Jos haaveilet vapaammasta elämästä vakityön ulkopuolella, jos etsit ensimmäisiä töitäsi tai jos pohdit keikkahommien tekemistä vaikka lisäansioiden toivossa, tämä juttu on sinulle.

Istun junassa matkalla Brysseliin. Edessä on vuoro uudessa paikassa ja kasuaalisti myös uudessa maassa. Tänään olen jälleen huonoin, hitain ja hölmöin. Nyt onkin hyvä aika pohtia keikka- ja kausityöläisen laatuvaatimuksia yhden blogikirjoituksen verran.

Toimin tällä erää vuosivapaaehtoisena Suomen Merimieskirkolla. Kotipaikkani on Rotterdam. Sieltä minut hälytettiin keikkavuorolle naapuriin.

Reaktiot yllättävät aina vaan

Kertoessani tekeväni pelkästään kausi- ja keikkatöitä, saan erittäin usein mielestäni osaavalta ja pystyvältä ihmiseltä yllättävän kommentin: ”minä en vaan uskaltaisi”. Kyse ei tällöin ole valintojeni taloudellisista riskeistä, niin ajattelen. Uskoakseni ensisijaisesti epäröidään sen ajatuksen äärellä, että olisi pelottavaa toistuvasti etsiä uusia työpaikkoja ja myös olla jatkuvasti jossain työpaikassa se uusi työntekijä.

Eihän se helppoa ole, eikä luonnistu kaikilta, myönnetään. Vaihtuvat työympäristöt, -tehtävät ja -yhteisöt edellyttävät tiettyjä taitoja ja oikeanlaista asennetta.

Kyky toimia vaihtuvissa työympäristöissä on yksi ammattitaidon muoto.

Olen tehnyt erilaisia kausi- ja pätkätöitä nyt kolme vuotta ja työyhteisöjä ja -tehtäviä on takana vähän laskutavasta riippuen kymmenkunta. Samalla kun kokoan omia kokemuksiani, peilailen asioita myös esihenkilötaustani näkökulmasta. Samat kokemukset ja näkemykset vahvistuvat, katsoo niitä sitten kummasta päästä organisaatiota hyvänsä.

Side note: itsehän olen luonnollisestikin työyhteisötaitojen maailmanmestari. En koskaan syyllisty tässä kirjoituksessa listattuihin mokiin, tiedän aina paikkani ja suhtaudun virheisiini aina pelkästään rakentavasti.

Mutta tässä se siis tulee: Onnistutko vai epäonnistutko kausi- tai keikkatöissä? Tässä Sinulle check-list.

1.    Verkot vesille ja sillat kuntoon

Käy koulutuksissa, juttele kahvitauoilla, ole aktiivinen somessa, ole kiinnostunut vanhojen opiskelukavereittesi työjutuista, pyydä työkiertoa, kutsu itsesi benchmarking-käynnille ja lue alan lehtiä. Ole innostava, kehu, kysele, heittäydy. Sano ääneen tai avaa someen mitä toivot ammatillisesti tai mitä muita työelämähaaveita sinulla on. Sanoita aktiivisesti se, millaista työtulevaisuutta tavoittelet. Etsiydy osaajien seuraan, pidä yhteyttä. Hyvien tyyppien imussa kannattaa aina olla.

Pitää myös kiinnittää huomioita siihen, millaisia jälkiä itsestään jättää. Lähdetään siitä, että Suomi on kylä. Yhteisiä tuttuja löytyy uskoakseni ihan jokaisessa kahden suomalaisen kohtaamisessa, kun vähän pengotaan. Myös ammatilliset piirit ovat pienet, juorut ja jutut kulkevat ja sana kiertää. Kaiken minkä jätät taaksesi, löydät edestäsi.

Tämä ei tarkoita sitä, että jos törmää yhteen huonoon työyhteisöön, umpisurkeaan pomoon tai muuten joutuu jonkin jakson elämästään lusimaan työsuhteessa, jossa moni asia tuntuu kohtuuttomalta, peli olisi pelattu. Se, mikä sinut tuolloin pelastaa, ovat verkostosi. Jos sinulla on runsaasti ammatillisia kontakteja, yksittäiset huonot kokemukset eivät ole vaarallisia, ne eivät vie mahdollisuuksiasi työllistyä jatkossa. Ammatilliset kontaktisi ovat vakuutuksesi, jonka avulla selviät yli huonojen kokemusten kohti seuraavia innostavia juttuja.

MUISTA:

vaikka kurjan työpestin jälkeen tekisi mieli puhua suu puhtaaksi, kannattaa miettiä, miten antamani vaikutelma vie eteenpäin kohti seuraavaa työmahdollisuutta.

En tarkoita, että pitää ryhtyä nöyristelemään tai nielemään mitä tahansa shittiä. Tarkoitan, että on yksi työyhteisötaito osata poistua asiallisesti työsuhteesta, joka ei kaikilta osin ole asiallinen ja jatkaa yhtä läksyä viisaampana kohti uusia haasteita. Tuo huono kokemus happamoitti yhtä elämäsi vaihetta. Älä anna sen vaikuttaa myös tulevaisuuteesi.

