Turun perjantai-illassa on vielä kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Takana on kolme matkapäivää ja reissuni on viimeisessä vaiheessaan: Onnibussi kuljettaa minua satamasta kohti kotia. Olo on levännyt, latautunut, tyyni ja haikea. Matkakuplani on pian puhkeamassa ja tipahdan takaisin ihan aikuisten oikeaan arkeen.

Voinko toistaa: olo on levännyt, latautunut, tyyni ja haikea. Ehkä myös kirkas. Mutta siis että levännyt. Olen lähtenyt keskiviikkoaamuna Italiasta, nukkunut ensin yhden yön pikkutorkkuja erilaisten paikallisjunien kovilla istuimilla ja viettänyt toisen yön neljän tunnin yöunilla tukholmalaisen hostellin makuusalissa. Ja silti minulla on erityisen hyvä olo. Olen mahdollisesti päästäni vialla. Pahasti.

Ajattelin kirjoittaneeni maata pitkin matkailusta jo niin monta kertaa, ettei minulla olisi asiasta enää uutta sanottavaa. Ehei, kolmen päivän juna-laivamatka Bolognasta Tampereelle ansaitsee omat matkapäiväkirjamerkintänsä, niin paljon uutta opin. Käytännön asioiden lisäksi on vielä ne tunteet. Huomaan suorastaan rakastavani tätä matkanteon muotoa, joten haluan vielä fiilistellä reissuani yhden kirjoituksen verran.

Täysipainoinen fiilistelu onnistuu vasta, kun käytännön asiat ovat kunnossa. Jotta pintamatkanautinto olisi jatkossa paras mahdollinen, on syytä tehdä vielä yksi uusi muistilista.

Nukkumisen erikoisnainen yllätti itsensä

Jokainen minua vähänkään tunteva tietää vitsailla aikaisista nukkumaanmenoajoistani ja tarpeestani suureen määrään unta. Unentarpeeni on aina ollut suuri ja leppoistajavuosinani olen tässä asiassa ehdoton: haluan aina aikaisin nukkumaan ja nukun mielelläni aamupäivään.

Neurologiani on sen sorttinen, että tulen väsymyksestä erittäin huonovointiseksi. Väsymyksessäni on jotain migrenin sukuista. Kun se iskee, sen ainoa kelvollinen hoitokeino on pikainen maatemeno, ei esimerkiksi kahvikupillinen. Onneksi luonto on kompensoinut tässäkin asiassa: kun hätä on suurin, nukun missä vaan, kunhan pääsen jollain lailla vaaka-asentoon, vaikka sitten millaisessa kippurassa.

Yötä vasten tyhjän päälle matkaan

Olin päättänyt nukkua yöjunassa Munchenista Hampuriin. Mutta kun Italiasta lähdettyäni avasin puhelimeni tarkistaakseni paikkalippuni tilanteen, huomasin ostaneeni paikkalipun vasta viikon päästä lähtevään junaan. Kevyt freudilainen! Sovellus ilmoitti, ettei uutta paikkalippua voi enää myydä, junan lähtö on liian lähellä. ”Please contact the local ticket office”.

Olin siis sössinyt kaikkein pyhimpäni, eli kunnolliset yöunet. Mikä neuvoksi? Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua jäämään seisomaan yli 30 asteen helteessä juna-aseman hitaasti etenevään lippujonoon, joten hyppäsin seuraavaan junaan kohti pohjoista ja päätin edetä vaihe kerrallaan. Etenisin ihan tavallisilla istumapaikoilla niin pitkälle kun olo on hyvä ja sitten hommaisin itselleni yöpaikan.

Keskiviikkopäivä kääntyi illaksi ja lopulta yöksi. Junien vaihtoja oli aina parin tunnin välein. Torkuin useammassakin junassa pieniä pätkiä. Mikä mukavinta, helteinen sää viileni ja yön junat olivat mukavan raikkaita laitteita matkustaa. Lisäksi myöhäisinä tunteina meitä matkustajia oli pikkujunissa niukalti. Sain aina käyttööni kaksi tai kolme penkkiä.

