Miten kauppasota vaikuttaa baristafirettäjän osakesijoittamiseen ja tulevaisuudenuskoon? Tuuliajolla on ollut paitsi oma osakesalkku, mutta myös oma mieli.
Disclaimer: kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvontaa. Pohdiskelen kirjoituksessa vain omia raha-asioitani. Olet itse vastuussa omista sijoituspäätöksistäsi.
Tapahtunut tähän mennessä
Koska toivon, että tämäkin hässäkkä tasoittuu pian osaksi normaalia hälinää, niin kirjattakoon nyt blogitaivaalle muistiin, että maalis-huhtikuussa 2025 on käynnistynyt kauppasota. Sen alkulaukauksia olivat Yhdysvaltojen presidentin harhakuvat siitä, että menneisyyteen, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan, voitaisiin palata asettamalla järkyttävä määrä esteitä maailmankaupalle.
Pörssikurssit ovat sahanneet sinne tänne, salkuista on sulanut nollia pois vauhdikkaammin kuin keväthanget ovat haihtuneet täällä pohjoisessa ja muutenkin talouden kokonaiskuva on epäselvä. Kaikki tämä vaikuttaa kaikkeen, ja siitä kirjoitan tänään. Toisaalta en haluaisi. Haluaisin unohtaa kaiken sen, mitä nyt on meneillään.
Sota kuin sota
Raha ja ihmishenget ovat tietenkin aivan eri asia. Mutta toisaalta sota on aina sota, vaikka toista käydään mutaisissa vallihaudoissa, toista tiedotusvälineissä ja neuvotteluhuoneissa. Tein aikanaan Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan Ukrainaan aikuisen elämäni ensimmäistä kertaa päätöksen olla aktiivisesti seuraamatta uutisia. Niistä tuli liian paha mieli.
En tarkoita, että omaa hyvinvointia pitää suojella laittamalla pää pensaaseen. Tarkoitan, etten voi maailmanpoliittiselle tilanteelle mitään. Mutta voin omalle mielialalleni ja toimintakyvylleni paljonkin, eikä maailma ole yhtään sen parempi paikka, jos olen suuttunut, masentunut ja lamaantunut.
Nyt en ole kauhuissani siitä määrästä kärsimystä, jota despootti sumeilematta aiheuttaa. Olen perinjuurin suivaantunut despootista, joka sumeilematta käyttäytyy holtittomasti, öykkärimäisesti ja kypsymättömästi.
Huomaamattani lankesin ansaan ja aamulla uutiset luettuani etsiydyin jo lounastunnilla lukemaan uudet otsikot: mikä nyt, juuri tällä hetkellä on tullien viimeisin tilanne ja mikä suunta pörssillä on? Mihin suuntaan omat sijoitukseni ovat tänään kolistelleet?
Annoin halveksimani ihmisen viedä aikaani, kuluttaa energiaani ja vaikuttaa aivan liiaksi mielialaani.
Ostohimon kourissa
Kauppalehden artikkeleissa neuvotaan painavin sanakääntein. ”Nyt on syytä käyttää harkintaa, eikä tehdä mitään hätiköityä.” ”Kriisitilanteissa piensijoittajan on syytä istua käsiensä päällä.” Ja yhtä painokkaasti otetaan kantaa: ”Tällaisissa tilanteissa tuotot tehdään”, eli kehotetaan myös ostamaan. Vanhan viisauden mukaanhan silloin on paras hetki ostaa, kun veri virtaa kaduilla.
Tottahan se on: olen hirvittävän pahoillani, jos joku on paniikissa äitynyt myymään. Mitään pahaa ei ole vielä ehtinyt tapahtunua, ellei sijoittaja sitä itse aiheuta. Hermoileva piensijoittaja on salkkunsa kehityksen pahin vihollinen.
Itsellä ei minkäänlainen myyminen ole tullut mieleenkään. Sen sijaan houkutus suorittaa lisäostoksia on kausittain ollut suuri. Moni yhtiö, jota jo tukevasti omistan, on menettänyt pörssissä arvoaan ja osakkeita on ollut tarjolla viime kuukausia huomattavasti edullisemmin. Lisäksi muistissa on selvästi koronadippi, joka jälkiviisaasti jäi minulta hyödyntämättä.
