Kylläpäs on vaikeaa, mielenkiintoista ja tarpeellista kirjoittaa pitkästä aikaa sijoittamisesta. Salkkuni pölyttyy ja huomioni on elämässä ollut tämän vuoden ajan vahvasti muualla kuin sijoittamisessa. Fire-eläjä ei kuitenkaan voi sijoituksiaan unohtaa, ovathan ne olennainen osa toimeentuloani. Vastaan myös omalta osaltani yhteen firettäjien klassikkokysymyksistä: minkä kokoinen salkku riittää hyppyyn pois työelämästä?

On syytä pohtia, missä nyt mennään. Aloitin tämän blogikirjoituksen listaamalla alle kysymyksiä, joihin haluan ajatella vastauksen. Asiat ovat pyörineet mielessäni viimepäivien kävelylenkeillä ja nyt on syytä lähteä muotoilemaan vastauksia. Aloitetaan tärkeimmästä.

Mikä on sijoittamiseni tämänhetkinen tavoite?

Tämä on yksinkertainen ja vaikea kysymys samaan aikaan. Aiemmin minulle on ollut selvää, että haluan kattaa vuosittain kasvavan prosenttiosuuden kuluistani passiivisilla tuloilla. Prosenttiosuutta voi kasvattaa tietenkin kahta kautta: vähentämällä kulutusta ja toisaalta lisäämällä sijoitusomaisuuden tuottoa.

Sijoitusomaisuuden tuotto ei tarkemmalla ajattelulla ole niin yksinkertainen käsite, kuin saattaisi ajatella. Itse en tavoittele osakesalkkuni arvon merkittävää nousua. Olen ostanut laiskanpulskeita defensiivisiä yhtiöitä, joiden tulevaisuuteen toki uskon, mutta joiden arvo on jo sitä mitä on, merkittäviä kasvunäkymiä tai uusia aluevaltauksia ei esimerkiksi ruokakaupoille tai vähittäistavaraliikkeille mistään ilmene.

Minulle salkkuni tuotto tarkoittaa kahta asiaa:

1. Euromääräisesti ja prosentuaalisesti kasvavaa osinkovirtaa. Haluan, että tililleni tipahtaa vuosittain aina edellisvuotta enemmän euroja, mutta myös sitä, että salkkuni osinkotuottoprosentti kehittyy suotuisasti. En siis jahtaa kertalaakin kaltaisia mahtipotteja vaan yhtiöitä, joilla on mahdollisuus tasaisisesti kasvattaa maksamaansa osinkoa.

2. Rahastojeni arvon nousua. Minulla on firesalkussani vain pörssiosakkeita ja indeksirahastoja. En omista tuotto-osuudellisia rahastoja, en tiedä onko niitä indeksirahastojen maailmassa olemassakaan.

Tämänkesäisten asuntokauppojen jälkeen firemaalini on saavutettu. Tiedän tulevani tarvittaessa toimeen sijoituksillani. Jatkotavoitteen muotoilen näin:

Sijoittamiseni tämänhetkinen tavoite on kasvattaa osinkotuloja euroissa ja osinkotuottoprosenttia. Lisäksi haluan kasvattaa rahastosalkkuni arvoa.

Mihin olen viime aikoina sijoittanut?

Lyhyt vastaus: indeksirahastoihin. Se on niin helppoa, kätevää ja vaivatonta, että tämä sopii minulle ratkaisuna nyt erittäin hyvin. Kyllä, pelkkä indeksisijoittaminen on tylsää. Mutta ehkäpä sitä jännitystä kannattaa hakea jostain muualta kuin pörssistä, ellei sitten tietoisesti omista pelisalkkua. Minä olen jo sen ikäinen ja vahvasti sijoitusteni varassa, että tylsyys on ehkä parasta, mitä sijoittamisessa tiedän.

Silti osakepuoltakaan ei pidä unohtaa. Yksi ratkaisuhan tietenkin olisi, että jos haluaisin maksimoida huolettoman Huldan heilumisen maailmalla, siirtäisin kaiken omaisuuden pörssissä rahastoihin. Kulut ja veroseuraamukset olisivat kuitenkin sellaiset, ettei asia ole millään lailla järkevä. Toistaiseksi suurin osa pörssiomaisuudestani on osakkeissa ja tulee olemaan vielä pitkään, sillä en saa rahastosijoituksillani osakepainoani kiinni vielä pitkään aikaan.

Leipäni on kiinni osakesalkkuni tuotosta, joten maailmantilannetta ja yhtiöiden tuloskuntoa on syytä säännöllisesti arvioida. Viimeistään nyt korostuu, etteivät osingot ole passiivista tuloa.

