Pohdiskelen kirjoittamalla tammi-helmikuun vaihteen sijoitustilannettani. Tuloskausi on käynnistynyt ja maailmalla sekä markkinalla tapahtuu paljon. Mitä tämä tarkoittaa minulle?
Jäätävä osinkokevät
Jo nyt, helmikuun alkupäivinä voin huokaista helpotuksesta. Salkkuni suurimmat omistukset ovat julkistaneet tuloksensa ja kassavirtani tälle vuodelle on taattu. Omistan Nordeaa järkyttävällä ylipainolla varsinkin viime vuoden kurssinousun jälkeen. Halvimmillaan olen ostanut Nordeaa reilun 6 euron hintaan.
Toinen, kuin varkain painoaan nostanut omistukseni on Ruotsin vastine Nordealle, eli Swedbank. Pankki oli pitkään kurssinotkelmassa rahanpesusyytösten vuoksi ja varoja oli myös jäädytettynä mahdollisiin seuraamusmenettelyihin. Nyt selvitykset on tehty ja kurssi on reagoinut pirteästi. Myös varoja vapautui käyttöön ja pankki palkitsee kärsivälliset omistajat avokätisellä osingolla.
Olin haaveillut, että brutto-osinkoni (AOT + OST) nousisivat tänä vuonna ekaa kertaa viisinumeroisiin lukemiin. Yli kymppitonnin osinkopotti, vaikka vain ennen veroja, tuntuisi huikealta saavutukselta. Jo tässä vaiheessa uskallan sanoa, että tavoite toteutuu. Itse asiassa tässä vaiheessa näyttää siltä, etten saa osinkoja yli kymppitonnia, vaan yli 11 000 euroa!!
Osakesalkkuni osingot vuosittain:
| Vuosi | brutto-osingot | % ostoista | muutos |
| 2020 | 4 662,13 € | 4,95 % | |
| 2021 | 5 974,71 € | 5,36 % | 28,15 % |
| 2022 | 8 050,77 € | 6,78 % | 34,75 % |
| 2023 | 8 696,76 € | 7,06 % | 8,02 % |
| 2024 | 9 538,50 € | 7,29 % | 9,68 % |
| 2025 | 9 835,97 € | 6,80 % | 3,12 % |
| 2026 | 10 990,99 € | 7,51 % | 11,74 % |
Kirjoitushetkellä, helmikuun ensimmäisellä viikolla tämän vuoden sarakkeeni näyttää alle 11 tuhannen euron osinkoja. Mutta koska sijoitan uudelleen kaikki OST osingot, ehtivät kuluvan vuoden osakeostokset uskoakseni rikkoa 11 tuhannen euron rajan.
Suurimmat omistukseni ovat jo tuloksineen jo ulkona, joten vaikka isoja pettymyksiä tulisikin, ne ovat salkussani pienellä painolla. Ainoastaan Mandatum voi heilauttaa salkkuni tulosta merkittävästi, katsotaan.
Iloitaan nyt kuitenkin tässä vaiheessa, sillä vaikka Mandatum ei maksaisi senttiäkään osinkoja, pääsen joka tapauksessa tänä vuonna tavoittelemaani kymppitonniin.
..ja samantien herää huoli..
Tällaisia vuosia ei seuraa peräjälkeen. Mandatumin tasetta ei vuosi vuoden jälkeen kevennellä isoilla lisäosingoilla, kuten ei myöskään Swedbankin jäädytettyjä varoja riitä tuloutettavaksi seuraaville vuosille. Aina tietenkin tulee seuraavia myönteisiä(kin) yllätyksiä, mutta tämä osinkovuoteni on poikkeuksellinen ja samalla kun siitä iloitsen, minun pitää henkisesti valmistautua siihen, että vuosi 2027 on uskoakseni ensimmäinen, kun osinkotuloni pienenevät. Auts.
Käytännössä voin valmistautua kahdella tapaa. Ensimmäinen ja olennaisempi on se, etten tosiaankaan tuudittaudu siihen, että kassavirtani jatkaa a) kasvamistaan samaan tahtiin b) pysymistä edes samalla tasolla lähivuosina. Lähinnä tämän asian kohtaaminen vaatii psyykkistä valmiutta, toiseksi se vaatii konkreettista varautumista. Jos haluan elää edelleen kasvavissa määrin passiivisilla tuloillani, ei tämän vuoden osinkotaso saa tarkoittaa elintapainflaationa menojen kasvattamista.
