Tähän mennessä tapahtunutta

Halusin luopua kerrostalokolmiostamme ja siirtyä asumaan kaksioon, jotta voin elää taloudellisesti mahdollisimman vapaata elämää. Tämä tavoite mielessäni laitoin reilu vuosi sitten vanhan kotimme myyntiin.

En halua kärvistellä missään rotanloukossa, en tietenkään. Haluan edelleen nauttia minulle mieluisesta elämästä, jonka yksi tärkeä elementti on kaunis koti. Vaikka en halua tinkiä asumisen laadusta ja mukavuudesta, ymmärsin, että puolittamalla pääoman, joka minulla on omassa kodissani kiinni, saavutan monella tapaa merkittävästi lisää vapautta:

1. Saan lainani maksettua pois, joten minun tarvitsee ansaita joka vuosi vähemmän.

2. Asumiseen kuluu vähemmän rahaa kuukausitasolla, joten minun tarvitsee tehdä töitä entistä vähemmän.

3. Vapautunutta pääomaa voi laittaa töihin, joka ratkaisuna edelleen vähentää painetta palkkatyöhön. Indeksit saavat raksuttaa tahollaan, oman herätyskelloni voin laittaa yhä useammin pois päältä.

Asunnon vaihdosta kirjoitin erillisen blogitekstin, jossa erittelin kaikki kulut liittyen asunnon myyntiin, muuttoon ja uuden ostamiseen. Taloudellisesti olen ratkaisuuni näin vuosi asuntokaupan jälkeenkin erittäin tyytyväinen.

Ehkä sen verran korjaan omaa otsikkoani, etten pyrkinyt siihen, että asumiskuluni putoaisivat minimiin. Pyrin etsimään sopivan ratkaisun, jossa asumisessa toteutuu edelleen ne meille tärkeimmät asiat, mutta kuluja on mahdollisimman vähän. Esimerkiksi neliöiden suhteen totesimme, että +/- 60 on meille sopiva koti, pienempään emme halua.

Vuoden asumistauko

Olemme luovuttaneet vanhan kotimme pois toukokuussa 2024. Jäljellä ollut koti-irtaimistomme varastoitiin kesämökillemme. Uuden asunnon löysin kesäkuussa 2024. Koska tiesimme lähtevämme pitkälle ulkomaanmatkalle ja Lappiin kausitöihin, oli meille edullisin ja helpoin ratkaisu antaa asunto vuokralle lähipiirimme opiskelijatytölle omakustannushintaan. En tienannut asunnolla mitään, mutta se ei maksanutkaan minulle vuoden aikana lainkaan.

Palatessamme Lapista takaisin Tampereelle muutimme makuupusseinemme asumaan tämän peruskuntoisen kaksion parvekkeelle ja aloitimme remontin. Kesän ”tulostavoitteeni” on saada koti Tampereella kuntoon remonttia ja uutta sisustusta myöten. Sitten voinkin jättää murulaiseni turvallisin mielin Tampereelle ja itse jatkan 10 kuukaudeksi Rotterdamiin.

Voin huolettomin mielin reissata, kun tiedän että on olemassa kotipesä, jonne voi milloin tahansa palata.

Missä nyt mennään?

Elämme neljättä remonttiviikkoa. Käytännössä minä olen väkertänyt asunnolla kokopäivätoimisesti, puoliso on tarttunut sorkkarautaan ja vasaraan aina työpäivän jälkeen. Viikonloppuina olemme pitäneet aina vähintään 24h tauon, eli olemme käyneet mökillä huilimassa. Kun omasta jaksamisesta huolehtii pitkin matkaa, ei prosessi ala ärsyttää, näin toivon.

Ja niin on oikeastaan tapahtunutkin, eli mikään ei uuvuta, turhauta tai harmita, asiat ovat edenneet hyvää tahtia ilman mitään kommervenkkejä. Seinistä on poistettu x kerrosta vanhaa tapettia, joka on tietenkin ollut kiinnitettynä elementtiin ilman minkäänlaisia pohjamaaleja. Väliseinät on purettu ja niiden jälkiä paikkailtu.