Osakkeista olen tänä vuonna poiminut monta erää Talenomia ja jokusen satsin Huhtamäkeä. Constia ostin elämäni ekaa kertaa. Capmania olen lisännyt myös aika-ajoin.

Salkkusiivous sotkee tuottoprosentit

Viime aikoina olen koittanut kuumeisesti tehdä salkkusiivousta. Sekä osake- että rahastorintamalla salkkuni on levinnyt kuin Jokisen eväät. Erityisesti rahastoja oli kertynyt vähän sieltä sun täältä. Tänä kesänä myin kaikki rönsyt ja hännät pois ja päätin keskittyä olennaiseen. Minulla on jäljellä neljä rahastoa, ja vannotin ääneen puolisolleni, etten enää lähde harhailemaan.

Olin unohtanut rahastojeni myynnit ja petyin karvaasti käydessäni kurkkaamassa tätä kirjoitusta varten rahastojeni kokonaisarvon: tuottoprosentti oli pudonnut toistakymmentä prosenttiyksikköä. Nordnetin palvelut ovat monella tapaa loistavat, mutta järjestelmällä on lyhyt muisti.

Eli kun myin hyvin tuottaneita, mutta jatkossa minulle liian kalliita rahastoja pois, aloittaa järjestelmä tuottolaskennan nollasta. Nordnet osaa siis laskea tuottoprosentin vain sille omaisuuserälle, jota kulloinkin omistat. Jos olet myynyt tuhannen euron osakkeet viidelläsataa, jotka ovat sitten nousseet arvossa vaikkapa kaksinkertaiseksi, saattaa tuottoprosenttisi näyttää sataa, vaikka omaisuutesi arvo ei ole lähtötilanteesta muuttunut miksikään.

Ja toisinpäin: jos olet myynyt tonnilla ostetut rahastot kahdella tonnilla ja ostanut uutta rahastoa, jonka arvo ei ole pariin kuukauteen noussut mihinkään, on rahastosalkkusi tuottoprosentti nolla. Erityisesti ensimmäinen esimerkki kannattaa muistaa kun katselee kuvakaappauksia toisten salkusta tai muita tuottonumeroita: et voi koskaan tietää, millaisia tappioita taustalla on.

Mitä salkussani on?

Firesalkussani minulla on neljää rahastoa: Suomi-, Eurooppa-, Jenkki- ja maailma-indeksiä. Koitan ymmärtää pysyttäytyä näissä, en tarvitse enempää.

Osakkeiden puolella on perisuomalainen kansanosakkeiden omistaja. Nordea on ylivoimaisesti suurin omistukseni aivan liian korkealla painolla, varsinkin kun kurssi on viime aikoina noussut. Rahoitus on muutenkin liian suuri osa salkkuani. Omistan Sampoa, Mahdatumia, Evliä, Swedbankia ja edellä mainittua Capmania.

Ja sitten omistan kaikkea omasta maailmasta tuttua, kuten Teliaa, Fortumia, Nokian Renkaita, Keskoa, Tokmannia ja Oriolaa. Ostaisinko tällä hetkellä kaikkea sitä, mitä nyt omistan? En tietenkään. Omistuksia on karttunut 13 vuoden aikana ja jos osinkovirta on ostohintaani nähden hyvällä tasolla, jatkan rauhallisin mielin omistajana, vaikka yhtiön tilanne tällä hetkellä olisikin vähän epäsuotuisa.

Jos tulevaisuudessa näyttäisi olevan pelkkää mustaa, myisin tietenkin pois. Mitään tällaista yksittäistä mustalammasta ei salkussani kuitenkaan tällä hetkellä ole.

Miten salkkuni voi?

Salkkuni voi verrattain hyvin. Tällä hetkellä olen mietteliäin Nokian Renkaiden suhteen. Toisaalta uskon ja luotan yhtiön tulevaisuuteen, vaikka se ei tietenkään entiseksi itsekseen enää nouse. Lähinnä mietin, jaksanko odottaa mukana. Olen ostanut sen verran pohjilta, että voisin jo luopuakin, en tiedä.

Tokmanni ja Tieto ovat salkkuni murheenkryynejä, joiden arvo on pudonnut ostohetkistäni paljon. Toisaalta osinkotuotto on edelleen hyvä, joten ei minulla ehkä ole kiire kyydistä pois.

Huvittavinta on, että viime vuosien ehdottomasti paras ostokseni on italialainen ”Sampo”, eli Generali. Kurssi on vajaassa kahdessa vuodessa noussut 77%. Harmikseni ostin yhtiötä vain matkamuistosijoitukseksi muutamalla satasella. Ajatus oli, että ostan sen verran, että saan matkamuistosijoitukseni tuotolla ostettua drinkin vuosittain.

