Mitä haluaisin nyt, reilut 5 vuotta myöhemmin kertoa sille Anulle, joka synttäriensä kunniaksi lähti pohtimaan, minkälaisen projektin ottaisi elämässään työn alle seuraavaksi. Entä mitä menneisyyden pohtiminen voisi opettaa minulle tulevasta?
Moi Anu,
hyvää syntymäpäivää. Täytit juuri 46 vuotta, eletään lokakuuta 2020. Olet juuri päättänyt aloittaa mielestäsi suurisuuntaisen suunnitelman toteuttamisen valmistalun. Aiot viettää kokonaisen vuoden työelämän ulkopuolella! Ajatus tuntuu huikentelevaiselta, sinua jännittää ja ujostuttaakin. Mahtaisiko se ihan oikeasti olla realistista?
Minkään vuorotteluvapaan tai muun tukihimmelin varaan et vapaatasi suunnittele, vaan hahmottelet ihan aikuisten oikeaa, kokonaista irtiottoa jonka lähtölaukaus olisi irtisanoutuminen. Vapaavuoden jälkeen olisi aika etsiä uusia töitä, joka ei kaikkiruokaiselle sotealan konkarille ole ollut missään kohtaa uraa hankalaa, kyllä jotain aina löytyisi.
Pyörittelet asiaa mielessäsi ja päätät ottaa tukikeinoksesi sen vanhan, tutun ja turvallisen: kirjoittamisen. Suunnitelma tuntuu niin huikealta, että se kaipaa palastelua paperille. Konkreettiset laskelmat luovat lihaa luiden päälle. Kyllä tästä jotain tulee, numeroihin on uskominen: säästöt ja sijoitukset kantaisivat.
Alat kirjoittaa, mutta varmuuden vuoksi vain kotiläppärin word-tiedostoihin, jotka nimeät päivämäärien mukaan. Pyörittelet summia, tavoitteita ja erilaisia lukuja. Ja samalla pohdit, mitä kaikkea voisi tehdä aikuisten oikean työelämän ulkopuolella. Kaikesta tästä et kehtaa kertoa kenellekään.
Mahdollisuuksien kirjo laajenee
Samalla kun mielessäsi pyörittelet, riittäisikö uskallus tosiaan kokonaisen vuoden irtiottoon, alat lukea yhä aktiivisemmin erilaisia sijoitusblogeja ja seurata eri alustojen rahasomea. Mitään mahtavaa, yksittäistä ahaa-elämystä et saa. Mutta pikkuhiljaa mielessäsi alkaa itää ajatuksia: itse asettamasi rima taloudellisen vapauden suhteen on liian matalalla.
Olet aloittanut tarkan kulukuurin ja olet pienentänyt kuukausikulujasi huomattavasti samalla huomaten, ettei elämänlaatusi ole saanut minkäänlaista osumaa, päinvastoin. Lisäksi vilkaisu pankki- ja arvo-osuustilille laittaa laskeskelemaan. Vaikka et edes itsellesi sitä uskalla aluksi myöntää, näyttäisi numeroiden valossa lopulta aika selvältä, että sinun olisi mahdollista vähentää työntekoasi sapattivuoden sijaan pysyvästi. Ei siis lopettaa, mutta vähentää. Tarkemmin sanottuna puolittaa.
Olet oppinut nauttimaan elämästä vaatimattomasti kuluttaen, jolloin pienetkin sijoitustuotot kattavat merkittävän osan kuluistasi. Loppua toimeentuloa ei olisi vaikeaa saada kasaan erilaisilla keikkatöillä, joita tiedät hoitoalalla olevan tarjolla pilvin pimein. Mahanpohjassasi kouraisee: voiko tämä todellakin olla totta, siis ihan oikeasti??
Terapiakirjoitukset apuna
Koska koko asia tuntuu niin pökerryttävältä, kirjoitat asiasta yhä enemmän. Vain itsellesi tietenkin, koska koko ajatus on niin hullu, ettei siitä uskalla puhua. Syksyltä 2020 alkanut kirjoittaminen jatkuu koko seuraavan kevään, kesään 2021 asti. Kirjoittamisen ohessa luet erilaisia sijoitusaiheisia blogeja ja ihailet, kuinka määrätietoisesti, asiantuntevasti ja rohkeasti ihmiset asioistaan kirjoittavat. Suurin osa tietenkin anonyymisti nimimerkkiensä takaa, mutta kuitenkin.