Uskon nukkuneeni vähintään suu auki ja äännelleeni hyvin laajalla kirjolla erittäin epäsopivasti, mutta ihan sama. Pikkutorkut pitivät voinnin hyvänä ja pätkä pätkän jälkeen olo tuntui vielä virkeältä. Koin että pystyin hyvissä voimissa jatkamaan matkaa.

Note to self, nro 1: Yhden matkayön pärjää aivan mukavasti pätkäunilla. Tämä kokemus helpottaa reissujen suunnittelua valtavasti.

Ei öisillä asemilla odottelua

Olin myös etukäteen ajatellut, etten haluaisi odotella junanvaihtoja öisillä asemilla. Ajattelin sen olevan yksinäiselle naiselle vähän kyseenalainen turvallisuusvalinta. Saavuin Hampuriin aika myöhään, mutta asemalla on niin paljon väkeä koko ajan, ettei minulla siellä tullut hetkeäkään sellainen olo, ettenkö olisi ollut ihan turvassa puoliltaöin.

Hain uunituoreita lämpimäisiä syötäväksi ja jatkoin tyytyväisenä matkaa, kun reittikin tuntui jälleen sovelluksen solmujen jälkeen antavan kuitenkin vielä ainakin yhden mahdollisuuden edetä oikeaan suuntaan. Aamukolmelta, eli käytännössä illan viimeisellä junalla olin Kielissä. Ehdin taas nukkua junassa vähän, joten olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka hyvä ja levännyt olo minulla oli.

Kielissä meitä pohjoiseen meneviä reppureissaajia odotteli aamun ensimmäistä junaa sen kokoinen joukkio, että olo tuntui reilun tunnin vaihdonkin aikana ihan levolliselta, vaikka asema muuten autio olikin. Vähän jälkeen neljän lähdettiin jatkamaan kohti Flensburgia ja fillarivaunussa pääsi oikaisemaan pitkittäissuunnassa olleelle taittopenkkien rivistölle.

Oli mahtava kävellä aamuhämärissä uuteen junaan Flensburgissa. Tilanne muistutti jollain tapaa joitain tuhatvuotta sitten tehtyjä baarireissuja: olet samoilla silmillä jatkamassa vielä eilistä iltaa, kun toiset ovat reippaina ja raikkaina vasta aloittamassa päiväänsä.

Note to self, nro 2: Isoilla eurooppalaisilla juna-asemilla on myöhään illallakin ihan turvallisen tuntuista odottaa. Väkeä on jokaiseen vuorokauden aikaan paljon.

Interrail-appi toimii ja ei toimi

Toinen päivä olikin sitten jälleen junapomppimista paikallisjunasta toiseen. Toistan menomatkalta tutun neuvoni: älä lannistu siitä, jos sovellus kertoo että junat ovat täysiä eikä paikkoja saa. Matka etenee aivan hyvin niillä junilla, joihin ei tarvitse varata paikkaa. Meitä reppuselkäisiä kulki junista toiseen yhtä matkaa sen verran, että reilikansa näköjään tapaa edetä myös näin.

Paluumatkalla minulla oli sama ongelma kuin mennessäkin: kaikki suurinpiirtein tolkullista vauhtia Hampurista Tukholmaan kulkevat junat olivat täyteen buukattuja. Tuolle välille edellytetään lähes jokaiseen junaan pakolliset paikkaliput. Selasin sovelluksen kautta erilaisia reittivaihtoehtoja kuumeisesti eikä mitään järkevää tuntunut löytyvän.

Useampaan otteeseen sovellus ilmoitti, että minulla on valittavana vain kahdenlaisia reittejä: joko niitä, joille edellytetään pakollinen paikkalippu. (Jotka on siis kaikki jo myyty, mutta tässä sinulle nyt näytille nämä vuorot joka tapauksessa kuitenkin.)