Tätä kirjoitusta viimeisten Rotterdamissa, jossa olen ensi juhannukseen. Tietenkin tulen ostamaan jotain muistoksi myös Alankomaiden pörssistä. Heineken olisi kiva, ihan pelkästään tunteisiin pohjautuva ostos, yhtiö on viime vuodet polkenut paikallaan monella tapaa. Lopulliset ostopäätökset ovat vielä harkinnassa. Se on selvää, että nyt haluan jotain muuta kuin rahoitusalaa.

Osakesalkkujeni arvon kehitys kulkee suurin piirtein käsikädessä Helsingin yleisindeksin kanssa, eli tänä vuonna on mennyt mukavasti. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä taustalla on hitaita ja alavireisiä vuosia jo useampi. En ole kuitenkaan mistään huolissani tai mihinkään erityisen pettynyt. Kaikki on salkussani riittävän ok.

Paljonko minulla on sijoituksia?

Tässä tulee koko kirjoituksen pihvi, jos pohdit fireskenen asioita. Seuraan huvittuneena yleistä keskustelua, joissa heitellään omia fire-lukuja. Nata Salmela kertoi äskettäin Sijoituskästi-podissa oman fire-lukunsa olevan 10 miljoonaa. Sarjaliikemies Lauri Vuohensilta kertoi samalla foorumilla oman firelukunsa olevan kolme miljoonaa.

Minun osakesalkkujeni yhteenlaskettu arvo on noin 140 000 euroa. Rahastoja minulla on firesalkussani noin 55 000 euroa. Summat ovat naurettavan pieniä verrattuna niihin lukemiin, joista Inderesin Vapaaherrat ja -rouvat palstalla keskustellaan. Siellä pohditaan sitä, monenko miljoonan euron salkku riittäisi fireloikkaan pois työelämästä.

Minä seikkailen täällä työelämän tuolla puolen turvallisin mielin alle 200 000 euron salkun turvin.

Firesalkun lisäksi minulla on neljä muuta salkkua, rahat ovat muihin tarkoituksiin. Minulla on lasteni nimiset salkut, joista tällä hetkellä esimerkiksi rahoitan heidän opintojaan. Lisäksi minulla on erillisessä koesalkussa sijoitettuna rahoja vuoden 2026 elämiseen. En halunnut jättää ylijäämiä makaaman taas matalakorkoisiksi muuttuneille tileille vaan laiton rahat indekseihin ja selvyyden vuoksi avasin niille oman salkun.

Unelmasalkussa on pienempään muuttaessa tilille jääneitä rahoja, kun kolmio vaihtui peruskuntoiseen ja vähän kauempana keskustasta olevaan kaksioon. Nuo rahat odottavat sopivaa metsäpalstaa tai Australian matkaa, ei tiedä vielä.

Fire-salkkuni villi kortti on metsäpalstani. Sieltä olisi saatavissa muutaman vuoden elämiseen tarvittavat rahat lähivuosina, jos haluan. Mutta en halua. Metsä on yksi vararahastoni, jota minun ei toivottavasti tarvitse koskaan käyttää. Palstani arvo on uskoakseni tällä hetkellä noin 50 000 euroa, eli jos ollaan reiluja ja lasketaan se mukaan firesalkkuuni, on sen koko 250 000 euroa. Mikroskooppinen se on joka tapauksessa.

Paljonko salkkuni tuottaa?

Osakesalkkuni tuottaa tänä vuonna brutto-osinkoja noin 9900 euroa ja käännettynä kuukausittaisiksi nettotuloiksi summa on noin 600 euroa. En ole tänä vuonna käyttänyt euroakaan sijoituksistani elämiseen, sillä kuin varkain kertyi minulle alkuvuodesta sen verran palkkatuloja keikka- ja kausitöistä, että olen elellyt koko vuoden palkkatuloillani. Olen siis ehtinyt sijoittaa kaikki sijoitusteni tuotot uudelleen.

vuosi	brutto-osingot	netto-osinko/kk	muutos edelliseen vuoteen	tuotto%
2020	4 662,13 €	271,96 €		4,95 %
2021	5 974,71 €	348,52 €	28,15 %	5,36 %
2022	8 050,77 €	499,95 €	34,75 %	6,78 %
2023	8 696,76 €	540,90 €	8,02 %	7,06 %
2024	9 538,50 €	587,50 €	9,68 %	7,29 %
2025	9 900 €*	610 €*	3,54 %	6,83 %

Tämä on ensimmäinen sijoitusvuoteni, kun osakesalkkuni osinkotuottoprosentti laskee. Tämä johtuu siitä, että sijoitin tänä vuonna huomattavan paljon enemmän kuin aiempina vuosina. Uudet omistukset eivät suorilta tuota korkeaa osinkoa, se kipuaa vasta ajan kanssa. Lisäksi olen tietoisesti ostanut hieman toisensorttisia firmoja kuin aiemmin.

