Tämä kirjoitus on synnintunnustus. En ole moneen vuoteen maksanut lainkaan ansiotuloveroa ja saan pörssistäkin osingot lähestulkoon verottomana. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta: toinen näistä epäkohdista korjaantuu onneksi jo ensi vuonna. Toisen korjaa halutessaan lainsäätäjä, siihen en voi itse vaikuttaa.

Ja vielä varmuudeksi: olen suomalaisen hyvinvointivaltion ja korkean veroasteen vakaa kannattaja. Olen saanut tähtitieteellisen hyvää hoitoa sekä erilaista apua ja tukea elämäni eri käänteissä. Olen käynyt ilmaisia kouluja aivan luvattoman monta tutkintoa. Noin 30 vuotisen työurani palkoista noin 95% on maksettu verotuloista. Silti en nykyisessä elämäntilanteessani maksa juuri lainkaan veroja. Annas kun kerron.

Vuosibudjettini on kaiken perusta

Aloitetaan perusteista. Teen itselleni kulubudjetin vuodeksi kerrallaan. Hahmottelen, mitä asuminen tulee maksamaan ja paljonko muihin elämisen peruskuluihin tulee menemään rahaa. Koska olen seurannut menojani monta vuotta, peruselämisen kulut on helppo hahmottaa. Perusmenojen lisäksi budjetoin reissukassan, tälle vuodelle se on 1600 euroa.

Sitten pohdin, onko edessä jotain suurempia hankintoja tai remontteja, joita varten pitäisi varata rahaa. Lisään vuosibudjettiin vielä itselleni asialliseksi katsotun summan humputtelurahaa ja katastrofivaran. Tällä tavalla arvioiden minulla on viivan alla riittävän tarkka tieto siitä, minkälaisen summan tarvitsen kunakin kalenterivuonna elämiseen, olemiseen ja seikkailemiseen.

Lähden tietoisesti kulut edellä. En halua antaa rahan rajoittaa. Jos jotain oikein kovasti haluaisin, tekisin saman tien myös suunnitelman, millä tavalla alan hankkia rahaa kasaan.

Mihin asti pääomatulot riittävät?

Seuraavaksi katse kääntyy osakesalkkuun: paljonko alkavana vuonna on suurin piirtein tulossa osinkovirtaa? Vuosibudjettia tehdessä Q3 on jo taputeltu ja konsensusennusteet alkavat olla riittävästi tontilla. Olen huomannut, että niihin voi henkilökohtaista budjettia tehdessä luottaa.

Kun vuosibudjetin kuluarviosta on vähennetty varmuuden vuoksi alaspäin pyöristelty arvio pääomatuloista, on lopputuloksena euromäärä, jonka ko. vuoden aikana tarvitsen ansiotuloa. Palkkatuloni yhtälö on siis seuraava:

12kk kuluarvio – pääomatulot netto = vuoden tarvittava ansiotulo

Kun minulla on tiedossani tarvittava ansiotulon määrä, tiedän monelleko kuukaudelle sovin alkuvuoteen töitä. Minun ei ole vaikea työllistyä: keikka- ja kausitöitä järjestyy juuri sen verran kuin niitä tarvitsen. Palkkatyöstä tarvitsemani tulomäärä on viime vuosina jäänyt alle 10 000 euroon. Ja arvaa paljonko kymppitonnin tuloista maksetaan ansiotuloveroa? Nolla prosenttia!

Verolaskuri yllätti

Valmistellessani vakitöistä poisjääntiä tein erilaisia henkilökohtaisen talouden laskuharjoituksia. Minut yllätti perinpohjaisesti verokoneen tulolaskuri, joka kertoi kuinka paljon Suomessa voi vielä tienata ilman, että tuloista saa tai joutuu maksamaan lainkaan tuloveroa.

Olen käytännössä viettänyt vapaan harhailijan vuoteni maksamatta lainkaan tuloveroa.

Olisin jäänyt vakitöistä pois, vaikka kausityötulonikin olisivat kuuluneet verotuksen piiriin. Verotus ei siis ollut syy ratkaisuuni. Ensimmäiset laskelmani tein sillä ajatuksella, että elämiseen tarvitsemaani palkkatuloa verotettaisiin noin 20%. Tällä erää verottomuus aiheuttaa sen, että minulla on vielä hyvin varaa sijoittaa, vaikka tienaankin vähän.

