Olen sijoittanut suoriin pörssiosakkeisiin 13 vuotta, aloitin 38-vuotiaana vuonna 2012. Kaksi vuotta sitten tein elämäni ensimmäisen ”oikean” sijoitussuunnitelman. Nyt se on vanhentunut ja tarvitaan uusi.
Tekisinkö toistaiseksi voimassa olevan suunnitelman? En, koska olen laiskuri. Teen suunnitelman kolmelle seuraavalle vuodelle, jonka jälkeen minun on jälleen syytä pysähtyä ja katsoa, miten sijoitustoimintani sujuu. Pysynkö markkinan kyydissä ja tuottaako salkkuni minulle sopivan määrän passiivista tuloa?
Töissä on hyvä olla
Ehkä suurin asia, jota sijoitussuunnitelmaa miettiessäni pohdin, on se, paljonko haluan käydä jatkossa töissä? Uskallan väittää, että täysin vilpittömästi antamani vastaus tähän kysymykseen on, että pidän nykyistä järjestelyäni itselleni kaikista mieluisimpana. Minulle sopii erinomaisesti se, että herätyskello hälyttää töihin neljästä kuuteen kuukautta vuodessa.
Työt ovat minulle mahdollisuus seikkailuun ja uuden oppimiseen. Yksikään työn merkeissä toteutunut reissuni ei olisi ollut minulle yhtä opettavainen ja avartava, jos olisin täydellisen taloudellisen vapauden turvin lähtenyt ”vain” turistina matkaan.
Työ virkistää, inspiroi, opettaa, tutustuttaa ja pitää monella tapaa hyvässä kunnossa. Tätä asiaa kirkasti erinomaisesti vuoden alkupuolella kohdalle osunut työvitutus. Asia on kiistaton: tulin kohdelluksi kohtuullisen epäoikeudenmukaisesti. Jollain lailla asia harmitti minua kuitenkin yli mittasuhteiden. Minulla oli oikeus harmitukseeni, se oli selvä. Mutta silti tunne oli asian perspektiiviin nähden kohtuuton.
Hoksasin, että olen sellaisten tunteiden äärellä, joiden käsittelyyn en ole viime aikoina tottunut. Elämäni on ollut suloisen huoletonta ja hauskaa. Minkäänlaista ikävää tavaraa ei ole tuulettimeen osunut, vaan olen saanut porskuttaa onnellisten tähtien alla. Mutta: yhtä lailla kuin kielitaito, fyysinen kunto tai keskittymiskyky, myös resilienssi katoaa, jos sitä ei koskaan harjoita.
Vitutus on lahja: se on muistutus siitä, että pysyäkseni kokonaisena ja pystyvänä ihmisenä minun on osattava kohdata myös kohtuuttomuuksia ja kurjiakin ihmisiä. Kiitos työelämä, että annoit minulle siihen taas kuntokuurin!
Mistä kaikki alkoi?
Toiston uhalla muutama fakta: olen aloittanut sijoittamisen 38-vuotiaana, lokakuussa 2012. Aloin sijoittaa hyvän päivän varalle ajatuksena, että olisi kiva jatkossa päästä sijoitusten tuotolla ulkomaanmatkalle joka vuosi. Päätin tuolloin, että sijoitan 50-vuotiaaksi asti ja uskoin, että 12 vuodessa saisin kokoon salkun, josta saisin perhematkan verran tuottoja vuosittain.
Matkan varrella tavoitteet muuttuivat
Blogimaailma sen teki. Elettiin vuotta 2020. Aloin ymmärtää paitsi toisten tekstejä lukemalla, mutta myös niiden perusteella omia laskutoimituksia tekemällä, miten sijoitussalkkuni tuotto kasvaa. Samaan aikaan kun osinkotuloni kasvoivat, aloin kiinnostua kulutuksen merkittävästä vähentämisestä. Ja tämä yhtälö johti siihen, että aloin ymmärtää pystyväni vähentämään merkittävällä tavalla työntekoa tukeutumalla pääomatuloihini.
Tein tarkempia laskelmia ja päätin itsekin aloittaa blogin kirjoittamisen: ”Näin kulutan, näin sijoitan ja näin elän”. Tavoitteekseni muodostui arki, jossa puolet vuodesta olisin irrallisissa keikkatöissä ja puolet vapaana pääomatulojen turvin.
Sittemmin olen edennyt vapaussuunnitelmassani kahdelta suunnalta: olen kohtuullistanut, tai oikeammin sanoen minimoinut kulutukseni itselleni sopivalle, mukavalle ja vastuulliselle tasolle. Olen luopunut autosta, joka oli minulle tärkeä oman vapauden ja liikkumismahdollisuuksien symboli ja asuntokin on vaihtunut pienempään.
