Yhteinen kausityötalvemme alkaa pian olla päätöksessään, vaikka sitä ei täällä Kilpisjärvellä vielä uskoisi. Tänään, 13.4. on satanut jälleen lunta koko päivän ja pikkupakkanen varmistaa, että hiutaleet kerryttävät vielä reilusti yli metrin paksuista lumipeitettä.
Viime viikkoina meillä on ollut yksi puheenaihe ylitse muiden. Olemme pohdiskelleet eri näkökulmista sitä, miten jatkamme elämäämme tästä eteenpäin. Tässä kirjoituksessa erittelen seitsemän erilaista näkökulmaa tai elämän osa-aluetta, jotka osaltaan vaikuttavat tuleviin päätöksiimme.
Helposti voisi ajatella, että asetelma on yksiulotteinen: etelässä voi tienata paljon rahaa, mutta siellä elämä on myös stressaavaa eivätkä loskasäät tai toimistoarkeen sidottu elämä houkuta. Pohjoisessa olisi tarjolla vapautta, kaunista luontoa, kevyempiä töitä mutta vähemmän rahaa. Kumman näistä yhtälöistä itselleen valitsee? Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.
Minähän olen valintani jo tehnyt, ja haluan elää vapaata, mutta vaatimatonta elämääni jatkossakin. Nyt on kyse siitä, mitä puolisoni tämän kokeilukauden jälkeen haluaa tehdä. Mitkä ovat eri päätösten taloudelliset ja muut seuraamukset ja miten hänen ratkaisunsa vaikuttavat minuun? On aika lähteä palastelemaan. Ainakin yksi vaihtoehto on jo varmasti pudotettu pois.
Etelään vai pohjoiseen, edut ja haitat
1/7 Perhe ja läheiset
Ihmisellä on vain yksi perhe, jota ei korvaa mikään. Perhe voi olla biologinen tai sosiaalinen, mutta silti se on uskoakseni tärkeintä mitä meillä on. Yhtä korvaamattomia ovat vanhat ystävät. Tietenkin läheisiin voi tässä maailmanajassa pitää yhteyttä monella tapaa ja kaukaakin voi päästä lähelle. Mutta silti paljon jää väliin.
Kun on kaukana poissa, jää sivuun yhteisistä juhlista ja riiteistä, jotka rytmittävät elämänkaarta ja vuodenkiertoa. Jää sivuun isoista ja pienistä asioista, jotka sitovat läheisiä yhteen. Tietenkin uusiinkin ihmisiin tutustuu ja ystävyyksiä syntyy, sitä en kiistä. Mutta mikään ei korvaa niitä ihmisiä, jotka tuntevat sinut koko elämänpolkusi ajalta ja joiden kanssa olet jakanut asioita läpi vuosien. Tällä sektorilla äänet menevät Etelälle ylivoimaisesti, kaikki Lapin vetovoimatekijät tulevat kierroksella ohitetuksi.
Hyvien ja erityisten hetkien lisäksi kaukana oleminen korostuu silloin, kun jotain äkillistä tapahtuu. Asia on konkretisoitunut useamman kerran tänäkin kautena. Ihan oikeasti vakavien asioiden keskellä fyysinen läsnäolo on korvaamatonta. Tuhannen kilometrin päästä on hankalaa ja usein mahdotontakin lähteä tueksi, auttamaan tai sairaalavuoteen vierelle. Olo täällä kaukana jää avuttomaksi ja etäisyys painaa mieltä.
Etelä 1 – Pohjoinen 0
2/7 Pitkät etäisyydet
Tietotyöläisen kaupunkilainen elämä on täynnä monenlaisia mukavuuksia, joita ei huomaa, ennen kuin niiden puute konkretisoituu täällä pohjoisessa. Olemme asuneet tänä talvena kahdella paikkakunnalla, joista pidämme molemmista kovasti. Toiselta niistä on erikoislääkärin vastaanotolle 200 kilometriä, toiselta vastaanotolle pitää ajaa 400km yhteen suuntaan.
Kaikki on hankalaa ja kaukana: hammaskiven poisto, avainten teettäminen, auton korjaus tai lenkkareiden osto. Yksinkertaisimmatkin asiat, jotka kaupungissa hoituvat ruokatunnilla, kotimatkalla tai pikaisella pyöräilyreissulla keskustaan, vaativat Lapissa helposti päivän tai pahimmillaan kaksi. Yhtenä päivänä yhteen suuntaan ja toisena takaisin.
