En halua ostaa tavaraa tai muuta konkreettista kotiin kuljetettavaa, mutta haluan jotain muutakin muistoksi kuin elämyksiä, blogitekstejä ja tubevideoita. Niinpä olen alkanut matkamuistosijoittaa. Tämä on toinen reissuni, jolta ostan muistoja. Viimeksi tein niin viettäessäni reilut 3kk Italiassa. 

Disclamer: tämä kirjoitus sisältää tyhmää rahalla leikkimistä. Tämä on minun tapani hurvitella. Suomalaisnainen käyttää vaatteisiin keskimäärin 720 euroa vuodessa ja noin 200 euroa kosmetiikkaan. Minulta kuluu noihin asioihin alle parisataa vuodessa, joten voidaan sanoa, että sijoittelen tässä hupiini norminaisen vaateostokset tai vaikkapa puolikkaan askin päivätahtia tupakoivan 5 kuukauden röökirahat. 

Muutos suunnitelmiin 

Aikomukseni oli pitää matkamuistosijoitukseni pitkään ja koota niistä salkku, jossa on koottuna kirjaimellisesti pieniä palasia maailmalta. Ajattelin kaksi vuotta sitten, että sopiva matkamuisto-ostos maksaisi noin 300 euroa ja sen tuotoilla olisi kiva saada ostettua yksi drinkki vuosittain. 

Nyt kävi kuitenkin niin, että luovuin Italiasijoituksistani. Ostin vajaa kaksi vuotta sitten vakuutusyhtiö Generalia, jonka kurssi on noussut mukavasti. Korkeimmillaan kurssi kävi +77 prosentissa, myin lopulta 72% voitolla, eli käytössäni on Hollantisijoituksiin noin 500 euroa ”vanhaa matkamuistorahaa”.  

Hyvä niin, sillä haluan korottaa panoksia. Miksi? Koska olen Hollannissa pidempään, haluan jollain tavalla enemmän kiinni tähän markkinaan. Italiassa olin reilut 3kk, täällä reilut 10kk. Loogista, eikö niin. Toisaalta haluan myös ostaa vähän kaikkea, eli en osaa tehdä selkää päätöstä. Siksi haluan käyttööni enemmän pelimerkkejä ja korotan matkamuistopanokseni 800 euroon.  

Italian voitollisten sijoitusten lisäksi otan käyttöön remontista jäänyttä rahaa. Olin varannut kesällä tekemäämme kaksion pintaremonttiin kymppitonnin, käytimme lopulta noin 7300 euroa. Olimme ahkeria, käytännöllisiä ja teimme taloudellisia ratkaisuja. Suurin osa remontista jääneistä rahoista on mennyt firesalkun järkisijoituksiin, vähän otan tänne shoppailusalkun puolelle. 

Mistä aloitetaan? 

Googlettelen Hollannnin markkinaa, selailen Nordnetin sivuja, jotka ovat vastikään avanneet mahdollisuuden kaupankäyntiin Alankomaiden pörssissä ja kyselen tekoälyltä: “anna minulle listaus Hollannin pörssin suurimmista yhtiöistä”. 

Energiayhtiö Shell pomppaa useissa hauissa esiin ensimmäisenä. Toki voidaan pohtia, onko kyse ihan puhtaasti hollantilaisesta yhtiöstä, vai onko mukaan sotkettuna liikaa brittiläisyyttä, en tiedä. Joka tapauksessa ohitan hakutuloksissa Shellin. Haluan ostoksistani hyvää mieltä ja haluan omistaa matkamuistona jotain, joka innostaa ja kiinnostaa. Shell ei ole minulle inspiraation lähde, joten yhtiö jää nyt suunnitelmistani sivuun. 

Sen sijaan olut inspiroi minua kyllä. Heineken on yksi maailman merkittävimmistä panimoista, ja kuten moni asia Hollannissa, sillä on jo pitkä historia. Heineken on perustettu vuonna 1864 ja on logoineen läsnä hollantilaisessa katukuvassa yhtä lailla kuin Koffin tai Lapinkullan mainokset ovat osa jokaisen suomalaisen tuppukylän mainosmaailmaa.  

