Vuodenvaihde on suunnittelijan parasta laiffia: pääsen pohtimaan millaisen vasta päättyneen vuoden omien tavoitteideni ja suunnitelmieni valossa sain. Lisäksi saan positiivisella tavalla haastaa itseäni. Miten haluan käyttää seuraavan vapaan harhailijan vuoteni? Arvioin tänään sekä mennyttä että pohdin tulevaa.

Haluan kirjoittaa kerran vuodessa samanlaisen, määrämittaisen kirjoituksen, sillä osin haluan toistaa samoja, minulle merkityksellisiä asioita. Sama formaatti ohjaa myös miettimään samat, jo aiemmin harkitut, itselle tärkeiksi osoittautuneet asiat aina uudelleen. Onko tämä vielä elämässäni näin? Täältä voit käydä lukemassa, millaisesta juuri alkaneesta vuodesta loppiaisena 2025 haaveilin.

Mitä toivoin vuodelta 2025?

Minulla oli vuodelle 2025 kolme toivetta tai tavoitetta:

1. Yhteinen Lapin talvi
2. Uusi mieluinen koti
3. Puoleksi vuodeksi ulkomaille

Vuosi 2025 pyörähti käyntiin kausityöjaksolla Lapissa, jossa olimme yhdessä puolisoni kanssa. Yhteinen Lapin talvi oli yksi pitkäaikainen haaveemme ja näin jälkikäteen voin sanoa, että talvi täytti kaikki odotuksemme moninkertaisesti.

Talvemme ei ollut pelkästään onnistumisia, eli tietenkin myös takaiskuja ja ikäviäkin asioita tapahtui, sellaistahan elämä on. Silti yhteinen irtiotto jää meille erityiseksi muistoksi, joka voi vielä jatkossa poikia uusiakin juttuja, en tiedä. Kausityötalvi tosiaan jatkui aina vappuun asti, jonka jälkeen vasta palasin Kilpisjärven hangilta kotiin.

Kesä menikin sitten remontoidessa ja uudesta kodistamme tuli erityisen mieluinen ja kiva. Vaikka urakka uuvutti loppua kohden, saattoi remontoinnista jäädä myös siemen itämään, sillä myisin kotimme heti, jos joku maksaisi siitä 120 000 euroa ja ostaisin uuden peruskuntoisen kaksion, jotta voisimme aloittaa alusta. Remontointi on kohtuullisina annoksina mukavaa, kun sitä saa tehdä kiireettömästi ja muutoinkin paineetta.

Puolikas venyi kokonaiseksi

Elokuun alussa toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni, joka on myös kirjattuna kaksi vuotta sitten tehtyyn bucket listaan. Jo vuoden 2025 alussa tiesin lähteväni elokuussa 2025 Merimieskirkon vuosivapaaehtoiseksi Rotterdamiin. Luulin tosin, että olisin matkassa vain puoli vuotta. Ajattelin, ettei minulla olisi taloudellisia resursseja pidempään, kokonaan ilman tuloja toteutuvaan jaksoon ulkomailla. Olin väärässä.

Vuosi 2025 alkoi osaltani työn puolesta isoilla pettymyksillä, kun tipuin nollasopimuslaisena kokonaan ilman tunteja. Tietysti ymmärrän, että tarvittaessa työhön kutsuttavaa ei kutsuta töihin, jos ei ole tarvetta, siinä ei ole mitään epäselvää. Mutta luotin henkilöstöpäällikön sanoihin työhaastattelussa: töitä kyllä on. No ei ollut ja olin hetken aikaa pulassa. Kunnes.

Hain vimmaisesti töitä ja työllistyinkin nopeasti useaan eri paikkaan. Tammi-maaliskuun aikana teinkin sitten ihan hulluna töitä usealle eri työnantajalle. En siksi, etten olisi osannut sanoa ei tai muuten rajata. Tein töitä, koska ne olivat pääsääntöisesti tosi kivoja ja vaihtelevia ja huomasin myös, että tuloja alkaa karttua siihen malliin, että voin muuttaa loppuvuoden suunnitelmiani: voisin lähteä reissuun kokonaiseksi vuodeksi.

