Millaista on hakea tilapäistöitä pikkupaikkakunnalla? Onnistuuko viisikymppinen työnhakija työllistymään, vai onko ikäsyrjintä totta myös hoitoalalla ja hanttihommissa? Kirjoitan työhakupäiväkirjaa, jota aloittaessani en tiedä milloin se loppuu ja mihin se loppuu. Katsotaan.

En muista lukeneeni avoimia työhakijakokemuksia. Hakuprosesseista kerrotaan toki usein, mutta työnantajista ei kerrota tunnistettavasti. Tämä on ymmärrettävää, sillä hakija ei halua polttaa siltojaan.

Ajattelin nyt kuitenkin laittaa kunnolla palamaan ja kertoa työnhaustani (suurimmaksi osaksi) ihan oikeilla yritysten nimillä, sillä en näe mitään syytä tehdä asiaa mitenkään muutenkaan. Saan aika paljon viestejä, joissa kysellään luotettavista työnantajista ja hyvistä hakukokemuksista. Joten tässäpä nyt niitä sitten ihan julkisesti.

Rahapula yllätti vapaan harhailijan

Vietämme puolisoni kanssa kausityötalvea Muoniossa Lapissa. Meillä kummallakin on määräaikaiset sopimukset samaan matkailualan työnantajaan. Puolisollani on hänen toiveidensa mukainen osa-aikainen työsopimus 30-tuntisesta viikosta, jolloin hän ehtii lasketella, moottorikelkkailla, hiihtää ja pilkkiä. Sitähän varten tänne on nyt tultu, että saa harrastaa kerrankin sydämensä kyllyydestä.

Minulla on nollatuntisopimus, sillä olen mukana vähän kuin avecina. Tiesin, että nollatuntilaiselle kyllä töitä tippuu, ja satunnaiset hommat riittäisivät minulle hyvin.

Perjantai: työvuorolistapettymys

Onneksi esihenkilöni julkaisi seuraavan kolmen viikon työvuorolistan jo hyvissä ajoin, jotta sain lisäaikaa sulatella pettymystäni: minulla olisi töitä jouluviikosta alkaen hyvin vähän.

Onneksi myös kulut täällä Lapissa ovat minimaaliset. Saisin tuntitöilläni hyvin maksettua vuokran ja ruoat, eli minkäänlaista taloudellista hätää minulla ei olisi. Mutta minulla ei myöskään olisi rahaa mennä silmälasiostoksille eikä mitään kertyisi vapausrahastoon. Vapaakuukausia varten säästäminen on osa jokaista työpestiäni.  

Minulla on ”tarvittaessa työhön kutsuttavan” työsopimus, ja seuraavaan kolmeen viikkoon minua ei tarvittaisi.

Edeltävät kolme viikkoa olin ollut hieman liiankin työllistetty ja tunteja oli kertynyt reilusti. Nyt työt tuntuivat loppuvan kuin seinään. Yksi hiljainen kolmiviikkoisjakso ei tietenkään haittaisi, mutta entä jos hiljaisuus jatkuisi tästä eteenkin päin?

Toisaalta olin varautunut

Ehdin hieman liikaa tuudittautua yhden työnantajan palveluksessa tehtävään työhön, vaikka kotona Tampereella olin jo varautunut siihen, että töitä tehdään tänä vuonna usealle työnantajalle. Olin pakannut mukaan vanhat hoitajan vaatteeni ja jopa jo odotin sitä, että saisin tehdä töitä vähän siellä sun täällä.

Ehdin muutamassa viikossa unohtaa reippaan ajatukseni erilaisten työmahdollisuuksien hyödyntämisestä ja käpertyä rauhassa mukavuusympyrääni. Tämä talvi on kausityökokemuksena poikkeuksellinen, sillä meillä on mukana auto, joka mahdollistaisi työpaikkapoukkoiluni. Puolisoni saisi hiihtää tai kelkkailla töihin, minä voisin autoilla keikka- tai tilapäistöiden perässä pidemmällekin.

Mutta entä jos erilaisia tilapäisiä töitä onkin tarjolla vain nuoremmille hakijoille? Täytin syksyllä 50 vuotta ja olen ekaa kertaa työnhakijana tuon maagisen rajapyykin ylitettyäni.