Samaan aikaan kun olen pienentänyt menojani, olen pyrkinyt kasvattamaan passiivisia tulojani. Nyt, alkuvuodesta 2025 kaikki on sopivasti. Nykyinen osinkotulotasoni yhdistettynä muutaman kuukauden vuosittaiseen työntekoon pitää minut hyvin pystyssä. Ja itse asiassa reilusti on jäänyt viime vuosina myös säästöönkin. Vaikka teen vähän töitä, talouteni on vuositasolla ollut reilusti ylijäämäinen.
Kaikki on siis raharintamalla juuri nyt erittäin hyvin. Miten jatkan tästä eteenpäin?
Avaan täytettäväksi samat sijoitussuunnitelman väliotsikot, jotka asiaan mielestäni huolellisesti perehtymällä kaksi vuotta sitten valitsin ratkaistaviksi asioiksi. Valitsin siis ensin itse kysymykset, joihin haluan harkita ja muotoilla vastaukset. Näistä vastauksista muodostuu sijoitussuunnitelmani seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.
Sijoitussuunnitelmani vuosille 2025-2027
Oma sijoittajaprofiili
Olen: säästäjä / sijoittaja / spekulantti
Sijoittamisen tavoite
rahan ostovoiman säilyttäminen / kulutusmahdollisuuksien maltillinen lisääminen / rikastuminen
Resurssit
Seuraan sijoitusten kehittymistä: päivittäin / viikoittain / kuukausittain / vuosittain
Sijoitusten tavoitteet omaisuusluokittain
Osakkeet: osinkotuottoprosentti > 7 %
Rahastot: Rahastoihin sijoitetun pääoman säännöllinen ja pitkäjänteinen kasvattaminen.
Metsä: arvon nousu pitkällä tähtäimellä, 20 – 30 vuotta.
Mihin sijoitan?
Sijoitan suoriin pörssiosakkeisiin ja matalakuluisiin indeksirahastoihin.
En sulje pois metsään sijoittamista, jos sopiva tilaisuus tulee eteen. Haluan sijoittaa metsään sitä suoraan ja kokonaan itse omistamalla, en yhteismetsäosuuksien tai rahastojen kautta.
Olen tehnyt aktiivisen päätöksen, etten sijoita asuntoihin.
Kuinka paljon sijoitan?
Osakkeet: Sijoitan 100% osinkotuloistani, jotka maksetaan osakesäästötilille eli noin 2000 -3000 euroa vuosittain.
Rahastot: sijoitan kuukausittain summan, joka vastaa 10 % kuukausikulutuksestani kyseisenä ajanjaksona. Rahastoon siirrettävä summa muodostuu osana kuukausittaista budjetointia. Eli jos kuukauden kulubudjettini on 1000 euroa, siirrän vähintään 100 euroa kuukauden alussa rahastoihin.
Miten sijoitan?
Teen rahastomerkinnän kuukauden alussa samalla kun tarkistan alkavan kuukauden budjetin ja maksan kaikki kuukauden laskut.
Osakkeita ostan, kun OST:lle on kertynyt sopivan suuruinen summa uuden osake-erän ostoon. Koska Nordeassa palkkio on aina 1%, ei tarvitse huolehtia ostojen alarajoista. Sopiva summa uusien osakkeiden ostoon on noin 200 euroa.
Miten teen ostopäätökset?
Huomioin ostopäätöksiä tehdessäni ajallisen, toimialallisen ja maantieteellisen hajautuksen.
Rahastoissa painotan passiivisia indeksirahastoja, korkeintaan 10% rahastoissa olevasta pääomasta voi olla kiinni aktiivisesti hoidetuissa rahastoissa.
Miten myyntipäätökset tehdään?
Osakkeet:
Myyn salkustani yhtiön osakkeet, jonka
- toimintaan tai tuotteisiin en tulevaisuudessa usko
- toiminnassa ilmenee riskejä, joita en ostohetkellä havainnut tai joita ei tuolloin ollut olemassa
- ESG-asioissa ilmenee kyseenalaisuuksia
- kurssi JA osinkotuotto tuntuu junnaavan paikallaan pitkään, 1-2 vuotta
Myyn osakkeita korkeitaan kerran vuosineljänneksessä.
Siivoan salkkuni kerran vuodessa, jolloin arvioin omistukseni kokonaisuutena.
