Koitan jäsennellä asioita elämän eri osa-alueet haravoiden. Harrastukset, raha, koti, työt ja seikkailut. Niin ja tietenkin some. Mitä minä elämältäni seuraavaksi haluaisin?

Tilanteeni ei ole millään muotoa negatiivinen. Se on pelkästään avoin. Uskon, että Universum kyllä näyttää minulle suunnan, kunhan annan asioille aikaa. Tämä on toinen näkökulmani tulevaisuuteen. Se toinen on, etten halua jäädä jossittelemaan. Ihan jokaisen meidän elämässä on kausia, jolloin haikailemme jotain.

”Olisi joskus tosi kiva”… on lause, jonka me kaikki päästämme suustamme aika-ajoin. Haluan päästä tuosta lauseesta kokonaan eroon.

En halua enää jossitella tai roikottaa asioita jossain tulevaisuudessa, olen siihen liian vanha. Haluan tarttua jokaiseen ”olisipa kiva” – ajatukseen: joko kalenteroin asian tai siten hylkään ajatuskulun. Kyllä tai ei, välimallin haikailulle en elämässäni halua jättää tilaa. Nyt on syytä perata omaa haavelaaria: mitä siellä on, hittejä vai huteja?

Onko minulla rahaan liittyviä tavoitteita tai haaveita?

Rahasomen tekijänä minulla kai pitäisi olla taloudellisia tavoitteita, tai niin on ainakin aiemmin ollut. Pitkän tähtäimen taloudellinen tavoitteeni on ollut kasvattaa passiivisten tulojen prosentuaalista osuutta kulutuksestani.

Tällä erää olen tilanteessa, jossa voin tarvittaessa kattaa kaikki kuluni osinkotuloilla ja realisoimalla rahastoja. Osakkeet toivon jättäväni perinnöksi, tilanteeni on nyt hyvä koska ymmärsin, että rahastojen suhteen en tavoittele ikuista rahantekomyllyä vaan vaihdoin strategiaa neljän prosentin säännöstä ”die with zero”- malliin. Rahastojeni täytyy tarvittaessa riittää eläkeikääni asti, joten minulla ei ole enää mitään hätää.

Sanotaan vaikka niin, että haluan osata elää jatkossakin vaatimatonta ja rikasta elämää ja toivon vuosi vuodelta omistavani vähemmän materiaa. En osaa sanoa, miten haluan nettovarallisuuteni kehittyvän, paljon liittyy siihen, miten lasteni elämäntilanteet kehittyvät ja muuttuvat.

Ehkäpä tämän jaarittelun lopputulos on, ettei minulla ole suuria intohimoja herättäviä taloudellisia tavoitteita. Kunhan elämäni jatkuisi taloudellisesta näkökulmasta suurin piirtein samoilla raiteilla kuin se nyt on, niin kaikki on hyvin.

Onko kotiunelmia täyttämättä?

Tämä osa-alue elämästäni mietityttää ehkä eniten ja huomaan soutavani ja huopaavani kausittain, väliin mahtuu myös outoja sivuliikkeitä. En oikein tiedä, mitä haluaisin, tai haluaisin montaa asiaa yhtä aikaa.

Toisaalta rakastan nykyistä kotiamme. Se on pieni, siinä on vähän rahaa kiinni, siinä on edullista asua, se on ihanalla paikalla mahtavien ulkoilumaastojen ja uimarannan läheisyydessä ja fillarointietäisyydellä Tampereen keskustasta.

Kotimme on ihan itse tehty ja monella tapaa minulle erityisen mieluinen. Silti myisin sen heti, jos joku tarjoaa siitä 120 000 €.

Saa tarjota, esittelyvideoksi saa tässä vaiheessa kelvata tämä viimeinen remppavideo. Remontointi on mukavaa, voisin hyvin kärrätä jälleen yhä pienenevän muuttokuormamme mökin ulkovarastoon ja aloittaa uuden peruskuntoisen kaksion etsinnän ja sen löydyttyä remontin. Flippaus olisi yksi kätevä tapa hankkia vuoden tienestit, paljonkaan kun en tarvitse.

Toisaalta palaan säännöllisen epäsäännöllisesti haaveilemaan askeettisesta elämästä suuremman metsäpalstan keskellä kuin kesämökkitontimme nyt on. En tarvitse juosevaa vettä ja sähkölaitteitakin tarvitaan rajoitetusti. Tämä on skenaario, jota pyörittelemme puolisoni kanssa yhdessä aika-ajoin, mutta vielä tämä haave on jätetty kesämökin pihavarastoon.