Laphan rekryviidakko harmittaa

Päätän aloittaa työnhakuni ihan naapurista. Asumme mökkikylän vieressä, jonka kotisivuilta etsin sähköpostiosoitteen. Kerron asuvani aivan vieressä, olevani siivoustyöhön tottunut ripeä tekijänainen ja lupaan olla käytettävissä ruuhkahuippuihin ja tilapäistöihin lyhyellä varoitusajalla.

Seuraavaksi googlettelen muoniolaisen palvelutalon verkkosivuja ja ohjaudun Lapin hyvinvointialueen, Laphan sivuille. Verkkosivuilta löytyy listaus avoimista työpaikoista ja mahdollisuus avoimeen hakemukseen keikkatöihin.

Hakemuksen linkki ohjaa harmiseni Kuntarekryn sivuille. Jo etukäteen tiedän, että hakeminen tuon portaalin kautta on hidasta, kankeaa ja vaivalloista. Pystyn valitsemaan vain yhden minua kiinnostavan alan, niinpä jätän sosiaalipuolen ja hallinnon tilapäistehtävät nyt väliin ja kerron hakevani terveydenhuollon keikkatöitä joko erilaisiin hoitajan pesteihin tai laitoshuoltoon.

Jos olet joskus hakenut verokorttia pitkän kaavan mukaan, tiedät millaista on hakea julkiselta sektorilta terveydenhuollosta yksinkertaistakaan työtä. Välilehtiä on valtavasti ja koko prosessissa tulee nöyryytetty olo.

Julkinen terveydenhuolto on kuin hyvin varusteltu linnake, joiden portteja kolkuttelen. Anteeksi että vaivaan, mutta olisiko mitenkään mahdollista päästä teille töihin?

Onnistuisiko onnellinen paluu?

Olen tänä vuonna työskennellyt elämäni ensimmäistä kertaa vähittäiskaupassa ja uuden kokemukseni turvin rohkaistun lähestymään myös paikkakunnan kumpaakin ruokakauppaa. Muonion K-marketin verkkosivuilta löytyy avoin hakemus, jonka täytän. Lapin alueen S-ryhmän, Arinan sivuilta löytyy mahdollisuus hakea avoimella hakemuksella eri tehtäviin.

Naputtelen kumpaankin kauppaan hakemukset. S-ryhmältä saan automaattisen vastausviestin, K-ryhmään laittamaani hakemukseeni sen sijaan ei vastata mitään. Ja kyllä, koko hakuprosessin ajan selailen aktiivisesti myös roskapostiani.

Yksityiset firmat osaavat asiansa

Googlettelen hoitotyön keikkailumahdollisuuksia Lapissa ja yksi ensimmäisistä hakutuloksista on firma nimeltä Keikkahoitajat Oy. Tiedän rekrytoinnista sen verran, että jos ihan oikeasti haluaa ihmisiä töihin, kannattaa kontaktointikynnys pitää mahdollisimman matalana.

Jos jommankumman pitää nähdä vaivaa, olkoon se työnhakijan sijaan työnantaja. Keikkahoitajien sivuilla onkin yksinkertainen kaavake: ”jätä nimesi ja puhelinnumerosi ja kerro vähän siitä, mistä olet kiinnostunut. Me olemme sinuun yhteydessä. ” Näinhän sen pitäisi mennä. Myötähäpeän edelleen terveydenhuollon julkisen sektorin asennetta ja kykyä rekrytointiin, joskin muissakin hr-prosesseissa on tietenkin paljon korjaamisen varaa.

Lauantaina päätän mennä työkkäriin

Seuraavana päivänä etsiydyn työvoimapalveluiden sivuille. Hakuehdoksi otan Muonion, sillä en haluaisi ajella matalapalkkaisten tehtävien perässä kovin montaa kymmentä kilometriä. Avoimia työpaikkoja on parisenkymmentä.