Suomalaista verotusta moititaan kireäksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Noh, minun ansiotuloverotukseni ei todellakaan ole kireä ja mielestäni tästä progression häntäpäästä puhutaan yleisessä keskustelussa todella vähän, jos lainkaan. Olematon veroprosentti todellakin kannustaa ottamaan vastaan työtä, sillä hyötysuhde on oivallinen. Saan muutamassa kuukaudessa vaivatta kasaan rahamäärän, jonka turvin pärjään loppuvuoden.

Tukijärjestelmässämme on myös kieltämättä suuriakin kannustinloukkuja. Verojärjestelmämme alapäässä sellaisia ei todellakaan ole, vaan pienipalkkainenkin työ kannattaa jäätävän hyvin.

Saan osakseni paheksuntaa

Onko tämä reilua? En tiedä. Onko tämä oikeudenmukaista? Ei aavistustakaan. Mutta tämä nyt vaan ihan aikuisten oikeasti on näin. Kun kerron satunnaisessa kahvipöytäkeskustelussa, että veroprosenttini on nolla, saan osakseni paheksuntaa. Olen vapaamatkustaja, joka laistaa yhteisistä velvollisuuksista. Ehkäpä, en tiedä.

En voi valita sitä, paljonko veroja maksan. Tänä vuonna en laittanut veroilmoitukseen edes vähennyksiä, sillä olisin ihan mielelläni ottanut osaa Riikan ja Petterin talkoisiin, mutta tuloveroprosentti jäi silti nollaan. En voi soittaa verohallintoon ja pyytää lähettämään tilinumeron: voisin maksaa vähän vapaaehtoista tuloveroa.

Ainoa mahdollisuus osallistua tuloverojen maksuun olisi tehdä vuosittain lisää töitä. Mutta ihan rehellisesti: ennen kuin vaadit, että minun tulisi tehdä niin, kysyn, olisitko itse siihen valmis? Tekisitkö 8 tunnin työpäivän päälle vielä yhdeksännen tunnin, jonka tienestit ottaisi kokonaan verottaja, jotta tietäisit kantaneesi kortesi kekoon?

Vaikka en ole valmis tekemään lisää töitä, jotta voisin maksaa tuloveroa, kannatan progression muutosta: myös täältä häntäpäästä saisi muodon vuoksi ottaa edes jotain.  

Minun verotustani saa aivan vapaasti kiristää pari pykälää. Olisin siitä vain tyytyväinen.

Ymmärrän että veroprosentin korottaminen taulukon alapäästä tai taulukon venyttäminen tuloluokkiin, jotka ennen ovat olleet verovapaita, on poliittisesti erittäin riskialtista. Mutta oikeistohallitukselta luulisi sen onnistuvan: he eivät pienituloisimpia lisää verottamalla menetä uskoakseni yhtään äänestäjiä, vaan ratkaisu olisi heille suhteellisen turvallinen.

Toisaalta lisähenkilöt ja tulot verotuksen piirissä eivät uskoakseni olisi kovinkaan suuri lisähyöty. Enemmän pidän asiaa osallisuuskysymyksenä. Meidän kaikkien pitää osallistua. Ihan jokaisen. Nuoren kesätyöläisenkin pitää muiden aikuisten asioihin totuttelun muassa asettua myös veronmaksajan rooliin. Pidätys se on puolikaskin prosentti.

Eikä tässä vielä kaikki

Tästä seuraavasta kuviosta syytän ehkä vanhaa kepulaista kähmintäpolitiikkaa tai jotain, en tiedä. Taas lähden selityksessäni hieman kauempaa: olen jo vuosikymmeniä haaveillut metsän omistamisesta. Joitakin vuosia sitten rohkaistuin vihdoin asiassa, hain pankista lainaa ja ostin metsätilan. Omarahoitusosuus oli alle 10 %, en halunnut realisoida sijoituksiani vaan otin mieluummin lainaa.

Ymmärrän että metsän omistaminen on toisten työ ja elinkeino. Minulle metsän omistaminen on mahdollisuus saada puuhailla omaan tahtiin ja patsastella markeillani rinta ylpeydestä paisuen: siitä lähdetään, että nämä on mun maitani. Lomaviikot omassa metsässä ovat vuosittaisia kohokohtiani. Nukumme autossa, elämme laavulla ja istumme tulilla hiljaa kahdestaan. Puolisoni luonnehtii tätä kaikkea aikuisten ihmisten majaleikiksi.

Kokonaan riippumatta siitä, millaisia tarkoitusperiä varten metsää on ostettu, se on joka tapauksessa metsätila, jolla on oma Y-tunnus ja jonka nimissä pitää tehdä veroilmoitus. Verottajalla on meistä runsaasti tietoa: se tietää palkkatulomme, osinkotulomme ja myös velkatilanteemme. Ja verottaja määrittelee metsäpalstaa varten ottamani lainan tulonhankkimislainaksi. Ja tulonhankkimislainan korot ovat 100 % verovähennyskelpoisia.