Lopulta, kun olet asiaa pyöritellyt jo reilut puoli vuotta, päätät ottaa huiman askelen ja perustaa itsekin anonyymin raha- ja sijoitusblogin, jossa kerrot omasta tavoitteestasi saavuttaa osittainen taloudellinen vapaus täyttäessäsi 50 vuotta. Varaat domainin, pykerrät kotisivukoneen kanssa ensimmäiset sivusi ja julkaiset ensimmäisen tekstisi.
Lupaat kotisivujesi esittelytekstissä kaksi asiaa: kerrot miten tämä onnistuu tai sen, miten suuret suunnitelmat menivät pieleen. Kuinka vaan, koko stoori siirtyy verkkoon sitä mukaa kun sitä eletään.
Et kerro asiasta etukäteen edes puolisollesi, koska et tiedä kumpaan asiaan olet kuolemaisillasi: jännitykseen vai häpeään. Sillä niinhän sen täytyy olla. Olet jollain mystisellä tavalla täysin anonyymin blogisi kautta menehtymässä joko siihen, että nolaat itsesi tai aiheutat jollain muulla pysyvällä tavalla itsellesi hengenvaarallista vahinkoa, jota et vielä ymmärrä.
Menette murulaisen kanssa työpäivän jälkeen treffeille ja terassilla istuessanne pyydät häntä avaamaan sivun nimeltä leppoistaja.fi, sieltä löytyisi tänään, 7.7.2021 julkaistuna sivujen ensimmäinen blogiteksti. Apua apua apua, omg omg omg.
Ota rauhassa rennommin
Anu, sinä hermoilit ihan turhaan monen montaa asiaa. Hermoilit sitä, että verkkokirjoittamisella jotenkin paljastaisit kaikille, kuinka tyhmä ja epärealistinen suunnitelma on saanut sinut pauloihinsa. Ihan turhaan hermoilit sitäkin, ettet lopulta keksisi suunnitelmastasi enää mitään kirjoitettavaa ja joutuisit pettymään itseesi, kun kuvitelmasi blogin kirjoittamisesta ajaisi karille. Et olisikaan niin innokas ja nokkela kirjoittaja kuin kuvittelit.
Voi että Anu, ihan turhaan murehdit, että suunnitelmasi olisi liian utopistinen toteutuakseen. Ja vielä enemmän turhaa oli sen pohtiminen, mitä muut sinusta ajattelisivat, kun haluaisit elämässäsi ottaa uutta suuntaa.
Anu, sä onnistut kyllä, mä en tajua miksi sun pitää epäillä itseäsi ihan jokaisessa mahdollisessa asiassa. Sä osaat laskea ja sun suunnitelma on ihan perusteltu ja tolkullinen, usko vaan. Ja Anu, sillä ei lopulta ole todellakaan mitään väliä, mitä muut ihmiset ajattelee sun kirjoittamisesta, sijoittamisesta, raha-arjesta, tulevaisuudensuunnitelmista tai haaveista.
Tai korjataan: tietenkin lähimmäisillä on väliä. Mutta sä olet Anu panssaroitu rakastavilla ihmisillä. Sä et vielä 46-vuotiaana tiedä, kuka Topi Borg on, mutta hän on eräs viisas nuorimies, joka sanoi viime viikolla telkkarissa että niillä on väliä, jotka ovat 3 metrin etäisyydellä sinusta. Ja sillä etäisyydellä sulla on Anu vankkumatonta ymmärrystä, tsemppiä ja tukea. Nojaa rauhassa siihen.
Blogimaailmakin on kiva paikka
Ja lopulta Anu, blogimaailmakin on ollut sulle tosi lempeä ja inspiroiva jo monen vuoden ajan. Voi että, kun sä tietäisit kuinka kivoja sähköposteja ja instaviestejä sä vielä saat liittyen sun kirjoittamiseen ja siihen, miten olet päättänyt elämääsi avata ja jakaa. Sun pokka ja rohkeus on kasvanut ja koska sulla on sun omassa elämässäsi niin erityisen mukavaa, on suorastaan hämmentävää miettiä, miten suurta painoarvoa aikanaan annoit sille, mitä muut ratkaisuistasi ajattelevat.
