Vähintään joka toisessa kirjoituksessani kerron tavoittelevani huoletonta elämää. Viime aikoina minua on vitutellut ankarasti, joten rehellisyyden nimissä kirjoitetaan myös tästä puolesta vapaan harhailijan arkea. Uudessa maassa kaikki ei todellakaan aina ole helppoa tai huoletonta.

Spoiler allert: en tiedä, miten tämä tarina loppuu. Julkaisen tekstin kesken kaiken, lopullisia tietoja saan vasta ensi vuoden puolella. Keep you posted.

Mistä oikein on kyse?

Alankomaissa yli 4 kuukautta oleskelevan täytyy ilmoittautua paikallisille viranomaisille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verkossa täytyy täyttä erinäinen määrä lomakkeita liittyen omaan perhetilanteeseen, oleskelun tarkoitukseen ja olosuhteisiin. First registration tapahtuu sitten varaamalla aika kaupungintalolta.

Mukaan tapaamiseen täytyy ottaa tuo esitäytetty lomakkeisto, vuokrasopimus tai muu todistus asumisesta, syntymätodistus ja passi. Näin minua oli ohjeistettu, ja näin kertoo myös Rotterdamin kaupungin virallinen ohjeistus. Ilmoittautumisen yhteydessä uusille ihmisille annetaan BSN numero, joka vastaa suomalaista hetua.

Syntymätodistuksen pystyy tilaamaan DVV:n sivuilta. Se ei ole pölyttyneenä piirongin laatikosta kaivettu lappunen kuin jenkkielokuvissa. Digi- ja väestötietovirastosta Suomesta voi tilata tukuittain erilaisia todistuksia eri tarkoituksia varten. Jokaisen voi tilata sähköisenä tai paperisena ja viraston sivuilta voi myös pyytää todistukselle suoraan käännöksen. EU-maihin riittää DVV:n ohjeiden mukaan heiltä saatu käännös, eikä todistuksia tarvitse erikseen käännättää.

1.    Varasin ajan kaupungintalolle

Niinpä täytin lomakkeen Rotterdamin kaupungin verkkosivuilla ja yritin varata aikaa kaupungintalolle heti elokuussa Hollantiin saavuttuani. Järjestelmä ilmoitti palvelun olevan ruuhkautunut, joten jäin jonotuslistalle. Pian minut kutsuttiiinkin tapaamiseen, sain ajan kahden kuukauden päähän, lokakuulle.

Tapaamisessa sain kuitenkin rekisteröinnin vain huhtikuulle 2026 asti, vaikka olen maassa toivoakseni juhannukseen. Syntymätodistuksessa on merkintä siitä, että olen naimisissa, mutta virkailija halusi avioliitostani tarkempia tietoja.

Lisäksi virkailijalle ei riittänyt syntymätodistuksen merkintä aiemmasta avioliitosta, vaan hän halusi lisätietoja siitäkin. Sain tapaamisesta mukaani lomakkeen, jossa kerrotaan minulta puuttuvan ”marriage license” ja määräyksen, että minun on huhtikuuhun 2026 mennessä toimitettava lisätietoja, tai saan 325 euron sakon.

2.    Tilasin pyydetyn todistuksen

Niinpä menin uudelleen DVV: sivuille ja löysin sieltä todistusvaihtoehdon: avioliittotodistus. Tässä todistuksessa kerrotaan olevan merkinnät sekä nykyisistä että menneistä avioliitosta, joten tulkitsin, että tämä todistus riittäisi selvittämään perhetilanteeni riittävän tyhjentävästi, jotta saisin rekisteröinnin koko suunnitelluksi oleskeluajakseni täällä.

Puolisoni toi mukanaan uuden todistukseni marraskuun alussa. En uskaltanut tilata sitä postitse suoraan tänne ja luonnollisesti täällä voi esittää vain paperisia, suoraan virastosta tulleita leimallisia dokumentteja, eikä esimerkiksi itse sähköisestä järjestelmästä ladattuja ja tulostettuja versioita.

3.    Yritin päästä kaupungintalolle

Kaupungintalon järjestelmä kertoo, että sinne voi varata ajan tapaamiseen tai mennä myös suoraan jonottamaan. Päätin toiselle tapaamiselle kävellä suoraan sisään, minulla olisi vapaapäivänä aikaa jonotta, otin kirjankin seuraksi mukaan. Vuoronumeroa ottaessani virkailija tarkisti asiani: ei ja kyllä. Kaupungintalolle voi tulla myös ilman ajanvarausta, mutta minun asiani on sellainen, että sitä varten pitää varata aika. Mistä sellaisen voin varata, kysyin. Virkailija antoi lapulla Rotterdamin kaupungintalon osoitteen.