Elämä on täynnä valintoja ja elämäntyyliään voi hioa siten, että kaupungin iloja tarvitsee tai haluaa käyttää mahdollisimman vähän. Mutta silti elämään jää paljon asioita, jotka vaativat viranomaisia, terveyspalveluita tai erikoisliikkeitä. Oman valinnan mukaan ne ovat joko lähellä tai kaukana.
Asian mittasuhteet konkretisoituvat, jos ajattelisi, että oikeastaan kaikki ruokakauppoja kummoisemmat asiat lähtisi Hesulista hoitamaan Tampereelle tai toisin päin. Kyllä, Lapissa on etäisyyksiin totuttu ja matkat tuntuvat tietenkin ilman ruuhkia lyhyemmiltä, mutta silti.
To-do-listallamme on kausityöpestin päättyessä kaikenlaista itsehoidosta virastoasioihin, joiden hoito täällä Lapissa on hankalaa, mutta jotka hoituvat etelässä käden käänteessä. Kysymys kuuluukin: Olenko valmis elämäni pysyvään monimutkaistamiseen?
Etelä 1 – Pohjoinen 0
3/7 Monimuotoinen elämä
Jos kaupungissa ei lääkärin persoona miellytä, voi vaihtaa toiseen. Tai jos kampaajan mallivalikoima tuntuu kapealta, voi etsiä itselleen mieluisan osaajan. Ja mikä tärkeintä, työnantajia on tarjolla paljon, jolloin suorittavan portaan on huomattavasti helpompi äänestää jaloillaan.
Harrastusmahdollisuuksia on enemmän kuin omaa mielikuvitusta, samoin kulttuuri- ja taidetarjontaa. Ravintoloita ja olutbaareja on tarjolla jokaiseen makuun ja mauttomuuteen. Puolisoni muotoili asian niin, että omalle vapaudentunteelle on tärkeää, että ympärillä on olemassa vaihtoehtoja, on sitten kyse oikeastaan mistä tahansa arkielämän pienestä tai suuresta asiasta. Vaihtoehtojen olemassaolo tuo mielenrauhaa, vaikka niitä ei koskaan käyttäisikään.
En millään muotoa moiti tai herjaa pohjoisen elämäntyyliä, mutta se on hieman kärjistetysti jo muutossa valittu: vapaa-ajankäyttömahdollisuudet painottuvat ulkoilmaelämään. Tämä on yksi hieno mahdollisuus, mutta ongelma on se, ettei muita mahdollisuuksia ole olemassa.
Etelä 1 – Pohjoinen 0
4/7 Luonto
Lapin luonto on pakahduttavan ihana ja hurmaa eri lailla jokaisena vuodenaikana. Niitä – siis vuodenaikoja – mainostetaan täällä olevan sitä paitsi kahdeksan. Tunturimaisemat vaikuttavat mieleen ja sieluun jollain aivan erityisellä tavalla. Tai siis ainakin vaikuttavat meihin kumpaankin, puolisooni ja minuun. Avaruus ja äärettömältä tuntuvat erämaat aiheuttavat fyysisen, konkreettisen erityisen tunteen. On keveä hengittää ja mieli on levollinen.
Etelän luonnosta kaipaan Lapissa sienestystä, pimeitä ja lämpimiä syysiltoja, lehtomaisemia, kukkaketoja ja linnunmaitoisia uimavesiä. Ihanaa ja erityisen nautinnollista luontoa on siis ehdottomasti etelässäkin.
Etelä 1 – Pohjoinen 2
5/7 Työmahdollisuudet
Töitä tekevälle riittää. Ensisijainen huoli tai ratkaistava asia ei siis ole se, mistä suunnalta saisi toimeentulon. Ansiomahdollisuuksia olisi tarjolla puolisollenikin niin etelässä kuin pohjoisessa. Etelässä odottaa vanha tuttu työpaikka, jossa puolisoni on viihtynyt hyvin. Kysyttäessä mitä hän kaipaa, löytyvät listalle nopeasti työkaverit, yhdessä tekeminen ja pitkäkestoinen ja -jänteinen työ, jonka näkee kantavan hedelmää.