Ja jos kirjoittaminen jätetään sivuun ja puhutaan ihan vaan siitä firejutusta, jolle kirjoittamisen piti olla vain apukeino ja suunnitteluväline, niin kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin. Niin taloudellisesti kuin seikkailullisestikin. Ja tiiäkkö, mä en nyt ehkä kerro tätä sulle etukäteen, koska sä _kuo_li_s(h)it_ jos tietäisit, mutta susta tehtiin haastattelu viime vuonna Nordnetin blogiin. Sun tekemisessä on tolkku ja perustelut. Toiset näkevät sen harmillisen usein paremmin kuin sinä itse.
Mä en myöskään kerro sulle etukäteen, koska sä saisit sydänpysähdyksen, että sun blogia on useaan otteeseen kommentoitu myös Inderesin keskustelupalstoilla. No joo, sun sydän kyllä vähän pysähtyi, myönnetään, kun näit blogisi ylläpidon sivuilta, että se oli linkitetty Inderesin foorumille.
Mutta sitten kun sä kävit sitä katsomassa, niin keskustelun sävy oli tosi kiva ja juuri se oli nostettu sun blogin kautta esiin, josta sä haluat eniten toitottaa: vaatimaton ja omannäköinen elämä on yksi taloudellisen vapauden muoto yhtä lailla, ihan niinku ne hienot jahdit ja Rolexitkin, jokainen tyylillään.
Naama hitaasti näkyviin
Ensin sun blogiin taisi ilmestyä sun valokuva. Sitten instatilin profiilikuva muuttui sellaiseksi, että sut siitä tunnistaa. Vähän huvittavaa, että se oli oikeastaan ainut asia, joka näistä sun some-jutuista tai sun firesuunnitelmista ylipäätään toteutui sillä tavalla kun sä kuvittelit. Olit ajatellutkin vielä ”oikeissa” töissä ollessasi kirjoittaa anonyymisti ja sitten kun työminää ei tarvitsisi enää pitää pystyssä, voisit kasvollistaa kirjoittamisesi. Niin tapahtuikin, mutta ehkä hitaammin kuin alun perin suunnittelit.
Nyt, viiden vuoden päästä siitä kun sä aloitit, sä olet blogissa kasvoillasi ja etunimelläsi. Ja tiiäkkö, mitään pahaa tai kamalaa ei ole sinulle edelleenkään patahtunut, vaikka olet jo vuositolkulla tilittänyt raha-asioitasi ja sijoitusratkaisujasi bittiavaruuteen. News flash: raha-avoimuuteen ei kuole. Se vahvistaa.
Tietenkin on aina olemassa riskejä ja asioiden nurjat puolet. Joskus käy ratkaisuksi selän kääntäminen, joskus paikalta poistuminen. Et ehkä uskoisi jos sanoisin, että paras ja mielenterveydellesi edullisin päätös oli poistua Facebookista kokonaan. Olet voinut paljon paremmin sen jälkeen.
Täältä tulevaisuudesta käsin toivoisin että huomaisit herkemmin, kun jokin asia alkaa painaa, tuntua epäaidolta tai mieltä alaspäin vetävältä. Hyvä että ne hoksaat sentään joskus, mutta voisit paremmin, jos tarttuisit näihin tunteisiin aiemmin.
Sä et olisi ikinä uskonut
Jos mä Anu kertoisin sulle, että viisi vuotta siitä, kun sä aloit hahmotella edes minkäänlaista irtiottoa elämästä, joka ei tuntunut enää omalta, sä viettäisit vapaaehtoisvuotta ulkomailla, sä olisit puistellut epäuskoisena päätäsi. Ei voi olla mahdollista, sä väittäisit.
Ja jos mä täältä viiden vuoden päästä kertoisin sulle sun sijoitustilin saldon, sä et uskoisi sitä. Silti sä et tehnyt mitään ihmeellistä, radikaalia tai erityisen taitavaakaan. Luovuit vain askel askelelta asioista jotka oli sulle liian kalliita tai suuria ja laitoit rahat pellin ja betonin sijasta pörssiin.