Käyn tutkailemassa Heinekenin lukuja. Myynti on ollut laskusuunnassa, megatrendit eivät puolla oluen kasvavaa kulutusta, päinvastoin. Yhtiö puksuttaa kuitenkin tasaisen tappavaa kohtuullista kannattavuutta ja vaikka näköpiirissä ei suuria valloituksia tai tuottavuusloikkia olekaan, yhtiö on juuri sellaista arkista ja tavallista omistettavaa, jota yleensä harrastan.  

Shell: ei jatkoon. Heineken: harkintaan. 

Lastenkirjoja vai musamoguleita? 

Jatkan hollantilaisten firmojen selaamista ja yllätyksekseni löydän, että Universal Music Group, yksi maailman suurimmista levy-yhtiöistä pitää päämajaansa Alankomaissa. Juu, tämäkään yhtiö ei tokikaan ole puhtaasti hollantilainen, mutta täällä se silti asuu. Eikös olisikin komiaa kuulua muun muassa Taylor Swiftin ”työnantajiin”?  

Ehkä, mutta tämäkään ei ole minun kupilliseni teetä. En lähde tutkimaan yhtiötä numeroiden valossa sen tarkemmin, sillä jo pelkkä ensimaku on karvas. Meillä jokaisella on omat painotuksemme ESG-asioissa. Minä en uskalla luottaa, että nuoria artistin alkuja kohdellaan tällaisissa yhtiöissä tavalla, jota voisin ihailla ja kunnioittaa. Siispä musiikkimaailma saa minun osaltani jäädä sivuun. 

Sen sijaan ihastun perusteellisesti erääseen satuhahmoon, jonka kohtaan yllätyksekseni Rotterdamin taidehallin näyttelyssä Cute. Nijntje, tutummin Miffy of the Netherlands, on Utrechtiläisen lastenkirjailijan hahmo 50-luvulta.  

Hän halusi luoda hahmon, joka on kaikille tutun ja turvallisen tuntuinen, ei varmasti pelota ketään ja on pelkästään kiltti ja ystävällinen. Rinnastus muumeihin käy mielessä, joskin heidän maailmansa on toki paljon monisyisempi ja syvällisempi. Silti tykkään tästä uudesta ystävästäni.  Miffyllä on myös erikseen kirjatut arvot, hienoa. 

Levy-yhtiö ei tuo iloa tai onnea, pelkästään epäilyksiä. Päätän panostaa pupuun. 

Nijntje pääsee jatkoon 

Googlettelen. Miffyn käyttöoikeuksia ja aatteellista perustaa valvoo hollantilainen yritys, joka ei ole pörssissä. Miffy-tuotteita myydään vähän siellä sun täällä, suurimmaksi tuotteiden myyjäksi kerrotaan hollantilainen halpakauppaketju Hema. Yhtiö vastaa suomalaista Tokmannia, liikkeissä on laaja valikoima erilaista kodin tavaraa ja hintataso on huomattavan edullinen. Myöskään Hema ei ole suoraan pörssissä, vaan sen omistaa sijoitusyhtiö, joka myöskään ei ole pörssissä. Harmi. Olisin halunnut omistamaan tätä söpöä pupua, sillä olisi ollut hauskaa bongailla tätä otusta katukuvassa ja kauppojen hyllyillä omistajan tyytyväisyyttä myhäillen. Ikävä kyllä se ei näytä mitenkään luontevasti onnistuvan. Pakko siirtyä eteenpäin.  

Useammassakin haussa esiin nousee pitkät perinteet omaava elektroniikkajätti Philips. Vaikka yhtiö tuottaa tätä nykyä suurilta osin diagnostiikkalaitteita, on ensimmäinen mielikuva yhtiöstä sangen matalalentoinen. En halua ostaa itselleni lahjaksi pölynimuria, joten siirryn eteenpäin. 