Verottaja saa siis pankilta suoraan tiedon siitä, paljonko olen vuodessa maksanut metsälainastani korkoa. Ja koko tuon summan verottaja vähentää osinkotuloistani, ennen kuin niistä pitää maksaa veroa. Siksi saan tänäkin kesänä 1500 euroa takaisin niitä euroja, jotka vuonna 2024 pidätettiin AOT:lle saamistani osingoista. Hullua, eikö!

Kelaa: veroprosenttini on nolla, mutta saan silti toista tonnia veronpalautusta!

Pyytämättä ja yllättäen

Metsä oli suuri unelmani ja sen ostaminen on yksi aikuisen elämäni isoista rohkeus- ja onnellisuuspäätöksistä, joista olen iloinen ja ylpeä. Ja koska halusin kohtuullisen suuren palstan, piti ottaa lainaa. Tästä asiasta ei voi pakittaa tai tätä ei voi muuttaa.

Myöskään en voi sille mitään, miten verottaja lainat määrittelee. Vai voisinko valehdella veroilmoitukseen, että metsää varten otettu laina onkin kulutusluotto? Saako veroilmoitukseen valehdella? Pitääkö niin tehdä, jos omat verotusratkaisut tuntuvat kohtuuttomilta? En tiedä. En valehdellut, vaan saan siis tänäkin vuonna isot palautukset.

Ehdotankin, että metsätilan hankkimista varten otetun tulonhankkimislainan korot eivät olisi vähennyskelpoisia omistajan henkilökohtaisessa verotuksessa vaan ainoastaan metsätilan omista tuloista. Se olisi mielestäni kohtuullinen ja oikeudenmukainen ratkaisu.

Yritän tehdä asialle jotain

”Kuka päättää Suomessa verotuksesta”, googletan. ”Suomen verotuksesta päätetään eduskunnassa, Euroopan unionissa ja kunnissa. Verotusta säätelevät verolait, jotka valmistellaan valtiovarainministeriössä ja hyväksytään eduskunnassa. Verohallinto kuuluu valtiovarainministeriön alaisuuteen.” Lupaan ihan aikuisten oikeasti etsiä sieltä jonkun, jolle tämän tekstin linkkaan. Pliis, tehkää jotain.

Onneksi asiat ovat jo osittain korjaantuneet. Metsälainani on maksettu jo vuosi sitten kokonaan pois, mitään vähenneltävää ei enää verotuksessa ole. Jatkan edelleen ansiotuloissa nollaprosenttilaisena. Hain loppukeväästä muutosverokortin, sillä olen tehnyt alkuvuodesta enemmän töitä kuin suunnittelin. En halunnut siirtyä lisäprosentille, vaan korottaa perusprosentin tulorajaa. Vain toinen onnistui. Nostin tulorajaa, mutta en veroprosenttia. Se jäi edelleen nollaan.

Minä lähden vuodenvaihteessa ylimääräiselle lomareissulle veronpalautusrahoilla. Juhlitaan nyt vielä, kun voidaan. Lisäksi aion tehdä hyväntekeväisyyttä: valtio on leikannut paljon erilaisilta järjestöiltä, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää kolmannen sektorin työtä. Minun roposeni eivät tietenkään pieneneviä valtionavustuksia kuittaa, mutta saan itse olon, että olen omalla toiminnallani pyrkinyt korjaamaan järjestelmämme vinoumia.

Tai niin, olisihan sitä toinenkin keino: voisin poistaa verojärjestelmän tiedoista tilinumeroni ja olla vastaamatta yhteydenottopyyntöihin. Silloin verohallinnolla ei olisi mahdollisuutta suorittaa palautusta, jolloin se ymmärtääkseni jonkin ajan kuluessa ei ole enää minulle kuuluvaa rahaa vaan siirtyy takaisin valtion kassaan. Tunnustan, en ole niin pokka. Ehkä toivoisin olevani, mutta en ole.  

ps. Veronmaksajain keskusliitto soittelee mulle aika-ajoin ja ehdottelee jäsenyyttä. Pitävät kuulemma veronmaksajan puolia. Kerron aina olevani tyytyväinen veronmaksaja, (joista siis selkeästi totta ei ole kumpikaan: en ole tyytyväinen enkä maksa veroja) enkä näin ollen tarvitse heidän palveluitaan. Vai osattaisiinkohan sieltä minua auttaa: miten saisin prosentit maksuun?

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.