaan käyttää tuhansia euroja rahaa, blogin puolella kulumaan saa satasia. Rahan näkökulmasta katsottuna nämä ovat ihan samanlaisia harrastuksia kuin useat muutkin: käytetyn rahan määrä suhteutuu suoraan omaan taloudelliseen tilanteeseen ja erityisesti kulutustottumuksiin.

Harrastukset ovat mielestäni yksi paras tapa iloita ansaitusta rahasta, joten millään muotoa en suosittele maksuttomia blogialustoja tai nollan euron tubettamista. Esim blogspot-alustalle voi avata maksuttoman blogin, mutta maksuttomat alustat ovat hyvin kömpelöitä eikä lukija koe olevansa kovinkaan tervetullut.

Oikeastaan timanttisinkaan sisältö ole sellaista, että viihtyisin lukijana blogspotin alustalla. Säästelijäs bloggaaja karkoittaa raharatkaisuillaan itse omat lukijansa ennen kuin on kirjoittanut riviäkään.

Kännykällä voi tehdä tubea aivan hyvin, eli periaatteessa meillä jokaisella on olemassa jatkuva valmius kanavan avaamiseen. Ilman ulkoista mikrofonia pärjäät, jos suunnittelet sisältösi oikein. Esimerkiksi puhuva pää- videot tai voice overeina tehdyt videot onnistuvat ihan kokonaan kännykällä.

Mistä kannattaa maksaa?

Blogin puolella mielestäni ehdoton panostus on oma domain, eli ihan sinun itsesi omistama alusta, kotisivu, jolla kirjoituksesi saavat olla maailman tappiin ilman että kenelläkään on siihen sanomista. Minun domainini on leppoistaja.fi, josta vastaan itse.  Jokainen tällainen alusta on jonkun palveluntuottajan ylläpitämä ja yleensä nämä alustat ovat kuukausimaksullisia. Itse käytän Zonerin palveluita.

Itse en missään nimessä maksaisi siitä, että blogini olisi osa sivustoja, joihin palveluntarjoaja myy mainospaikkoja ja vastineeksi saa koulutuksia tai muuta verkottumista. Tällöin sisältöni on toisen markkinatavaraa, ei omaani. En myöskään missään nimessä maksaisi kuvapankkien kuvista vaan käytän omiani.

 Jos Canva on alustana itselle mieluinen ja pitää erilaisten graafisten sisältöjen luomisesta osaksi omaa sivustoa, niin siitä vaan, silloin on turha harmitella pientä kuukausimaksua, jos sillä hinnalla saa iloa ja pääsee toteuttamaan itseään täysipainoisemmin, siitähän tässä kaikessa on kyse.

Tuben puolella kaikki räjähtää

Tubettamiseen voit tietenkin käyttää poskettomasti rahaa erilaisiin kameroihin, valoihin, mikrofoneihin, editointiohjelmiin ja materiaalipankkeihin. Itselläni on käytössä kännykän vakauttaja eli gimbaali ja kaksi erilaista mikrofonia. Säästän tällä erää kameraan, jonka ostan uskoakseni ensi kesänä, hintaa tulee jotain 700 euron nurkilla. Saan tämän kameran itseltäni lahjaksi, kun olen harrastanut tubea kaksi vuotta. Sitten jo tiedän, ettei kyseessä ole mikään lyhytkestoinen päähänpisto.

Erilaisia maksullisia editointiohjelmia on tarjolla viljalti, samoin alustoja, joista voi ladata musiikkia videoille. Itse pärjään vaivatta maksuttomalla editointiohjelmalla ja tuben omalla musiikkipankilla, joka on videoiden tekijöiden käytössä ilman erillisiä rojalteja.

Tällä erää blogin kirjoittaminen maksaa minulle noin 240 euroa vuodessa, eli maksan Zonerin webbihotellista sen verran. He ylläpitävät leppoistaja.fi alustaani, saan heidän kauttaan verkkosivuun kuuluvat sähköpostiosoitteet ja tietoturvaa. Maksan hieman perusmaksua enemmän, sillä haluan sisällyttää blogiini kuvia, jolloin pienin paketti ei enää sovi minulle kun tekstejä ja kuvia alkaa jo olla monen vuoden ajalta.

Fiksu tuben aloittaminen vaatii sitä, että sinulla on jokin apuväline kuvaukseen kännykkäsi lisäksi ja jokin ulkoinen mikrofoni riippuen siitä, millaista sisältöä teet. Eli karrikoidusti tuben aloituskustannukset ovat samat kuin blogin vuosimaksu, reilut 200 euroa minimissään. Sen jälkeen tube ei periaatteessa maksa mitään, paitsi silloin jos ja kun välineistöä pitää uusia. Minimikuluiksi voisi laskea vaikka 50 euroa vuodessa, jota voisi laittaa sivuun laitteiden uusimisia varten.

