Paljonko salkkuni tuottaa tänä keväänä osinkovirtaa? Mihin se firettäjän elämässäni riittää, miten tilanne kehittyy ja mitä muita tuntemuksia ja ajatuksia sijoittamiseen tällä erää liittyy? Tänään raportoin salkkuni kevään numeroita ja kerron firetystilanteestani: näin minulla taloudellisesti menee.
Kirjoitus sisältää mainoslinkin kirjasuositukseen. Tunnistat sen *merkistä.
Millainen sijoittaja olen?
Vielä kertauksen vuoksi: olen laiska, mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen sijoittaja. Sijoitan pääosin suomalaisiin yhtiöihin, omistan pääosin suoria pörssiosakkeita. Ostan kaikkea minulle tuttua ja turvallista ja keskityn yhtiöihin, jotka ovat toimintansa kypsässä vaiheessa. En etsi kurssiraketteja tai pikavoittoja. Ostan omistaakseni pitkään.
Nykyisessä elämänvaiheessani käytän AOT:lle maksettavat osingot elämiseen ja sijoitan uudelleen OST:lle maksettavat osingot. Salkustani noin kaksi kolmannesta on AOT:n puolella ja kolmannes OST:llä. En pyri enää säästämään tai merkittävästi kasvattamaan omaisuuttani.
Osakesalkkujeni arvo huitelee tällä hetkellä jossain 120 000 euron tietämissä. Olen mielestäni noin 450 000 euron nettovarallisuudella riittävän varakas ja tulotasoni on minulle sopiva. Katan vuosimenoni muutaman kuukauden keikkatöillä ja osingoilla ja elän omaa unelmaelämääni juuri näin.
Vuodesta 2025 eteenpäin pyrin tekemään lisäsijoitukset rahastoihin, sillä salkkuni on aivan liian Suomi- ja osakepainotteinen. Haen rahastoista helppoutta, kansainvälistä hajautusta ja vakautta. Sijoitussuunnitelmani voit käydä lukemassa täältä.
Mitä sijoituksilleni kuuluu?
Sijoituksillehan kuuluu lopulta sitä, mitä maailmallekin kuuluu. Suomi-salkkuni on porskuttanut alkuvuoden aivan ruhtinaallisen hyvin ja nousua on kertynyt mukavasti. Joskin vieläkin, kolme vuotta Ukrainan kriisiä elettynä salkkuni ei ole niissä lukemissa, joissa se oli vuoden 2021 lopulla kun markkina oli kuumimmillaan ja moni nykyinen huoli vielä näkymättömissä.
Toisaalta voisi ajatella, että etenen aivan väärässä järjestyksessä: olen vihdoin päättänyt lähteä paremmin keskittymään kansainväliseen hajautukseen ja olen alkanut tänä vuonna siirtää ylimääräisiä palkkarahoja rahastoihin ja erityisesti jenkkeihin. Ja siellähän on tultu kunnolla alamäkeä ja uudet sijoitukseni ovat luisuneet muiden mukana.
Ajattelen kuitenkin, että tällä hetkellä on kyse vain kohinasta ja olenkin jatkanut itselleni varsin merkittävillä summilla jenkkirahastoihin sijoittamista. Minulla ei ole sijoitusten suhteen kiire ja pitkällä tähtäimellä uskon edelleen, että jenkkimarkkina on vetovoimaisempi ja kyvykkäämpi kuin Eurooppa, ikävä kyllä.
Mikä salkussani tuottaa parhaiten?
Salkullani (ja sen omistajalla) alkaa jo olla ikää, joten useammankin osake-erän tuottoprosentit ovat ehtineet kivuta mukavalle tasolle. Ostaisinko tällä hetkellä kaikkia niitä osakkeita, jotka salkussani tuottavat hyvin? En. Mutta en halua omistuksistani luopuakaan.
Tämän kevään ostoslistallani on jälleen kaikkea tuttua ja turvallista: Nordeaa, Nokian Renkaita ja Capmania muun muassa. En halua omistaa pienyhtiöitä, mutta haluan omistaa yhtiötä, joka panostaa pienyhtiöihin ja siksi Capman on minulle hyvä valinta.
Salkkuni parhaiten tuottavat osakkeet:
| Yhtiö | osinko% |
| Mandatum | 18,85 % |
| Swedbank | 12,06 % |
| Evli | 11,20 % |
| Nordea | 10,65 % |
| Capman | 10,14 % |
| Fortum | 10,08 % |
Ainoa alle neljän prosentin osinkoa tuottava omistukseni on Nokian Renkaat. Yhtiöön en ole lainkaan tyytymätön, sillä on vain meneillään huonot ajat ja tietenkin on selvää, etteivät entiset kulta-ajat enää palaa. Uskon kuitenkin yhtiön tulevaisuuteen ja aion ostaa sitä tänä keväänä myös lisää.