Haluamme olla lähempänä rakkaita ihmisiämme ja sellaisia harrastuksia, jotka toteutuvat kotikaupungissamme tai sen liepeillä. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan koskaan tiedä. Kirjoitin aluksi, etten suostu enää ”olisipa joskus kiva”- ajatteluun. Tämä kela kuitenkin on vielä sellainen, myönnetään. En nyt halua sitä toteuttaa, mutta en hylätäkään, katsotaan.

Onko seikkailuja tekemättä?

No on! Erinäiset autoilukierrokset muun muassa Norjaan, Itämeren ympäri, Etelä-Eurooppaan jne ovat edelleen haaveissa, samoin Australia on näkemättä ja Uusi-Seelanti. Myös Brittein saariin haluan tutustua paremmin. Pidempiä jaksoja haluaisin viettää ainakin Virossa ja Ruotsissa.

Vuonna 2026 toteutuu yksi roadtrip bucket listiltäni, kun puolisoni tulee hakemaan minut moottoripyörällä kotiin täältä Rotterdamista. Haluan rauhassa kierrellä Tanskaa ja Etelä-Ruotsia matkalla kotiin. Suomalainen oikaisee kotiin yleensä meren poikki, minusta olisi kiva ajella kotiin koko matka maata pitkin Haaparannan kautta, eli haluaisin nähdä Ruotsin itäistä rannikkoa myös. Katsotaan paljonko jaksan kyydissä istua, millaiset säät saamme ja miten matka muuten etenee, en vielä tiedä.

Ehkä ajattelen matkoista tällä erää, että haluan suunnitella yhden erityisen ulkomaan matkan jokaiseen lähivuoteen, tämä on oikeastaan se unelmoinnin helpoin juttu. Meillä jokaisella on ihan saletisti reissu-unelmia, solekko lähteä.

Onko minulla ammatillisia haaveita?

Olen ainakin joillain videoillani, mutta ehkä mahdollisesti myös blogin puolella kertonut, että haluaisin työskennellä Ruotsissa hoitajana. Näin kertoessani minulle vastataan 100% varmuudella ensimmäiseksi, että niin, palkka on Ruotsissa parempi. Minulle palkalla ei ole mitään väliä. Haluaisin nähdä toisenlaista hoitamisen kulttuuria, tutustua uuteen maahan ja sujuvoittaa kankeaa kieltäni.

Mutta kun nyt ihan oikeasti mietin, haluanko lähteä hakemaan rekisteröitymistä, joka on ensimmäinen ulkomaille työllistymisen askel, en innostu asiasta. Tämäkin asia jää vielä harmaalle alueelle. En ole valmis hautaamaan tätä haavetta, mutta en juuri nyt innostu siitä tarpeeksi, että lähtisin sitä aktiivisesti viemään eteenpäin.

Tällä hetkellä haaveilen eniten ulkotöistä. Haluaisin kausitöihin esimerkiksi hautausmaalle, taimitarhalle tai leirintäalueelle. Tämä on jotain, jonka uskoakseni otan työn alle lähiaikoina, haluan olla ulkona enemmän.

Toiseksi tykkään ihan sikana kaupan alan töistä, siis ihan normaalista ruokakauppatyöskentelystä. Tykkään sen napakkatahtisuudesta, konkreettisuudesta ja fyysisyydestä. Jos en pääse ulkotöihin, hakeudun reissukassaa kasatessa varmaankin kaupan alan töihin, jos niitä suinkin saan. Vasta kolmantena vaihtoehtona tulee tällä erää hoitajana toimiminen. Hoitajuuden pitäisi toteutua jossain ihan erityisessä ympäristössä, esimerkiksi saaristossa tai Lapissa.

Onko harrastuksillani tavoitteita?

Jos tämänhetkiset tärkeimmät harrastukseni määrittelee, niin ne ovat ehdottomasti neulominen, bloggaaminen ja tubettaminen. Tämän Rotterdamin jakson aikana ulkotyöt ja omavaraistelu ovat tauolla. Muita tärkeitä harrastuksia ovat ompelu ja kuorolaulu. Mitä toivon harrastusrintamalla? Mikä olisi hienointa, mitä voisi tapahtua?