Ensimmäisen aikani olin varannut suoraan sen verkkolomakkeen kautta, johon piti täyttää henkilötiedot rekisteröintiä varten. Nyt seikkailin kaupungintalon pääosin hollanninkielisillä verkkosivuilla ja koitin löytää mahdollisuuden ajanvaraukseen. Aikani tuskiteltuani sen löysinkin. Valitsin alasvetovalikosta ajanvaraukseni tarkoitukseksi First Registetion ja sain jälleen tiedon, että järjestelmä on tukossa. Jäin odottamaan kutsua, ja sain lopulta ajan joulukuulle.

4.    Väärässä paikassa väärällä asialla

Joulukuussa marssin tyytyväisenä avioliittotodistukseni kanssa kaupungintalolle. Prosessi oli tuntunut hankalalta, mutta nyt olin luottavainen, saisin vihdoin leimat paperiin ja mielenrauhan. Olin väärässä, eeppisesti. Ystävällinen virkailija kutsui minut vuoronumerolla tiskilleen, jonka jälkeen alkoivat ongelmat. Olin varannut ajan väärää tarkoitusta varten. Tapaamiseni tarkoitus ei suinkaan ENÄÄ ollut First Registration, vaan pyydettyjen lisädokumenttien näyttäminen. Asiaani ei siis voitaisi hoitaa tällä tapaamisella.

Lisäksi, kun näytin virkailijalle aiemmalla käynnillä saamaani lomaketta, jossa oli rasti kahdessa puuttuvassa kohtaa: marriage license ja divorce certificate, virkailija kertoi että minun tulee varata kaksi eri aikaa. Kumpikin dokumentti täytyy tarkistaa omalla ajanvarauksellaan. Eikä tässä vielä kaikki: olin väärässä paikassa. First Registrationiin liittyvät asiat hoidetaan kaupungintalolla. Puuttuvien dokumenttien käsittely ja hakemusten täydentäminen hoidetaan toisessa toimistossa.

Hymyni oli vähintäänkin jäätynyt. Tiesin, että tuohtumalla vain hankaloittaisin omaa tilannettani. Kun kerroin, että minun oli ollut erittäin vaikea löytää kaupungintalon sivuilta oikeaa ajanvarauskategoriaa, ystävällinen virkailija suostui varaamaan minulle ajan oikeaan toimistoon.

5.    Metroseikkailu uuteen kohteeseen

Todistusten arviointitoimisto, tai mikä hyvänsä laitos se nyt sitten onkaan, sijaitsi puolen tunnin metromatkan päässä kaupungin sellaisessa osassa, joka oli minulle jo usean kuukauden asumisenkin jälkeen tuntematon. Seikkailin hermostuneena virastotalojen välissä ja etsin oikeaa ovea, nyt ei olisi varaa myöhästyä. Löysin kohteen, ilmoittauduin qr-koodilla ja jäin odottamaan.

Ystävällinen virkailija kutsuu minut tiskille. Hän tekee ensimmäiseksi tiettäväksi, että on nyt valmis poikkeuksellisesti käsittelemään yhdellä tapaamisella kaksi asiaa: nykyisen avioliittoni tiedot ja todistuksen aiemmasta avioliitostani. Mahtavaa.

Hymyilen kiitollisena ja kaivan passini ja kaikki lippulappuni esiin. Kuvittelen tilanteen olevan tällä seisomalla selvä. Virkailija kuitenkin sanoo, että tässä saattaa mennä aikaa ja hän käskee minut istumaan kauemmas, pois hänen tiskinsä äärestä. Voisin odottaa aulan puolella ja hän pyytää minut takaisin jos tarvetta on.

Istuskelen aulassa ja koitan näyttää tyyneltä, vaikka savu nousee korvistani. Puolen tunnin päästä virkailija pyytää minut takaisin. Toimisto on jo ehtinyt mennä kiinni, muut tiskit ovat tyhjentyneet ja vahtimestari sulkee ovia. Virkailijallani on kaksi ongelmaa. Ensiksi hän näyttää todistukseni käännöstä: siinä lukee, että se on ”ote väestörekisterijärjestelmästä”. Virkailija kertoo, ettei se kelpaa. Tarvitaan kokonainen jäljennös.

Pahoittelen ja kerron, että todistus on määrämuotoinen, kotimaani viralliselta rekisterinpitäjältä tilattu dokumentti, jonka laajuuteen en voi itse vaikuttaa. Näytän virkailijalle heiltä saamaani lappua: puuttuu marriage certificate. Avaan DVV:n englanninkieliset sivut kännykästäni ja näytän valikkoa, jossa lukee: marriage certificate. Kerron tilanneeni juuri sen todistuksen, jota he pyysivät ja nyt en tiedä mitä teen, koska he kertovat, ettei se kelpaa. Mitä minun pitää tehdä seuraavaksi?

