Välillä nolottaa ihan sikana, niin monta kertaa olen joutunut tarkistamaan toimintasuunnitelmaani. Sitten muistan vanhan hyvän entisen esimieheni sanat. Hän korosti, että ihminen, joka ei koskaan muuta mielipidettä, ei kuutele muita eikä ota vastaan uutta tietoa tai tosiasioita. Ripustaudun näihin lohdun sanoihin.
Olen oppinut tällä muutaman vuoden matkallani paljon. Listailen tähän kirjoitukseen tekemäni virhearviot ja sen, miten olen firettäjänä muuttanut toimintaani. No, miten taloudellinen riippumattomuus mielestäni nyt saavutetaan? Lyhyt vastaus: sijoittamalla 12-vuotiaan tiedoin ja taidoin.
1. Aliarvioin kaiken mahdollisen
46-vuotiaana summailen säästöjäni, tulovirtojani ja sijoituksiani ja totean, että minun on mahdollista pysyvästi vähentää ansiotyöni määrää noin kolmannekseen. Päätän laskelmieni perustella lähteä tavoittelemaan tilannetta, jossa passiiviset tuloni kattaisivat 50 % vuosittaisista elinkustannuksistani. Huomasin osaavani elää hyvin vaatimattomasti ja ymmärsin, että vain muutaman kuukauden työpanoksella saisin loput vuosittain tarvittavat rahat kasaan.
Mitä mokasin:
Yliarvioin sen, paljonko tarvitsen rahaa mielekkääseen, laadukkaaseen ja hyvään elämään. Aliarvioin sen, miten omaisuuteni tuotto kehittyy ja paljonko pystyn yhä edelleen tulevaisuudessa sijoittamaan. En myöskään vielä tässä vaiheessa ymmärtänyt, että siirtämällä rahaa seinistä sijoituksiin voin merkittävällä tavalla muuttaa taloudellisia realiteettejani.
Uusi suunnitelma:
Rimaa oli syytä nostaa. Ei ole mitään syytä tyytyä tavoittelemaan passiivisten tulojen 50 prosentin osuutta menoistani. Päätin alkaa tavoitella sitä, että passiiviset tuloni kattaisivat vuosittain yhä kasvavan prosenttiosuuden kulutuksestani.
2. Tunsin itseni huonosti
47-vuotiaana irtisanoudun vakituisista töistä ja elämäni muuttuu perinpohjaisesti. Siirryn ylemmän johdon tehtävistä Lapin kausityöläiseksi ja saan ilokseni ja onnekseni ensimmäisen hotellisiivoajan pestini. Olin ajatellut, että tästä alkaa toisenlainen elämä. Käyn vähän töissä, rentoilen ja reissaan. Salkkuni saisi rauhassa jauhaa minulle passiivisia tuottoja, mutta aktiiviset sijoittajanpäiväni ovat ohitse. Olen jo saavuttanut enemmän vapautta kuin koskaan uskalsin kuvitella, my job is done.
Mitä mokasin:
Kuvittelin, että voisin noin vain lopettaa yli vuosikymmenen kestäneen, rakkaaksi ja mielenkiintoiseksi muodostuneen harrastuksen, eli sijoittamisen. Olin ajatellut, että sijoittaminen on tapa kasvattaa varallisuutta. En ollut ymmärtänyt, että se on tapa katsoa maailmaa.
Lisäksi en ollut ymmärtänyt, että ikänsä säästeliäästä ihmisestä ei noin vain tule – noh, ei tuhlajaa sentään, mutta ei myöskään päätoimista kuluttajaa. Mieleni voi paremmin, kun laitan edelleen edes jotain sukanvarteen, niin syvässä tuo tapa on.
Uusi suunnitelma:
Jatkoin kuukausittaista sijoittamista, välillä tietenkin vain kympeillä. Saatoin ostaa jotakin osaketta pienen määrän tai siirtää euroja sitä varten sivuun, että tekisin ostokset myöhemmin. Lisäksi päätin, etten vielä toistaiseksi koske OST osinkoihin, vaan annan tilin rullailla itsekseen siten, että uudelleensijoitan sinne maksetut osingot.