Kolmanneksi salkkua tulee tänä vuonna kasvattaa. Minulla ei ole sellaista määrää käteistä, että pystyisin tämän vuoden lisäostoksilla varmistamaan kasvavan osinkovirran jatkossa, mutta pystyn silti vaikuttamaan. Olen pitkään sijoittanut AOT:n puolella lähes kokonaan indeksirahastoihin, tänä vuonna on syytä siirtää tuloja myös takaisin töihin uusien osakeostojen muodossa.
Huonosti lypsävä lehmä lihoiksi
Minun on jo pitkään pitänyt keventää Tieto Evryn osuutta salkustani. Minua on pitänyt omistajana yhtiön pitkät sopimukset julkisen sektorin kanssa. Tulevaisuuden tähtioppilas tämä firma ei todellakaan ole ja minut sai viimein myyntilaidalle tänä vuonna mitä ilmeisimmin puolittuva osinko ja lähivuosien heikot tuottonäkymät.
Elän jo niin suurelta osin salkkuni kassavirralla, ettei sinne mahdu huonoja suorittajia, vaikkei yksittäisen vuoden osingonjakopolitiikka ole yhtiön myynti- tai ostoperuste, ei tietenkään. Luovutustappiota kertyi 60 osakkeen myynnistä 402 euroa.
OST:n puolella suljin avatun (mikro)position Oriolaa. Ehkä olen vähän huolimattomuuksissani yhtiötä jossain kolossa ostanut, mutta en halunnut lähteä kasvattamaan osuutta vaan siivosin yhden mielestäni turhan rivin salkusta pois. Korjasin kotiin muutaman prosentin myyntivoiton kulujen jälkeen, joitakin kymppejä vain.
Sijoituskeskustelussa keskitytään usein ruotimaan sitä, tekikö yksittäinen sijoittaja hyvän vai huonon peliliikkeen ostaessaan tai myydessään. Mielestäni pitäisi aina keskittyä pohtimaan salkkua kokonaisuudessaan, sijoittajan omaa elämäntilannetta ja rahatarpeita.
Salkulla ei lopulta ole itseisarvoa, se on aina vain väline. Mitä sillä halutaan tehdä, riippuu täysin sen omistajasta ja tästä syystä sijoituspäätöksiäkin on huono vierestä arvottaa, vaikka halukkaita huutelijoita ikävä kyllä löytyy.
Kevensin käteis- ja rahastokassaa
Kevensin Tiedon omistusta myös siksi, että halusin kotiuttaa voittoja rahastoista. En tietenkään tahallaan myy tappiolla, mutta kun kerran olin ollut aikeissa luopua, oli hyvä hetki tasoitella Tiedon tappiollisella myynnillä voitollisten rahastojen realisoinnin veroseuraamuksia.
Sijoitin 2024-2025 erilliseen Toimintatonnit-salkkuun vuosien ylijäämää sillä ajatuksella, että elelen ”ylimääräisiä” tuloja pois tänä vuonna. Nyt olen kuitenkin saanut kesätöitä, enkä tarvitse tänä vuonna yhtä suurta käteiskassaa kuin kuvittelin enkä myöskään käytä elämiseen säästämiäni, nyt indeksirahastoissa olevia varoja.
Siispä päätin realisoida noin 20 % parissa vuodessa nousseen Euroopparahaston. Tai en siis realisoida, vaan siirtää rahat lyhyen tähtäimen salkusta firesalkkuun ja osinko-osakkeisiin. Vaikka tiedän, että indeksisijoittaminen on ihan jokaisella mittarilla paljon järkevämpää kuin yksittäinen osakepoiminta, haraa tunne vastaan.
Osinkoina saatava kassavirta on minulle niin paljon mukavampi tulonlähde kuin rahastojen realisoimisen kanssa säätäminen, että kun nyt oli luontevaa tehdä reilun 2000 euron siirto rahastoista ja vararahastosta osakesalkkuun, tein sen hyvillä mielin. En palaa osakepoimijaksi, vaan jatkan kuukausittaista rahastoihin säästämistä, mutta nyt tuntui luontevalta allokoida pieneltä osin uusiksi.
