Vuodenvaihde on suunnittelijan parasta laiffia: pääsen pohtimaan millaisen vasta päättyneen vuoden omien tavoitteideni ja suunnitelmieni valossa sain. Lisäksi saan positiivisella tavalla haastaa itseäni: miten haluan käyttää seuraavan vapaan harhailijan vuoteni?

Mitä toivoin vuodelta 2024?

Vuoden 2024 suuntaviivoja hahmottelin Italiassa joulukuussa 2023. Listailin sekä vuoden 2024 suunnitelmia sekä pidemmän tähtäimen bucket listia lähivuosien haaveista.

Vuodelta 2024 toivoin seuraavia asioita:

• Halusin viettää aikaa Kilpisjärvellä
• Halusin tehdä pitkän roadtripin
• Halusin nähdä Espanjan pohjoisrannikon
• Halusin päästä toimimaan hyllyttäjän ammatissa

Mietin pitkään miten vuodestani kirjoitan. Mehustelu omilla ihanilla kokemuksilla on ärsyttävää eikä viihdytä ketään. Tälläkin uhalla totean, että minulla oli ehkäpä yksi aikuisen elämäni hienoimmista vuosista. Jos joku olisi kertonut, että se vuosi, kun täytän 50 on näin hieno ja seikkailuntäyteinen, varsinkin nuorempi minä olisi nauranut epäuskoisesti: niin varmaan.

Vuonna 2024 pääsin viettämään kolme kuukautta Kilpisjärvellä ja sain nauttia käsivarren Lapin luonnosta sydämeni kyllyydestä. Siellä sain myös toimia toiveammatissani hyllyttäjänä. Toinen vuoden 2024 kohokohta, tai oikeastaan hieno jakso vietettiin tien päällä. Teimme Eurooppaan 7vk:n roadtripin ja pääsin ihailemaan Espanjan vuoristoista pohjoisrannikkoa. Ihanaa oli sielläkin.

Bonusraitana roadtrippimme pidentyi parilla viikolla ja pääsimme toimimaan vuohipaimenina Sloveniassa, eli bucket listani ”toimi work awayerina entisen Jugoslavian maaseudulla” toteutui. Taltioin koko reissumme tubeen, erityisellä lämmöllä palaan katsomaan jaksoa, joissa taistelemme karkurivuohien kanssa. Kuvatessa ärsyttikin, nyt enää naurattaa.

Sitä voi saada mitä toivoo

Tietenkään asia ei mene niin, että kun vaan sinnikkäästi manifestoi, eteen ilmestyy kaikkea toivottua. Olen eri elämänvaiheissa kohdannut myös suuria vastoinkäymisiä, joten ymmärrän hyvin, ettei oma osuus elämän hyvissä asioissa useinkaan ole kummoinen. Universum lykkää välillä tuubaa tuulettimeen, välillä taas keijupölyä. Kaikki on kausia.

Mutta jos jotain credittiä hyvästä vuodestani otan, niin sen, että uskallan unelmoida ja sanoittaa unelmiani. Levossa oleva päänuppi alkaa tuottaa ideoita ja haaveita, joista voi pikkuhiljaa alkaa muodostaa suunnitelmia. Harjoittelemalla rohkeus kasvaa ja luottamus lisääntyy.

Tietenkin vuodelle 2024 oli myös taloudellisia tavoitteita, niistä kirjoitin viime viikolla. Kaikkineen: rahat ja kokemukset yhteenlaskien, olen päättyneestä vuodesta aivan valtavan kiitollinen.

Millaista elämää haluan elää?

Haluan taas muistutella itselleni vapaan harhailijan elämäni suuntaviivat. Vasta suunnitellessani jäämistä vakituisen työelämän ulkopuolelle muodostin toive-elämästäni listan. Tuo määritelmä täsmentyi vuosi sitten kuudennella kohdalla ulkoilmaelämästä. Näin ajanjaksojen nivelkohdassa listaa on hyvä katselmoida ja kyllä: lista pitää edelleen paikkansa.

Oma elämäni ei todellakaan ole minkäänlainen esimerkki ja neuvominen on aina todella vaarallista. Silti kehotan: on ihan tosi tosi terveellistä pysähtyä miettimään sitä, mitä elämältä haluaa ja miten sitä haluaa elää. Me teemme sitä aivan liian vähän.