Kyllä, etelän työ tapahtuu toimistossa ja suurimmalta osin lähityönä. Raitista ilmaa, liikuntaa tai muuta vapautta työhön mahtuu ehkä niukalti, mutta se on monelta osin palkitsevaa, tärkeää ja antoisaa.
Ja jos ei vielä puhuta rahasta mitään, niin ei todellakaan sovi unohtaa erinomaista työterveyshuoltoa kaikkine lisäpalveluineen. Helppo, lähes kädenkäänteessä tapahtuva hoitoonpääsy on Lapista käsin suorastaan ihmeellinen asia. Ja vaikka olemme kokeneet, että meistä kausityöläisinä pidetäänkin huolta, ovat etelän työsuhde-edut silti aivan eri luokkaa.
Silti, pohjoisenkin töissä on puolensa. Matkailualan uudet työtehtävät ja kausityöläisten yhteisö on saanut jäyhän varsinais-suomalaiseni heittäytymään ja olemuksessa on ollut iloa ja vapautuneisuutta, jota ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Tietenkin kaikkeen tottuu, mutta tällä hetkellä punnitsemme nimenomaan vaihtoehtoja, joissa toisessa vaakakupissa on vakituinen työ Tampereella ja toisessa erilaiset määräaikaispestit Lapissa. Vaihtelun iloa olisi siis tarjolla jatkossakin.
Etelä 2 – Pohjoinen 1
6/7 Raha-asiat
Etelässä tienaa enemmän ja Lapissa vähemmän, niinhän se on. Etelän palkoilla puolisoni elää mukavasti, ostelee kalliita lelujaan liittyen metsästykseen, kalastukseen, moottoripyöräilyyn, talviurheiluun ja moottorikelkkailuun. Myös sijoituksiin on vaimon (lempeällä) painostuksella alkanut riittää rahaa. Elämä on taloudellisesti huoletonta.
Minun vapaan harhailijan elämäni toimeentulo koostuu pätkätöistä ja osinkotuloista. Puolisoni vapaan elämän tulokokonaisuudessa on vielä kolmas kortti: jos olisimme paljon poissa kotoa, voisi kesämökkimme laittaa vuokralle. ”Ennen meitä” mökkimme on ollut puhtaasti vuokrakäytössä Lomarenkaan kautta.
Ostopäätöstä aikanaan harkitessamme mökin käyttöaste ja vuokrataso löytyi helposti netistä. Jo muutamalla strategisesti oikealla vuokraviikolla vuodessa kuittaisi sievoiset summat, vaikka palveluita ulkoistaisikin eriasteisesti. Elämä Lapissa tarkoittaisi taloudellisesti vaatimattomampaa, mutta aivan mukavaa elämää. Raha ei ole tässä päätöksessä kynnyskysymys.
Puolisoni päätökset vaikuttavat tietenkin myös minuun. Jos puolisoni päättäisi irrottautua Tampereen töistä ja siirtyä harhailemaan kanssani, tämä ratkaisu lisäisi omia menojani. Minusta olisi tällöin luonnollista ottaa vakituisesti osaa auton kustannuksiin, joista nyt maksan puolisolleni vain niiltä kuukausilta, kun olen kotona. Lisämenot eivät ole minulle huolenaihe, harhailijan talouteni on ollut vahvasti ylijäämäinen hyvin kohtuullisellakin määrällä töitä.
Etelä 1 – Pohjoinen 1
7/7 Vapaus ja elämänlaatu
Jos puolisoni päättää irtautua vakityöstään, ei ole syytä kiinnittyä huomattavasti huonomman tulotason tehtäviin toiselle paikkakunnalle. Jos irrottautuu, niin sen tekee sitten vapaus edellä ja jatkossa töitä tehtäisiin kausittain ja nautittaisiin yhdessä vuosilomia pidemmistä vapaajaksoista. Pysyvät siirtyminen kausityöläiseksi lisäisi siis vapaa-aikaa helposti useilla kuukausilla vuosittain.
Tällä erää yksi vaihtoehto on jo tiputettu pois laskuista: vakityöt pohjoisessa eivät tule kyseeseen.
En minäkään Lappiin pysyvästi halua. Haluan olla täällä säännöllisesti ja syksyllä kaipaus tunturien keskelle oli jopa fyysistä. Haluan pomppia ja lehahdella. Ja poimia eri elämäntyylien rusinoita. Tämä tavoite on meillä yhteinen.