Uusia ostoksia
Huhtamäki taitaa olla viime vuonna eniten yksittäisiä uusia suomalaisia osakkeenomistajia haalinut yhtiö ja minäkin olen tankkaillut yhtiötä pikkuhiljaa viime vuoden loppupuolelta asti. Nyt ostin lisää, samoin lisäsin omistusta Talenomissa ja Fondiassa. OST:n Oriolan rippeet vaihtuivat osaksi Constia, jota omistan sekä AOT:n että OST:n puolella jo ennestään.
Tammikuun sijoitusratkaisut:
| Myynnit | Ostot | |
| 1 132,00 € | Tieto | |
| 1 549,37 € | Euroopparahasto | |
| 1192,16 € | Talenom | |
| 748,51 € | Fondia | |
| 914,60 € | Huhtamäki | |
| 587,34 € | Oriola (OST) | |
| 590 € | Consti (OST) |
Itse itselleni asettamien sääntöjen perusteella saisin myydä osakkeita vain kerran kvartaalissa, näin olen sijoitussuunnitelmassani linjannut. Ajatukseni on suitsia pois hötkyilyä ja hätiköintiä. Kahdella myynnillä rikoin omia sääntöjäni, mutta euromääräisesti kauppani olivat vaatimattomia, joten en nyt moiti itseäni tästä sen enempää.
Oikeastaan minkään muun yhtiön kohdalla myyntinappi ei kutkuta, jatkan rauhassa omistajuutta, jota useimpien salkkuni yhtiöiden kanssa on takana jo melkein 10 vuotta.
Toivelista
Vaikka myyminen ei nyt innostelekaan, on tietenkin aina olemassa ostohaaveita. Haluaisin omistaa Kemiraa, sillä minua kiinnostaa yhtiön toimiala ja toiminta. Lisäksi haluaisin palata Lassila & Tikanojan omistajaksi, nyt kun siitä on siivottu pois henkilökuluihin hirttäytyvä huoltotoiminta. Ja koska olen säilöjä ja preppaaja, omistaisin tietenkin mielelläni aimosiivun Orthexia.
Mikään näistä yhtiöistä ei kuitenkaan ole siinä tilassa tai niissä hinnoissa, että haluaisin juuri nyt mukaan. Jatkan toiveikasta vilkuiluani ja koitan pitää mielessä, että olen luvannut pysyttäytyä indeksisijoittamisessa.
Salkkuni on edelleen vino
Pitkän tähtäimen on edelleen mitä suurimmassa määrin vaarallisen vino monella tapaa. Tai ei, salkussani on yksi ongelma, mutta sillä on monta erillistä ilmenemismuotoa. Siinä ontuu hajautus, hajautus ja hajautus. Ensinnäkin minulla on firesalkussani vain suoria pörssiosakkeita ja indeksirahastoja. Käytännössä salkussani on siis vain osakeomistuksia, vähän erilaisessa paketeissa vaan.
Ymmärrän, että esimerkiksi korkojen puuttuminen on suuri virhe, varsinkin jos tukeudun vuosikymmeniä toistettuun neuvoon, jonka mukaan osakeomistusten osuuden pitäisi keventyä sijoittajan iän karttuessa. Perustelen: omaisuuteni on (firettäjäksi) niin pieni, etten voi keskittyä sen turvaamiseen, jollaiseksi korkotuotteet yleensä mielletään.
Otan surutta sen riskin, jonka osakepaino salkulleni tuo, se ei minua haittaa. Sen sijaan ymmärrän kiusallisen hyvin, että salkkuni Suomipainotteisuus on myös riski, olen aivan liikaa kiinni Hesulissa. Tätä riskiä pyrin vähentämään rahastosijoituksilla, joita olen tehnyt viime vuosina lähes kokonaan ulkomaille.
Paitsi että juurihan kerroin että kotiutin voittoja Euroopasta ja siirsin ne suomalaisiin osakkeisiin… Toki siirsin kotimaahan vain pienen osan viime vuosien rahastosijoituksista, joten huoli pois, koitan sitkeästi kansainvälistyä edelleen.
Ylipaino Hesulin varainhoitoa
Osakepainon ja Suomipainon lisäksi salkkuni on puutteellisesti allokoitu myös toimialojen näkökullmasta. Varainhoitosektori on salkussani aivan liian suurella painolla. kuten sanottua, Nordea on salkkuni yksittäinen suurin omistus, lisäksi minulla on neljää-viittä muuta varainhoitoon keskittynyttä yhtiötä.