Rahastot: En myy rahastoja kotiuttaakseni voittoja tai muuttaakseni allokaatiota. Mikäli jostain painavasta syystä en pidempiaikaisesti kykene työntekoon, rahastoja voi realisoida toissijaisena vaihtoehtona käteispuskurin jälkeen elämisen kuluihin.
Metsä: Lähtökohtaisesti ostan ja omistan metsää testamentatakseni sen aikanaan eteenpäin. En tee myöskään puukauppaa.
Jos saan yksittäisen suuremman rahasumman, mitä teen?
Ostan summalla passiivisia indeksirahastoja hajautetusti.
Kriittiset pisteet:
Milloin sijoittamisen suuntaa ja tulevaisuutta pitää vakavasti miettiä?
Jos salkkuni tuotto ei kasva prosenteissa eikä euroissa, tilanteessa, jossa markkina ja indeksit kehittyvät positiivisesti, mutta minun salkkuni ei.
Suunnitelman paras ominaisuus
Kuten aivan joka paikassa, jossa sijoittamisesta puhutaan tai siihen neuvotaan, toistan itsekin: sijoitussuunnitelma on itse laatimani turva itseni varalle. Sijoitussuunnitelmaan on hyvä turvautua, kun mieli alkaa vaellella, fomo iskee, markkinat heiluvat tai kuten vanha sanonta kuuluu, veri virtaa kaduilla. Suunnitelma estää sähläämisen ja hätiköinnin.
Ehkä juuri tällä hetkellä onkin tilanne, jossa suunnitelmani tulee avukseni. Salkkuni osinkotuottoprosentti ja myös ihan faktisesti osinkoina tänä vuonna saatavat eurot pienenevät ensimmäistä kertaa sijoitusurani aikana. Olenko mokannut jotenkin? Ja jos olen, mitä minun pitää nyt tehdä, ettei tilanne huonone entisestään?
En tiedä olenko mokannut. Tiedän, että salkkuni on aivan liian Suomi-painotteinen ollakseen maantieteellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla hajautettu. Lisäksi tiedän, että salkkuni on ikääni nähden liiaksi osakepainotteinen, rahastoja on liian vähän.
Tätä kirjoittaessa noin kolmannes omistamistani yhtiöistä on julkaissut viime vuoden tuloksensa. Salkkuni tuotto voi siis vielä (kuin ihmeen kaupalla) korjaantua odotetulle tasolle tai se voi romahtaa entisestään. Palaan kertomaan tästä, kunhan viimeiset tulokset on keväämmällä julkistettu.
Mitä minä nyt teen?
Tyydyn siihen, että salkkuni ottaa tänä vuonna osumaa. Suomalaisten yhtiöiden viime vuosi oli monella tapaa heikko monesta syystä. Omistamissani yhtiöissä ei ole mitään vikaa. Niillä vain ei ole ollut kovin hyviä aikoja hiljattain. Ja arvostan myös sitä, ettei osinkoa makseta väen väkisin taseesta, vaan että maksusuhde pysyy järkevällä tasolla.
Toinen asia, joka keikuttaa sijoittajan jollaani on taskussa polttelevat tämän kevään ylimääräiset palkkatulot. Olin etukäteen arvioinut tienaavani tämän kevään noin tuhat euroa kuukaudessa. Sen sijaan nettotuloja on kertynyt tammi- ja helmikuulta yli 3000 euroa, joten sijoitettavaa olisi käyttötilillä enemmänkin.
Eikö olisikin mukavaa kipaista ostoksilla Hesulin pörssissä, kun paljon laadukasta tavaraa löytyy vielä alelaarista?
Ei. Jatkan passiivisten rahastojen tiellä, jota kautta pystyn hajauttamaan maantieteellisesti paremmin ja voin myös paremmalla omallatunnolla olla kiinnittämättä huomiota tämänhetkiseen sijoitusskeneen. Nyt on muita rautoja tulessa, jotka kiinnostavat enemmän. Sijoittamista en kuitenkaan halua jättää, joten rahastot sopivat minulle nyt tässä hetkessä hyvin.
Nyt ottamaan seuraava villasukkapyykki koneesta. Varusvaraston pyykkirumba pyörii ja linkousen välissä ehtii hyvin laatia blogitekstin loppuun, varsinkin kun seuraava pukineita vaativa ryhmä on vasta matkalla kohteeseen. Pari viikkoa sitten koin senkin ihanan hetken, että työtehtävien lomassa juttelin nuoren lähihoitajan kanssa sijoittamisesta ja vertailimme salkkujamme ja strategioitamme. Jes!!