2.    Ole utelias ja ennakkoluuloton

Tee avoimia hakemuksia. Ota vastaan työtehtäviä, joiden olemassaolosta et ollut aiemmin kuullutkaan. Tarjoudu työhön, johon et olisi itseäsi koskaan kuvitellut. Saatat innostua, rohkaistua, oppia uutta ja tavata jälleen uusia ihmisiä.

Älä jätä menemättä siksi, ettei sinulla ole kokemusta. Jos olet ollut hakuprosessissa rehellinen, rekrytoija saattaa nähdä sinussa potentiaalia tehtäviin, joita et itse ollut itsellesi suunnitellut. Sanoita epävarmuutesi: ”en ole varma, pärjäisinkö tässä tehtävässä”. Sitten pääsette uskoakseni pohtimaan, mitkä konkreettiset asiat aiheuttavat sinussa epävarmuutta ja miten työnantaja voi sinua tässä tilanteessa tukea. Itsekin olen saanut tätä opetella, omista uroteoistani voit käydä lukemassa täältä.

MUISTA:

älä kehu osaavasi asioita, joita et hallitse. Mutta jos olet ollut osaamisestasi rehellinen ja sinulle tarjotaan tehtävää, josta et ole aiemmin kuullutkaan, sano ehdottomasti Kyllä.

Keikka- ja kausiduunarin ura jää lyhyeksi, jos haluaa tehdä vain töitä, joiden osaamisesta ja hallinnan tunteesta on varma. Usko myös itseesi. Vaikka tietenkin meistä jokaisella on työpaikallaan oikeus turvalliseen työn aloitukseen ja laadukkaaseen perehdytykseen, niin kaikkea voi etukäteen kertoa ja mitä uudempia olemme, sitä enemmän saamme eteemme asioita, joista emme ole koskaan kuulleetkaan.

Tällöin meillä on kaksi vaihtoehtoa: nostaa kädet pystyyn ja kertoa, ettei kukaan ole kertonut tästä meille. Tai kokeilla ja yrittää siitä huolimatta, että tilanne on meille uusi. Enkä nyt tietenkään tarkoita mitään avosydänleikkauksia tai nosturilla ajoa. Mutta silti meitä on kahdenlaisia, sen aika pitkä esihenkilökokemus on opettanut: henkilöitä jotka eivät uusia asioita kohdatessaan pelästy ja niitä, jotka nostavat metelin, ettei kukaan ole auttamassa. Saat itse päätellä kumpi henkilö saa sen seuraavan ylimääräisen sunnuntaivuoron.

3.    Huolehdi itsestäsi

Omantunnon kysymys: mene tutkimaan työpaikkasi tämän hetken elettävää työvuoroluetteloa. Montako sairaslomamerkintää omalla kohdallasi on? Entä jos toteutumia selailee vähän taaksepäin, kuinka useasta palkkanauhastasi löytyy viimeisen vuoden ajalta merkintä sairausajan palkasta.

Jos merkintöjä alkaa olla yhden käden verran, neuvoni on, ettei kannata jättää vakitöitä. Olet sairaana niin paljon, ettet menesty keikka- tai kausitöissä. Tiedän tämän kirjoittamisen olevan järkyttävät triggeri, mutta asia on silti syytä kirjoittaa auki. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevän tärkein kauppatavara on luotettavuus: se, että hän tulee aina siihen vuoroon, johon hänet on järjestelty. Jos peruutuksia tulee, ei tule enää soittojakaan.

MUISTA:

jos sinun pitää jatkuvasti korostaa sitä, kuinka hyvässä kunnossa olet, et ehkä ole kovin hyvässä kunnossa. Ihan aikuisten oikeasti pärjäävien ihmisten ei tarvitse koko ajan hokea sitä, mitä he osaavat tai mihin he pystyvät. Heidän tekonsa ja osaamisensa puhuvat puolestaan.

Pelkällä vähäisellä sairastavuudella ei vielä pärjää. Jos hengästyt portaissa tai selkäsi vaivaa usein, pysy vakituisessa työsuhteessa, jossa on paremmat mahdollisuudet erilaisiin kevennettyihin työjärjestelyihin. Keikkatöissä sinut korvataan parempikuntoisella silmääkään räpäyttämättä.

Ehkä vielä korostan, ettei tämä ole ikäkysymys. Kuusikymppinen voi olla järkyttävästi paremmassa kunnossa kuin parikymppinen ja sairastaa todella paljon vähemmän. Kyse on elämäntavoista ja -tottumuksista, jotka joko tukevat tai rapauttavat työkykyämme. Ja muista: kun laadit cv:täsi, on tärkeää listailla loppuun myös liikuntaharrastuksesi. Kehosi on näillä markkinoilla tärkeää kauppatavaraa.

4. Niele ylpeytesi

Riippumatta siitä, olemmeko korkeasti erikoiskoulutettuja akateemisia ihmisiä vai amispohjalta ponnistaneita osaajia, meille kehittyy ammatillisessa osaamisessamme mukavuusympyrä. Hallitsemme tietyt asiat niitä enää suuremmin miettimättä ja oma oleminen on ammatillisen osaamisen suojassa mukavan turvattua. Kaikki tämä poistuu, kun lähdet keikkatöihin.

