Rohkeuden puute rajoittaa, kaventaa, pienentää ja vähentää. Miten tähän asiaan voisi vaikuttaa?

Rohkeuden puute estää vaihtamasta työpaikkaa tai irrottautumasta toksisista perhe- tai muista ihmissuhdekuvioista. Rohkeuden puute estää hakemasta opiskelemaan uutta uraa tai ottamasta vaikeita asioita puheeksi. Kun rohkeutta puuttuu, ei uskalleta hypätä auton rattiin, matkustaa kauas, tehdä aloitetta, mitä milloinkin.

Kun kerron elämänvalinnoistani, moni, siis tosi moni sanoo minua rohkeaksi. Elämä vakituisen palkkatyön ulkopuolella houkuttaa, mutta ratkaisujen tekeminen tuntuu hankalalta, tai siis uskallus loppuu kesken. Ja vaikka tavoitteena ei olisikaan elää kaltaistani irtolaiselämää, törmään usein muissakin keskusteluissa haikailuun rohkeuden puutteesta.

Minulle sanotaan, että on rohkeaa olla täysin avoin omista raha-asioistaan. Ja että on rohkeaa tehdä tubevideoita. On rohkeaa matkustaa töihin uudelle paikkakunnalle ja sijoittaminen se vasta rohkeaa onkin. Hauskaa tässä asiassa on se, etten siis todellakaan ole rohkea, vaan aivan järjetön hermoilija. Mutta olen harjoitellut ja – usko tai älä: harjoittelemalla oppii!

Kuin ihmeen kaupalla en ole vielä konkurssissa, ojan pohjalla tai muutenkaan edes onneton. Itsensä nolaamisen murehtimisen olen myös onnistunut kokonaan unohtamaan. Elän hykerryttävän ihania vuosia ja tavalla tai toisella asiat tuntuvat aina järjestyvän.

Miten olisin rohkeampi?

Terveyskirjastosta löytyy erinomainen artikkeli rohkeudesta. Kyllä, olen vahvasti samaa mieltä: ”rohkeus ei tarkoita pelottomuutta, pikemminkin se on toimimista pelosta huolimatta tai omia pelkoja kohti menemistä.” Artikkelin sisällä katsottavissa olevalla videolla eritellään myös mielenkiintoisesti erilaisia rohkeuksia, joten käy tutkimassa, jos asia kiinnostelee.

Tämä siivoaja/sijoittaja/sisällöntuottaja hyppää nyt hetkeksi self help asiantuntijaksi. Kirjoitan oman reseptini rohkeuden lisäämiseen. Kirjoituksen lopussa on linkki blogikirjoitukseeni, jossa listailen omat kirjasuosikkini. Noista opuksista olen itse saanut paljon buustia ja osviittaa omalla polullani.

Kuusi askelta rohkeampaan elämään

1.Konkretisoi tavoite

Ehkä ihan ensimmäinen ja tärkein asia on erottaa oma identiteettinsä ja persoonansa konkreettisista teoista. Olen tästä itse erinomaisen hyvä ja surkea esimerkki. Määrittelen itseni hermoilijaksi ja pelkuriksi. Blogini pursuilee tekstejä, joissa jännitän milloin mitäkin.

Sillä on ihan hirveästi väliä, millaista tarinaa itsestään kertoo. Tuo oman elämänsä narratiivi on jo sitten suurempi kysymys eikä terapiakaan ole joskus tukipilarina tarpeeton. Tässä kohtaa pointtini on, että se, millaisena itsensä näkee, voi joskus liian isona kysymyksenä varjostaa haaveiden toteuttamista. On ihan turhaa lähteä pohtimaan, olenko rohkea, pelokas, arka, ujo, hermoilija tai introvertti.

Jätä itsesi hetkeksi sivuun ja pohdi, mitä haluaisit ihan aikuisten oikeasti oppia, uskaltaa tai tehdä. Vastaus ei saa olla adjektiivi, vaan verbi.

Ei siis auta, että määrittelet tavoitteeksi haluavasi olla rohkeampi, pelottomampi tai sujuvasanaisempi. Tavoitteen ei pidä kertoa sinusta, vaan siitä mitä haluat tehdä: ”haluan oppia ajamaan Helsingin keskustassa autoa, haluan matkustaa Marokkoon, haluan opiskella puutarhuriksi”.  