Suuri osinko ei välttämättä ilahduta
Osinkojen suhteen pitää aina muistuttaa, että ne ovat yhtiön kassasta pois annettua rahaa. Osinko on yhtiön valinta: tuotolla voi investoida, innovoida, kehittää tai tehdä ostoksia. Jos mikään edeltävistä ei hirveästi nappaile, tulos voidaan jakaa osinkoina pois.
Osinkoeuroja tärkeämpää on aina mielestäni huomioida osingonjakosuhde, eli paljonko yhtiö jättää voitoista itselleen ja paljonko antaa pois. Moni sijoittaja ei arvosta yhtiöitä, jotka jakavat voitot pois niitä toiminnassaan hyödyntämättä. Toisaalta tiedotusvälineissä hehkutetaan mahtiosinkoja yhtään niiden taustoja tai järkevyyttä pohtimatta.
Konkarisijoittaja Marja-Leena Lahtinen kommentoi jossain, että jos yhtiön johdolla ei ole kirkasta ja selkeää käsitystä siitä, miten voittovarat kannattaisi investoida, ne kannattaa jakaa pois. Me omistajat kyllä yleensä tiedämme, miten voittovarat kannattaa sijoittaa.
Minua hyödyttää se, että Mandatum keventää vahvaa tasettaan ja jakaa ylimääräisen osingon, joka kaksinkertaistaa tämän vuoden odotetun tuoton. Olen hyödynsaaja, enkä ole harmissani. Olen hyödynsaaja myös Fortumin maksaessa korkean osingon, mutta tuo ratkaisu sen sijaan sapettaa minua, enkä ole omistajana yhtään mielissäni yhtiön ratkaisusta.
Velkainen pääomistaja haluaa lypsää yhtiöltä rahaa, joten minä saan sitä myös. Ja joudun taas toteamaan, ettei kannattaisi omistaa yhtiöitä, jossa on epäluotettava tai lyhytnäköinen pääomistaja, kuten Suomen valtio ikävä kyllä harmittavan usein on. No miksi sitten omistan yhtiötä, jonka toimintaan olen tyytymätön? Koska uskon epäkohtien korjaantuvan ja Fortum on minulle oivallinen korkopaperi, joka tuottaa hyvin.
Paljonko saan osinkoja?
Seuraan salkkuni osinkovirtaa kokonaisuutena erittelemättä AOT:lle ja OST:lle maksettuja tuottoja. Brutto-osinko on siis kaikkien salkkujen yhteissumma, josta lasken virtuaalista kuukausituloa. Kuukausituloa varten lasken OST:n osingoille 30% ennakonpidätyksen, eli leikin että nostaisin sieltä osingot elämistä varten pois.
Koska osinkotulot ovat merkittävä osa vuositulojani, taloudellisen hyvinvoinnin varmistamiseksi minun tulee seurata tämän osan kuukausituloistani kehitystä ja erityisesti sen osuutta kulutuksestani.
Osinkotulojen kehitys vuosittain
| vuosi | brutto-osingot | netto/kk | muutos | tuotto% |
| 2020 | 4 662,13 € | 271,96 € | 4,95 % | |
| 2021 | 5 974,71 € | 348,52 € | 28,15 % | 5,36 % |
| 2022 | 8 050,77 € | 499,95 € | 34,75 % | 6,78 % |
| 2023 | 8 696,76 € | 540,90 € | 8,02 % | 7,06 % |
| 2024 | 9 538,50 € | 587,50 € | 9,68 % | 7,29 % |
| 2025 | 9 455,68 € | 567,34 € | -0,87 % | 7,21 % |
Lasken tuottoa myös uudelleensijoitetuille osingoille. Jokaisen euron pitää tuottaa, on se sitten kaivettu omasta palkkapussista tai saatu suoraan arvo-osuustilille.
Vielä tässä vaiheessa vuotta näyttää siltä, että tämä on vuodesta 2012 alkaneen sijoittajataipaleeni ensimmäinen vuosi, jolloin osinkotuloni eivät kasva. Osinkosumman etumerkki muuttuu uskoakseni vuoden saatossa plussaksi, sillä ehdin vielä sijoittaa OST:n osinkorahat useaan kertaan. Vaikka en suurimpia osinkoja mitenkään erityisesti jahtaakaan, moni yhtiö, jonka osakkeita aion vielä tänä vuonna ostaa, maksaa puolet osingostaan syksyllä.
