Mikä on paras tapa säilyttää lyhyen tähtäimen käyttörahat? En millään haluaisi hautoa vapausrahastoani pankkitilillä. Olen valmis ottamaan hitusen verran riskiä, jotta käyttörahoja olisi lähitulevaisuudessa enemmän. En osaa sanoa mikä on viisasta, mutta aloitan kokeilun ja katsotaan mitä siitä seuraa.

Vapaan harhailijan nautinnollinen elämä

Tätä kirjoittaessa elän kolmatta vuottani päätoimisena leppoistajana, työnvieroksujana, vapaana harhailijana, yksityissijoittajana ja keikkatyöläisenä. Jos tarinani ei ole tuttu, voit kurkata pääpointsit täältä. Riippuen siitä, kuka kysyy, kerron statuksestani mitä sattuu. Joskus haluan päästä helpolla, joskus häkellyttää, joskus ärsyttää tai jopa provosoida, kuinka vaan.

Käyn noin puolet vuodesta töissä, toisen puolikkaan elän palkkatöistä kertyneillä säästöillä ja osinkotuloilla. Alkaneesta vuodesta olen töissä tammi-huhtikuun, jonka jälkeen aikomukseni on palata töihin vasta kesällä 2026.

En kavahda ansiotyötä. Vaikka kutsun itseäni firettäjäksi, on mielestäni erittäin tuhoisa tavoite unelmoida joutilaisuudesta pelkästään passiivisten rahavirtojen turvin. Työ tekee ihmiselle hyvää, mutta kavahdan sitoutumista, työelämän draamailuja ja vapaa-ajan ja työajan itselle epämieluista suhdetta.

Käytännön ratkaisuja raha-arkeni hoitamiseen minulla on ollut tähän mennessä kaksi, ja nyt hahmottelen kolmatta.

1.  vaihtoehto: rahaa jemmatilille

Ihan ensimmäisen harhailijavuoteni ajan säästin ylimääräisiä palkkarahoja ja keväällä maksettua osinkopottia Nordean etutilille. Sen korko on alempi kuin joidenkin muiden tiliratkaisujen, mutta etutilille maksetaan korkoa ”päivästä päivään” huomioiden tilille talletetun summan vaihtelut. Korkeamman korkojen tileillä Nordeassa korkoa maksetaan vain korkokauden matalimmalle saldolle.

Tässä yhden säästötilin taktiikassa olin laiskuri. Jos olisin viitsinyt avata tilin johonkin toiseen pankkiin, esimerkiksi tuolloin korkeampaa korkoa maksaneeseen Svean, olisin saanut säästöilleni huomattavasti paremman inflaatiosuojan, tuotosta ei kuitenkaan voi puhua.

Toisaalta tuotto ei ole palkkarahojen säästämisessä tavoitekaan, kun ne on aikomus joka tapauksessa käyttää saman kalenterivuoden aikana. Rahojen säilytyshorisontti oli siis joitain yhden ja kymmenen kuukauden väliltä.

2. vaihtoehto: määräaikainen sijoitustili

Inflaation kiihtyminen ja toisaalta myös oma kasvanut ymmärrys sai etsimään uudenlaisia rahansäilytysratkaisuja toisen vapaavuoteni aikana.

Nordean määräaikaiset sijoitustilit olivat toisen harhailuvuoteni riemastuttava löytö. Aina, kun käyttötilille oli kertynyt 1000 euroa joko osinkoja tai ylimääräistä palkkatuloa, avasin uuden määräaikaisen sijoitustilin. Avasin tilit aina kuun lopussa, jolloin ne myös raukesivat kuun viimeinen päivä. Kalenteroin tilejä raukeamaan kuukausi kuukaudelta eteenpäin palkattomaksi jaksolle.

Loppuvuoden 2024 sainkin ”itseltäni palkkaa”, kun jokaisen kuun lopussa käyttötililleni siirtyi purkautuneen määräaikaisen sijoitustilin kuukausittainen toimintatonni korkoroposilla kuorrutettuna. Jokaisen avaamani tilin korko oli hieman eri, sillä se määräytyi paitsi avaamisajankohdan, myös tilin keston mukaan. Lyhytkestoiselle sijoitukselle sai yleensä paremman koron kuin pidempikestoiseksi avatulle tilille.