Minun suuntaviivani hyvään elämään:

1. Haluan elää mahdollisimman vapaana velvoitteista.
2. Haluan tietoisesti ylläpitää kiireetöntä ja levollista olotilaa.
3. Haluan havainnoida ja pohtia ympäristöäni ja kirjoittaa siitä.
4. Haluan uppoutua projekteihini miettimättä aikarajoja.
5. Haluan nähdä ja kokea erilaisia paikkoja ja todellisuuksia.
6. Haluan nauttia luonnosta ja ulkoilmaelämästä.

Erityisesti kiireettömyys on kultaakin kalliimpi asia elämässäni. Oudoksun kahdenlaista kiirepuhetta: joko omaa kiireisyyttä suorastaan mainostetaan, joka on surullista: sehän tarkoittaa, että elämässä on koko ajan vähän liian vähän aikaa ja kiireessä moni hyvä asia valuu ohitsemme ennen kuin ehdimme siitä nauttia.

Toisaalta kiireestä myös valitetaan ja toivotaan sen vähenevän. Ja toivomisen asteelle koko homma tuntuu suuria elämänmuutoksia tehneen korvissa jäävänkin. Kiire on ei-toivottu elämänkumppani, mutta kuitenkaan ei olla valmiita siihen (kivuliaaseen) karsimiseen, mitä kiireettömyyden tavoittelu elämässä tarkoittaa.

Mitä toivon vuodelta 2025?

Kirjoitan alkavan vuoden raha-asioista, eli sijoittamisen suuntaviivoista, budjetista ja taloudellisista tavoitteista jäljempänä. Tänään vain haihattelen ja keskityn vapaan harhailijan elämäni suuntaviivoihin: miten haluan käyttää alkaneen vuoteni?

Kulkurielämä on edelleen yksi suuri onnen lähteeni. Vuotemme alkaa Muoniosta, josta se jatkuu Kilpisjärven keväisille hangille. ”Kotona”, jos sellaista minulla edes tällä erää on, olen kaksi ja puoli kuukautta, toukokuun puolesta välistä heinäkuun loppuun.

Kotona olemisella tarkoitan tällä erää Tamperetta. Toivottavasti kesän jälkeen meillä on taas koti. Tällä erää kaikki omaisuutemme on kesämökin ulkorakennuksessa ja olemme kirjoilla tyttäreni luona.

1.  Kaikki irti yhteisestä seikkailusta

Vietämme puolisoni kanssa yhteistä kausityötalvea Lapissa. Vuoden vaihteessa tätä kirjoittaessa kaamos on pimeimmillään ja joulukausi kiivaimmillaan, joten vapaa-ajasta nauttimiseen ei ole kauheasti aikaa eikä voimia. Kaamos lisää huomattavasti unen tarvetta, eivätkä vuodenvaihteen säät välttämättä houkuttele uloskaan.

Oikeastaan vuoden vaihteeseen mennessä olemme ”vain” asemoituneet. Eli olemme kotiutuneet, ottaneet haltuun uudet työtehtävät ja puskeneet läpi hyvin intensiiviset jouluviikot. Toki kaikki on mukavaa juuri nytkin: rauhallinen yhteinen kiireetön arki, pitkät yöunet ja kaikki uusi ympärillä. Silti kaikki erityisen kiva on vielä edessä.

Alkava kevättalvi tuo mukanaan mahdollisuudet monimuotoiseen ulkoiluun ja auringonpaisteesta nauttimiseen. Kunhan valo alkaa lisääntyä, pääsevät keväiset hanget oikeuksiinsa. Lisäksi suunnitelmissamme on kaksi reissua Norjan puolelle. Kunhan kausi hiljenee Muoniossa, jatkamme töitä Kilpisjärvellä, joka on meille molemmille toiveiden täyttymys.

Toivottavasti säilymme terveinä, toivottavasti saan itseni potkittua sohvalta ulkoilemaan riittävästi, toivottavasti uskallan tarttua kaikkiin uusiin työhaasteisiin ennakkoluulottomasti ja toivottavasti muistamme iloita erilaisesta yhteisestä arjestamme täällä.

Kausityöjakso on yhteinen seikkailu monella tavalla ja tasolla, kirjoitan parin viikon päästä tarkemmin tähänastisista kokemuksistamme.