Palataan pörssin alkulähteille 

Uskoakseni kaikki sijoittamiseen hiukankaan ottaantuneet tietävät tarinan siitä, että Amsterdamin pörssi on maailman vanhin. Siellä on alkanut kaupankäynti jo vuonna 1602. Mietihän, mitä Suomessa tehtiin tuohon maailmanaikaan.. Hollannissa on myös toteutunut maailman ensimmäinen pörssiromahdus, kun järjettömiin hintoihin kavunneet kukkasipulit menettivätkin äkkiä arvonsa sijoituskuplan puhjetessa. 

Eikö olisikin aivan mahtavaa sijoittaa Hollannin vuoden aikana kukkasipuleihin? 

Sukellan hakukoneisiin ja huomaan, että joudun hieman oikomaan mutkia. Ihan pelkästään tulppaaneihin ei taida tällä vuosituhannella pystyä Hollannin pörssissä sijoittamaan, mutta close enough. Löydän useampiakin kasvi- puutarha- ja elintarviketuotantoon liittyvää pörssifirmaa. 

Acomo on rotterdamilainen yritys, joka keskittyy pähkinöihin, siemeniin, teehen ja kahviin. Tulppaaneja ei ole mainittu, mutta toimiala kiinnostelee. Käyn tutkimassa yhtiön portfoliota ja etsin: oma viikoittainen pähkinäpussini ei löydy yhtiön valikoimasta. En löydä mitään, mikä kiinnittyisi arkeeni täällä, jatkan etsimistä. Mikään muukaan puutarha- tai vegealan toimija ei sytytä: en löydä mitään mitä arjessani tunnnistaisin.

Kun mikään ei oikein tunnu natsaavan, menen suoraan Amsterdamin pörssin sivuille. Kai täällä on jossain jokin yhtiölistaus, mitä inspiroivaa sieltä löytyisi? Vaihdetuimpien listalta löytyy kaksi nimen perusteella tuttua: Unilever ja Alankomaiden posti: PostNL. En kuuna päivänä sijoittaisi Suomen postiin, eikä kansainvälinen elintarvikejättikään saa syttymään. Mutta mitenkäs olisi hollantilainen postimies Pate? 

Kannattaako senttiosakkeeseen panostaa? 

PostNL:n osake maksaa tosiaan alle euron, osinkopolitiikka on ollut anteliasta ja PE-luku on reilut 14. Viime vuosina näyttää tapahtuneen isojakin asioita, pitäisiköhän lähteä lukemaan tästä oikein kunnolla ja perehtyä ihan oikeasti? Oranssit boksit selässään pyöräilevät postikuskit olisivat kieltämättä hands on – sijoitus joka näkyy koko ajan ihan tässä oman ikkunan alla. Nordnetissä PostNL:n omistajia on kokonaista 17. Pääsisin mukaan sangen harvalukuiseen joukkoon. 

Mutta jos rehellisiä ollaan, haluaisin panostaa ihan toisen kokoluokan kuljetuksiin. Vietän vuotta Euroopan suurimmassa satamakaupungissa. Etsin kaikkea merenkulkuun liittyvää: kontteja, laivoja, nostureita, mitänäitä nyt on. Mitään hollantilaista ei nouse esiin, kaikki suuret yhtiöt satamatoimintaan liittyen ovat joko yksityisomisteisia tai muunmaalaisia. 

Hollantilaisia uutisia selaillessa selviää minullekin se tosiseikka, että satamat pelkäävät tullien vaikutusta toimintaansa. Kuljetukset saattavat vähentyä, joten ihan juuri tässä hetkessä satamatoiminta ei ehkä ole viisain paikka sijoittaa.  

Koska en pääse käsiksi kontteihin, jäävät pikkupaketit vielä harkintaan. 

Löytyisikö pörssistä tuulimyllyjä? 

Palaan taas Googleen: Dutch windmill companies. Mitä saan tulokseksi? Listaus on ansiokas, paitsi ettei sillä ole hollantilaisia yhtiöitä. Muun muassa tuttu Vattenfall löytyy listalta. Selailen eri nettisivuja ja tuulimyllyfirmojen tulva suorastaan pakahduttaa. Mutta ne ovat norjalaisia, tanskalaisia, brittiläisiä tai saksalaisia. Hollantilaiset eivät loista tämän vuosituhannen tuulimyllyskenessä, ikävä kyllä. Joudun jättämään tämän toimialan nyt sivuun.  