En tuolloinkaan hätiköinyt eli en lähtenyt myyntilaidalle. Mutta en myöskään tehnyt lisäostoja, joka olisi jälkiviisastellen kannattanut todella hyvin. Porskutin läpi koronankin toteuttaen säännöllisiä kuukausiostojani, joka on aivan hyvä strategia myös pörssin heiluessa, ei siinä mitään.
Mutta silti… tietenkin olisi ollut kiva älytä ostaa äkisti jopa kymmeniä prosentteja laskeneita osakkeita, jotka vain muutaman kuukauden päästä olivat jälleen palanneet aikaisempaan arvoonsa. Nyt olisi siis ollut mukavaa paikata menneisyyden haavoja edes vähän ja saada korjaavia ostokokemuksia.
Mitä minä nyt teen?
Olisiko nyt kannattavaa hajauttaa eri omaisuusluokkiin? Pitäisikö nyt ostaa pörssiosakkeiden tai rahastojen sijaan metsää, metalleja, korkoja tai sijoitusasunto? Mitä minä aion jatkossa tehdä?
Lyhyt vastaus: en mitään. Pitkä vastaus: sijoitusten osalta jatkan sijoitussuunnitelmani toteuttamista ihan kuten tähänkin asti. Vaikka houkutus tarttua yksittäisiin osakkeisiin niiden kurssien hetkittäin heilahdellessa voimakkaastikin on ollut kova, olen onneksi aina kuitenkin toteuttanut omaa nyrkkisääntöäni vähintään yli yön nukkumisesta, ennen kuin ostoksille uuden idean perässä lähtee.
Aamulla on taas ollut järkeä päässä enemmän ja olen pidättäytynyt käteispuskurin keventämisestä ja lisäostoista. Tulevaisuus on liian sumuinen, jotta ylimääräiset peliliikkeet kannattaisivat.
Vakuuttelen itselleni, että jos jokin ostohetki on niin korvaamaton, ettei sen ohittamisen pelossa voi nukkua yön yli, on kyse jonkinlaisestas kuplasta tai huumasta, johon ei kannatakaan lähteä mukaan, niin ajattelen. Pörssissä, kuten elämässä muutenkaan ei hötkyily useinkaan kannata.
Omaisuuserien hajauttamisen suhteenkaan en aio nyt tehdä muutoksia. Varmaa hevosta ei tässä tilanteessa ole ja kaikenlainen veivaaminen aiheuttaa lisää harmaita hiuksia, uusia oppirahoja ja lisäkustannuksia. Lisäksi haluan omaisuuteni olevan vaivatonta ja tällä perusteella pääoma kannattaa mielestäni pitää pörssissä. Siellä se on lähimpänä passiivista tuloa, vaikka sellaista ei oikeasti olekaan olemassa.
Näin minä teen
1. Sijoitan edelleen säännöllisesti kuukausittain sen verran kun tuloistani liikenee, mutta vähintään 10% elämiseen käyttämästäni summasta passiivisiin indeksirahastoihin. Sijoitan edelleen samalla tavalla hajauttaen kuin enennenkin, suurin piirtein 30% Eurooppaan, 30% Jenkkeihin ja 20% Suomeen ja 20% maailmaan.
2. Jatkan suoria osakeostoja OST:lle maksetuilla osingoilla. Ne ovat tältä keväältä suurimmalta osin jo ”tuhlattu”, lopulla kevään osinkopotilla ja syksyn toisella osinkoaallolla jatkan samaa rataa kuin ennenkin. Koska omistan paljon kotimaista ja defensiivistä, ei strategiani mielestäni tarvitse suuria muutoksia. Vähittäiskauppa, tele- tai energiayhtiöt jatkavat täällä kotona toimintaansa, niin uskon, tuli mitä tuli.
