Näinä päivinä alkaa uusi kymmenen kuukauden seikkailu. Olen malttamaton ja innoissani. Tänään kirjoitan tarinan taustat ja alkumetrit.

Mistä kaikki on saanut alkunsa?

Olin Merimieskirkon rippikoululeirillä vuonna miekka ja kirves, tarkemmin sanottuna 1989. En mitenkään tieten tahtoen hakeutunut Merimieskirkon riparille, vaan hiihdin perässä. Silloinen paras ystäväni kertoi ilmoittautuneensa leirille, asia oli ilmeisesti hänen kotijoukoilleen merkityksellinen. Minä halusin mukaan ja ilmoittauduin myös.

Merimieskirkon riparit olivat siihen aikaan ”sekaleirejä”, eli Suomessa järjestettävälle leirille tuli ex-pattien lapsia ulkomailta, mutta noin puolet leiriläisistä oli ihan meitä tavan tallaajia Suomesta. Leiri oli merkityksellinen kokemus ja sain sieltä myös ystävän vuosikymmeniksi eteenpäin.

Merimieskirkon toiminta jäi kiehtomaan minua noista päivistä eteenpäin. Olin ohjaajana ja isosena erilaisilla Merimieskirkon leireillä Suomessa, mutta jo tuolloin kuulin vuosivapaaehtoisuuden mahdollisuudesta ja asia jäi minua kutkuttamaan. Olisi mahtavaa viettää toimintakausi jossain mielenkiintoisessa eurooppalaisessa kaupungissa.

Olen kirjoittanut vapaaehtoishaaveestani monessa eri blogitekstissä, kun olen pohtinut asioita, joita haluaisin taloudellisesti vapaammassa elämässä toteuttaa. Koskaan minulla ei ole ollut aikaa ja rahaa yhtäaikaisesti niin paljon, että tämä haave olisi ollut mahdollista toteuttaa. Nyt on.

Miten vapaaehtoiseksi pääsee?

Asia lähtee käyntiin täyttämällä Merimieskirkon sivuilla oleva lomake. Vuosivapaaehtoisuus ei aivan kirjaimellisesti ole sitä, mitä nimi väittää. Silti vapaaehtoisten edellytetään sitoutuvan vähintään useaksi kuukaudeksi. Ymmärrän hyvin, sillä perehtyminen kestää aina aikansa ja vapaaehtoisista on konkreettista hyötyä vasta, kun ihmiset tuntevat toisensa ja toimintaympäristön.

Vapaaehtoisen pitää olla täysi-ikäinen ja nuhteettomuus tarkistetaan pyytämällä rikosrekisteriote, sillä vapaaehtoiset työskentelevät myös lasten ja nuorten kanssa. Uskoakseni omaa valintaani vapaaehtoiseksi edesauttoi myös se, että minulla on hygieniapassi ja psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus. Mitään koulutus- tai osaamisvaatimuksia ei vuosivapaaehtoiselle kuitenkaan ymmärtääkseni ole.

Haastattelu oli hauska kokemus

Hakuprosessi eteni kuten mikä tahansa rekrytointi. Lomakkeen täytettyäni sain kutsun haastatteluun. Minua haastattelivat tuolloin Rotterdamissa työskennelleet pastori ja sosiaalikuraattori. Haastattelu toteutettiin etäyhteydellä. Haastattelu oli rento ja hauska tilaisuus jonka puitteissa keskusteltiin vähän kaikesta taivaan ja maan väliltä.

Kyse on kirkon tehtävästä, mutta missään kohtaa minun vakaumustani, kirkkokuntaani tai uskonnollisia ajatuksiani ei ole kysytty tai vaadittu kertomaan. Uskoakseni minua voi luonnehtia tällä hetkellä tapakristityksi. Sen palavampaa uskonnollista vakaumusta minulla ei ole.

Muistaakseni jo haastattelupuhelussa asia varmistui. Sosiaalikuraattori lopetti keskustelumme todeten, että on mukava saada minut heille vapaaehtoiseksi ja valintani oli sitä myöten selvä. Kiittelin tyytyväisenä.