Olen jokaisen yhtiön tyytyväinen omistaja. Yhtiöt takovat hyvää tulosta ja vakaasti kasvavaa osinkovirtaa. Lisäksi ajattelen, että esimerkiksi sijoitusyhtiö Capman on mutkan kautta tapani sijoittaa listaamattomiin pienyhtiöihin. Minulla ei ole varainhoitosektorilta omasta sijoitushistoriastani mitään pahaa sanottavaa, ainoastaan hyviä tai erinomaisia tuottoja. Tästä näkökulmasta on hankalaa ajatella, että salkkuani pitäisi tältä osin tasapainottaa.
Ja niinhän se on, esimerkiksi Inderesin sisällöissä mainitaan toistuvasti, että varainhoito ja rahoitus on Hesulin vahvin ja vakain sektori. Mikäpä se siellä on kelkotella mukana, ei valittamista. Silti hajauttaminen on pörssin ainoa ilmainen lounas ja olenkin viime aikoina pyrkinyt kasvattamaan muiden sektoreiden omistajuutta.
Mahdottomasta tuli totta
On turha edes aloittaa kirjoittamaan ajatuksista ja tunteista, joita Yhdysvaltojen presidentin ja hänen joukkojensa toiminta tällä hetkellä herättää. Olen ajatellut, että poliittista riskiä sijoituksissa on vain kehittyvillä markkinoilla tai kiinassa, jossa korruptio ja poliittinen epävakaus haittaavat talouden kasvua ja markkinan ennustettavuutta. Nyt nuo kaksi mätää ilmiötä ovat vahvasti osa USA:n taloutta. Haluanko vielä rahoineni sinne mukaan?
Eurooppaakin katson tätä nykyä uusin silmin. En ole mitenkään ihastunut siihen, mitä olen nähnyt Alankomaiden tai Belgian hallinnosta. Minulle Eurooppa näyttäytyy kankeana, byrokraattisena, hitaana ja itsetyytyväisenä. Sellainen liiketoiminnallinen nälkä, jolla tehdään talouskasvua tai liikevoittoa, loistaa poissaololollaan.
Helsingin pörssillä on sen sijaan takana aivan mahdoton nousuralli, jonka täytyy joskus päättyä. Ehkä vielä tänä vuonna mennään ylöspäin, mutta huomattavasti hitaammin.
Rahastosijoittamisesta, joka on ennen ollut huoletonta ja vaivatonta, on tullut nyt hankalaa. Mikä markkina epäilyttää minua vähiten: sijoitanko totalitaarisen ja mielivaltaisen hallinnon USA:han, kankeaan ja itsetyytyväiseen Eurooppaan vai mahdollisesti kuplautuvaan Suomeen?
Tällä hetkellä vilkuilen itäiseen Eurooppaan ja kehittyville markkinoille. Joskin vielä helmikuun perussijoitukset tein firesalkkuni rahastojen peruskvartettiin: Jenkkeihin, Eurooppaan, maailmaan ja Suomeen. Katsotaan jatkossa, otanko jotain uutta mukaan.
Jatkan kahden rahastosalkun taktiikalla
Yksi tämän vuoden taloudellisista tavoitteistani on opetella elämään indeksirahastojen tuotoilla. Olen kirjoittanut tästä paljon ja jutellut tästä myös kokonaisen angstivideon tuben puolella. Kiteytettynä ongelmani on se, että tiedän ja ymmärrän olevan järkevämpää ja tuottoisampaa sijoittaa indekseihin kuin suorittaa osakepoimintaa.
MUTTA: osingot ovat todella leppoisa ja vaivaton tulonlähde verrattuna rahastojen realisointiin, joka tuntuu mielestäni todella ongelmalliselta. Realisoinnissa pitää allokoida ja ajoittaa, minä en halua tehdä kumpaakaan. Silti ymmärrän, että tulevaisuuteni on indekseissä. Miten tämä ratkaistaan?
Tällä erää olen ratkaissut asian kahdella salkulla. Toisen saa vaikka huomenna myydä tyhjäksi, toiseen ei saa toistaiseksi koskea. Ja tämä off-limits salkku on tietenkin se pitkä, firesalkku. Firesalkkuun siirrän joka kuukausi heti alkukuusta summan, jonka suunnittelen osaksi budjettia. Lyhyen tähtäimen salkkuun siirrän rahaa, jos sitä loppukuusta on.