3. Tungen pään pensaaseen. Kun strategia on laadittu ja suunnitelma on tehty, jäljellä on sen noudattaminen. En tee mitään sillä tiedolla, minkä arvoinen salkkuni kunakin päivänä on. Itse asiassa tämä ”pensastoiminto” oli sujuvasti käytössäni tammi-maaliskuun.
Kuukausibudjettia ja rahastosijoituksia tehdessäni kirjaan yleensä ylös kerran kuussa myös salkkujeni arvon. Olin niin kiinni Lapin kausityöpyörteissä alkuvuoden, etten kiinnittänyt useaan kuukauteen minkäänlaista huomiota salkun arvoon. Nyt on hyvä jatkaa samalla linjalla.
Ei pidä olla sinisilmäinen
Tietenkin ymmärrän, että omistipa sitten kuinka defensiivisiä yhtiöitä hyvänsä, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun taloudessa tulee kapuloita rattaisiin, kaiken liiketoiminnan tuloksentekokyky vaarantuu tavalla tai toisella. Myös minun salkkuni arvo kehittyy jatkossa huonommin ja salkkuni tuottaa jatkossa osinkoja heikommin kuin vielä alkuvuodesta uskalsin odottaa.
Miten pienemmät osinkotulot vaikuttavat elämäntilanteeseeni tällä hetkellä? Lyhyt vastaus: ei mitenkään. Pitkä vastaus: Vaikka tulojen väheneminen tietenkin harmittaa, tarkemmalla ajattelulla huomaan, että mieliharmi onkin oikeastaan ainut konkreettinen seuraus.
Tällä erää, huhtikuun viimeisinä päivinä olen saanut kausitöillä ja tämän vuoden osingoilla koko vuoden tulobudjettini täyteen.Töitä on tälle vuodelle jäljellä 2vk. Jemmatilillä on säästöjä, joiden varassa elelen koko loppuvuoden. Pörssissä saa tuulla ja tuivertaa, olen säästöineni suojassa. Minun pitää seuraavan kerran laskeskella raha-asioitani vuoden 2026 alkupuolella, ja sinne on vielä matkaa monen monta pörssikäännettä ja muita maailmantapahtumia.
Mieli hoituu samoilla konsteilla
Sijoitusteni suhteen olen rauhallisella mielellä. Ne tuottavat sen minkä tuottavat ja pitkässä juoksussa uskon asioiden aina järjestyvän, oli kyseessä sitten minkälainen hulluus hyvänsä.
En missään nimessä kadu tai harmittele mitään sijoituksiani tai sitä, että varallisuuttani ylipäätään on pörssissä, joka tällä hetkellä näyttää ennustamattomalta ja epäluotettavalta. Vaikka pikaisen henkilökohtaisen katselmoinnin tuloksena koen olevani taloudellisesti turvassa, ei siinä ole kuitenkaan kaikki.
Mieleni tarvitsee aktiivista suojausta oranssinvärisen amerikkalaisen mieslapsen ailahtelulta ja päähänpälkähdyksiltä. En halua antaa hänelle vaikutusvaltaa mieleeni tai mielialaani. Hän ei saa vaikuttaa ajankäyttööni tai muihin ratkaisuihini. Hän ei saa vaikuttaa siihen, millä tuulella kohtaan läheiseni tai mistä puhun sosiaalisissa kohtaamisissani.
Vastuu rajaamisesta on minulla itselläni. Tämä tilanne vaatii minulta aktiivisen päätöksen. Voin jäädä taivastelemaan, voivottelemaan tai harmittelemaan tämän henkilön käytöstä ja toimia, tai voin aktiivisesti suunnata huomioni muualle ja niin päätän nyt tehdä.
Asioilla on taipumus järjestyä.
**********
Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
Tube: Leppoistajan Lokikirja IG: taitoilija
ps. Tämän postauksen kuvat ovat tromssalaisen pysäköintiluolan seiniltä. Otin ne samana päivänä kun kirjoitin tekstin. Jotenkin nämä graffitit sopivat yhteen mielialani kanssa.