Vaikka siis uskon lopulta saavani tänä vuonna enemmän osinkoja kuin viime vuonna, on ero niin pieni, ettei sillä ole merkitystä. Salkkuni tuotto junnaa (ainakin) tänä vuonna paikallaan. Toisaalta yli 7% tuotto on ollut pitkäntähtäimen tavoitteeni, eikä siitä kai kannata rutista. Silti, ainahan sitä lisää haluaisi ja joka vuosi komeammat numerot.
Entä muut passiiviset tulot?
Muita passiivisia tuloja kertynee tänä vuonna hyvin niukalti, enkä niitä toki ole kovin suuria määriä ennakoinutkaan saavani. Blogi tuottaa joitakin kymppejä silloin tällöin. Tuben tuotot olen päättänyt täysmääräisenä siirtää hyväntekeväisyyteen, eli se ei somekanavana jatkossakaan tuota muuta kuin hyvää mieltä.
Toisessa asunnossani asuu perilliseni, toisessa ystäväperheen tytär, kummatkin omakustannushintaan, joten vuokratuotoillakaan en pääse rikastumaan. Nk. eläkekassaa varten olemassa olevasta rahastosalkusta lasken passiiviseksi tuloksi 4% tuoton, jota en siis tällä erää käytä, mutta jota alan nostaa sitten kun haluan lopettaa työnteon kokonaan.
Vielä summa on hyvin vaatimaton, mutta toivoakseni ehtii vielä kasvaa reilut 10 vuotta. Ehdin vielä tänä vuonna kartuttaa jonkin verran rahastosalkkuani ja passiivisia tulojani laskiessani arvioin rahastojen tuoton aina siten, että nostan ”leikisti” salkustani 4% vuoden lopussa.
Luureissa minulla on tällä hetkellä mielenkiintoinen kirja: *Talous ja tunteet: miten mieli toimii markkinoilla. Henkilökohtaisesta taloudesta ja rahapäätöksistä on kirjoitettu paljon. Moni kirja on ansiokaskin, myönnetään. Mutta erityisesti psykologisesta näkökulmasta kirjoittaa moni ilman minkäänlaisia alan opintoja. Siksi onkin mahtavaa lukea aivotutkijaa ja psykologia. Kannattaa kuunnella ja viedä omaa sijoittamista taas muutama askel eteenpäin.
Passiiviset tulot, arvio 2025
| netto-osingot | 7 030 € |
| vuokra | 32 € |
| blogi | 60 € |
| 4% rahastoista | 490 € |
| passtulot yht | 7 612 € |
| jaettuna kk | 634 € |
Riittävätkö passiiviset tulot?
Pitkällä tähtäimellä toivon passiivisten tulojeni kattavan joka vuosi hieman suuremman prosenttiosuuden kulutuksestani. Tällä erää vuotta laskelmien tekeminen on vielä melkoista arvailua, varsinkin kun Lapin kuukaudet ovat aina pienikulutuksellisia ja kesä tapahtumineen ja loppuvuosi reissuineen muuttaa aina vuosibudjettia olennaisesti.
Osinkotuloni eivät ole juurikaan kasvaneet, mutta ei syytä huoleen. Myös kulutukseni on pysynyt alkuvuoden hyvin maltillisella tasolla. Vuoden ensimmäisten kolmen kuukauden kulukeskiarvo jää joitakin senttejä alle 750 euron, eli minulla ei uskoakseni ole minkäänlaisia vaikeuksia pysyä laatimassani vuosibudjetissa. Löysiä on jo nyt jäänyt loppuvuodelle, kun olen siis budjetoinut jokaiselle kuukaudelle reilun tuhannen euron menot. Voin siis ajatella, että kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen joustonvaraa on yhden kokonaisen kuukausibudjetin verran.
Jos nyt kuitenkin vähän raotetaan verhoa ja arvaillaan miltä tämän vuoden kokonaisuus näyttää. Laitan vuosikäppyrään arvioni tämän vuoden passiivisista tuloista, joka eivät ainakaan siis pienene, mutta voivat kasvaa. Menot taas lasken budjettini mukaan, vaikka ne ovat olleet pienemmät. Näin noudatan uskoakseni riittävää varovaisuusperitaatetta.
Olen vielä itsekin tämän elämäntyylini osalta epäuskoinen: kyllä tämä näköjään onnistuu. Salkkuni tai säästöni eivät ole palaneet savuna ilmaan, en ole jäänyt ilman töitä, kulutus ei ole vapaana harhailijana riistäytynyt käsistä eikä tyhjyys tai näköalattomuus ole vallanut elämääni. Näistä kaikista uhkakuvista firettäjiä usein varoitellaan.
En tietenkään pysty tekemään tilanteestani muita johtopäätöksiä kuin sen, että tähän asti on mennyt hyvin. En voi yleistää, enkä millään lailla olla varma, että tulevaisuuteni olisi yhtä huoleton. Mutta ainakin toistaiseksi tämä paatti seilaa aika mukavasti.