Vuosittainen säästöprosenttini
| 2025 | 40,55 % |
| 2024 | 36,34 % |
| 2023 | 35,34 % |
| 2022 | 59,79 % |
| 2021 | 46,00 % |
3. Allokoin virheellisesti
48-vuotiaana jatkan säännöllistä sijoittamista suoriin pörssiosakkeisiin, joskin toki huomattavasti pienemmillä summilla kuin aiemmin. Summilla ei välttämättä ole enää merkitystä, vaan sillä ajatuksella, että olen markkinassa mukana ja että omalla toiminnallani myötävaikutan varallisuuteni arvon positiiviseen kehitykseen.
Mitä mokasin:
Tietenkin voidaan sanoa, että ihan kaiken. Jos olisin koko sijoittajataipaleeni sijoittanut vain indekseihin, olisin lukemattomien muiden tapaan paljon varakkaampi kuin nyt olen. Toisaalta tasaisessa osinkovirrassa on minulle niin paljon hyvää ja sopivaa, etten sentään kyseenalaista koko menneisyyttäni. Mutta päätän silti uskoa tutkimustietoa ja siirtyä piensijoittajana todistetusti parempaan stragediaan, eli vaihdan suorat osakeostokset indeksirahastoihin.
Uusi suunnitelma:
Siirsin uusissa sijoituksissa painon suorista osakkeista passiivisiin rahastoihin. Merkittävin asia on, että erityisesti vuonna 2025 omaisuuttani siirtyi seinistä rahastoihin, kun myin lapselleni vanhan kotimme.
Rahastosijoitusteni arvo vuosittain
4 . Arvioin aikajänteen väärin
49-vuotiaana jatkan säännöllistä sijoittamista rahastoihin. Olen määritellyt rahastoni 60-vuotislahjakseni. Siihen asti niiden on oltava säilössä ja kasvettava, vasta kymmenen vuoden päästä voin alkaa nostaa rahastoista pääomaa elämiseen firettäjille tutulla neljän prosentin säännöllä.
Mitä mokasin:
En aio elää ikuisesti. Lisäksi minulla on noin neljännesvuosisatainen työhistoria kokopäivätöissä, eläkettäkin on siis jo ehtinyt karttua toisin, kuin kolmekymppisenä oravanpyörästä pomppaavalle. Olin tehnyt aikajänteen suhteen siis useamman virheen.
1. Minun ei tarvitse luoda rahastoistani ikuisesti tuottoja generoivaa rahantekokonetta. Voin rauhassa kuluttaa rahastoni loppuun. Rahastojeni tarvitsee itse asiassa riittää vain viralliseen eläkeikääni asti, sen jälkeen tulotasoni nousee huomattavasti, tehtiin suomalaiseen eläkejärjestelmään minkälaisia muutoksia hyvänsä.
2. Minun ei tarvitse, enkä oikeastaan voi tehdä pysyviä laskelmia siitä, minkälaista tulovirtaa voin fire-rahastoistani olettaa. Se riippuu siitä, kuinka pitkälle lykkään rahastojen realisointia. Realisointiaikajänne riippuu kahdesta asiasta: milloin aloitan ja milloin lopetan. Vielä en ole halunnut aloittaa, vaan tehdä töitä omaksi iloksi ja mielenvirkistykseksi. En myöskään vielä tiedä, haluanko nostaa eläkettä mahdollisimman varhain (13 vuoden päästä 64-vuotiaana) vai viimeisimmällä eläköitymishetkellä, jolloin eläkkeenikin olisi suurempi, 70-vuotiaana. Katsotaan.