Olet kerta kerran jälkeen uusin, kokemattomin ja uskoakseni huonoin siinä, mitä tehdään. Oman vajavaisuuden ja puutteellisuuden kohtaaminen ei ole koskaan helppoa tai hauskaa, mutta se on tosi opettavaista.

Kaikki eivät neuvo tai ohjaa sinua hymyssä suin eivätkä kaikki virheesi herätä ympäristössäsi rohkaisevia ja innostavia kommentteja. Myös sinun uudella työpaikallasi joku on aina väsynyt, kyllästynyt, harmissaan tai turhautunut. Ja helppo kohde saattaa olla se uusi tyyppi, joka ei vieläkään muistanut, osannut tai tajunnut.

Tuolloin sinulla on kaksi vaihtoehtoa ja taas palaan kohtaan yksi: voit niellä ylpeytesi ja ottaa vastaan välillä kivaa palautetta ja välillä vähän huonosti peiteltyä pahaa oloa, tai voit vaatia asioiden selvittämistä ja viettää paremman osan päivästäsi esihenkilön juttusilla erilaisissa korjaavissa kokouksissa. Voit uskoakseni itse tehdä loput johtopäätökset.

Ihan oma taiteenlajinsa on myös se, miten itse suhtaudut tekemiisi virheisiin. Vaihtoehtoja on karrikoidusti kaksi: pyydät anteeksi, naurat vähän, jos siihen tuntuu olevan tilaa ja jatkat eteenpäin kohti seuraavia mokia. Tai voit selitellä, mahdollisesti moittia joitakin muita, ehkä tuohtuakin, mutta joka tapauksessa puolustautua jollain tarpeettomalla tavalla.

MUISTA:

se, miten itse suhtaudut virheisiisi, määrittää paljon sitä, miten ympäristö niihin suhtautuu. Jos osaat pyytää anteeksi ja jatkaa hommia, saat osaksesi sallivampaa kohtelua.

5. Muista paikkasi

Tuoreilla silmillä näkee paljon. Ja mitä enemmän on kokemusta sekä elämästä yleensä että työelämän erilaisista ilmiöistä ja tehtävistä, oma katse tarkentuu entisestään. Silti lupaan, että hissukseen on aina fiksumpi olla. Ainakin aluksi. Kukaan ei halua kesämökilleen saapuvan rakennusmestarin heti ensilauseissa kertovan, mitkä asiat omassa kesäparatiisissa vaatisivat akuuttia korjausta.

Olen kerta kerran jälkeen nähnyt, miten leukaperät alkavat ympärillä kiristyä, kun apumiehen apumies pyrkii ottamaan hommia haltuun ja pukee päälleen konsultin viitan. Tässä muutama konkreettinen ohje:

1. Pomollasi pitää olla sinulle enemmän asiaa kuin sinulla pomolle. Saat lähteä esittämään seuraavaa parannusehdotusta sitten, kun sinulta on käyty edes yhden kerran kysymässä mielipidettäsi jonkin asian hoitamisessa.

2. Keskity omiin hommiisi. Sinulla on annettu työnkuva ja tehtävät, pysy niissä. Vaikka kokisit omaavasi mahtavaa potentiaalia muihinkin tehtäviin, toistan: keskity omiin hommiisi. Jos hoidat ne hyvin, osaamistasi varmasti halutaan muuallekin.

3. Kun juttelet työkavereittesi kanssa työstä, sinulla on käytössäsi vain kaksi korttia: kysymys- ja kiitos-kortit. Neuvonta- ohjeistus, tai kerronpaomastakokemuksestani- kortteja ei ole jaettu sinulle toistaiseksi yhtäkään. Yst. ks. ensimmäinen neuvo: ole utelias, tutustu, perehdy, verkostoidu. Se tapahtuu aina kysymällä, ei kehuskelemalla.

Tästäkin selvitään

Kohta juna on perillä. Sitten pitää osata navigoida Brysselin keskusrautatieasemalta Merimieskirkolle. Pelkään taas ihan normijuttuja: sitä, että joudun kiireiseen aikaan kassalle ja saan sen jollain kryptisellä tavalla jumiin. Pelkään, että tiputan jotain ja saan aikaan sotkua ja siivottavaa. Pelkään, että kompastelen, tötöilen, törmäilen tai kaadan jotain. Pelkään, että olen liian hidas. Pelkään, etten hoksaa, kun asia selitetään minulle jo kolmannen kerran. Pelkään, että unohdan, vaikka vastahan siitä sanottiin.

Mutta jotenkin jo tiedän, etten tähänkään päivään kuole. Selviän, kunhan osaan nauraa itselleni ja pysyn rauhallisena. Kuuntelen, enkä häslää. Ja siedän sen, että pieleen menee joka tapauksessa monta asiaa. Hyvä tästäkin taas tulee.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps: Tuben puolella kerroin alkuvuodesta erilaisista työtehtävistäni Lapissa.