Mitä olen loppuvuodesta 2024 ostanut, mitä myynyt ja miten sijoitusteni arvo on kehittynyt, siitä kirjoittelen tänään. Lisäksi kerron miten olen muuttanut sijoittamistani ja laskeskelen oman elämäni esimerkin kautta onnistuuko firettäminen Suomessa?

Kerron tässä blogikirjoituksessa vain omista raha-asioistani, eikä mitään kirjoittamaani tule pitää sijoitusneuvoina tai -ohjeina. Kirjoitan vain reflektoidakseni ja viihdyttääkseni. Olet itse vastuussa omista päätöksistäsi.

Millainen sijoittaja olen?

Omistan pääosin kotimaisia, perinteisiä yhtiöitä, sijoitan itselleni tuttuun ja turvalliseen. Osakesalkkuni on aivan liian Suomi-painottunut ollakseen järkevästi hajautettu.

Omistan pääosin suoria pörssiosakkeita, joita ostan omistaakseni pitkään. En tee yhtiöanalyysejä, vaan luen toisten laatimia sellaisia. Sijoitukseni perustuvat sisälukutaitoon ja arkimatikkaan. Sijoitustiedoksi luen Inderesin aamukatsauksia ja Kauppalehteä. Sijoitussuunnitelmani voit käydä lukemassa täältä. Viimeksi kirjoitin sijoittamisesta kesällä arvioidessani vuoden ensimmäistä puolikasta.

Sijoitan toiminnassaan kypsässä vaiheessa oleviin yhtiöihin, jotka pystyvät maksamaan reilua osinkoa, sillä käytän osinkotuloistani kaikki AOT:lle maksettavat osingot jo elämiseen. OST-osingot sijoitan vielä toistaiseksi uudelleen. Omistan yhtiöitä, joita moni luonnehtii korkopapereiksi. Ne eivät enää juurikaan kasva, siis nosta arvoaan, koska ne maksavat merkittävän osan tuloksestaan ulos yhtiöstä.

Käytännössä elän puoliksi osingoilla, puoliksi keikka- ja kausitöillä, joita teen korkeintaan puolet vuodesta. En tavoittele täysin työelämästä vapaata elämää, se ei mielestäni saisikaan olla kenenkään tavoite. Voimme hyvin, tai siis paremmin, kun käymme välillä töissä. Mutta taloudellinen vapaus mahdollistaa sen , että voin tehdä vain kivoja ja stressivapaita töitä joista keho kiittää ja mieli lepää.

Mitä olen loppuvuodesta ostanut?

Loppuvuoden ostoslistani on ollut erittäin perinteinen ja osakkeissa olen todellakin näin jälkeenpäin arvioiden epäonnistunut surkeasti maantieteellisessä hajautuksessa. Käytännössä olen uudelleensijoitellut loppuvuoden osinkopennosia itselleni vanhoihin tuttuihin yhtiöihin jaksamatta sen kummemmin miettiä uusia avauksia. Tästä asiasta enemmän jäljempänä.

Alkuvuodesta ostin AOT-salkkuuni Nestettä, joka ikävä kyllä jäi salkussani käypäläiseksi. En tiedä kumpi oli tyhmempi ratkaisu: ostaa yhtiöitä vai myydä se, mene ja tiedä. Joka tapauksessa vain lypsävät lehmät kelpaavat, joten osingonmaksunsa keskeyttävä yhtiö ei voi salkussani jatkaa, vaikka tuo päätös on yhtiön toimivalta johdolta erinomainen ratkaisu.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei ole olemassa huonoja tai hyviä yhtiöitä (vaikka kyllä ihan oikeasti on) vaan pääosin on olemassa omaan sijoitusstrategiaan sopivia tai epäsopivia yhtiöitä. Jos vaikkapa sijoittaisin pitkällä tähtäimellä kummilapselle, olisi Neste oivallinen valinta salkkuun.