Pois kannettavaa materiaalia kertyi lopulta satoja kiloja, sillä vanhat komeroseinät ovat täynnä tuhtia materiaalia, ja lisää levyjä ja koolinkia kertyi kahdesta muusta puretusta väliseinästä. Parketti piti ikävä kyllä poistaa, sillä poistetut väliseinät aiheuttavat väistämättä sen päätöksen, että koko lattia menee uusiksi.

Seinät ja katto ovat viimeistä silausta vaille valmiit, isoin vielä kesken oleva asia on lattiat. Komeroitakin on jo ehditty koota siihen osaan asuntoa, jossa on uutta lattiaa. Tällä erää tekemättä on

• noin 80% lattian asennuksesta (vinyylilankku)
• listoitus: lattia, ovet ja ikkunat
• eteisen komeroiden asennus
• makuuhuoneen tuplaoven asennus
• loput sähkötyöt
• keittiön välitilan silikonisaumojen korjaus

Mikä on yllättänyt?

Jos olisin tällä alalla kokeneempi, en ehkä olisi yllättynyt siitä, että itselle mieluista tuplaovea saa odottaa tehtaalta viisi viikkoa. Ja kun ei ovea saada paikoilleen, ei sen viereen voi vetää siististi sähköjä. Eikä lattiaa voi listoittaa, koska karmit puuttuvat. Jos asunnolla olisi kiire päästä myyntiin, ei meillä olisi varaa vetkuttaa valmista asuntoa tyhjillään kuukauden verran.

Onnemme onnettomuudessa on se, että olemme sunnuntairemontoijia. Meillä ei ole kiirettä, eikä taloudellisia paineita. Voimme hyvin odottaa minulle mieluista ovea reilun kuukauden.

Toinen minut yllättänyt asia on se, kuinka montaa asiaa on pitänyt remontin aikana harkita uudelleen. Olen vaihtanut mielipidettäni monesta asiasta. En tiedä, ovatko ammattilaiset parempia: tietävätkö he etukäteen, millaisia ratkaisuja on missäkin viisainta tehdä? Minä olen amatööri, joten ratkaisuja on syytä arvioida pitkin matkaa.

Suunnitelmien muuttuminen ei haittaa tai häiritse. Koska meillä ei ole kiire, asioita saa harkita ja suunnitelmat saavat muuttua. Tämä etukäteen määritelty vapaus myös lisää remontin stressittömyyttä: päätöksiä saa tehdä pikkuhiljaa, eikä isoa määrää asioita tarvitse ratkaista ”paperilla” ilman, että on oikeastaan tietoa tai kokemusta siitä, miltä mikäkin asia asunnolla ihan oikeasti näyttää.

Olen tehnyt remontistamme myös videoita, joista on tuben puolella soittolista.

Kauanko remontti kestää?

Tästä rempasta laitan muistiin sen, että meille sopivalla tahdilla kaksion pintaremonttiin tarvitaan 5-6 viikkoa. Vaikka siistittävää pintaa ja neliöitä on lopulta vähän, menee yllättävän monta päivää ja iltaa siihen, että purkujätettä kuskataan pois, uusia materiaaleja haetaan tilalle, paklataan pohjia tai odotetaan esimerkiksi sähkömiestä paikalle, jotta hommat voivat edetä.

En osaa sanoa onko reilu kuukausi kaksion remonttiin paljon vai vähän, meille se joka tapauksessa on sopivasti ja jos jatkossa suunnittelen remontteja tekeväni, lähden siitä, että koko prosessille on varattava aina vähintään kaksi kuukautta aikaa.

Mitä tästä opimme?

Koska olen yksinään viihtyvää sorttia, jonka mielestä podcastien kuuntelu ja käsillä tekeminen on yksiä elämän parhaita hetkiä, on pintaremontin tekeminen omaan tahtiin ollut kovinkin mieluista aikaa. Saa itse suunnitella, toteuttaa ja nauttia työnsä jäljistä: tämähän on elämän parasta laiffia. Siksi, että tämä on kivaa, on uusia ajatuksia hiipinyt mieleen.

Olen herännyt pohtimaan, että näinkin voisi tienata. Ymmärrän, että olen tässä asiassa täysi noviisi, enkä ymmärrä alasta juuri mitään, siksi ajatukseni ovat vasta faktoihin perustumattomia hahmotelmia. Tiedän vain sen, että flippauksessa tuotot tehdään ostohetkellä. Pitää siis löytää jotain riittävän huonokuntoista tai epätoivoinen myyjä, mieluiten tietenkin molemmat.