Aloittaessani blogin kirjoittamista, määrittelin itselleni tavoitteeksi, että olisi ihan järisyttävän hienoa, jos tuhat ihmistä lukisi tekstejäni kuukausittain, verkkotermein tavoittelin sivustolleni tuhatta uniikkia kävijää. Suurimmilla suomalaisilla blogeilla kävijöitä voi kuukausittain olla 50 000. Halusin siis päästä kahden prosentin kerhoon verrattuna suurimpiin.

Jo useamman vuoden uniikkeja kävijöitä on ollut yli 2000 kuukausittain, tämä taso on minulle riittävä ja sopiva. Vaikka kävijöitä olisi 200 000, en saisi kirjoittamisesta yhtään lisäiloa elämääni, se ei sykähdyttäisi millään erityisellä tavalla. Käsityöhaaveitakaan minulla ei enää ole. Olen opetellut sitkeällä harjoittelulla, yrityksellä ja erehdyksellä sen verran osaamista kuin haluan ja tarvitsen.

Mitä toivon Tubelta?

Suomessa on yli 18 000 tubekanavaa, joiden tekijöiden kotipaikaksi on järjestelmässä merkitty Suomi. Oma kanavani on kasvanut välillä hitaasti, välillä nopeasti, mutta silti itselleni hämmästyttävää tahtia.

Käyn Suomituben virallisella ranking-sivustolla välillä tutkimassa sijoitustani, kilpailuhenkinen kun olen. Tällä erää kanavani on jossain 1500 hujakoilla, eli kuulun jo tilatuimpaan 10 prosenttiin suomeksi sisältöä tekevistä kanavista, joka on järisyttävä asia.

Tutkin ranking-tilastosta aina, minkä merkittävän toimijan kanssa kilpailen suurin piirtein samassa sarjassa. Tällä viikolla voin ilokseni ilmoittaa ylittäneeni tilaajamäärässäni Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen virallisen tubekanavan. Jäätävää. Toisaalta tilaajamäärä lisää kommenttikentän kuraa: sopimattomia heittoja ja tahallista mielensä pahoittamista. Mikä on tubettamiseni tavoite tai unelma? Mitä minä verkkoon huutelultani haluan?

En tiedä huijaanko itseäni, mutta minusta tuntuu, että olen tälläkin saralla saavuttanut jo kaiken toivomani. En saa videoiden tekemisestä yhtään lisäiloa, vaikka tilaajia tälläkin puolella olisi moninkertainen määrä. Päädyn määrittelemään, että toivon sekä blogin että Tuben osalta sitä, että lukja- ja katsojamäärä pysyy samalla tasolla. Siinäkin on tavoiteltavaa ja kieltämättä olisi tosi kurjaa, jos tilaajia alkaisi tippua pois.

Haluan vaikuttaa

Olen kirjoittanut raha-asioista blogiin, tehnyt avointa somesisältöä instaan ja laverrellut raha-asioistani sittemmin myös videoiden muodossa. Tavoitteekseni määrittelen turhan rahaujouden karsimisen, raha-avoimuuden kasvattamisen ja kohtuullisen ja vaatimattoman elämäntavan puolesta puhumisen.

Haluan kehittää rahataitoja, joiden katson olevan olennainen väline omannäköisen elämän suunnittelussa ja mahdollistamisessa. Haluan viedä eteenpäin taloudellista hyvinvointia, joka on lopulta yksi osanen ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Välillä olen ajatellut, että haluaisin kirjoittaa joistakin itselleni tärkeistä rahaan tai kuluttamiseen liittyvistä teemoista ihan kokonaisen kirjan. Viime syksynä yhtä synapsista jo kustantajalle tarjosinkin. Sitten tulen taas järkiini ja peruutan. Kyse ei ole siitä, että tarvitsisin piiruakaan rohkaisua tai tsemppausta kirjaprojektiin. Kyse ei ole siitä, että rohkeutta tai uskoa omiin kykyihin puuttuisi. Lopulta puuttuu halua.

Kirja ei ole väline tavoittaa niitä ihmisiä, joita haluan puhutella. Raha-asioista kertovan kirjan käsiinsä hankkiminen, saati avaaminen kertoo sellaisesta sisäisestä motivaatiosta, jolloin minua ei enää tarvita. Minä haluan tavoittaa päämäärättömästi somessa seikkailevan tavan tallaajan tai alustavasti rahataitojen haltuunottoa googlettelevan aidallakeikkujan. Siksi paikkani on verkossa. Mutta.