Paikallinen matkailualan yritys hakee näköjään osa-aikaista toimistotyön ja ”muiden tehtävien” suorittajaa ja vapaamuotoinen hakemus pyydetään laittamaan yhtiön edustajan sähköpostiosoitteeseen. Kerron taustastani ja elämäntilanteestani ja listailen taitojani. Juu, Officet ja Excelit sujuvat, kyllä kyllä. Vaadittu työkieli englanti sujuu. Lupaan olla käytettävissä heti kun tarvitaan.

Työvoimapalveluiden sivuilta löydän lisää yrityksiä, jotka toteuttavat hoitoalan henkilövuokrausta erityisesti Lapissa.

Vuokrafirmojen laatu on kirjava

Vuokrafirmoja on linkkien perusteella hyvin monen tasoisia. Jotkin kotisivut ovat hyvin kotikutoisia ja hakuprosessikin tapahtuu ”vain” jättämällä viesti haluttuun sähköpostiosoitteeseen. Toisilla yrityksillä on hienot portaalit ja automatisoidut prosessit, jotka antavat hakutilanteessa ammattimaisen ja luotettavan vaikutelman.

Yksi hoitajia monella eri ilmoituksella Lapin alueella hakevat yhtiö on RHF turvallisuuspalvelut oy. Hmm, onpas kummallinen, ja minulle tuntematon firma. Yhtiön verkkosivut eivät minua juurikaan hakijana auta, ne ovat hyvin niukat ja suunnattu selkeästi yhtiön muita intressejä silmällä pitäen. Työhakemus pyydetään lähettämään annettuun sähköpostiosoitteeseen.

Medistaff on minulle somesta tuttu sote-alan työllistäjä. He mainostavat aktiivisesti ja hakevat listoilleen hoitajia tehtäviin ympäri Lappia. Myös heidän ilmoituksiaan on viljalti työvoimapalveluiden sivuilla ja laitan hakemukseni myös heille.

Parin päivän päästä minulle soitetaan Medistaffilta. Puhelu tulee callcenteristä tai jostain muualta hyvin meluisasta paikasta. Soittaja esittelee itsensä vain etunimellä ja aloittaa tulituksen. Haastattelijalla on kiire, hän kysyy valmiin nipun kysymyksiä ja haastattelijan näppäimistö napisee vastausteni tahtiin. Ehdin tuskin vetää henkeä, ennen kuin soittajalla on lisää kysyttävää.

Töitä ei tällä erää ole, mutta soittaja lupaa pitää minut mielessä. Pakko sanoa, että puhelu oli hyvin epämiellyttävä kokemus. Häly häiritsi, vauhti harmitti ja kiireen tuntu huokui joka lauseesta. En ehtinyt kysyä mitään, kun puhelu olikin jo päätöksessään, kiitti hei!

Sunnuntaina säätiö vakuuttaa arvoilla ja ammatillisuudella

Googlettelen lisää paikallista palvelutarjontaa ja päädyn Aspa-palveluiden sivuille, heillä on Muoniossa palvelukoti kehitysvammaisille ja päihdekuntoutujille. Säätiöllä on hyvät ja selkeät rekrysivut ja muutoinkin toiminta on esitelty mielestäni kivasti.

Lähden täyttämään avointa hakemusta ja harmistun: ensin pitää ladata cv (,jonka olennaisin sisältö on luonnollisesti koulutus ja työkokemus). Sen jälkeen pitää ohjelmaan rivi riviltä listata oma koulutus ja työkokemus. Lintsailen vähän: yst. ks cv, kirjoitan muutamaan kenttään.

Jollain lailla Aspan sivut vakuuttavat minut tällä erää parhaiten ja päätän pelata varman päälle. Paitsi että täytän virallisen hakemuksen verkkosivujen rekryjärjestelmän kautta, laitan sähköpostia suoraan yksikönjohtajalle. Tämän homman ehkä haluaisin tässä vaiheessa eniten.

Maanantai: helpotus ja pettymys

Maanantain työaamu alkaa mieluisella puhelinsoitolla. Henkilöstövuokrausfirmasta, jonka listoilla tällä erää työskentelen, soittaa yhdyshenkilöni. Hän varmistaa loppukevään työsuhteeni Kilpisjärvelle tutulle työnantajalle. Jeppis jee, on ihan mahtavaa, että kausityötalvemme pääsee huipentumaan Suomen mahtavimpiin maisemiin, tämä on vähän liian täydellistä ollakseen totta. Minulle luvataan kokoaikainen työsuhde minulle mieluisessa työssä ja työyhteisössä.