Uusi suunnitelma:
Olen siirtynyt loppuelämän suunnitelmista vuosikohtaiseen ajatteluun. Vielä tällä erää en halua nostaa rahastoja. Niiden realisointi ei myöskään välttämättä ole pysyvä ratkaisu, vaan voin nostaa niitä hetkellisesti ja taasen palata tekemään vähän töitäkin, jos siltä tuntuu.
Mitä pidemmälle etenen, sitä vähemmän ajattelen, että vuosien tai jopa vuosikymmenien suunnitelmilla on merkitystä. Ikä lisää varmuutta siitä, kuinka epävarmaa kaikki on.
5. Tein asioista aivan liian monimutkaisia
50-vuotiaana olen jo pari vuotta keskittynyt uusissa sijoituksissani indeksirahastoihin. En ole tehnyt säännöllisiä kuukausisäästösopimuksia, sillä kuukausittain sijoituksiin jäävän pääoman määrä vaihtelee muutamasta kympistä kevään nelinumeroisiin summiin. Olen valikoinut itselleni mieluisan rahastokorin, jota täydennän tarvittaessa uusilla rahastoilla ja valitsen myös kuukausittain vähän maailmantilanteen mukaan, mihin rahastoon haluan sillä hetkellä sijoittaa.
Mitä mokasin:
En tarvitse minkäänlaista rahastokoria, enkä yhden yhtä uutta rahastoa, joka tuotoillaan, allokaatiollaan tai maantieteellään rikastuttaisi salkkuani. Olen edelleen tehnyt asioista aivan turhaan ihan järkyttävän monimutkaisia. Viisas, järkevä ja tuottoisa loppuelämän sijoittaminen sujuisi tarvittaessa kutosluokkalaisen osaamisella.
Uusi suunnitelma:
Olen siivonnut rahastosalkkuani, joka on päässyt leviämään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät.
Jos nyt aloittaisin uudelleen, sijoittaisin pelkästään maailma-rahastoon ja se riittäisi loppuelämän sijoituksiksi oivallisesti, en tarvitsisi mitään muuta.
Kikkailun tarvettani hoidan ”pelisalkulla”, joka ei kuitenkaan ole mikään päivätreidaajan spekulointisalkku, jollaiseksi se ehkä nimensä perusteella mielletään. Minun pelisalkkuni nimi on ”toimintatonnit” ja sinne säästän lyhyen tähtäimen, 2-3- vuoden sisään käytettäviä varoja. Niitä voin allokoida mielikuvituksellisesti erilaisiin rahastoihin mieleni mukaan.
Virallisessa Fire-salkussani on on tällä erää neljää rahastoa, joista ainakin kaksi on liikaa, ehkä kolmekin. Minulla on maailma, USA, Eurooppa- ja Suomi-indeksiä. Näistä keskimmäiset ovat tällä erää tauolla, sijoitan pääosin maailmaan ja hitusen myös Suomeen. Haluaisin eroon etenkin Euroopasta, mutta verotuksellisista syistä se saa nyt pölyyntyä koskematta. Jos tarvitsen rahastoja käyttöön, aloitan siitä.
Tekisin kaiken silti uudelleen
Hulluintä tässä kaikessa on se, että vaikka näen virheeni kiusallisenkin selkeästi näin jälkikäteen, tekisin samat asiat uudelleen. Olisinko varakkaampi, jos olisin ensihetkistä lähtien sijoittanut pelkästään indekseihin? Tietenkin olisin. Mutta tasainen osinkovirtani on minulle nyt erittäin tärkeä tulovirta ja on kannatellut minua piensijoittana läpi vuosien, jolloin alakuloisesta pörssistä ei olisi missään nimessä kannattanut realisoida mitään.
Virheitä ei tarvitse hävetä, pelätä tai varoa. Niitä tapahtuu joka tapauksessa ja niistä jokainen opettaa. Aina voi korjata kurssia, eikä kaikkea voikaan millään tietää etukäteen.
**********
Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
Millaista elämää nykyisin elelen? Sitä voit käydä kurkkaamassa tuben puolella.