Eli

• Pääset aloittamaan kummankin harrastuksen ilmaiseksi.
• Blogin kirjoittaminen hyvällä alustalla tarkoittaa säännöllisiä kuluja. Itse maksan jokaisesta blogikirjoituksestani noin 5 euroa.
• Tuben aloittaminen tarkoittaa kalliimpia alkuinvestointeja, jonka jälkeen kuluja ei periaatteessa ole kuin sen verran, mitä haluat laitteiden uusimiseen käyttää.
• Tuben riskinä on innostuminen kalliisiin hankintoihin laite- tai ohjelmistopuolella, jotka voivat lopulta olla turhia.
• Blogin puolella ei kuukausikulujen lisäksi oikein onnistu törsäämään.
• Kaikki harrastaminen maksaa! Siihen, että saa kivoilla välineillä tehdä itselle mieluisia asioita kannattaa ehdottomasti panostaa taloudellisti.

Mitä blogilla ja tubella tienaa(n)?

Erilaisista ansaintamahdollisuuksista tubessa ja blogimaailmassa on paljon materiaalia, ei tässä tekstissä siitä yleisellä tasolla sen enempää. Tubella tienaamisen matematiikasta tein itse videon, joka kannattaa käydä katsomassa, jos asia kiinnostelee.

Aina välillä silmiin osuu somessa tai jossain muualla hyväntahtoisia neuvoja, joissa kehotetaan harkitsemaan yhdeksi mahdolliseksi lisätuloksi blogia tai tubea. Toki somehistoria tuntee esimerkkejä siitä, kuinka bloggaaja on voinut tienata hurjiakin summia, mutta uskallan väittää, että nuo ajat ovat 100% varmuudella takanapäin. Somella voi tietenkin edelleen tienata, mutta foorumit siihen ovat tänäpäivänä aivan toiset kuin kirjoitettu pitkä teksti jossain verkkosivuilla.

Uskoisin, että tällä hetkellä ainoa mahdollisuus päästä blogilla tienestehin on keskittyä johonkin todella niche sisältöön, jota voi blogin kautta myydä affiliate-linkein, eli saaden provisiopalkkion suosittelemistaan tuotteista. Mutta kukaan ei enää ole ammattibloggaaja, sillä kyllä tämä formaatti on todellakin jo aivan menneisyyden juttu, kun kaupallista potentiaalia mietitään.

Itse tienaan blogilla jonkun satasen vuodessa, jos sitäkään. Eli blogi ei tuota minulle, vaan se on harrastuksena kuluerä. Suosittelen laiskanlaisesti mielestäni hyviä äänikirjoja liittyen omaan skeneeni, lisäksi muutama erityistestini liittyen johonkin tiettyyn harrastukseen tuottaa ikivihreinä teksteinä aika-ajoin affiliate-tuloja.

Tubella tienaa helpommin

Tuben puolella tienaaminen on siinä mielessä helpompaa, että siellä voi tienata mainostamatta tai suosittelematta yhtään mitään. Riittää, että tekee niin hyvää sisältöä, että tilaajia ja katsontatunteja on kanavalla riittävästi, sen jälkeen tube antaa sinulle 55% kanavasi sisällön lomaan myydyn mainosajan tuotoista.

Vaikka katsojamääräni kasvavat, alkuvuoden tulot ovat loppuvuotta pienemmät, sillä erilaiset kulutuspiikit, joita varten myydään kalliimpaa mainosaikaa, ovat loppuvuodesta. Tienaan lähtökohtaisesti vähän, joten veroprosenttini on yhden käden sormissa.

Minun taloudessani tubetulot ovat jo merkittävä asia, käytännössä eläisin tubella yhden kuukauden vuodesta, jos haluaisin. Edelleen haluan tehdä tubea tekemisen ilosta ja lahjoitan tuloni kokonaan pois, mutta silti jaksan ihmetellä, että olen päässyt näinkin hyville tienesteille, olen tosi tyytyväinen.

Silti tuben tekemisen tuntipalkka on vain muutaman euron luokkaa, eli tavistyypeille on tarjolla kahvirahoja. Ja vielä: tienestit edellä tehdyllä sisällöllä ei tienaa, se on tärkeä paradoksi muistaa.