Maaliskuun puolesta välistä alan siis saamaan täyttä palkkaa, se on nyt varmaa. Minkäänlaisia rahahuolia minulla ei ole, ne poistuivat tältä vuodelta Kilpisjärven työn varmistuttua. Nyt tiedän, että palkkatuloni, passiiviset tuloni ja tältä vuodelta säästöön kertyneet rahat riittävät huolettomaan vuoteen 2025. Kulubudjetin alkavalle vuodelle ehdin jo laatia tuben puolella.

Mutta haluan edelleen keikkatöitä Muoniosta sydäntalveksi. Haluan töitä, koska nyt on hyvä hetki käyttää aikaa työntekoon ja haluan testata miten työnhaku onnistuu. Haluan uusia kontakteja ja kokemuksia, sekä mielelläni muutaman tonnin lisää vapausrahastoon.

Maanantaina illalla IG:n fiidissä osuu eteeni mainos Lappin hoitajia etsivästä henkilöstövuokrausfirmasta Dream Team AH. Työstä kiinnostuneen pyydetään jättämään yhteystietonsa ja lyhyt kuvaus siitä, mitä on etsimässä ja mistä. Yhteyttä luvataan otettavan mahdollisimman pian. Täytän verkkolomakkeeseen tietoni ja jään odottamaan.

Olen hakenut työtä yhdeksästä eri organisaatiosta. Puhelin ei ole vielä soinut. Onko todella niin, ettei hoitajia tarvita mihinkään?

Tiistaina siirryn suoraan toimintaan

Viidentenä työnhakupäivänäni päätän siirtyä hakulomakkeista suoriin sähköposteihin. Muoniossa sijaitsee vanhusten palveluasumisen yksikkö Marjapaikka, joka on saanut THL:n tutkimuksessa vuonna 2022 erinomaiset tulokset. Muoniossa mainostetaan elävän Suomen tyytyväisimmät vanhukset.

Jostain kumman syystä tälle hoivayksikölle ei näytä löytyvän kotisivuja mistään. Etsin työkkärin sivuilta rekrytointi-ilmoituksen, jossa ko. yksikköön haetaan vakituista laitoshuoltajaa. Nappaan talteen vastuuhenkilöksi ilmoitetun yhteystiedot ja laitan suoraan sähköpostia otsikolla ”hakemus laitoshoitajan keikkatyöhön”. Kerron tilanteestani, osaamisestani ja taustastani.

Kai tämäkin pitää ottaa positiivisena tuloksena: saan ensimmäistä kertaa sähköpostia: laitoshuollon esihenkilö kiittää minua viestistä ja lupaa palata asiaan, jos työvoiman tarvetta ilmenee. No hyvä, Muoniolainen vanhustenhuolto ei ilmeisesti ole työvoimapulassa. Onnea heille.

Piilossa oleva Marjapaikka

Marjapaikan hoitotyön esihenkilön yhteystietoja en löydä mistään, joka tuntuu todella kummalliselta. Jokaisella yksityisomisteisella hoito- ja hoivayksiköllä on olemassa yhteystietosivu jossain. Muoniolaisesta hoivakodista löytyy suomi.fi-sivuston kautta ainoastaan eri tiimivastaavien puhelinnumerot ilman yhtäkään nimeä, jonka voisin yrittää kontaktoida.

No, vanhustyö määritellään sosiaalialan työksi ja myös tästä kokonaisuudesta vastaa Lapin hyvinvointialue. Niinpä näpyttelen hyvinvointialueen rekryjärjestelmään uuden hakemuksen, tällä erää sosiaalialan tehtäviin. Kerron, että lääkeluvat ovat voimassa, hygieniapassi on, samoin ajokortti ja oma autokin. Ja ne lähihoitajan paperit. Ja ottaisin vastaan mitä tahansa keikkatyötä lyhyelläkin varoitusajalla. Anyone??