Nyt korkotaso on laskenut tasolle, jolla määräaikaiset sijoitustilit eivät enää tunnu järkevältä tavalta säilyttää hieman myöhemmin tarvittavaa rahaa ja on syytä etsiä uusia ratkaisuja.

3. vaihtoehto: rahastosäästäminen

Veronpalautusten kilahtaessa pankkitilille alkusyksystä 2024 oltiin korkomaailmassa jo siinä pisteessä, ettei määräaikaiselle sijoitustilille tarjottu enää mielestäni riittävää korkoa. Lisäksi rahatilanteeni muuttui kesällä siten, että uskalsin keventää käteispuskuriani, sillä sain vietyä loppuun asunnonvaihtoprosessin, jossa vaihdoin remontoimamme kolmion peruskuntoiseen kaksioon ja maksoin kaikki lainani pois.

Koska enää ei tarvinnut varautua kuukausittaisiin lainanlyhennyksiin myös sellaisissa tilanteissa, etten kykenisikään esimerkiksi ottamaan vastaan seuraavaa määräaikaista työpestiä, voin olla käteispuskurin kanssa hyvin pienine kuluineni aika huoleton.

Loppukesästä siirryinkin vararahojeni kanssa toteuttamaan kolmatta vaihtoehtoani, joka on nyt vielä millään lailla realisoitumatta. En siis tiedä lainkaan, onko päätökseni hyvä vai huono. En tässä tilanteessa halua makuuttaa rahojani minkäänlaisella tilillä, vaan päädyin avaamaan Nordnetiin itselleni uuden salkun (se onnistuu saman tilin alle helposti).

Salkullinen toimintatonneja

Toimintatonnit- salkkuni on avattu elokuussa 2024, josta lähtien olen tehnyt sinne kesän ja syksyn mittaan sijoituksia. Viimeisimmän tuhannen euron pompsin siirsin tilille joulukuussa 2024. Niin monta tonnia kuin minulla on säästössä, minulla on edessä vapaakuukausia.

Sain syksyllä 2000 euroa veronpalautusta, 3000€ kevensin puskurirahastoani ja 1000 euroa sain säästöön syksyn osinkotuloja. Kun palasimme marraskuun lopussa pitkältä ulkomaanmatkalta, uskalsin vielä vähän keventää vararaastoani.

Toimintatonnit, tilanne tammikuu

Kuten näkyy, jemmarahani ovat hajautettuna indeksirahastoihin ja parhaiten on tällä erää tuottanut jenkkimarkkina. Ainoastaan Intia-sijoitus on tällä erää miinuksella. 1.

Tällä hetkellä avoimia kysymyksiä:

1. Kannattaako passiivisiin indeksirahastoihin sijoittaminen kohtuullisen lyhyellä aikajänteellä juuri nyt?

2. Mitä säästöilleni ehtii vuodessa tapahtua?

3. Jos se kannattaa nyt, niin kuinka kauan se kannattaa? Onko syytä nyt aluksi vielä säästää rahastoihin ja siirtyä vain siirtämään rahaa jemmatilille, kun varsinainen palkaton jakso alkaa lähestyä?

4. Mitä rahastoja kannattaa myydä, kun oikeasti tarvitsen rahaa elämiseen? Myynkö huonoiten tuottaneen pois vai realisoinko sen, josta saan käteeni enemmän kuin tonnin kuussa?

5. Hajautanko myös lunastukset? Realisoinko jotenkin ”osittaen” siten, että myyn vain osuuksia rahastosta, enkä lunasta yhtäkään kokonaista toimintatonnia?

Side note: Minulla on metsäpalstan hoitamisesta vuosittain sen verran kuluja, että saan pienet rahasto-osuuksien voitolliset myynnit käytännössä verovapaana, kun täytän vuoden lopussa huolellisesti veroilmoituksen.

Minulla ei tällä hetkellä ole aavistustakaan, mikä olisi viisainta. Eli jos nyt tarvitsisin rahastoista rahat ensi kuun elämiseen, olisi vaikeaa päättää, mitä tehdä. Onneksi realisointipäätökset ovat ajankohtaisia vasta vuoden päästä, tammi-heinäkuussa 2026. Saan miettiä ratkaisujani ja pohtia järkevää strategiaa.