Siivoaja-sijoittajan arki pysyy tasapainossa
Myönnettävä se on: passiivinen tulovirtani ei kasva. Se ei kasva osin siksi, että Suomi-salkuni on elänyt surullisia aikoja. Ja se ei kasva siksi, että merkittävä osa omaisuudestani ei tuota omista valinnoistani johtuen mitään. Olen rauhallisin mielin, vaikka ihmeempää keihitystä ei ole viime vuosina tapahtunutkaan.
Lopullinen tavoitteeni, eli passiivisten tulojen prosenttiosuuden vuosittainen kasvattaminen kulubudjetistani, etenee uskoakseni tänäkin vuonna. Psykologinen askel uudelle prosenttiluvulle lienee luvassa. Fire-elämääni suunnitellessani ajattelin, että olisi mahtavaa, jos voisin kattaa puolet menoistani passiivisin tuloin. Tänä vuonna saatan päästä tilanteeseen, jossa passiiviset tulet kattavat jo 60% menoistani.
Tosin keinoista alkaa ilma loppua. En köyhäile, kitsastele tai kituuta. Elän itselleni sopivaa kohtuullista elämää, jossa matkustellaan, herkutellaan ja hoidetaan vastuullisesti mm. optikko- ja hammaslääkäriasiat. Jos hätä tulee, pystyn vielä pienentämään kulujani, kuten meistä jokaisen tulisi pystyä tarpeen tullen tekemään. En kuitenkaan halua tieten tahtoen kurjistaa elämääni, joten olen uskoakseni pienimmän mahdollisen mukavan kulutuksen alarajalla.
Itse asiassa elämiseni maksaa nyt vähemmän, kuin olin koskaan sen kuvitellut enää näillä vuosilla tekevän. Jollain lailla vain kulutus on asettunut hyvin kohtuullisiin lukemiin, vaikka tätäkin kirjoitusta laadin lomareissulla, jonka yöpymiset ja polttoaineet maksoin meidän kahden osalta kokonaan itse, sillä halusin tarjota Pohjois-Norjan lomaviikon puolisolleni.
Työmäärä on minulle sopiva
Ansiotyötä kertyy tälle vuodelle joitakin päiviä yli 4kk, eli työt loppuvat vappuviikonlopun jälkeen. Tulen uskoakseni tienaamaan ansiotyöstä tänä vuonna suunnittelemaani alle 7000 euroa huomattavasti enemmän, sillä innostuin varkain alkuvuonna työnteosta ehkä vähän liikaakin. Nettoansioni tulevat olemaan noin 11 000 euroa, eli vuoteni on uskoakseni reilusti ylijäämäinen.
Tänä vuonna on tein alkuvuodesta paljon töitä, sillä aikomukseni on mennä töihin vasta joulukaudeksi 2026, jolloin seuraavat palkkarahat kilahtanevat tililleni vasta vuoden 2027 alussa. Ensi vuonna syön tämän ja edeltävän vuoden ylijäämän pois.
Miten tästä eteenpäin?
Ison lähitulevaisuuden kysymysmerkkini liittyy edelleen siihen ratkaisemattomaan kysymykseen, jota olen vatuloinut jo useammassakin kirjoituksessa: mitä teen toisesta asunnostani saatavalla kauppasummalla, kun asunto vihdoin syksyllä vaihtaa omistajaa ja siirtyy verottajan hyväksymään alehintaan perilliselleni.
Asuntosijoittajaksi, edes kaiken asiaan liittyvän ulkoistaen en halua ryhtyä, sillä haluan omistaa mahdollisimman vähän mitään kiinteää. Ison pompsin pörssiin tukeminen edes rahastojen muodossa tuntuu isolta ratkaisulta, ja toisaalta muut kuin osakerahastot tuntuvat vain rahan hilloamiselta ilman, että sillä tekisi mitään tuotteliasta.
Vaikka metsä on tuottavana omaisuuslajina hidas ja ilmastokriisin aikana myös aika riskialtiskin sijoituskohde, kuumottelee kieltämättä mielessäni uuden palstan hankinta. Harvoin mikään yksittäinen päätös on retkunut päässäni suorittamatta näin pitkään, kuin tämä.
Jos en ennen asuntokauppoja ole saanut päätöstä aikaiseksi, hilloan kauppasumman jonkinlaiseen rahastokoriin odottamaan sitä, että löydän ratkaisun, joka sopii elämänfilosofiaani parhaiten. Sinänsä ongelma on naurettavan positiivinen, joten merkittäviä yöunien menetyksiä ei ole luvassa.
**********
Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.