Olen rekrytoinneissa sen verran vanha kettu, että myös minä mietin keskustelun verran, millaisen kuvan haastattelijat itsestään, organisaatiostaan ja sen toiminnasta antavat. Kaikki vaikutti minusta tolkulliselta ja maanläheiseltä ja sitouduin haastattelun jälkeen vuosivapaaehtoisuuteen rauhallisin mielin. Jos keskustelu olisi saanut minut jollain lailla epäilemään, olisin vielä ihan vakain mielin kiittänyt kunniasta ja vetäytynyt takavasemmalle.

Osaankohan hoitaa raha-asiani?

Olen saanut pitkin matkaa sähköposteja liittyen vuosivapaaehtoisuuteen. Meille on lähetetty infokirjeitä, joissa on ollut lisätietoja ja ohjeita liittyen matkaan valmistautumiseen ja sosiaalikuraattori on soittanut minulle muutamaan kertaan. Etukäteisinfossa on käyty läpi muun muassa asumisjärjestelyt.

Vuosivapaaehtoiset asuvat soluasunnossa, jossa jokaisella on oma makuuhuone, wc- ja keittiötilat ovat yhteiset. Asunto on valmiiksi varusteltu liinavaatteita ja keittiötarvikkeita myöten, mitään ei tarvitse siltä saralta ottaa mukaan tai hankkia.

Merimieskirkon ystävällinen työntekijä tarkisti myös puhelimessa varovasti rahatilannettani: ymmärränhän, ettei vuodesta makseta palkkaa? Olenhan varautunut, että vuoden aikana täytyy käyttää jonkin verran myös omia rahojani?

En pystynyt olemaan purskahtamatta nauruun. Minusta pidettiin kysymyksillä huolta ja tarkoitettiin pelkästään hyvää. Vakuuttelin, että talouteni on kunnossa ja pärjään vuoden Rotterdamissa ilman palkkaa. Olen myös taloudellisesti valmistautunut.

Mitä valmisteluja vapaaehtoisvuoteen liittyy?

Vapaaehtoisvuottani varten olen ohjeen mukaan hankkinut vihdoin kansainvälisen sairaanhoitokortin, jonka saa kelasta noin kolmella klikkauksella. Kortti saapui kotiosoitteeseen varmaankin reilussa viikossa eikä se maksa mitään. Toivottavasti en korttia tarvitse, mutta minulla olisi pitänyt olla se jo ajat sitten, nyt se on vihdoin hoidettu.

Toiseksi sain ohjeet tilata Digi- ja väestötietovirastosta syntymätodistuksen EU-käännöksin. Koska oleilen Rotterdamissa yli kolme kuukautta, minun pitää saapuessani toimittaa kaupungin viranomaisille tämä todistus, että olen Suomalainen, jonka vakituinen asuinpaikka on Tampere. En aivan ymmärrä mihin asiaan tämä paperinen todistus nykyaikana liittyy, mutta teen työtä käskettyä ja tämä dokumentti on mukaani lähdössä.

Kieltämättä asia hämmentää digisuomalaista. Että ihan paperipaperilla pitää viedä joku todistus. Eikö tähän asiaan ole qr-koodia? Mutta me olemme Suomessa tottuneet monella tapaa hyvään, yhteiskuntamme on nopea ja näppärä monella tapaa, joita emme arjessamme osaa arvostaa.

Minulta on etukäteen pyydetty henkilötiedot, Merimieskirkko ottaa vuosivapaaehtoisille vakuutuksen. Muita erityisempiä valmisteluja en ole tehnyt, muuta kuin tietenkin säästänyt tarvittavan budjetin. Lähden reissuun suunnitelmissani jatkaa noin tuhannen euron kuukausibudjetilla.

Mitä vuosivapaaehtoiset tekevät?           