Vaikka puolisoni nyt työpaikkansa hyviä puolia kaipaileekin, voin vierestä katsellen sanoa, että hän ei ole kertaakaan tämän kausityötalven aikana ollut sillä tavalla stressaantunut, kun hän vaimon silmiin aika-ajoin etelän elämässä on.
Työprojektit ja -paineet tunkevat myös vapaa-ajalle prosessien jatkaessa surraamistaan. On ollut mukavaa saada puolisonsa kokonaan itselleen ja vielä kaiken lisäksi se iloinen ja vapautunut versio hänestä.
Etelä 0 – Pohjoinen 1
Mitä minä toivon puolisoni tekevän?
Toivon, että hän tekee tietoisen, itsenäisen ja harkitun valinnan. Olemme monta kertaa eri käänteissä todenneet vuorotellen toisillemme, että mukavinta on olla onnellisen ihmisen kanssa ja tärkeintä on tehdä siten, kuin itse kokee parhaimmaksi, siitä hyötyy lopulta myös toinen. Minä seuraan hänen harkintaansa mielenkiinnolla ja pallottelen mukana erilaisia vaihtoehtoja.
Tottakai hänen ratkaisunsa vaikuttavat olennaisesti myös minuun. Jatkan ilomielin omaa vapaan harhailijan elämääni siten, että puolisoni harrastaa vaimon metsästystä maailmalta, kuten hän asian ilmaisee. Minulla on tuolloin enemmän vapautta päättää, minne liidellä.
Toisaalta iloitsen siitä, jos voimme jatkossa jakaa vapauden yhdessä. Saan silloin kumppanin reissuilleni, ja vaikka luovun tietystä määrästä omaa vapautta ja itsellisyyttä, uskallamme varmasti yhdessä enemmän. Kaikessa on siis puolensa. Puolisoni ei ole tullut milliäkään tielleni, kun olen halunnut tehdä omaa elämääni koskevia radikaalejakin ratkaisuja, ja nyt on hänen asiansa ja tilansa tehdä omansa.
En vilpittömästi osaa sanoa kumpaa päätöstä toivon. Tai en siis oikeastaan toivo yhtään mitään. Se ei ole minun asiani. Minä sparraan ja haastan, hän päättää.
Kombinaisuus ratkaisee
Vaikka puolisoni on siis ollut tänä talvena iloisempi, vapautuneempi ja positiivisempi versio itsestään, on kokonaisuudessa monta liikkuvaa osaa. Stressitön elämä pohjoisessa on vain yksi puoli asiasta, aikuinen elämä koostuu monesta eri palasesta ja onni sekä hyvinvointi ovat lopulta erittäin monen asian summa.
Pikainen tuloslaskenta osoittaa, että yhden naisen raatini pisteyttää elämän tällä erää etelälle äänin 7-5. Tai no oikeastaan me pisteytämme. Tämä kirjoitus on laadittu yhdessä pohtien.
Tässä vaiheessa ratkaisu on selvä: puolisoni palaa hyvillä mielin takaisin vanhaan työhönsä heti vapun jälkeen. Vakitöihin palaaminen ei ole nössöilyä tai häntä koipien välissä kotiinpaluu, kun unelma Lapista ei ollutkaan sitä mitä haettiin. Talvemme on ollut aivan äärimmäisen antoisa ja positiivinen kokemus, mutta aika aikaa kutakin. Nyt on taas Tampereen aika. Kuinka kauan sitä kestää ja mitä seuraavaksi, sitä ei voi eikä tarvitsekaan tietää.
Ensi vuosi menee joka tapauksessa niin, että minä olen Rotterdamissa Merimieskirkon vapaaehtoisena ja puolisoni käy viikonloppureissuilla Euroopassa minua tervehtimässä. Ja hirvestää sydämensä kyllyydestä, kun ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä, että metsästysharrastus vie käytännössä kaikki viikonloput aamusta iltaan. Onpahan tulilla nyt kerrottavaa.
*********
Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
ps: Lapin kausityötalven vaiheista on tuben puolella oma soittolista videoita. Jos asia kiinnostelee enemmänkin, katsomaan pääset tästä. Mukavaa on ollut, mutta myöskään vastoinkäymisiltä ei ole säästytty.