Varmuuden vuoksi vielä toistan, kuten joka kirjoituksessa, että lasken tuottoprosenttia myös osingoilla ostetuille osakkeille. Koko salkun, myös sen tuottojen pitää tuottaa.

Toki madaltuneissa tuottolukemissa on kyse myös siitä, että Suomessa talous hakkaa paikallaan eikä jokaisella omistuksellani ole tällä hetkellä tilanne mitenkään paras mahdollinen. Salkkuni kokonaistilanne on kuitenkin riittävän hyvä ja nukun yöni rauhassa.

Firesalkun ei tarvitse riittää maailman loppuun

Minun firesalkkuni ei tarvitse tuottaa loputtomiin eikä sen edes tarvitse säilyä loputtomiin. Olen 50-vuotias. Toivon, ettei minun koskaan tarvitse koskea osakkeisiini, vaan että ne elättävät minua kuolemaani asti ja sen jälkeen ne ovat osa perintöä ja lasteni elatusta. Rahastot sen sijaan voin aivan huoletta syödä kokonaan loppuun, jos tarvis on.

Aiemmin ajattelin, että toteutan rahastojeni kanssa 4% sääntöä, jos ja kun haluan lopettaa työnteon. Nyttemmin olen vaihtanut mielipidettä. Jos haluan lopettaa työnteon, lasken sillä hetkellä rahastojeni kokonaisarvon ja määritän, kuinka paljon sieltä voi vuosittain nostaa, jotta salkku riittää vanhuuseläkkeen alkumetrille.

Jonkinlainen turvamarginaali pitää tietenkin laittaa, mutta tarvittaessa on ihan ok kuluttaa rahastosalkku nolliin. Firettäjän salkun ei tarvitse olla ikiliikkuja, joka generoi pomminvarmoja tuottoja täältä ikuisuuteen. Osinkotulojeni lisänä rahastosalkun realisointi täydentäisi jo tästä vuodesta alkaen elatustani niin, että pärjäisin huoletta viralliseen eläkeikääni asti.

Mielestäni firettämisen rimaa nostetaan turhaan liian korkealle. Ei firettäjän tarvise jättää muhkeaa perintösalkkua. Itse tienatut rahat voi rauhassa rillutella pois.

Myös firettäjä saa eläkettä

Jos on ollut osa suomalaista työelämää, on tienannut itselleen myös eläkettä. Tiedetään tiedetään, sitä ei ole itse maksettu vaan minun eläkkeeni maksavat tällä erää kapaloissa tuutivat isänmaan toivot. Mielestäni on aivan turhaa pelottelua väittää, ettemme me saisi koskaan eläkkeitä. Systeemiä on pakko leikata, sillä maksajia on vähemmän, mutta ei yhteiskuntamme voi sillä tavalla romahtaa, että ihmisiltä vietäisiin elämän ehtoopuolen toimeentulo.

Olen mennyt töihin 21-vuotiaana lähihoitajana ja lopetin vakityöt 47-vuotiaana. Siinä välissä synnytin, opiskelin monta kertaa ja sairastinkin, silti minulle on kertynyt jo nyt eläkettä sen verran että pärjään sillä hyvin, vaikka sitä leikattaisiin merkittävästikin. Tietenkin otan mielelläni pienen työeläkkeeni päälle osinkotuloja, siten olen elämäni loppuvaiheen toimeentulon arvioinut.

Rahastojen tehtävä on kantaa minut eläkeikään asti, jos haluaisin lopettaa työnteon. Kun eläkeikä koittaa, saa rahastolaari olla tyhjä. Siksi minulle riittää pikkusalkku.

Eläkettä tulen saamaan nettona alun toista tonnia. Se yhdistettynä osakesalkkuni tuottoon aiheuttaa sen, että tuloni nousevat montakymmentä prosenttia, kun jään eläkkeelle. Mahtavaa!