2.  Uuden kodin remontti

Ostin kesällä 2024 peruskuntoisen kaksion, joka on vuokrattuna omakustannushintaan kesään 2025. Kaksio on ostettu ”pohja edellä” eli etsimme asuntoa, jonka voisimme remontoida mieleiseksemme paitsi uusimalla pinnat, mutta myös hankkimalla avaruutta seiniä kaatamalla.

Kesällä onkin tiedossa 57 neliöisen uuden kotimme perusteellinen remppa luita myöten. Onneksi keittiö ja vessa on jo kunnossa ja putkiremontti tehty, joten lopulta pääsemme ehkä kuitenkin ”helpolla”, en tiedä. Aikomuksemme on tehdä itse kaikki se, minkä saa laillisesti maallikko toteuttaa. Kesään ei sitten paljon muita suunnitelmia mahdukaan.

Täytyy myöntää, että remontti vähän hermostuttaa. Se on likaista ja voimiaviepää työtä, jossa olkanivelet, selkä ja kärsivällisyys ovat koetuksella. Budjettini on 10 000 euroa, joka on säästössä määräaikaisella sijoitustilillä. Rahoitan remontin asunnonvaihdon välirahalla.

Toisaalta remontointi on meille tuttua. Emme tee mitään, mitä emme olisi tehneet jo aiemminkin. Silti tiedän, että edessä on stressaava elämänvaihe. Kun uusi kotimme on valmis, olen uskoakseni viime töikseni mukana muutossa: siirrämme tavaramme mökkivarastosta uuteen kotiin ja puolisoni asettuu sinne taloksi. Sen jälkeen onkin sitten aika suunnata maailmalle.

3.  Puoleksi vuodeksi ulkomaille

Elokuun alusta toteutunee yksi pitkäaikainen haaveeni, joka on myös kirjattuna vuosi sitten tehtyyn bucket listiin. Lähden kuudeksi kuukaudeksi ulkomaille, kerron yksityiskohdista sitten kun se on ajankohtaista. Reissu on jännittävä, kuumottava ja monella tapaa innostava asia.

Olen lähdössä matkaan yksin, toivottavasti saan puolisoni useammankin kerran luokseni. Tällä erää tiedän lähteväni heinäkuun lopussa reissuun. Tiedän myös, että ensimmäisessä kohteessani olen kuusi kuukautta. Sen jälkeen tilanne on auki. Riippuen siitä, paljonko koti-ikävä vaivaa ja paljonko olen maailmalla hassaillut säästöjäni, saatan vielä jatkaa matkaani ennen kotiinpaluuta.

Ei ainuttakaan tsemppitavoitetta

En aio säästää, sijoittaa, laihduttaa, juosta tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan erityisen tavoitteellisesti. Elämälläni ei ole tavoitteita, vaan kirkastuneita arvoja ja omaksi määrittynyt elintapa. Se riittää.

Tai no, ehkä yksi sittenkin. Laadin itselleni elämänohjeita syksyisen merkkipäiväni kunniaksi. Näistä yhteen on syytä erityisesti tarttua, eli haluan panostaa lukemiseen. Siis ihan oikean, paperisen kirjan. Toisaalta tämä tavoite on linjassa levollisuuden ja kiireettömyyden kanssa ja konkretisoi sitä hyvin. Olen ollut ennen ahkera lukija, mutta olen menettänyt tuon taidon. Haluan sen takaisin.

Alkavan vuoden raha-asioista kirjoitan ensi viikolla. Tärkein tavoite raha-asioiden hahmottelussa on turvallisuuden tunne ja mielenrauha, sillä töitä teen vuodesta 2025 vain reilut neljä kuukautta. Lisäksi sijoitussuunnitelmani on ”vanhentunut”, tai siis päätin sellaisen laatia aikanaan kahdeksi vuodeksi ja tuo määräaika on päätöksessään. Nyt on aika arvioida, miten jatkan lähivuodet.

Kaukanko tämä jatkuu?

Viime syksynä ehdin jo miettiä, kuinka kauan haluan jatkaa vapaan harhailijan elämääni ja milloin alan toivoa arkeeni jotain pysyvää. Ainakin toistaiseksi olen kaikista mieluiten kulkuri ja edelleen olen erilaisten kokemusten suhteen ahne ja malttamaton. Katsotaan, kuinka kauan tätä kestää. Vielä lienee selvää, että yksi kulkijan vuosi on ainakin vielä edessä, ihanaa!

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.