Sijoittaminen jatkuu myös pitkällä tähtäimellä

Ehkä haluan vielä korostaa, etteivät lyhyen tähtäimen indeksirahastokikkailut ole tietenkään ainoa tämänhetkinen tapani sijoittaa. Tai eihän näissä toimintatonneissa ole oikeastaan sijoittamisesta kyse laisinkaan.

Saan osakesäästötilille vuosittain noin 3000 euroa osinkoja, jotka sijoitan tilin sisällä uusiin osakkeisiin. Kuukausisäästöksi muotoiltuna tuo summa tarkoittaa noin 250 euron kuukausittaisia osakesijoituksia.

Lisäksi siirrän varsinaisen sijoitussalkkuni rahastoihin 50-100 euroa kuukaudessa. Työkuukausina sijoitan rahastoihin suoraan palkasta, vapaakuukausina teen pitkän tähtäimen rahastosiirrot toimintatonnista. Rahastosijoitukset ovat varsinaisessa sijoitussalkussani sillä ajatuksella, että alan jossain vaiheessa nostaa niitä neljän prosentin säännöllä, kun haluan vähentää työntekoa.

Mikä nyt on viisainta?

Koska minulla ei ole hajuakaan siitä, mikä nyt on viisainta, jatkan asian seuraamista kuukausittaisin blogitekstein kesään 2026 asti, jos luoja minulle matkaa sinne asti suo. Aloitan siis monesta rahablogista tutut kuukausikatsaukset, joita olen itse tähän mennessä vierastanut. Nyt olen utelias ja haluan seurata tilannettani pitkin matkaa.

Tammi-toukokuussa 2025 seuraan säästöjeni karttumista kuukausittain: Millainen on kausityöntekijän tulo- ja menorakenne ja säästöaste? Samalla seuraan rahastojeni kehitystä: mitä tapahtuu jo nyt säästössä oleville tonneilleni? Muodostuuko niistä toimintaviissatasia vai jotain muuta?

Koitan myös jollain loogisella tavalla pähkiä sitä, millä tavalla säästöjen käyttäminen on järkevää: yksi osuus kerrallaan ja jos siten, niin mikä? Vai nipistääkö ”sieltä täältä” vähän?

Mikäli tapahtuisi jotain ihan eritysen graavia ja kaikkien rahastojeni arvo sukeltaisi, turvautuisin arjessani jemmajemmatilini katastrofirahastoon, jonka olen tallentanut pitkäaikaistilille sillä ajatuksella, etten koske siihen ennen kuin maailma romahtaa. Tuo vararahasto on todellakin siis katastrofien varalle, mutta se on myös tämän kokeilun selustani. Jos kaikki menee lyhyellä tähtäimellä pieleen, voin jäädä odottamaan rahastojen toipumista. Tai yksinkertaisesti mennä töihin.

Tällaiseen elämään ei ole manuaalia

On selvää, että jokaisen perheen ja yksityishenkilön taloudelliset ratkaisut ovat aina yksilöllisiä ja hyvin monen asian summia. Tavallista tallaajaa, Average Joeta ei ole olemassakaan. Silti on olemassa enemmän tai vähemmän tyypillisiä ratkaisuja ja itse kuulun ehkä niihin epätyypillisiin, vaikka erilainen pätkä- ja silpputyö, kevytyrittäjyys ja muut elämän epäsäännöllisyydet alkavat olla yhä useamman tyypillistä arkea.

Minun on itse etsittävä ratkaisuja raha-arkeeni, sillä esimerkkejä tuntuu olevan vaikea löytää. Ja korostan vielä: en todellakaan, en siis missään nimessä tällä kirjoituksella pyri olemaan esimerkkinä yhtään kenellekään. Muista! Olet ihan itse kokonaan vastuussa omista raharatkaisuistasi.

Mutta olkoon tämä kirjoitussarja jonkinlainen ihmiskoe ja näytön paikka. Hyvässä tai pahassa, se nähdään myöhemmin. Palaan asiaan seuraavan kerran helmikuun alussa, kun pääsen tutkimaan ensimmäisen kokonaisen työkuukauden, eli tammikuun toteutuneita lukemia ja sen hetkistä rahastosalkun tilannetta.

*********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.