Tänä vuonna tulen käyttäneeksi lyhyestä salkusta noin 5400 eurolla vuoden 2025 lopulla realisoituja rahastoja. Myin Suomea ja Jenkkejä pois ja muodostin itselleni kuudeksi kuukaudeksi 900 euron määräaikaiset sijoitustilit, eli olen selvillä vesillä kesäkuuhun asti. Tuon jälkeen pärjään loppuvuoden palkalla ja osingoilla.
Mielenrauha edellä
Voisi hyvin perustella, että oli tyhmää ja turhaa realisoida loppuvuodesta 5400 eurolla rahastoja, sillä kevääni näyttää vahvasti ylijäämäiseltä ja esimerkiksi nyt helmikuussa minulle jää kaikkien kulujen jälkeen, kävi tässä kuussa loppua kohden miten hyvänsä, sijoitettavaa yli 300 euroa.
Eikö olisi järkevämpää realisoida rahastoja kuukausi kerrallaan, jolloin pystyisi kunakin hetkenä arvioimaan konkreettisen rahantarpeensa, jolloin ei tulisi tehtyä tarpeettomia myyntejä ja aiheutettua itselleen veroseuraamuksia? Ei. Tulisin hulluksi.
Tai siis ehkä tuo ratkaisu todellakin olisi järkevämpi, mutta haluan edetä mielenrauha edellä ja niinpä kohtaan rauhallisin mielin myös sen vastoinkäymisen, että minulla on myynneistä liikaa rahaa tililläni ja teen näillä ylijäämillä uusia rahastosijoituksia.
En todellakaan halua joka kuukausi pohtia rahastomyyntejä, olen tyytyväinen, että tuo päätös on tehty kerrallaan puoleksi vuodeksi ja näin on nyt ihan tosi hyvä.
Laitan OST:lla kaikki yhden kortin varaan
En ole vuosiin laittanut OST:lle uutta rahaa, eli olen sijoittanut sen puolella vain saamiani osinkoja, jotka ovat korkeintaan satasten summia kerralla. En ole juurikaan tehnyt uusia avauksia, vaan tankannut lisää jo omistamiani yrityksiä vahvistaen ripotellen omistuksiani vähän kerrallaan, vuorotellen. Tälle vuodelle vaihdan taktiikkaa.
Aion ostaa ihan koko OST:n osinkopotillani yhtä yhtiötä. Aina kun saan kohtuullisen summan kasaan, teen ostoksen. Ajallinen hajautus tulee siis olemaan noin 9 kuukautta, eli aloitan ostokset uskoakseni Nordean osingolla 2.4.
Hajautuksen näkökulmasta tämä ei tunnu järkevältä, mutta en tällä ratkaisulla onnistu hankkimaan positiota, joka ylittäisi 2% osakeomistuksistani. Isoa vahinkoa en siis onnistu tekemään, vaikka valintani menisi pahasti metsään. (Pun intended.)
En (vielä) kehtaa kertoa, mihin yhtiöön panostan. Lupaan tehdä niin vuoden päästä, helmikuussa 2027. En usko rakettimaiseen nousuun, mutta uskon nousuun, katsotaan miten minulle käy. Haluan tämän yhtiön omistajaksi sen tulevaisuuden näkymien vuoksi ja toisaalta olen laiskuri: tietyn yhtiön systemaattinen ostaminen on OST:N puolella tehtävä versio rahasto-ostoksista, ne kun eivät siellä ole mahdollisia.
Mitä teen AOT osingoille?
Tällä erää kokoan kassaa etutilille ja aina kun riittävä määrä rahulia on kasassa, talletan könttäsumman Nordean määräaikaiselle sijoitustilille loppuvuotta varten. Kesällä saan uskoakseni palkkaa, tuolloin en tarvitse leikkipalkkaa itseltäni, mutta ajoitan tilejä raukeamaan loppuvuoteen, jolloin uskoakseni olen taas reissulla jossain päin Eurooppaa.
Tällä erää sijoittaminen tuntuu kyllä aika kivalta.
**********
Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
ps. Kuvat ovat Rotterdamista kaupungin kasvitieteellisestä puistosta, jossa kasvukausi alkaa jo olla aluillaan. Ihanaa.