Virkailijakaan ei tiedä. Hän tietää vain sen, etteivät paperini ole kunnossa. Hän ottaa numeroni ja lupaa palata asiaan huomenna.

6.    Se riittää sittenkin (melkein)

Virkailija soittaa minulle seuraavana aamuna. Hän kertoo käyneensä kollegansa kanssa läpi dokumenttejani. He ovat muuttaneet mieltään. Hän kertoo nyt, että Suomen väestörekisteri on tiedoiltaan niin laaja, että sieltä riittää sittenkin aina todistusmuoto, jossa on merkintä, että se on ”vain” ote. Niinpä avioliittotodistukseni hyväksytään täyttämään lisätietopyynto koskien asiakirjaa marriage certificate. MUTTA.

Vaikka digi- ja väestötietoviraston sivuilla kerrotaan, että avioliittotodistuksessa on merkinnät entisistä ja nykyisistä avioliitoista ja näin onkin, ja vaikka jo toimittamassani syntymätodistuksessa on myös merkintä entisestä avioliitostani ja vaikka olen itse rekisteröintilomakkeeseen selvittänyt tarkkoja henkilötietoja myöten kenen kanssa olen ollut naimisissa aiemmin, tarvitaan lisätietoja.

Virkailija korostaa, ettei minua voida merkitä olemaan naimisissa nykyisen puolisoni kanssa, koska he tietävät minun olleen naimisissa aiemmin, mutta heillä ei ole siitä liitosta riittäviä tietoja. Niinpä, selväähän se on.

Lupaan virkailijalle pyytää Suomesta seuraavan todistuksen, jokainen näistä on luonnollisesti maksullinen. Tähän mennessä kumpikin todistukseni on maksanut 36 euroa. Lisäksi pyydän ohjeita: miten ja minne varaan seuraavan aikani? Nyt en saa verkko-osoitetta, vaan puhelinnumeron, jonne minun on soitettava, kun minulla on esittää seuraava toivottu dokumentti.

7.    Varmistan vielä

Asiaa googleteltuani olen melko varma asiastani, mutta varmuuden vuoksi vielä soitan digi- ja väestötietoviraston neuvontaan. Jonottelen puhelinpalvelussa yhden aamupäivän. Virheeni on selvä: vaikka minulta pyydettiin ”marriage certificate”, minun olisi pitänyt ymmärtää tilata todistus henkilö- ja perhesuhdetiedoista.

Niinpä tilaan nyt kolmannen todistukseni. Lisätietoihin pitää todistusta tilatessa erikseen merkitä, mitä tarkoitusta varten todistus tarvitaan. Minulla olisi tähän kielen päällä muutama pureva käyttötarkoitus, mutta pidättäydyn kertomaan, että tarvitsen sitä rekisteröityäkseni Rotterdamiin.

Toinen vain erikseen pyydettyjen lisätietojen kautta todistukseen saatava merkintä ovat tiedot nykysestä ja menneistä avioliitoista. Kirjoitan lisätietokenttään vielä erikseen: pyydän MAHDOLLISIMMAN TARKAT tiedot. Ja nyt toivon parasta. Sekä todistus että lasku ovat vielä tulematta. En tiedä, mitä tämä riemu minulle nyt maksaa, nämä todistukset eivät ole listahintaisia vaan maksavat eri summia riippuen niihin käytetystä työstä.

Miltä nyt tuntuu?

Ehdin jo miettiä, olenko ollut niin huoleton ja elänyt harmitonta elämää niin kauan, etten enää osaa kohdata hankaluuksia tai vastoinkäymisiä. Niin paljon tämä asia minua useamman päivän ajan on harmittanut.

Harmituksen lisäksi tunnen voimattomuutta, suuttumusta ja turhautumista. Tämä tuntuu parodian ja painajaisen sekoitelmalta, josta keitetään kustannuksellani mojovaa sketsiä. Tällainen hallintotapa ei voi olla todellista Euroopan vauraimmassa (oikeassa) valtiossa.

Olen viihtynyt Rotterdamissa superhyvin ja erityisesti Tuben puolella olen yhden soittolistan verran hehkuttanut elämääni täällä. Suomeen verrattuna pidän täällä monimuotoisuudesta, rentoudesta ja sellaisesta jonkinlaisesta tyyneydestä, jolla asiat otetaan vastaan suomalaisen kohkaamisen ja sääntönipottamisen sijaan.

Täällä ei pröystäillä tai hienostella ja siksi viihdyn. Mutta nyt minusta tuntuu, ettei minua haluta tänne ja se tuntuu kurjalta. Koitan kiinnittää ajatuksiani jouluun ja siihen, että saan tänne nipullisen läheisiäni. Kyllä tämäkin asia varmasti järjestyy, niin uskon. Mutta nyt olen rauhassa ja hyvällä mielellä vittuuntunut vielä hetken aikaa.

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.