Itselleni uutena yhtiönä ostin syksyllä Nurminen Logisticisia. Euroopassa reissatessamme minulle valkeni se valtaisa rekkaralli, joka maailmalla tavaraa kuljettaa. Rekkavolyymin määrä maanteillä on hämmentävä ja osin tietenkin myös surullinen asia. Ymmärrän, ettei kuljettaminen yrityistoimintana ole sieltä vakaimmasta päästä, mutta lähdin nyt kuitenkin hieman tähänkin mukaan.

Osakeostot heinä-joulukuu 2024

2.7.2024	Tallink	167,40 €	OST
5.8.2024	Tokmanni	196,38	AOT
6.8.2024	Nordea	10,03	OST
9.8.2024	Tallink	93,00 €	AOT
15.8.2024	Nordea	147,42 €	AOT
15.11.2024	Tokmanni	354,60 €	OST
18.11.2024	Tokmanni	755,95 €	OST
21.11.2024	Nurminen	972,00 €	AOT
22.11.2024	Nokian Renkaat	83,05	AOT
28.11.2024	Nordea	216,20 €	AOT
4.12.2024	Evli	269,85 €	OST
	yhteensä	3265,88€

Tappioihin ei pidä jähmettyä

Tappiolla myyminen ketuttaa, tietenkin. Mutta tässä universumissa ei ole olemassa sijoittajaa, jonka omistuksissa ei olisi arvoaan menettäneitä omaisuuseriä, on kyse sitten asunnoista, osakkeista tai rahastoista. Tämä asia on sataprosenttisen varma. Vaihteluväli ei-tuottavissa sijoituksissa liittyy kahteen asiaan: malttaako niistä luopua ja kehtaako niistä kertoa.

Neste poistui salkustani tappiollisena omistuksena, menetin kaupoissa jokusen satasen. Keskosta luovuin loppuvuodesta lähinnä lähitulevaisuuden huonojen osinkonäkymien vuoksi. Keskon kurssi oli noussut mukavasti ostohinnastani ja siirsin kohonneen arvon vähittäiskaupan toiseen omistukseeni, Tokmanniin.

Tappioista ei ole tapana huudella. Jos niistä tehdään otsikoita, se liittyy erilaiseen katastrofien maalailuun tai henkilökohtaisiin tragedioihin. Haluan arkipäiväistää sijoituspuhetta myös tältä osin: tappioita tapahtuu. Niitä ei tarvitse hävetä eikä piilotella. Eikä niistä ainakaan kannata ruoskia itseään, vaan ottaa rauhassa opiksi ja jatkaa leuka rinnassa eteenpäin.

Side note: olen useammassakin hiljattaisessa keskustelussa kohdannut henkilöitä, jotka ovat ymmärtäneet väärin verovähennyksen käsitteen. Verovähennys ei suinkaan tarkoita sitä, että verottaja palauttaisi veronmaksajalle esimerkiksi osakemyynneistä aiheutuneen tappion tai vaikkapa toiselta paikkakunnalta työtä varten vuokratun asunnon vuokran.

Esimerkki: saan leikisti 3000 euroa osinkoja. Niitä verotetaan leikisti 26,5%. Minulle jää nettona osinkoja käteen 2205 euroa. Samana vuonna myyn aikanaan tuhannella eurolla ostamiani osakkeita, joista saan myydessä vain 500 euroa. En suinkaan saa viittäsataa euroa veronpalautusta.

Verotettavasta tulostani, eli tässä tapauksessa 3000 euron osinkotuloista tehdään viidensadan euron veroVÄHENNYS, jolloin verotettavaksi tulokseni muodostuukin vain 2500 euroa. Vaikka tuloni ovat siis olleet 3000 euroa, maksan veroja vain 2500 eurosta. Tuosta summasta kun suoritetaan ennakonpidätys aiemmalla prosentilla, jää minulle 3000 euron osingoista käteen vähennysten jälkeen 2337,50€.