Haluan myös kohdata

Sanotaan se nyt tähän: haluan johonkin kansalaisopistoon, seuraan, yhdistykseen tai oppilaitokseen puhumaan rahataidoista ja budjetoinnista. Unelmani olisi lukukauden mittainen kurssi, jossa jokainen osallistuja voisi yksilöllisesti kehittää omia henkilökohtaisia taloustaitojaan ryhmämuotoisessa toiminnassa.

En halua luoda enkä tuotteistaa hintavia yksilövalmennuksia, jollaisia somessa rahasta puhuvat verrattain usein oman henkilöbrändinsä ympärille luovat. Minä haluan kulukorvaukset, pullakahvit ja tunteen, että ryhmässä loimme sen jäsenille toimintaedellytyksiä vuosiksi eteenpäin.

Ja täsmennetään vielä, etten halua luoda verkkokurssiakaan. Haluan kohdata, vuorovaikuttaa ja hyödyntää psykiatrisen sairaanhoitajan taustaani ryhmämuotoisessa toiminnassa.  Ryhmässä saatava tuki, innostus, turvallinen kritiikki ja inspiraatio ovat enemmän, kuin yksikään tähtivalmentaja voi itsenäisesti tuottaa. 

Haluan jättää jäljen

Ehkä vaikuttamisen toinen konkreettinen tavoite liittyy myös someen. Olenhan monen monta kertaa sanonut, että innostuin suunnitelmallisesta ja tavoitteellisesta omien raha-asioiden hoidosta vain somen avustuksella ja sen kautta. Kaikki mitä olen itse oppinut tai elämältä fire-matkallani saanut, on puhtaasti somen sytyttämää.

Nyt olen huomannut, että kulutan erilaista roskasisältöä. Siis videoita, joissa siivotaan, raivataan, puhdistetaan tai kunnostetaan. Jo vuosia sitten minulla oli visio omasta eläkeläis-elämästäni: tekisin joka aamu roskakävelyn, jossa hoitaisin paitsi itseäni, mutta myös ympäristöäni.

En osaa sanoa, miten voisin omalla konkreettisella työpanoksellani hyödyntää elinympäristöäni tai luontoa jollain tapaa. Haluaisin löytää jonkin tällaisen toimintatavan tai ratkaisun, toivon että minulle jostain järjestyy jotain, uskon niin. Tämä on yksi haaveistani, josta kirjoitin jo kaksi vuotta sitten, kun edellisen kerran listailin blogiin haaveitani.

Osa tuon blogikirjoituksen haaveista on toteutunut. Vietän vapaaehtoisvuotta Merimieskirkossa Rotterdamissa ja viime syksinä olimme osana pitkää road trippiämme myös kaksi viikkoa workawayereina Sloveniassa. Rehellisyyden nimissä olin kyllä jo unotahnutkin osan tuolloin merkityksellisistä tuntuneista haaveistani. Toisaalta osa jatkaa elämäänsä myös tällä seuraavalla listalla.

Summa summarum

Manifestoidaan vielä konkreettisen listan muodossa

Koti: Haluaisin myydä nykyisen vastaremontoidun kotimme eteenpäin ja ostaa uuden peruskuntoisen asunnon. Olen jo aiemmin huudellut verkkoon, että metsää mieluummin haluaisin ostaa joutomaata. Jään odottamaan sekä osto- että myyntitarjouksia.

Seikkailut: Haluan tehdä yhden inspiroivan, usean viikon ulkomaanmatkan vuosittain joko itsekseni tai puolison kanssa.

Työ: Haluan työllistyä ulkotöihin minulle uudenlaisiin ympäristöihin

Harrastukset: Haluan edelleen pystyä tuottamaan sellaista somesisältöä, joka kiinnittää 2000 lukijaa tai katsojaa säännöllisesti. Ehkä vielä täsmennän, että haluan vuonna 2026 paremman kameran.

Random1: Haluan päästä pitämään IRL-kurssia arjen rahataitojen kehittämisestä. Jos keksit tälle asialle ajan ja paikan, laita minulle sähköpostia.

Random2: Haluan löytää työtä tai toimintaa, jossa voin konkreettisesti toimia ympäristön tilaa edistävästi, vaikka roskia keräten tai tehden jotain muuta yhtä arkista.

No niin. Nyt vedetään henkeä ja odotetaan. Alkaa jo itseäkin jännittää.

**********

Olen 51-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.