Tässä vaiheessa kirjoitan kaikesta perustuen ainoastaan toisen käden tietoon ja ennakkokäsityksiin. Kuvaus Merimieskirkon arjesta erilaisine toimintoineen ei kauheasti poikennut Muoniolaishotellin kerroshoitajan arjesta: pitää siivota, roudata, kattaa, purkaa, järjestellä, kantaa, siirtää, valmistella ja pakata.

Merimieskirkolla on Suomi-kauppa, jonka toiminnasta vuosivapaaehtoiset ymmärtääkseni hyvin pitkälle vastaavat. Kuorman purkua ja hyllyttämistä on siis luvassa Rotterdamissakin. Lisäksi kirkolla on sauna, jonka varauksista ja siisteydestä vapaaehtoiset vastaavat. Ainakin somen perusteella Merimieskirkolla on runsaasti erilaista toimintaa ja tilaisuuksia, joten erilaisia valmistelutöitä on varmasti paljon.

Töitä on max 30h/vko ja jokaisella viikolla on kaksi vapaapäivää. Mikä hauskinta, etukäteiskirjeessä myös mainittiin, että vuosivapaaehtoiselle kertyy vuosilomaa. Tämä etuus kiehtoo minua suuresti, sillä en ole ollut vuosilomalla moneen vuoteen.

Mitä vuosi Hollannissa maksaa?

Asuminen on vuosivapaaehtoisille maksutonta ja minulta on jo etukäteen pyydetty tilinumero: meille vapaaehtoisille maksetaan 150 euron suuruista kuukausittaista ruokarahaa. Söisin sillä rahalla kotimaassa, jos voisin käyttää hyväksi kaikkea sitä, jolla omavaraisteluharrastus täydentää ruokakaappiamme.

Hollannissa olen täysin ruokakauppojen varassa, joten raha tuskin riittää kattamaan tarkankaan budjetin ruokakuluja. Tämä ei ole ongelma, hain vuosivapaaehtoiseksi ilman, että tiesin tästä ruokarahasta. Olin valmistautunut vuoteen siten, että maksaisin itse kaikki ruokani.

Jatkan vapaaehtoisvuoden ajan kaikkien Tampereen kaksioni kuluista, eli maksan vastikkeen, yhden vesiennakon, sähkön, autopaikan ja kotivakuutuksen. Yhteensä kaksioni kulut ovat varmaankin noin 350 €/kk. Joku voi ajatella, että onpa outoa, että vapaaehtoistyötä tekevä rouva maksaa hyväpalkkaisen siippansa kaikki asumiskulut. Itse pidän järjestelyä reiluna.

Minä omistan kaupunkikotimme, puolisoni mökkimme. Huolehdimme kummatkin oman tahomme kuluista. Talviasuttava mökkimme on tällä erää kaksiotamme kalliimpi. On oma valintani liidellä maailmalla, eikä mielestäni olisi reilua, että päätökseni lähteä pitkälle ulkomaanseikkailulle aiheuttaisi puolisolleni lisäkuluja. Olen missä olen, mutta vastaan silti omista velvoitteistani.

Merimieskirkko maksaa kohtuulliset matkakustannukset Suomesta palveluspaikkaan ja vuosivapaaehtoisuutta varten tarvittavien dokumenttien kulut. Järjestelyt ovat mielestäni reilut ja asialliset. Säästöjä ja sijoitusten tuottoja aion vapaaehtoisvuoden aikana käyttää noin tuhat euroa kuukaudessa. Elän siis Hollannissa samaan malliin kuin Suomessakin.

Mitä odotan vuodelta?

Odotukseni ovat kaksijakoiset. Jos hetkeksi heittäydytään ammattijargoniin, odotan perehtymistä yhteisöllisen toiminnan kautta tapahtuvaan ehkäisevään sosiaalityöhön. Tällaisen toiminnan vaikutukset ovat merkittävät ja haluan olla mukana tekemässä merkityksellistä työtä hyvin erikoislaatuisessa toimintaympäristössä.