Kommentit ja viestit ovat koko homman suola

Mitä enemmän kirjoitan julkisesti, sitä haavoittuvaisempi uskallan olla ja samalla linjalla haluan jatkaa. Olen blogimaailmassa kohdannut pelkkää ystävällisyyttä, kivaa, mielenkiintoista ja rakentavaa vuorovaikutusta ja olen saanut osakseni rohkaisua ja lämpöä. Minun blogikuplani on lämmin ja pörröinen. Kirjoittaminen on jollain oudossa muodossa tapani piirtää ääriviivojani: tämä minä olen.

Tubemaailma on ollut minulle myös suhteellisen kiltti, silti se on kirkkaasti toisenlainen ympäristö kuin pelkän kirjoittamisen ympärille rakentuvat reaktiot ja vuorovaikutus. Tubessa olen ekaa kertaa kohdannut myrkyllisyyttä, tahallista väärinymmärtämistä, manspleinaamista ja ihan rehellistä vittuilua. Olen todellisen hämmentynyt siitä, millaisia ihmislajeja sitä koloissaan elelee valmiina reagoimaan toisten sisältöön mitä oudoimmilla tavoilla.

Toisaalta tajuan mekanismin. Tube on kasvollisena tuotteena ihan eri tasolla tunteita herättävä formaatti kuin blogiteksti, kirjoitit sitten kuinka sydäntä riipaisevasti tai erityislaatuisesti hyvänsä. Silti yksi tärkeä asia näitä harrastuksia vertaillessa on huomio, että blogissa uskaltaa olla turvallisesti auki, mutta jokainen tubevideo vaatii paksun nahkan: voit saada kuulla itsestäsi mitä tahansa.

Blogista en ole koskaan jättänyt hyväksymättä yhtäkään kommenttia. Tuben puolella siivoilen jonkin verran. En siksi, että haluaisin kommenttikentän sisältävän vain kehuja. Vaan siksi, että haluan omalta osaltani suitsia ajatusta, että verkossa saa vapaasti heitellä kuraa. Ei saa. Minun kanavani on minun aluettani ja siellä pitää käyttäytyä hyvin.

Toki tube tuo mukanaan myös suurimmaksi osaksi, siis tooodella suureksi osaksi pelkkää hyvää, sitä en kiistä. Mutta ihminen on ihan tieteellisestikin todistetusti rakennettu siten, että pienikin määrä kuraa tarttuu vahvasti mieleen ja sivuuttaa kiitokset. Pysyäksemme hengissä meidän on historiassamme ollut tärkeämpää kiinnittää huomiomme negatiivisiin seikkoihin ja olemme vieläkin tämän mekanismin vankeja.

Mikä tolkku tässä on?

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska – da, asia on tällä viikolla pyörinyt mielessäni. Mikä tolkku omalla somepuuhailullani on? Mitä se minulle antaa, mitä se minulta vie? Minne se minua vie ja vaikuttaako some siihen, millaisia ratkaisuja elämässäni teen ja miten sitä elän?

Lopputulos tästä vapaa-aamupäivän reflektiosta on tällä erää se, että kirjoittaminen on edelleen turvapaikkani. Blogien kerrotaan olevan kuoleva laji, ja niinhän ne ehkäpä ovatkin. Mutta haluan ehdottomasti tehdä hidasta sisältöä, jonka parissa voi viivähtää ja johon voi hetkeksi uppoutua. Haluan tehdä sisältöä, jollaista itse kulutan.

Kirjoittaminen on selkeyttänyt ajatuksiani, antanut minulle rohkeutta ja kirkastanut suuntaa. Kirjoittaminen on auttanut minua hahmottamaan asioita selkeämmin, sillä se tarjoaa mahdollisuuden katsoa myös taaksepäin.

Tuben kanssa minulla on vielä menossa harkinta-aika. En vielä tiedä, löydynkö tubesta vielä vuoden päästä. En tiedä, onko tube minulle hyvä ja tarpeellinen haaste sietää tyhmiä ja ärsyttäviä ihmisiä, olenhan heistä tässä elämäntyylissä vapaa työelämän puolelta. Vai onko tämä itse tehty elämäni minulle juuri nyt niin arvokasta, etten halua sitä tubella myrkyttää, en tiedä.

Kumpaa itse suosittelen?

Tee sitä, mikä sinua kutkuttaa ja innostaa eniten. Aloita, vaikka ujostuttaa. Valitse formaatti, jossa voit itse olla aidoimmillasi ja uskalla myös välillä vaihtaa, jos niikseen tuntuu. Kokeile ja tee erilaisia juttuja. Ainoa varma asia on, ettet voi tietää, minne uusi harrastuksesi sinut vie.

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.