Onnekseni suunnitelmieni muutos otettiin hyväksyen vastaan myös Merimieskirkolla, joten sain pidentää alun perin puolikkaaksi suunnittelemaani vapaaehtoisvuotta koko toimintakauden mittaiseksi ja täällä sitä nyt porskutetaan. Onneksi jäin koko vuodeksi, niin paljon olen ajastani Merimieskirkon hoteissa nauttinut ja paljon on vielä kokematta. Rahatkin ovat riittäneet hyvin eikä minulle ole taloudellisesti mitään hätää.

Sain enemmän kun älysin pyytää

Vaikka taas jotenkin nolottaa tämä kirjoittaa, niin silti pitää todeta, että sain ihan tosi tosi hienon vuoden, josta olen älyttömän kiitollinen. Kesällä kerkesin vielä tehdä kirsikkana kakun päälle ex-tempore Italian matkan. Reissuni pintamatkaillen läpi Euroopan oli monella tapaa hyvin mieleenpainuva, siitäkin Universumille kiitokset.

Lisäksi muistan olla onnellinen siitä, että lähipiirissäni kaikki voivat hyvin ja lapseni ottavat isoja askelia aikuisessa elämässään eteenpäin ja toivoakseni olen omalta osaltani kyennyt olemaan heidän apunaan ja tukenaan. Iloitsen ihmeen ihanista jälkeläisistäni, joista olen valtavan ylpeä ilman minkäänlaista osuutta siihen, kuinka hienoja ihmisiä heistä on sukeutunut.

Mikä oli vuodessani vaikeaa?

Jotta kaikki ei mene ihan lässyttämisen puolelle, niin pohditaanpa hetki myös varjopuolia. Oliko jokin vuodessani hankalaa, vaikeaa, epämiellyttävää tai ei-toivottua? Nopea vastaus, joka asiaa yhtään penkomatta nousee mieleen, on: hankalat ihmiset. Kaikki työkaverini eivät ole olleet työstään innostuneita vuorovaikutuksen mestareita. En ole aina tullut johdetuksi hyvin, reilusti tai edes laillisesti.

En koskaan enää ole pysyvästi ja kunnolla terve. Syöpä, monen monta vatsan alueen suurta leikkausta ja useat sytostaattikuurit ja pitkä sädehoito ovat jättäneet minuun pysyvät jälkensä. En salaile tai piilottele näitä asioita, mutta en halua niihin yleensä keskittyäkään. Mutta kun pohdin vuottani taaksepäin, liittyvät ikävämmät muistot siihen, ettei kaikki minussa ole enää kovin ehjää ja toimivaa ja välillä nämä asiat vievät mielialaa alaspäin.

Paras apu kaikkeen tähän on keskittyä muihin asioihin, lasini on mieluummin puoliksi täysi kuin monelta osin jo pahasti vajavainen. Onneksi asioita voi myös jakaa. Mikään ei helpota enempää kuin hullunkurisiltakin välillä vaikuttavien ja outojen harmien jakaminen ystävän kanssa, joka on käynyt saman myllyn läpi.

Millaista elämää haluan elää?

Aluksi haluan muistutella itselleni vapaan harhailijan elämäni suuntaviivat. Vasta suunnitellessani jäämistä vakituisen työelämän ulkopuolelle muodostin toive-elämästäni listan. Tuo määritelmä on viime vuosina täydentynyt kuudennella asialla. Näin ajanjaksojen nivelkohdassa listaa on hyvä katselmoida ja kyllä: tässä ovat edelleen elämäni tärkeimmät suuntaviivat:

1. Haluan elää mahdollisimman vapaana aikatauluista.
2. Haluan tietoisesti ylläpitää kiireetöntä ja levollista olotilaa.
3. Haluan havainnoida ja pohtia ympäristöäni ja kirjoittaa siitä.
4. Haluan uppoutua projekteihini miettimättä aikarajoja.
5. Haluan nähdä ja kokea erilaisia paikkoja ja todellisuuksia.
6. Haluan nauttia luonnosta ja ulkoilmaelämästä.