Viidensadan euron verovähennys, on se sitten minkälaista vähennettävää hyvänsä, tarkoittaa minulle tässä leikkiesimerkissä 133 euron hyvitystä verotuksen kautta. Eli vähennysten kautta saat ”takaisin” veroprosenttisi kokoisen osuuden kuluttamastasi tai menettämästäsi summasta, et enempää.

Verovähennys on osittainen helpotus, ei täysimääräinen hyvitys.

Miten salkkuni arvo on kehittynyt?

Heh, no eipä juuri mitenkään. Seuraava kysymys! Helsingin pörssi ei ole kehittynyt oikeastaan mihinkään koko vuonna ja Suomisalkkuni on maannut matalana koko vuoden. Käytännössä salkkuni on menettänyt arvoaan, sillä olen sijoittanut osin osinkorahoja uudelleen eikä uusi raha näy salkun arvossa mitenkään.

Vuoden 2023 lopusta joulukuun 2024 puoliväliin osakesalkkuni on menettänyt arvoaan reilut 6600 euroa, 5,17 %. En ole kehityksestä huolissani, sillä ymmärrykseni mukaan omistan toimintakykyisiä yhtiöitä, joiden arvostus vain nyt on alamaissa. Ymmärrän, ettei ole vuodesta toiseen ok, jos salkun arvo lisäsijoituksista huolimatta pienenee, mutta silti tässä hetkessä asia ei minua huolestuta.

Salkkuni tuottaa vakaata kassavirtaa yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta järkevällä osingonjakopolitiikalla, joka on minulle tärkein asia.

Millaisen osinkovuoden sain?

Osingoista kirjoitettaessa pitäisi mielestäni aina muistutella, ettei suuri euro- tai prosenttimääräinen osinko ole millään lailla sijoittamisen peruste. Vaikka asian pitäisi olla itsestäänselvyys, asiaa ei voi liiaksi toistaa, raportoihan valtakunnan suurin sanomalehtikin viime vuonna osinkouutisia listaamalla ”suurimmat osingonmaksajat”. Ongelma uutisessa oli se, että sorttaus oli tehty euromääräisen osakekohtaisen osingon mukaan huomioimatta lainkaan yhtiön osakkeen nykykurssia tai esimerkiksi osinkoina maksettavaa kokonaissummaa.

En sijoita yhtiöön, joka maksaa suurta osinkoa. Sijoitan yhtiöön, jonka toiminta on vakaata ja voitollista ja joka maksaa tuloksestaan ulos omistajilleen järkevän osuuden. Tämän sanottuani voin kirjoittaa, että minulla on ollut erinomainen osinkovuosi.

Vuoden viimeisinä päivinä maksetaan ainakin vielä Cityconin ja muistaakseni myös Keskon osinkoja, eli loppusumma tulee tältä vuodelta vielä muuttumaan joitakin kymppejä ylöspäin. Lopputulema on kuitenkin jo tässä vaiheessa kovin mieluinen.

Osinkotulojen kehitys vuosittain:

vuosi	brutto-osingot	netto-osinko/kk	muutos ed.  vuoteen	tuotto%
2020	4 662,13 €	271,96 €		4,95 %
2021	5 974,71 €	348,52 €	28,15 %	5,36 %
2022	8 050,77 €	499,95 €	34,75 %	6,78 %
2023	8 696,76 €	540,90 €	8,02 %	7,06 %
2024	9 538,50 €	584,41 €	9,68 %	7,35 %

Minulle on olennaisinta seurata, millaisen kuukausittaisen tulovirran osingoillani saan. Kuukausittaisen netto-osingon lasken yhdistämällä AOT:lle maksetut (jo verotetut) osingot ja tekemällä itse 30% ennakonpidätyksen OST:lle maksetuille osingoille, joita en siis vielä tässä vaiheessa kuitenkaan tililtä nosta vaan sijoitan uudelleen. Tuottoprosenttia lasken huomioiden myös osinkorahojen tuoton.