Toiseksi odotan vuotta Euroopassa. Minulla on kaksi ”tulostavoitetta”: jotain kulttuuria joka viikko ja yksi uusi kaupunki kuukaudessa. Eli haluan elokuviin, museoihin, oopperaan, konsertteihin ja gallerioihin. Haluan herkutella kaikella sillä, mistä Lapissa jää paitsi, niin ihanaa kun siellä on ollutkin olla.

Ja haluan tutkia eurooppalaisia kaupunkeja, joihin pääsee junalla muutamassa tunnissa. Kolmas odottamani asia on erilaiset vierailut. Useampikin ystävä ja ystäväporukka on jo luvannut tulla minua katsomaan. Odotan erilaisia houstauksia, jolloin voin kuljetella vieraitani heidän mieltymystensä mukaan joko kirpputoreille tai korkeakulttuurin pariin, mitä milloinkin.

Olenko unohtanut puolisoni?

Tälle reissulle olen jo voinut lähteä siten, että olen saanut vain pari kertaa vastata tiedusteluihin, mitä puolisoni asiasta sanoo, tai että onko hän hyväksynyt asian. Lähipiirimme ja vähän kaukaisemmatkin tuttumme jo tietävät, että elämme näin: välillä tiiviisti yhdessä, välillä erikseen.

Puolisolleni on luvassa taivaallinen syksy: hän saa metsästää jokaista mahdollista metsän elävää sydämensä kyllyydestä eikä kukaan valita, ettei viikonloppuisin ole yhtään yhteistä aikaa.

Lisäksi Hollantiin on paljon helpompi lähteä kuin Lappiin, jossa olin kaksi talvea itsekseni ennen kuin kolmantena talvena puolisoni lähti mukaan. Muonioon pitää varata 10 tuntia matka-aikaa. Rotterdamiin ehtii työpäivän jälkeen illaksi päivälliselle. Ensimmäiset lentoliput on ostettu reilun kuukauden päähän lähdöstäni ja tapaamme kasvotusten uskoakseni samaan tahtiin kuin aiempinakin etäjaksoilla, noin kerran puolessatoista kuukaudessa.

Lapsukaiseni lennätän jouluksi itseäni katsomaan ja lupasin jo Merimieskirkolle, että minulla on jouluna reippaita ja toimeliaita vieraita, jotka voi työllistää erilaisiin aktiviteetteihin, jos tarvetta on.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Totutusti en lennä, vaan etenen kohteeseen maata pitkin. Lähden kotoa siten, että saan iskettyä kaksi kärpästä samalla iskulla. Lauantaina on nimittään uusien vuosivapaaehtoisten koulutuspäivä Merimieskirkon tiloissa Helsingissä. Saavun sinne rinkka selässä suoraan Tampereelta.

Kun koulutuspäivä on ohi, hyppään Helsingistä junaan ja ehdin vielä samana iltana Turusta Tukholman lauttaan. Sunnuntain matkailen Ruotsista Saksan puolelle ja maanantaina minun edellytetään olevan kustannuspaikalla Rotterdamissa. Uskoakseni ehdin sinne Hampurista hyvin.

Ystävällinen sosiaalikuraattori tarjoutui tulemaan hakemaan minut Rotterdamin juna-asemalta. Kieltäydyin. 😊  Jos olet lukenut tai katsonut junaseikkailuistani videoita tai blogitekstejä, tiedät, ettei minulla ole hajukakaan aikataulusta. Paitsi siis se, että olen luvannut kolkuttaa Merimieskirkon Rotterdamin toimipisteen ovella jossain vaiheessa maanantaina.

Katsotaan miten muikin käy. Edellisen kerran olen ollut Euroopassa samanlaisen aikajakson 32 vuotta sitten, ollessani Ranskassa au pairina. Mitä tuleva vuosi pitää sisällään, siitä kirjoitan varmasti monta kertaa ja teen vielä monemmin videoita tubeen. Eli jos Hollannin arki kiinnostaa, sitä näkyy varmemmin tuben puolella. Maltan tuskin odottaa. Voi ettien että. Notta tämänkin sain vielä lautaselle.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.