Aseta itsellesi yksi, täsmällinen ja konkreettinen tavoite. Uskalluksenkin tiellä edetään yksi konkreettinen askel kerrallaan.

2.Täsmennä askelmerkit

Oikeastaan minkä tahansa asian uskaltamisen voi palastella välitavoitteiksi. Jos vaikka haluaa uskaltaa ajaa siellä Hesulin keskustassa, voi asiaa lähestyä määrittämällä kilometrirajoja tai edetä vaikka lähiö kerrallaan. Opinnoissa voi aloitella kansalaisopiston tai iltalukion kursseista sieltä pikkuhiljaa edeten. Toisten tavoitteiden jakaminen pienempiin askeleisiin on helpompaa, toisten vaikeampaa, mutta väitän sen aina onnistuvan, jos ihan oikeata tahtoa löytyy.

Vanha viisaus tavoitteiden asettamiseen on, että niiden täytyy olla sopivan korkealla. Liian matala rima ei motivoi, vaan tavoite päinvastoin laiskistaa. Liian korkealle viritetty rima sen sijaan tappaa halun edes yrittää. On tietenkin etukäteen hankala sanoa, millaisia rimoja itselle on sopiva laittaa, mutta uskoakseni sekin selviää yrityksen ja erehdyksen kautta.

Pienet, konkretisoidut askelet tavoitteen suunnassa helpottavat, mutta ne eivät tee tavoitetta helpoksi saavuttaa. Varaudu siis edelleen siihen, että jännittää ja pelottaa. Sitä tämä on.

Jos ihan aikuisten oikeasti haluaa jotain saavuttaa, ajattelen että koko matkan kattavat välitavoitteet ovat ihan ensimmäisiä tarvittavia askelia oikeaan suuntaan. Jos päättää aluksi ottaa yhden askelen, mutta ei valmiiksi mieti toista, jää tavoitteen saavuttaminen haihattelun asteelle. Tässähän on kyse mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta ja ihminen tekee sen lähtökohtaisesti aina vastentahtoisesti. Siksi polku on viitoitettava konkreettisin askelmerkein.

3. Etsi vertaistukea

Uskalla kertoa tavoitteestasi vähintään lähimmillesi, ellei laajemmaltikin. Tässäkin asiassa me suomalaiset olemme sysipaskaa kansaa. Emme kerro kenellekään, jotta ei sitten nolottaisi, jos epäonnistumme. Mitä sitten?

Tavoitteidesi ääneen lausuminen on ainoa tapa löytää samanhenkistä seuraa. Ja tutkitaan sitten minkä tahansa elämänmuutoksen tai haasteen kanssa selviämistä, niin vertaistuen merkitys nousee aina täysin korvaamattomana esiin. Jokainen uusi vanhempi, yrittäjä, opiskelija, leski tai painon pudottaja  saa lisävoimia erityisesti ihmisistä, jotka elävät samaa vaihetta.

Olisi ihan mahtavaa, jos lähipiiristä löytyisi henkilö, jonka kanssa lähteä yhdessä tavoittelemaan samaa asiaa. Jos näin ei ole, voi some olla avuksi. Erilaisten kiinnostusten kohteiden ympärille on kehittynyt verkostoja eri alustoille, jonne sitten vain innokkaasti mukaan.

Mikä tahansa tavoitteellinen toiminta ja itsensä haastaminen on suurissa vaikeuksissa, ellei matkalle saa mukaan aimo annosta vertaistukea.

Kasvokkain tapahtuvan sosiaalisen elämän ja virtuaalisen somemaailman väliltäkin löytynee ratkaisuja. Kerro somessa, mihin olet ryhtymässä ja kerro etsiväsi matkakumppania. Haluaisiko joku jakaa kokemuksia, löytyisikö yhteisiä tavoitteita tai joitain ajatuksia samaan suuntaan? Et uskokaan, kenet vanhan tuttavuutesi saatat saada parhaaksi mahdolliseksi lähitueksesi. Anna tsäänssille mahdollisuus.