Rahaa ihmeellisempi asia, jota olet elämääsi saanut on ihmiset. Tiiätkö, sä tulet vapaan harhailijan vuosinasi tapaamaan uskomattomia ihmisiä, joista muodostuu sulle sun uusi oma heimo, sekin on yksi ihana asia josta sä et vielä tiedä mitään. Täältä kaukaa, viiden vuoden päästä tulevaisuudesta mä lopulta, tämän kirjeen laadittuani haluan neuvoa sinua näin:
Usko siihen mitä teet. Usko itseesi, laskelmiisi ja suunnitelmiisi. Sinulla on järki päässä, kyllä sä tiedät, mitä olet tekemässä.
Luota prosessiin. Leikkaa kuluja ja laita raha töihin. Ilman mitään salatiedettä maailman kahdeksas ihme pitää sinusta kyllä huolta, kunhan itse olet rahan kanssa suurin piirtein järkevä.
Universum yllättää, palkitsee, inspiroi ja ohjaa, kunhan silmät ja mielen pitää auki. Optimismi on maailman herkullisin matkaeväs.
Mitä menneisyys opettaa tulevasta?
Vuosien karttuessa yksi asia kirkastuu ylitse muiden: mikään ei ole varmaa. Jos jollekin asialle kanssabloggaajien teksteissä hienoisesti hymähtelen, niin sille, kuinka kirkkaana tulevaisuuden kuvat silmissä siintävät. Parikymppinen kertoo, millaista elämää hän haluaa elää ollessaan nelikymppinen.
Toisaalta on mahtavaa, että parikymppisellä on vahva visio. Mutta elämässä on hienointa ja kamalinta sen odottamattomuus. Universum opettaa meitä pitkin matkaa ja avaa ovia, joista meillä ei vielä hetki sitten ollut aavistustakaan.
Elän nyt, 51-vuotiaana elämää, jota en mitenkään uskonut 46-vuotiaana mahdolliseksi.
Mitä uskaltautuisin nyt sanomaan tulevaisuuden itselleni? Miten häntä neuvoisin tai ohjeistaisin? Aloitetaan matalalentoisesti: ihanaa, jos olet vielä olemassa. Ihanaa, jos teillä on toisenne, ihanaa jos perheessä on kaikki hyvin. Onnelliset vuodet eivät ole itsestäänselvyys.
Jos näistä perusasioista uskaltaa siirtyä vähän höttöisempiin asioihin, niin naulataan nyt tähän, että piiiiitkän tähtäimen haaveeni on jonkunlainen omavaraistelutila jossain korpien kätköissä, kunhan maailmalla on liehuttu riittävästi. Ehkä sulla Anu on viiden vuoden päästä ne kanat ja kilit, ei tiedä. Se olisi yksi tosi kiva ja mahtava visio tulevaisuudesta. Eli mahdolliset terveiset sinne Kainuuseen tai Pohjois-Karjalaan, onpa hienoa että tuosta haaveesta tuli vihdoin totta!
Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Tämän Hollannin reissun jälkeen käyn kotona kirjaimellisesti 48 tuntia ennen kuin jatkan seuraavalle monen kuukauden reissulle, josta tuonnempana lisää. Ehkä mä toivon sulle Anu eniten sitä, että kuuntelet rauhassa itseäsi. Teet rauhassa niitä asioita, jotka sulle tuntuu aidoilta, merkityksellisiltä ja kivoilta, mitä se sitten milloinkin onkaan, pokkana vaan.
Terveiset sinne ruudun toiselle puolelle
Ihanaa kun luet, ihanaa kun kommentoit, superkiva kun laitat viestiä. Tietäjät tietää, kun sanon että kiitos mielenkiintoisista sähköpostiketjuista, joissa on pohdittu erilaisia skenaarioita liittyen firettämiseen ja käsitelty joskus konkreettisia seikkailuelämän yksityiskohtia tai laajemmalla tasolla toiveita tai periaatteita. Kiva kun kirjoitit, kiitos jakamisesta ja luottamuksesta.
Usko itseesi, luota prosessiin, tee pokkana sitä mistä tykkäät ja anna Universumin yllättää. Tämä resepti on toiminut minulle ja omalla ennakoimattomalla tavallaan auttaa varmasti sinuakin. Hyvää ja rohkeaa matkaa!
**********
Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
ps. viisastelen tätä nykyä viikoittain myös Tuben puolella.