Tykkäämme kummatkin puuhailla ja tehdä itse. Ja olemme karsineet maallisen omaisuutemme määrään, jota on suhteellisen helppo ja vaivaton siirrellä paikasta paikkaan. Tällä yhtälöllä ei olisi lainkaan poissuljettu vaihtoehto muuttaa joka toinen vuosi.

Kausityöläisestä asuntoflippaajaksi?

Voisi olla ihan realistinen vaihtoehto, että kausitöiden sijaan vuosittainen osinkotuloja täydentävä palkkasumma tulisikin myyntivoittona sen hetkisen asunnon myynnistä. Tämä kaikki voisi helpostikin kannattaa, kun muuton tekisi ”vain” joka toinen vuosi, jolloin myyntivoitto olisi verotonta. Tai korjataan, asunnon myyntivoitto ei ole palkkaa. Eli tuotosta ei kerry eläkettä.

Vuosittainen määrä hanttihommia ei eläkettäni valtavasti kerrytä, mutta kerryttää silti. Lisäksi jalkani pysyy työelämän oven välissä, joka on mielestäni aivan olennainen osa taloudellisen tilanteeni riskienhallintaa. Lisäksi tykkään aika ajoin käydä töissä.

Eli ehkä en sittenkään ryhdy täysipäiväiseksi flippaajaksi, mutta sivutoiminen flippailu jää silti raksuttamaan takaraivoon yhtenä mahdollisena, mielenkiintoisena ja mieluisena ansaintavaihtoehtona.

Jos ajatus on mielestäsi sysipaska, otan erittäin mielelläni kritiikkiä vastaan.

Seuraavaksi myös viherrakentamista?

Kuluyhtälö olisi meille edullinen myös siksi, ettemme ole kovinkaan sidoksissa suureen määrään mukavuuksia. Meille ei ole ongelma nukkua kuukauden verran makuupussissa parvekkeella. Tällöin juoksevia kuluja ei muodostuisi ylimääräisistä vastikkeista, vaan kunhan vesi suurin piirtein säännöllisesti juoksee ja jokin pistorasia on toiminnassa, voimme hyvin käyttää remppakohdetta myös asumiseen.

Näillä puheilla olen alkanut uudelleen selailla Etuovea. Minulle täydellinen kohde olisi löytää huonossa kunnossa oleva, tällä hetkellä vuokrattuna oleva pieni rivitaloasunto. Olisi kiva laittaa sisätilat uuteen uskoon ja rakentaa joku tosi herkullinen pieni piha.

Olennainen osa yhtälöä olisi myös se, että flippikohteiden pitäisi olla itselle sopivia ja mieluisia. Eli jos markkina tai oma elämäntilanne muuttuu, ei haittaisi pysähtyä paikoilleen. Mielestäni olen hahmotellut skenaarion aika kestävästi, vai mitä ajattelet?

Kaksivaiheista karsimista

Kirjoitin 13 kuukautta sitten, toukokuussa 2024 siitä, miten tavaramäärä vanhalla kodilla harmitti ja sen karsiminen siten, että 80 neliön tavarat mahtuisivat jatkossa 57 neliöön, tuntui stressaavalta ja hankalalta. Kun palaan lukemaan reilu vuosi sitten tekemää tekstiäni, muista elävästi jo kokonaan unohtamani tunteen: kylläpä tuolloin ahdisti, olo oli todella epämukava.

Lopulta uskoin, että luovuimme riittävästä määrästä tavaraa. Pyykkikone jäi vanhaan asuntoon, joka oli suuri helpotus, tällä hetkellä olemme tyytyväisiä pyykkituvan käyttäjiä, jollaisiksi myös jäämme. Myös suurehko kulmasohva jäi vanhaan asuntoon, tässä uudessa kodissa tupakeittiön kulmasohvana toimivat kaksi vierashuoneen runkopatjaa.

Annoin myös melkein kaikki mattomme pois, niille löytyi käyttöä lähipiirimme nuorisolaisten kodeissa. Vaatekaappien sisältöä pois pakatessa luovuin mielestäni kohtuullisesta määrästä vanhan korporaatioelämän virkavaatetuksesta.