Tiistaina saan lisää työvuoroja nykyisestä työpaikastani. Teen tammikuun kulubudjettia ja huomaan rahaa kuluvan ihan tolkuttoman vähän. Pärjäisin siis vähäisillä tunneillani hyvin ja saisin jopa säästöönkin rahaa. Mutta päivä päivältä sisuunnun. On se nyt kumma, jos en onnistu saamaan tältä helkkarin kylältä minkäänlaisia töitä. Voiko tämä olla totta?

Mitä minä itse tekisin?

Toimintamallin pitäisi olla selvä. Yksi sote-alan esihenkilön päätehtävistä on jatkuva henkilöstön metsästäminen. Henkinlöstön hankinta pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista.

Jos minua esihenkilövuosinani lähestyttiin avoimella työhakemuksella, oli minulla töitä tarjolla tai ei, kutsuin henkilön käymään, jos hakemus oli millään lailla tolkullinen. Tai siis jos henkilö puhelussa, jonka hakijalle saman tien soitin, vaikutti läheskään tolkulliselta.

Rekrytointia kannattaa ja pitää tehdä etupeltoon siten, että kontakteja on luotu niitä kaikkia mahdollisia tilanteita varten, joissa rivistä yhtä äkkiä tippuu porukkaa pois. Tästä näkövinkkelistä olen ihmeissäni, ettei kukaan ole minusta kiinnostunut.

Tässä vielä listaus hakemistani työpaikoista:

Hakemani työpaikat

Organisaatio ja tehtävä	Tulos
Matkailualan paikallinen yritys: avoin hakemus	ei minkäänlaista viestiä tai yhteydenottoa
Lapha: avoin hakemus terveydenhuollon sijaisuuksiin	Järjestelmän automaattinen vastausviesti
K-market Muonio: avoin hakemus kaupan eri tehtäviin	ei minkäänlaista viestiä tai yhteydenottoa
S-ryhmä Arina: avoin hakemus kaupan eri tehtäviin	rekryjärjestelmän automaattinen vastausviesti
Keikkahoitajat OY: avoin hakemus hoitajan tehtäviin	automaattivastaus: ”olemme sinuun yhteydessä mahdollisimman pian”.
Matkailualan pienyritys: sekalaiset osa-aikaiset toimisto- ja muut tehtävät	ei minkäänlaista viestiä tai yhteydenottoa
RHF turvallisuuspalvelut OY: avoin hakemus hoitajan tehtäviin	ei minkäänlaista viestiä tai yhteydenottoa
Medistaff: avoin hakemus hoitajan tehtäviin	puhelinsoitto: ei nyt töitä
Aspa säätiö: avoin hakemus hoitajan töihin	rekryjärjestelmän automaattivastaus
Dream Team AH: avoin hakemus lähihoitajan tehtäviin	rekryjärjestelmän automaattivastaus
Hoivakoti Marjapaikka: hakemus keikkatöihin	lupaus olla tarvittaessa yhteydessä
Lapha: avoin hakemus sosiaalialan tehtäviin	rekryjärjestelmän automaattivastaus

Kaksi viimeistä vaihtoehtoa

Keskiviikkona, kuudentena työnhakupäivänäni totean, että enää on perkaamatta Muonion kunnan yhteystietoluettelo. Päätän kontaktoida kaksi henkilöä avoimilla hakemuksilla: haluan ilmoittautua keikkalaiseksi laitospalveluihin ja koulunkäyntiavustajan tehtäviin. En ole koskaan ollut koulussa töissä ja voisi olla ihan hauskaakin päästä hetkeksi tutustumaan myös siihen maailmaan.

Naputtelen sähköpostin laitospalveluihin, joka ikävä kyllä palaa bumerangina takaisin. ”Vastaanottaja tuntematon”, sähköpostini herjaa. Ärsyttävää. Päätän kuitenkin olla luovuttamatta ja soitan yhteystietoluettelossa annettuun numeroon: ”minä täällä päivää”, koitin lähettää sähköpostia, etsin keikkatyötä”.

Minulle vastaa mukavan ja toimeliaan kuuloinen nainen, joka pyytää minua kertomaan itsestäni lisää, juttelemme tovin. ”Pääsetkö huomenna käymään”, hän tiedustelee. No pääsen, kiva ja kiitos.