Ja koska et mahdu näihin oikeisiin juniin, sinun tulee edetä paikallisjunissa, mutta ai niin, nämä junat eivät kokonaisuudessaan kuulu reililipun piiriin, joten sinun täytyy tietyille väleille ostaa erillinen matkalippu. Sovellus tarjosi siis lippuja juniin jotka olivat jo täysiä tai juniin, joihin en pääsisi ilman uutta lippua. Loistavaa.

Kannattaa hakea pienempiä pätkiä

Sovelluksen ketjutusominaisuudet ovat vähänkään pidemmillä reiteillä koetuksella. Niinpä yksi muistiin laitettava asia on, ettei kovin pitkiä matkaketjuja ehkä sittenkään kannata hakea sovelluksesta yhdellä kertaa. Katso suunta mihin olet menossa ja hyppää junaan. Seuraavalta risteysasemalta järjestyy kyllä jotain, huoli pois.

Itse käytin tällä matkalla interrail-sovelluksen kanssa Saksan junaliikenteen reittikarttaa. Siitä löytyy kuvia verkosta runsaasti ja reittikartan avulla on helppo hahmottaa risteysasemia ja etenemisen stragediaa, kuten ammattimainen sanonta kuuluu.

Note to self nro 3: suunnittele pienempi palanen kerrallaan. Luota prosessiin, kyllä se seuraavakin matkavaihe järjestyy, kunhan sinne asti tullaan.

Kateus ja väsymys iskivät Tukholmassa

Vielä torstain alkuillasta katselin kaikkea ruotsalaista arvostavin, ihailevin ja vähän haikeinkin silmin. Maaseutu on vehreää, rakennukset kauniita, pienetkin paikkakunnat ovat siistejä ja tyylikkäästi rakennettuja. Matkani ei kulkenut yhdenkään kouvolan läpi. Oli kyse siten asemarakennuksista, lähiöistä, oppilaitoksista tai puistoista, kaikki näytti olevan paremmin.

Mutta kun päästiin Tukholmaan, ihailuni alkoi melko tehokkaasti hapantua. Oloni oli 36 matkatunnin jälkeen vähintäänkin nuhjuinen. Samat vaatteet, samat hampaat, taas uusi hiki, helle ja repun olkaimet kipeästi hartioiden lihassa. Ja käveltävää tuntui olevan vaelluksen verran.

Ympärilläni Tukholman keskustassa tuntui sen sijaan liihottelevan vain hulmuavahelmaisia kaunottaria, rakastuneita pareja tai tyylikkäitä kaveriporukoita iltariennoissaan. Pimenevän hellepäivän ilta väreineen, valoineen ja tunnelmineen sai minut todellakin tuntemaan, että eräs hyvin ruma ja rähjääntynyt ankanpoikanen on nyt aivan väärässä paikassa väärään aikaan.

Teen aina saman virheen

Olen kirjoittanutkin tästä jo aiemmin, mutta silti toistan samaa mokaa: yliarvioin jälleen sen, paljonko pitkän matkapäivän jälkeen jaksaa rinkka selässä kävellä. Tai siis yliarvioin sen, paljonko minä jaksan.

Kun matkaan on lähtenyt keskiviikkoaamuna, tuntuu torstai-iltana neljän kilometrin kävely hostellille ylivoimaiselta. En oikein tiennyt kenelle olisin ollut vihainen, mutta olin silti. Itselleni tietenkin ensin. Mutta sitten myös kaikille kauniille ja iloisille ihmisille ympärilleni. Että kehtaavatkin ottaa tämän illan noin kepeästi.

Note to self, nro 4: älä ajattele käveleväsi päivän päätteeksi kovin pitkään.

Katsoin aivan rannassa olevaa Radissonin kylttiä kaipaavasti ja päätin: seuraavaksi minäkin kävelen täällä helmat heiluen. Eli vaikka olin Tukholmaan saapuessani väsynyt, myönnetään, ihastutti minua jälleen kerran naapurimaamme pääkaupungin kauneus. Olen jo vuositolkulla haaveillut kunnon kaupunkilomasta Tukholmassa.