Käytännössä kuukausittaisia netto-osinkoja siirtyi käyttötilille tänä vuonna vajaat 400 euroa kuukaudessa. Tuo summa on maltillisiin kuukausikuluihini nähden prosentuaalisesti merkittävä.

Onnistuuko firettäminen Suomessa?

Kunhan vuosi saadaan päätökseen, lasken itselleni toisen tärkeän tunnusluvun. Kuukausittaisen netto-osinkosumman ohessa minulle on tärkeää, että pystyn vuosittain kasvattamaan passiivisten tulojen osuutta kulutuksestani.

Tätä suhdelukua voi kasvattaa kahdella tapaa: lisäämällä passiivisia tuloja ja opettelemalla elämään maltillisesti. Uskoakseni tämä toinenkin tunnuslukuni nousee tänä vuonna mukavasti, jos minkäänlaisia katastrofeja ei ehdi loppuvuodesta sattua, joten firetyspolkuni etenee rauhallisesti.

Jotenkin minulla on vielä näitä laskelmia tehdessäni epäuskoinen olo. Voivatko asiat edetä näin maltillisesti ja tasaisesti eteenpäin? Olenko ehkä sittenkin ymmärtänyt jotain väärin ja sijoituskorttitaloni odottaa sittenkin vain romahtamistaan? En tiedä, ei aavistustakaan.

Lupaan ehdottomasti heti kertoa, jos tämä yhden naisen ihmiskokeeni ei onnistukaan tai jos talouteni ajautuu jotenkin vaarallisille vesille. Mutta ainakin vielä tämä neljä vuotta sitten 46-vuotiaana saatu oivallus siitä, mitä passiivisten tulojeni taso yhdistettynä maltillisen kuluttamiseen mahdollistaa, näyttää olevan täyttä totta.

Firettäminen katosi otsikoista

Ehkä olen puolueellinen, en tiedä. Mutta jostain syystä olen viime aikoina törmännyt kahdenlaisiin uutisiin, blogiteksteihin ja some-kommentteihin. Toisaalta vitsaillaan sillä, että kaikenmaaliman firetysintoilijat, joita tuntui pari vuotta sitten riittävän joka sormelle, ovat nyt kadonneet näkyvistä kokonaan. Koko ilmiön naljaillaan tulleen tiensä päähän.

Toisaalta, jos firettämisestä vielä puhutaan, löydän juttuja joissa kerrotaan seikkaperäisesti miksi koko asia ei ole suomalaisessa tulo- talous- ja yhteiskuntajärjestelmässä mahdollinen. Ainakin omasta näkövinkkelistäni tilanne kuitenkin näyttää toisenlaiselta.

Sijoittaminen ei enää kiinnosta

Se olennaisin loppuvuoden asia sijoittamisessa ei kuitenkaan liity osinkoihin. Olennaisinta minulle sijoitusrintamalla on se, ettei se tunnu enää (tai ainakaan tällä hetkellä) kiinnostavan minua juurikaan. Kun pohdiskelen kulunutta vuottani, on se ollut varmasti yksi aikuisen elämäni parhaita. Miksi? Koska olen saanut elää taloudellisesti hyvin vapaata, monivaiheista elämää ja muutenkin juuri tämä jakso elämästä tuntuu toteutuvan hyvin onnellisten tähtien alla.

Alkuvuoden nautin talvisen Lapin kauneudesta Muoniossa. Kevääksi pääsin pitkään toivomaani työpestiin unelmapaikkaani Kilpisjärvelle, jonka kevät on jotain sanoin kuvaamatonta. Keväällä sain asuntoni kaupaksi ja sain maksettua kaikki lainani pois, joka keikautti raha-arkeni perin juurin huolettomaksi.