**********
Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.
Hei,
Tämä oli mielenkiintoista luettavaa, ja samalla itseäni muistuttavaa elämäni mokista. Aina kun sain rahastoihin ja/tai osakkeisiin kivaa plussaa, niin pistin lihoiksi ja matkustelin tyttäreni kanssa tai vaihdoin autoa. Nyt olen pysynyt ”kaidalla” tiellä, ja olen keskittynyt säästämiseen ja sijoittamiseen. Strategiaa olen miettinyt ja lähinnä se on ollut, että tappiolla en myy. No se näkyy tyhminä päätöksinä ja punaisella miinus merkillä… No indeksi rahastot onneksi ovat plussalla.
Pitänee kasvaa aikuiseksi. Terveisin edelleen sijoittamista opiskeleva 58 v. äijä
Moi ja kiitos palautteesta. Minusta ei ole mitenkään mokailua, jos onnistuneilla sijoituksilla matkustaa tai vaihtaa autoa. Molemat tuovat elämään suurta iloa ja sehän se tärkeintä on. Aivan varmasti vaikein asia, jota olen sijoittamisessa opetellut, on ollut tappiolla myynti. Se kirpaisee, mutta mahdollistaa uudet alut ja paremmat mahdollisuudet. Terveisin toinen edelleen sijoittamista opiskeleva. 😉
Hei, kivoja ja erilaisia, helposti samaistuttavia ajatuksia. Myös tubejutut. Itseä aina hymyilyttää nämä sijoitussuunnitelmat, itsekin yrittänyt sellaista tehdä. Mutta. Tuottojen perusteella paras olisi tehdä niinkuin vaimoni. Häntä ei kiinnosta sijoittaminen yhtään. Ei siis yhtään. Tai sen verran, että hyvin on ymmärtänyt idean, että rahaa ei kannata hillota sukanvarteen. Hänelle tein kk-säästöt ETF:iin ja 2-3 passiiviseen rahastoon. Kiltisti joka tilistä laittanut säästöön, ja muutaman kerran vuodessa olen ”väkisin” näyttänyt hänelle, kuinka paljon kk-säästäminen on tuottanut. Viimeksi oli kulunut jonkin aikaa, varmaan lähes se vuosi, kun taas hänelle näytin hänen salkkua. Ja ei, ei jaksanut taivastella ja ihmetellä, kuinka hyvin on tuottanut. Vilkaisu ja vastaus:”ai onpa siellä paljon rahaa”. Ja jatkoi kirjansa lukemista 🙂 .Wtf!?. Tämän takia itseä naurattaa aina nämä sijoitusssuunnitelmat ja suunnitelmani, kun itse pörssejä/yrityksiä ja taloutta seuraan aktiivisesti ja luulen asiasta jotain tietäväni. Mutta tuottoni, joka on oikeasti se oikea mittari, ovat olleet aivan jotain muuta (siis pienemmät), kuin vaimollani, joka ei tiedä ”mistäänmitään” eikä edes haluakaan katsella talousuutisia tms. Oho, tulipas pitkä sepostus 🙂
Hei Enska, kiitos palautteesta. Mielestäni sijoitussuunnitelma on aina olemassa, eikä siis todellakaan pidä sisällään välttämättä mitään kovin aktiivista. Vaimosi sijoitussuunnitelma on ollut automatisoida sijoittaminen rahastoihin tietyllä summalla ja sehän on suunnitelmana nerokas. Itse tavoittelen tällä uudella suunnitelmallani samaa: sitä etten sortuisi kaikenmaailman fomoihin tai välttämättä edes kovin paljon osakepoimintaan, joka kuitenkin säännöllisesti minua houkuttaa. Suunnitelmani yksi tavoite on sitoa positiivisella tavalla käteni, jotta ymmärtäisin pidättäytyä indeksirahastoissa.
Niinpä, vaimoni suunnitelma on nerokas ja varsin tuottavakin. Omaa suunnitelmaa pitää päivittää myös tuohon suuntaan, on se niin paljon tuottavampi (>15% 5-10 vuoden käppyröillä). ”Nielen” tappioni 🙂 ja totean, että onneksi tein vaimolle (ja lapsille) tuollaiset suunnitelmat. Rahat, kun eivät ole omia, niin en todellakaan halunnut spekuloida niiden kanssa yhtään. Noissa vaimoni (ja lastenkin) suunnitelmissa on yksi huono ja minua ei motivoiva puoli. Se on aivan hiton tylsää. Varsinkin, kun itse olen kiinnostunut noista talousuutisista tms.