Tämä yksinkertainen listaukseni on minulle vuodesta toiseen tärkeä ja oikeastaan nykyisen elintapani yksi kulmakivi. Samalla se on hyvä esimerkki siitä, ettei FIRE-elämän tarvitse olla mitään glamöröösiä, minulle tämä on elämän parhautta. Ja jos jotain haluan kirjoittamisellani vaikuttaa, niin herätellä: koitahan tehdä oma listasi.

Mikä tuo sinulle eniten iloa, minkä asioiden parissa viihdyt ja mihin haluat uppoutua?

Mitä toivon vuodelta 2026?

Hemmottelen itseäni kaamosajan romanttisella yhden hengen minilomalla. Olen tullut Renesse-nimiseen rantalomakohteeseen viettämään itsekseni laatuaikaa. Osana tätä viikonloppulomaa nautin myös siitä, että saan kirjoittaa rauhassa. Yksi herkullinen mehustelukirjoitus on saada rauhassa pohtia mennyttä vuotta ja hahmotella tulevaa.

Oikeastaan suurin ahaa-elämys, joka liittyy alkavaan vuoteen 2026 on läikähdys, jonka koin aloittaessani pakkaamaan tälle lomalle. Olen kirjoittanut loka-marraskuussa paljon unelmoinnista ja pohtinut tulevaa. Olen kertonut, että olen kolmena kokonaisena vapaan harhailijan vuotenani toteuttanut joko vanhoja pitkään kyteneitä haaveita tai sellaisia ideoita, joiden ilmestyessä olen heti tiennyt, että tässä on jotain, johon haluan tarttua.

Tänne Renesseen lähtiessäni koin sellaisen ahaa-elämyksen. En osaa määritellä tai kuvailla sitä sen tarkemmin. Tiedän vain, kun se tulee ja asia on minulle sillä sekunnilla selvä: Universum näyttää minulle jotain ja varmuus on jo sillä hetkellä kirkas: tuonne päin.

Uusin kirkastumiseni hetki tapahtui pikkuruisessa Kontti-asunnossani kurkistaessani vaatekomeroni perukoille.

Tiesin heti, että suhteemme jatkuu

Komeron pohjalla lojui rinkkani, joka on maannut siellä käyttämättömänä näkymättömissä viimeiset reilut kolme kuukautta. Jälleennäkemisemme oli yllättävä, mutta se herätti minussa niin selkeän ja varman tunteen, että tiedän sen nyt varmasti: suhteemme jatkuu. En osaa täsmentää ajatusta millään lailla, sen vaan tietää kun sen tietää. En ole vielä halukas tai valmis asettumaan tai rauhoittumaan, haluan jatkossakin olla rauhassa levoton.

Samassa onnen tunteessa hykertelin matkallani Rotterdamista tänne rannikon lomakohteeseen. Saan olla liikkeellä, minulla ei ole kiirettä, enkä välttämättä etukäteen tiedä, miten matkani etenee. Saan rauhassa tutkailla ympäristöäni ja ihmisiä. Tiedetään: ei ihminen voi koko ajan olla matkalla jonnekin, kaikki elämykset alkavat pidemmän päälle maistua puulta. Silti tätä se on, mitä minä haluan: liikkuvaa elämää.

Niinpä määrittelen toiveitteni vuoden Nuuskamuikkusen tapaan. Lähden kun lähden, eli pakkaan rinkkani, kun siltä tuntuu. Kesä mökillä saa rauhassa venyä niin pitkäksi kuin tarvis on tai jos rinkka alkaa kaapin pohjalta huudella jo loppukesästä, niin ei muuta kuin pakkaamaan. Tai jos haluan kotoilla perusteellisesti koko loppuvuoden, niin siitä sitten vaan. Tähän vaihtoehtoon en usko, mutta ei elämästä koskaan tiedä.