Jos tuulimyllyt eivät nyt ole mahdollisia, niin miten olisi pilvi? Onhan täällä Coffee shoppeja vähän jokaisessa korttelissa ja ruokakaupassa voi aivan hyvin käydä kasuaalisti sytyttämätön marisätkä suupielestä roikkuen. Onko kannabiksesta Hollannissa sijoitukseksi? Sivuja löytyy paljon, mutta taas pettymyksekseni suurimmat kannabisfirmat ovat aivan muualla kuin Hollannissa. Täältä voi käydä tutkimassa sijoitustarjontaa. 

Palataan alkupisteeseen 

Olisi ollut kiva omistaa osa Hollannin postia. Mutta lueskellessani paikallisia talousuutisia törmään tietoon, että postin monopolia ollaan purkamassa. En luota siihen, että itsevarmasti omalla markkinallaan lekotellut vanha valtioyhtiö olisi riittävän ketterä pärjäämään, kun muut haluavat samalle markkinalle. Posti saa siis nyt jäädä salkustani sivuun. Lisäksi yhtiö on aivan tautisen velkainen.

Täytyy myöntää, että vaikka yllä lyttäsin Unileverin, niin lukiessani hollantilaisia lehtiä ja tutkiessani mihin esimerkiksi Magnum-jätskimerkki on päättänyt investoida, kutittaa ostosormea kyllä pahasti. Jään miettimään tätä. Unilever oli nuoruuteni pahisyhtiö: riistäjä, valloittaja ja hyväksikäyttäjä. Enää tästä hetkestä en osaa sanoa. Äh, pääkonttori on Briteissä. Vaikka jätski houkuttaisikin, jää Unileverkin sivuun.

Hollannin englanninkielisiä uutissivuja selaillessani törmään kuitenkin johonkin mielenkiintoiseen. Vaikka en merille konkreettisesti sijoituksineni pääsekään, konsulttiyhtiö Fugro liippaa läheltä, tuntuu mielenkiintoiselta ja vaikuttaa juuri sellaiselta hollantilaisyritykseltä, jonka omistajana haluaisin tältä reissulta tyytyväisenä lähteä. 

Furgron toiminta yrityksenä ei aivan täytä niitä sijoittamisen perussääntöjä, joita yleensä noudatan: osta yhtiöitä, jonka toiminnan ymmärrät ja joiden arkea sinun on helppo itse seurata. Fugro analysoi geodataa ja kertoo olevansa luottokumppani erityisen haasteellisissa rakennusprojekteissa. Kun rakennetaan merellä, korkealla tai syvällä, he tuottavat dataa maaperästä, jolla varmistetaan turvalliset ja kustannustehokkaat projektit.  

Tuulimyllyt ja öljynporauslautat mainitaan mainosteksteissä ja kuvissa rakennetaan tänne kanaalien keskelle, joten ihan hollantilaisuuden mielikuvien ytimessä tunnutaan olevan. Yhtiön P/E luku on neljä, joten jotain outoa tähän on haudattuna, joka voi toki muistuttaa putoavaa puukkoa. Mutta en ole tekemässä eläkesijoituksia, vaan olen ostamassa hyvän mielen matkamuistoja. Tämä vaikuttaa sellaiselta. 

Kaljaa ja konsultointia 

Palaan alkupisteeseen ja avaan huurteisen. Vaikka Heineken ei sijoituksena ole mikään penaalin terävin kynä, se on yhden vapaapäivän tutkimusteni jälkeen mieluisin sijoitusratkaisuni tällä erää. Puolet 800 euron kassastani menee nyt kaljaan. 

200 euroa sijoitan geodatayhtiö Fugroon. Ehkä olisin halunnut löytää jotain muutakin ja hajauttaa 800 euroani useammalle yhtiölle. Mikään muu ei nyt kuitenkaan tuntunut ihan oikealta, joten nyt näin on hyvä. Jos kesken vuottani löydän jotain muuta inspiroivaa, laitan lisää rahaa likoon. Mutta nyt: otetaas yhdet! 

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.