Nyt päätin, että ensi syksynä vietämme Tukholmassa hääpäiväämme. Vien murulaiseni sinne Radissoniin, haluan museot, oopperaa ja useamman hyvän päivällisen. En mistään hinnasta vaihtaisi pois näitä itsellisiä tarkan euron reissujani. Mutta välillä on mukavaa valita tarjottimelle jotain ihan muuta.

Ulkomailla makuusalissa ekakertaa

Päädyin aikanaan hostellin makuusaliin olosuhteiden pakosta. Jouduin opintojen vuoksi yöpymään usein toisessa kaupungissa, ja erään kerran booking tai airbnb  ei tarjonnut mitään, kaupungin ainoat vapaat yösijat löytyivät makuusalista. Tämän erittäin vastahakoisen kokemuksen jälkeen olen ollut makuusalien säännöllinen asiakas. Suomessa.

En ole uskaltautunut ulkomailla nukkumaan vieraiden ihmisten kanssa. Olen pelännyt itseni ja tavaroideni puolesta, ja niiden kallisarvoisten unieni puolesta myös, tietenkin. Paluumatkaa kotiin suunnitellessani tiesin, että tulen Tukholmaan myöhään illalla ja lähden jatkamaan matkaa jo varhain: Turun lautta lähtee jo 07:10.

Tarvitsisin siis yösijan noin viideksi tunniksi. Olisi tuntunut aivan turhalta maksaa hotellista. Niinpä varasin yösijan Nomad Gärdetistä, hostellista jota kehuttiin bookingissa kovasti. Sen verran olen kuitenkin vieläkin valikoiva, että maksoin muutaman lisäeuron siitä, että pääsin naisten makuusaliin.

Hiivin nukkumaan yhdentoista jälkeen. Muutamassa sängyssä jo kuorsattiin, joku tuli maate myös vielä minun jälkeeni. Yksityisyyttä toi kerrossängyn eteen vedettävä verho, sellainen kuin vanhoissa elokuvissa vedetään junan makuuvaunuissa sängyn eteen. Nukuin erinomaisesti. Aamuviideltä ei suihkuun ollut jonoa pääsin sujuvasti jatkamaan matkaa. Tämä ei tule jäämään tähän. Hintaa yölle tuli 25 euroa.

Note to self, nro 5:  joskus mahdollisimman edullinen majoitus on järkevä tapa matkustaa ja se mahdollistaa paljon. Harkitse asiaa uudelleen, jos saat ensimmäisen huonon kokemuksesi.

Väärässä paikassa kitsastelua

Ok, myönnetään. Turun satamassa harmitti. Olisi ollut ihan mahtavaa kävellä suoraan lautalta Tampereelle lähtevään junaan, joka jo odotti raiteella. Olin kuitenkin tehnyt etukäteen toisen valinnan, eli olin 26,5 euron junalipun sijaan ostanut matkani viimeiselle legille 11,20 euron hintaisen bussilipun. Myönnetään, virhe.

Vaikka en suureksi yllätyksekseni ollut väsynyt, vaan kolmen matkapäivän jälkeen olo oli jollain oudolla tavalla erittäin seesteinen ja hyvä, ei se niin hyvä ollut, että olisin tieten tahtoen halunnut jäädä istumaan tunniksi odottamaan bussia. Lippujen hintaero ei korvaa tätä epämukavuutta.

Note to self, nro 6: olet jo lukinnut matkavaihtoehdoksi Eurooppaan lautan Tukholmasta turkuun. Nyt lukitaan paluumatkalle juna Turun satamasta Tampereelle. Vaikka se on kalliimpi, tarvitset pitkän kotimatkan jälkeen mahdollisuuden päästä suoraan junaan.