Voisin vähän tienata jossain uudessa kohteessa, vaikkapa ruskan aikana Lapissa tai jossain lyhyessä hoitajasijaisuudessa kivassa paikassa. Haluan tietenkin Italiaan ja olisi myös kiva tehdä jokin pieni urakkahomma Merimieskirkolla. Haluaisin kokea jonkin uuden workaway-kohteen ja asettua vaikkapa kuukaudeksi johonkin suotuisan imaston airbnb-kohteeseen.

Tärkeintä ei ole se, minne on menossa. Tärkeintä on se, että saan olla rauhassa levoton.

Mitenkäs ne raha-asiat?

Säästöni vuosilta 2024 ja 2025 riittävät kokonaiseen vapaavuoteen 2026, säästöprosenttini on tänäkin vuonna yli 40 % ja koska minulla ei enää ole vaurastumistavoitteita, voin rauhassa käyttää kahden vuoden ylijäämäni pois. Jos haluan viettää vaatimatonta elämää kotona, minun ei tarvitse mennä jatkossa töihin ollenkaan. Jos haluan liehua maailmalla, täytyy sorvin ääreen palata aina muutamaksi kuukaudeksi vuosittain. Katsotaan, mitä vuodelta 2027 haluan, en vielä tiedä.

Kirjoittelen myöhemmin erikseen auki vuoden 2026 budjettini ja muita lähitulevaisuuden omaan talouteeni liittyviä suunnitelmia.

Muutama erityinen reissu

En ole lentänyt sitten koronan, eli kevään 2020. Tämä päätös on oikeastaan ollut sattumaa, josta muodostui luonnollinen käytäntö: suosin pintamatkailua, sillä minulla on siihen aikaa, voimia ja resursseja. Nyt odotan kuitenkin vuoden alkua ja ensimmäistä kaukomatkaani pitkään aikaan. Haluan kuumeisesti valoon ja aurinkoon.

En ole pitkään, vain muutaman päivän. Rehellisyyden nimissä lentäisin myös räntään ja pimeään, sillä en ole lähdössä ensisijaisesti palmun alle vaan ystäväni luokse – usko tai älä – Dubaihin. Haluan nähdä hänen arkeaan työkomennuksen aikana.

Lisäksi haluan täältä Keski-Euroopasta käsin nauttia siitä, että kaikki on lähellä. Hollannista pääsen tarvittaessa kuudella eurolla ulkomaille, Flixbus vie parin tunnin päähän Belgiaan niin halvalla. Kävin jo kerran syksyllä Antwerpenissä ja haluan sinne kevään tultua uudestaan, kunhan taas saan kavereita kylään. Tuo reissu ei tästä näkökulmasta ole tosin Tallinnan päiväristeilyä ihmeellisempi, joten ehkä sitä ei lasketa ulkomaan reissuksi.

Tammikuisen Dubain jälkeen seuraavaksi odotan huhtikuista matkaa Britteihin. Puolisoni tulee luokseni lomaviikolle ja lähdemme maata pitkin kanaalin toiselle puolen. Kolmas, ihan erityinen ensi vuonna toteutuva reissu liittyy sekin murulaiseen. Hän on nimittäin luvannut tulla hakemaan minut kotiin mooottoripyörällä, joten saamme  juhannuksen jälkeen, jos Luoja suo, ajella kaikessa rauhassa Hollannista Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin pikkuteitä pitkin.

Mitä toivon vuodelta 2026

Kiteytetään vielä. Tässä listana toiveeni ensi vuodelle

1. Monipuolinen ja vaiherikas kevät Rotterdamissa
2. Hyvinvointia ja terveyttä itselleni ja ympärilleni
3. Mielenkiintoisia ulkomaanmatkoja
4. Rauhallinen kesä mökillä
5. Seikkailujen syksy

Tämmösiä. Nyt muutama kiireetön lörpöttelypuhelu, vähän kutomista ja sitten pitkälle kävelylle rannalle. Baarissa on näköjään myynnissä Southern Comfortia, jota saa enää tosi harvoin mistään. Pitää tulla illalla lasilliselle.

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.