Olen monessa yhteydessä sanonut, että haluan edelleen jatkaa keikka- ja kausitöitä, jotka ovat oivallinen mahdollisuus haastaa itsensä, oppia uutta ja kokea sellaisia asioita, joita ”pelkkä” fire-elämä ei mahdollistaisi. Firettämisen käänteinen ja yllätyksellinen seuraus voi aivan hyvin olla se, että teen jonkin verran töitä vielä virallisen eläkeiän ylitettyänikin. Olisihan se mahtavaa olla vielä työkunnossa ja saada haastaa itsensä.

Firesalkun helpot ja vaikeat asiat

Firesalkkuni mahdollistama toimeentulo on oikeastaan aivan sattumalta muodostunut kolmiportaiseksi. Se helpoin on tietenkin arvo-osuustilille maksettavat osingot. Vuonna 2023 käytin osinkojani elämiseen, vuonna 2024 ja 2025 olen tehnyt ”vahingossa” niin paljon töitä, että kaikki osingot ovat menneet uusiin sijoituksiin. Joka tapauksessa tilille tippuva, jo ennakonpidätetty osinkoraha on helppoa toimeentuloa.

Seuraava porras ovat OST-osingot, joita en ole vielä tähän mennessä käyttänyt ollenkaan. On niin paljon mukaampaa sijoittaa 100% osingoista kuin nostaa niistä käyttöön 70%. Vain nostojen kautta toteutuva verotus todellakin motivoi sijoittamaan.

Minulla ei ole mitään periaatepäätöksiä OST:n suhteen. Nostan sieltä rahaa sitten kun tarvis on. Vielä ei ole ollut. Ja kieltämättä pohtisin kyllä ensin, voinko nuukailla vähän lisää tai sumplia jotain kulujen ajoittamisen kanssa, joka mahdollistaisi sen, että vielä jättäisin OST:n rauhaan. Ihan huoletta siltä puolelta ei nostoja tee.

Vielä askelta tuskallisempaa tulee olemaan rahastojen realisointi elämistä varten. Tai otetaan uudestaan. Ei se ole tuskallista, mutta se on erilaista. Vaikka lopulta on kyse aivan samasta asiasta kuin osinkojen kanssa, eli yhtiön arvosta osa siirtyy minulle, niin silti rahastomyynnit tuntuvat erilaiselta ja paljonhan sijoittamisessa, kuluttamisessa ja omistamisessa on kyse tunteista, vaikka koittaisi kuinka kylmähermoinen olla.

Vielä on monta seikkailua kokematta

En tiedä, miten elämäni tästä etenee. Tiedän, etten tee töitä ennen joulukauden alkua vuonna 2026. Mitä sen jälkeen teen, riippuu sekä Universumista että puolisostani. Taloudelliset ratkaisutkin ovat auki.

Jos haluaisin, voisin vetäytyä elämään rauhallista Tampere-elämää kaupungin edullisemman pään kulttuuritarjonnasta ja ystävien seurasta nauttien sekä mökkeilyyn ja metsänhoitoon panostaen. Sijoitusteni tuotot kattaisivat tuollaisen laadukkaan ja minulle sopivan elämän kokonaisuudessaan eikä minun välttämättä enää tarvitse koskaan tehdä töitä.

Ehkä se aika tulee piankin, en tiedä. Vielä olen kuitenkin liian utelias ja nälkäinen. Haluan vielä kokea kausityön hektisyyden ja aina syksyllä muotoutuvan uuden työporukan epätodellisen luokkaretkimeiningin. Ja haluan kesäksi töihin leirintäalueelle. Ja lähihoitajaksi Iniöön.

Mihin suuntaan olen sijoittamisessa menossa?

Jatkan kaiken ylimääräisen hakkaamista indekseihin. Ja pidän sivusilmällä huolta myös osakkeistani. Oikeastaan sen dramaattisempaa sijoittamiseni nyt ei ole. Kuumeisimmin etsin joutomaata tai vanhaa rupukuntoista kesämökkiä ylisuurella tontilla. Haluan metsittää ja raivata, ehkä metsääkin voi ajatella flippikohteena.

Enkä sulje pois myöskään sitä, että muuttaisimme vuoden 2027 keväällä uudestaan. Silloin tulee täyteen 2 vuotta nykyisessä kodissamme. Kaksion flippauksella saatu tuotto elättäisi minua helposti vuoden verran, niin paljon olemme omasta hartiapankistamme asuntoomme laittaneet. Tässä suunnitelmassa ostaisimme taas jotain peruskuntoista, mitä ryönäisempää, sen parempi. Pienen asunnon remppailu yhdessä sopii meille hyvin.

Monta palloa siis pyörii ilmassa, katsotaan mitä Universum tarjoaa seuraavaksi.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps. Kiinnostuitko jutuistani? Viisastelustani voi käydä kokemassa myötähäpeää myös tuben puolella.