4.Seuraa esimerkkejä

Varaudu projektissasi myös siihen, että alasampujia riittää. Kun kerrot tavoitteistasi ääneen, moni on valmis kertomaan, miksi suunnitelmasi ei onnistu, miksi se on huono, epärealistinen tai muuten vaan turha. Muista, että heidän reaktionsa eivät kerro sinusta tai suunnitelmastasi, vaan heistä itsestään. He ovat omassa elämässään väsyneitä, turhautuneita tai näköalattomia ja siksi jokainen lähipiirin muutospyrkimys triggeröi heidät toimimaan nujertavasti.

Jätä lannistavat tyypit omaan arvoonsa. Et saa millään heitä taivuteltua tai perusteltua omista poteroistaan pois, se on mahdotonta. Lannistavaa tyyppi ansaitsee hitusen empatiaasi, sillä hän ei voi omassa elämässään hyvin, jos ei pysty iloitsemaan toisen halusta ottaa edistysaskelia. Sinun on kuitenkin syytä kääntää huomiosi muualle.

Etsi esikuvia. Etsi ihmisiä, jotka ovat jo tehneet sen, mistä sinä vasta haaveilet. Tai etsi ihmisiä, jotka ovat tehneet moninkertaisesti sen, mitä sinä tavoittelet. Etsi ihmisiä, joista voit ottaa mallia, etsi ihmisiä, jollainen sinä haluaisit olla, etsi ihmisiä, joita voit aidosti ihailla ja positiivisella tavalla kadehtia. He ovat niitä, joiden neuvoja ja ohjeita sinun on syytä seurata.  

Jos ihminen ei itse ole tehnyt sitä, mitä sinä tavoittelet, hän ei myöskään osaa neuvoa sinua millään tavalla.

”Tee ensin itse, ja neuvo vasta sitten”, on joskus tarpeellinen tapa kuitata kaukalon laidalta saadut neuvot. Erityisesti sijoittamisen suhteen persaukisilta suorastaan pursuaa neuvoja, jotka eivät useinkaan ole sitä rohkaisevinta sorttia. Sijoittamalla vaurastuneilla on yleensä vain kaksi neuvoa: aloita ihmeessä, opit kyllä matkan varrella. Ole pitkäjänteinen äläkä lannistu vastoinkäymisistä, niitä sattuu kaikille.

5. Kokoa apujoukot

Vertaistuki matkalla on tärkeää, samoin esikuvat. Kolmas, oikeastaan näiden kahden välimuoto ovat muut apu- ja tuki-ihmiset, joita ehkä löydät lähipiiristäsi valmiiksi, tai joita voi hienoisella etsiskelyllä ilmestyä ympärillesi.

Suomalainen on aivan järkyttävän paska pyytämään apua tai kysymään neuvoa. Yleensä ihmiset ovat omasta asiastaan innostuneita ja jakavat osaamistaan erittäin mielellään.

Kuka ystävä- tai tuttavapiirissäsi on erityisen hyvä siinä, mitä sinäkin haluaisit osata? Kuka osaa jotain tuon asian laitamilta? Kuka on oikealla alalla, kuka tuntee oikean skenen tyyppejä, kuka somettaa aina kiinnostuksesi teemasta? Ota rohkeasti yhteyttä ja kerro tavoitteestasi. Uskallan väittää, että sinua autetaan 100% varmuudella.

Jos haluat vaihtaa alaa, kaiva puhelinluettelostasi tyyppi, joka on jo sillä alalla. Jos haluat matkustaa, etsi sen aina reissaavan yhteystiedot. Jos haluat edetä uralla, tunnenko ketään hr-puolen tyyppiä? Tällä en tarkoita sitä, että omasta lähipiiristä pitäisi nyhtää ammattialan neuvoja tai palvelua ilmaiseksi. Olen ollut pöyristynyt siitä, kuinka pokkana lääkäri- tai juristituttavan palveluita hyödynnetään ilman minkäänlaisia käytöstapoja.