Pintamatkailijan muistilista: ota nämä mukaan

Näin reissun loppumetreillä kannattaa myös päivittää pakkauslista seuraavia pintamatkoja varten. Muista jatkoon nämä:

Savetteja ei varmasti ole mukana koskaan liikaa. Kädet tuntuva koko ajan klähmäisiltä ja niskakin on mukava välillä pyyhkiä. Ennen syömistä on tarpeellista puhdistautua.

Nenäliinoja tarvitaan ihan kaikkeen. Myös junan vessareissut kannattaa tehdä varalta niiden kanssa.

Istuinalusta pelastaa sinut kurjimmilla hetkillä. Et usko kuinka tarpeellinen se on, kunnes se pelastaa sinut.

Vettä vettä ja vettä! Kun matkustaa tuhat kilometria ”R-junilla” ei niissä ole ravintoloita tai pikaisilla vaihdoilla ei ehdi asemien kioskeille jonottamaan. Juomista ei varmasti ole mukana liikaa.

Käteistä! Tästä olen maininnut ennenkin, mutta mainitsen uudelleen. Netti ei joka paikassa toimi eli kortit saattavat hädän hetkellä osoittautua käyttökelvottomiksi. Käteinen myös nopeuttaa välillä ostoksia ja tuntuu turvallisemmalta.

Varavirtalähde! Et aina pääse pistorasioiden lähelle tai ne eivät toimi. Mutta matkasi ei etene, jos kännykästäsi loppuu virta. En olisi itse ottanut varavirtaa mukaan, sen laittoi reppuuni puolisoni. Olin hänen huolenpidostaan erittäin tyytyväinen ja varavirtalähde pelasti minut matkan aikana monta kertaa.

Hamam-pyyhe tai XL huivi: vaikka tein matkaa helteessä, saattaa yhtä äkkiä olla junassa tai odotushuoneessa, jossa ilmastointi on täysillä. Ja kun väsyttää, palelee. Ja kun nukkuu, on kiva piiloutua jonkun alle tai suojaan, olo on ihmisten keskellä yksityisempi.

Vielä yksi asia kannattaa tarkistaa etukäteen

Tässä on yksi tämän reissuni moka. Olin laittanut kaikkien maksukorttieni maarajat tiukalle, sitenhän tietoturvariskien maailmassa nykyisin kehotetaan tekemään. Olin käytännössä linjannut ettei korttejani voi käyttää ulkomailla ja muistin asian, kun olin käyttämässä korttiani ulkomailla.

Note to self, nro 7: Voit muuttaa korttiesi maarajoja kaupan kassajonossa, mutta se sujuu huomattavasti pienempää ihmismäärää harmistuttamalla, jos sen tekee itsekseen etukäteen.

Muista myös, että vaikka olet matkalla euromaasta euromaahan, mahtuu väliin eurottomia maita. Silloin kortti on ainut järkevä maksuväline. Eurollisessa maassa voi toki varautua siihen eurottomaan, eli asioita voi ostaa etukäteen. Mutta sitten tulee aina se vessareissu tai jotain, josta on pakko maksaa paikanpäällä. Siksi pintamatkailu ei Euroopassa onnistu ilman kortteja, pelkän käteisen turvin.

Joku menee retriittiin, minä nousen junaan

Onneksi seuraavan matkan liput ovat jo varattuna. Vaikka reitti on voittopuolisesti sama, pyrin seuraavalla reissulla saamaan vaihtelua pysähdyksiä vaihtelemalla. Yöpaikkaa voi aikaistaa tai myöhäistää ja aina löytyy uutta katsottavaa ja ihmeteltävää.

Jollekin se on joogamatka tai hiljaisuuden retriitti. Kolmannelle vaellusreissu, kuinka vaan. Minä tyhjennän päätäni junassa. Meidän jokaisen pitäisi aika-ajoin istua kolme päivää paikallaan, ikkunasta ulos katsellen. Uskallatko kokeilla, mitä mieleesi mahtaa nousta?

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps: menomatkastani Italiaan voit käydä lukemassa blogitekstin tai katsomassa tubevideon