Huomaan jo toista kertaa elämässäni, että kun omia tavaroitaan kaivelee varastosta jonkinlaisen tauon jälkeen, moni asia näyttää ja tuntuu vieraalta ja tarpeettomalta. Muutama elämänvaihe sitten myimme omakotitalon maalta ja ostimme tilalle kaupunkiasunnon ja kesämökin.

Tuolloin meidät yllätti omakotitalon nopeat kaupat ja se, että saisimme ostamamme kesämökin käyttöön suhteellisen pitkällä viiveellä. Suuri osa tavaraamme pakattiin varastoon odottamaan.

Etäisyys selkeyttää

Vajaa 10 vuotta sitten havainto on aivan sama kuin tänä kesänä. Kun omaisuuttaan katselmoi tilanteessa, jossa sitä ei ole hetkeen ”tavannut”, moni asia konkretisoituu tarpeettomaksi. Luopumispäätöksiä on helpompi tehdä, kun tavarat eivät enää ole osa rakasta kotia, vaan kasa irtaimistoa pölyisessä varastossa.

Varastossa tapahtuu myös tietenkin iloisia jälleennäkemisiä: rakas sängynpeitto, jalan alla mieluinen villamatto ja tutut ja merkitykselliset taulut. Silti:

varastosta löytyi tälläkin kertaa tavaraa, jonka on sinne pakannut välttämättömänä. Vuoden aikana se on muuttunut tarpeettomaksi.

Viimeksi näin tapahtui erinäiselle määrälle pikkukalusteita kukkapöydistä hyllyköihin. Tällä erää suurin tarpeeton tavara on televisio. Emme ole katsoneet telkkaria vuoteen, joten emme näköjään tarvitse sitä myöskään uuteen asuntoomme.

Tästä yksittäisestä värkistä luopuminen vaikuttaa uuteen kotiin yllättävän paljon: on tosi paljon mukavampi suunnitella uuden tupakeittiön kalustus pelkästään oleilua ja sosiaalista elämää silmällä pitäen. Tuo yksi hökötys ei ole enää määrittelemässä muiden kalusteiden paikkaa tai muuta huonejärjestystä. Myös lisää vaatteita karsiutui muuttolaatikoita purkaessa pois: Tampereen kierrätyskeskus sai uutta myytävää.

Monessa asiassa elämässä etäisyys auttaa näkemään selkeämmin. Tämä on minulle tällä erää totta erityisesti koti-irtaimistoni suhteen. Huomaan voivani jatkaa karsimista ja olo on jokaisen luopumisen jälkeen keveämpi.

Millainen budjetti meillä on?

Vuosi sitten kirjoitin näköjään varanneeni remonttiin 6000 euroa. Olin jossain kohtaa vaihtanut mielipidettäni ja siirtänyt määräaikaiselle talletustilille 10 000 euroa remonttirahaa. Tuo summa ehti vuoden aikana kasvaa korkoa siten, että käyttötilille palautunut nettosumma oli 10230 euroa.

Palaan erittelemään kertyneet kulut, kunhan remontti on valmis. Tällä erää rahaa on kulunut noin puolet, isoista eristä on maksamatta enää sähkömies, jonka lasku tulee uskoakseni olemaan jotain 1000 ja 1500 euron väliltä. Pintaremonttimme kokonaiskulut tulevat asettumaan uskoakseni alle 7000 euroon. Pidän summaa kohtuullisena.

Nyt kun kaikki oikeasti tärkeä on suoritettu, alamme liukua remontin vaarallisille vesille. Tietysti moni oma luottokaluste löytää tässäkin asunnossa paikkansa. Silti aurinko paistaa tänne eri tavalla, valot ja värit ovat toiset. Oma mieli, olotila ja makukin muuttuu. Olisi kieltämättä kiva ostaa kaikenlaista uutta ja koitankin tässä nyt suitsia kaikenlaisia mielitekoja.

Onneksi Tori on superhyvä paikka kaupantekoon ja lähdenkin tästä ottamaan kuvia kalusteista, jotka tänne uuteen kotiin kannettuina eivät enää miellytä tai suunnitelmista huolimatta mahdu. Torista ne ovat tulleet, Torissa ne toivottavasti jatkavat matkaa. Ja samalla jo viestittelen, josko pääsisin hakemaan jotain itselleni uutta. Aika kiva vaihe kyllä tämäkin, myönnetään.

*********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.