Jos puhdas ammattiosaaminen jätetään sivuun, niin erilainen harrastuneisuus ja muut mielenkiinnon kohteet ja osaaminen ovat jotain, josta me jokainen jaamme mielellämme. Voit saada neuvoja, ihan konkreettista apua tai tukea, läsnäoloa, vertaistarinoita, uusia kontakteja, rohkaisua, uusia ideoita, you name it. Yhteinen mielenkiinnonkohde saa ihmisiä innostumaan, osallistumaan ja jakamaan, usko pois.

6. Aseta deadline

Tavoite ilman konkreettista suunnitelmaa jää haahuilun asteelle. Jos päättää ihan aikuisten oikeasti tavoitella jotain, pitää asettaa myös konkreettisia tavoitteita, jollaisina päivämäärät toimivat oivallisesti. Me tarvitsemme itseltämme pientä lempeää prässäystä, vaikka päivämäärät ja dedikset lähestyessään ärsyttävätkin. Lopulta niiden tarkoitus on kuitenkin vain auttaa meitä edistymään.

Päätä mikä on se päivä, johon mennessä otat seuraavan pienen askelen eteenpäin. Kun olet määritellyt askeleistasi sopivan kokoisia, pysyy jännityskin sopivissa mittasuhteissa. Älä odota, että uusi askel tuntuisi joskus helpolta tai harmittomalta. Uusi askel jännittää aina, siitä et varmasti pääse eroon. Mutta uusi askel jännittää vain sopivasti ja siinä määrin, jonka kyllä kestät.

Jos päätät ottaa seuraavan askelen sitten kun se sopivalta tuntuu, huijaat itseäsi. Sopivaa hetkeä ei tule koskaan.

Päätä, mikä on se päivämäärä, jolloin lempeästi patistat itseäsi siirtymään taas uuden varovaisen askelen verran mukavuusalueen ulkopuolelle. Projektisi voi olla pitkä, jopa vuosien mittainen. Ajan, keston ja askelmerkit päätät sinä itse. Mutta jos ihan aikuisten oikeasti haluat tavoitella jotain, sinun on konkretisoitava tavoitteesi päivämääriksi.

Minulle tärkeitä asioita rohkeudesta

Itselleni suurin asia rohkeudesta on ollut oivaltaa, etten saa sitä koskaan. Minua tulee aina jännittämään, pelottamaan, hermostuttamaan tai jopa kauhistuttamaan. Mutta koska minulla on esikuvia, uskallan ottaa heidän vanavedessään seuraavia askelia. Ja koska olen saanut matkallani vertaistukea, innostun ja rohkaistun minäkin. Olen aktiivisesti opetellut jättämään myrkylliset ja lannistavat äänet sivuun.

Jännittämistäni hoidan kirjoittamalla paniikin jäykistämiä blogipostauksia ja myös katsomalla taaksepäin. Muistutan itseäni, kuinka paljon tuonkin asian äärellä aluksi jännitti. Enkä tuohonkaan kuollut.

Toinen minulle tärkeä asia rohkeudessa tai sen puutteessa on epäonnistumisten sietäminen. Rohkeus on uskoa siihen, että jos jokin, tai vaikka kaikkikin menee välillä aivan mönkään, sittenkin pärjää ja jollain lailla suoriutuu. Nenä voi mennä välillä pinnan alle. Se ei haittaa, kyllä sieltä noustaan.

Kaikki, tai ainakin useimmat elämäntaidot, joihin rohkeus kuuluu, ovat harjoiteltavissa, jos niin haluaa. Tässä, kuten muissakin asioissa kaikki eivät voi aina harjoitella rohkeutta, mutta jokainen voi harjoitella rohkeutta joskus. Paljon enemmän kuin haluamme myöntää, on kiinni omasta itsestämme.

Solekko tehä!

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps: linkin takana löytyy minulle tärkeitä innoittajia ja rohkaisijoita.

pps: oma viimeisin suuri uskallukseni on ollut alkaa tehdä tubevideoita. Myös tubessa hermoilen, jännitän ja kerään rohkeutta milloin mihinkin. Jos tämä artikkeli auttoi sinua, autatko minua ottamalla tubekanavani tilaukseen (joka on siis sinulle maksuton napinpainallus). Olen luvannut, että tulot, joihin kanavan tilaajamäärä merkittävästi vaikuttaa, ohjaan bruttona hyväntekeväisyyteen.