Perjantai-iltana alkanut työnhakuni saa seuraavan viikon torstaina onnellisen päätöksen.

Torstai aamuna käyn haastattelussa ja samalla sovitaan myös ensimmäisestä työvuorosta. ”Ethän nyt lupaa mitään mihinkään muualle”, esihenkilö varmistelee. Lupaan, että jätän työnhaun tällä erää, sillä kahden työnantajan keikat riittävät minulle nyt enemmän kuin hyvin.

Kurja kokemus

Rekrytointi on prosessina aina myös markkinointia. Jokainen hakuilmoitus on organisaation imagon, brändin ja työnantajakuvan luontia. Jokainen haastattelu ja muu kontaktointi jättää hakijaan jäljen, vaikka hän ei tulisikaan valituksi. Pidän itseäni kohtuullisen kokeneena rekrytoijana, olenhan ollut esihenkilö sote-alalla yli 10 vuotta. Olen myös opiskellut rekrytointia osana maisteriopintojani ja jossain vaiheessa jopa opettanutkin työnhakua lähihoitajille. Uskoakseni siis tiedän, mistä kirjoitan.

Olen aiemmin hakenut vain asiantuntijatason tehtäviä, jossa olen tullut kohdelluksi aivan toisella tavalla, kun minua näköjään kohdellaan suorittavan tason tehtäviä hakiessani. Olen epäuskoisena lukenut eri tiedotusvälineissä säännöllisin väliajoin kiertäviä juttuja sarjatyönhakijoista, jotka kertovat ghostaamiskokemuksistaan. Nyt tämä on totta myös minulle.

Joko minulle ei vastattu ollenkaan, tai sen teki automaatti. Pahimmassa tapauksessa automaatti antaa vielä turhia lupauksia pikaisesta yhteydenotosta, jotka eivät kuitenkaan toteudu. Ellen olisi liikkeellä urheilumielellä ja uteliaisuuttani, olisi työnhakuni ollut todellakin lannistava kokemus.

Joko suorittavan tason rekrytointia toteuttavat ammattitaidottomat henkilöt tai sitten suorittavan tason työnhakijoista ei vain organisaatioiden HR-osastoilla välitetä.

Millään muulla tavalla en pysty perustelemaan täysin vastakkaisia hakukokemuksiani. Kirjoitin asiasta jo jokunen vuosi sitten, kun hain Tampereella keikkatöitä. Myös silloin häkellyin siitä, miten minua kohdeltiin ja nyt saan ihmetellä samaa.

Korostan, etten väitä työnhakijoita kohdeltavan kategorisesti huonosti. Koska minua on työnhakijana kohdeltu niin kohteliaasti ja hyvin, olen nyt tosi hämmentynyt siitä käsittelystä, jota työnhakijana saan. Ja samaan aikaan olen tosi, tosi pahoillani niiden puolesta, joille tällainen työnhaku on kuukausia ja vuosiakin kestävä prosessi. Sen täytyy käydä mielen päälle, ihan väistämättä.

Voimia sinulle, työtä sitkeästi hakeva. Koita jaksaa, vaikka harmituksellesi on täydet perusteet. Toivon, ettet anna huonon kohtelun lannistaa sinua, hakuprosessit ovat ihan oikeasti kurjia ja mitätöiviä, vika ei ole sinussa.

Miten tästä eteenpäin?

Jatkan minulle tutun ja luotettavalta vaikuttavan henkilöstövuokrausfirman listoilla. He tekevät työtä puolestani, sillä työllistymiseni on myös heidän etunsa. Olen vaihtanut henkilöstöfirmaa kerran, kun en ollut tyytyväinen edellisen yhtiön toimintaan, nyt on hyvä.

Kun jatkossa tarvitsen töitä, olen suoraan yhteydessä yhteyshenkilööni. Hän tuntee minut ja osaamiseni, hänellä on myös käytössään aiempien työnantajien minusta antama palaute, jonka tiedän olevan kiittävää. Näin laiskuri pääsee näin helpommalla myös työnhaussa.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps. Kirjoittelin viime vuonna työnhausta hieman eri näkökulmasta:

Työkkärileppoistaja työnhaussa