Kesällä löytyi uusi kiva asunto Tampereelta, jonka sain vielä kätevästi luovutettua kuluja vastaan minulle tärkeän perheen tyttären käyttöön, jolloin vapauduin loppuvuodeksi kaikista asumiskuluista. Kesä oli täynnä mukavaa tekemistä festarireissusta metsätöihin ja toisen Kilpisjärvipestini aikana teimme moottoripyöräreissun Norjan puolelle. Syksyllä juhlittiin lapsuudenystävien kanssa viisikymppisiä yhteisellä Tallinnan viikonlopulla.

Toteutimme puolisoni kanssa seitsemän viikon unelmien Eurooppaseikkailun ja jatkoimme yhteistä talvikauttamme Lappiin, jossa olen uusissa työtehtävissä muun muassa oppinut jokunen viikko sitten ajamaan moottorikelkkaa. Surruuttelen mummovauhtia hotellin lähimetsässä kodalta toiselle toimittamassa lämpimiä mehuja ja porokiusauksia turistiryhmille ja olen haljeta ylpeydestä.

Jo puolet tämän vuoden saldosta kaikkea ihanaa olisi ollut riittävä määrä hyvään vuoteen. Maljani on todellakin ollut ylitsevuotavainen. Tämän kaiken keskellä en ole ehtinyt enkä halunnut paneutua sijoittamiseen juuri lainkaan.

Suurin osa tämän vuoden mahtavista asioista nojautuu sijoittamisella saavutettuun vapauteen ja liikkumavaraan.

Positiivisen ongelman yksinkertainen ratkaisu

Osakesalkkuni on siis surkeasti maantieteellisesti hajautettu. Eikä minua juuri nyt kiinnosta sijoittaminen yhtään. Näihin ongelmiin löytyy yhteinen, oivallinen ja yksinkertainen ratkaisu, nimittäin passiiviset indeksirahastot!

Indeksirahastojen sanotaan olevan tutkitusti varmin ja helpoin tapa vaurastua ja hyvin harva osakepoimija peittoaa indeksit, vaikka olisi alan ammattilainenkin. Tämä kaikki on moneen kertaan todisteltua ja ymmärtääkseni kiistatonta.

Olen ostanut rahastoja joillakin kympeillä kuukausittain sillä ajatuksella, että alan nostaa rahastoista firettämisestä tutulla 4% säännöllä täytettyäni 60 vuotta. Rahastosijoitukseni ovat kuitenkin vielä tänäkin vuonna olleet hyvin vaatimattomat verrattuna uusiin osakeostoksiin, tai niin tilanne oli ainakin vielä vuoden ensimmäisellä puoliskolla.

Laiskurin täydellinen ratkaisu

Tässä vaiheessa minusta tuntuu, etten enää halua pyrkiä kasvattamaan osakesalkkuani, vaan haluan kääntää mielenkiintoni rahastosijoituksiin. Rahastot eivät suinkaan ole minulle kokonaan uusi asia, vaan minulla on rahastosijoituksia useassa salkussa. Minulla on lasteni mukaan nimetyt vain rahastoja sisältävät salkut, joita käytän lapsille annetun avun ”tasaajana”. Kun toinen lapsi on saanut syystä tai toisesta taloudellista apua, on toinen lapsi saanut salkkuunsa tasaavan lisäsijoituksen.

Lisäksi minulla on tänä vuonna avattu ”unelmasalkku”, jonne talletin vanhan asunnon myynnistä ja uuden ostamisesta jääneet välirahat sitä varten, että rahalla tehdään jossain vaiheessa jotain erityistä. Mutta nyt siis olen alkanut kartuttaa myös varsinaisen sijoitussalkkuni rahasto-osiota ja kieltämättä tuottoprosentit ovat kansainvälisissä indeksirahastoissa aivan jotain muuta kuin suomalaisen osakesalkkuni kehityskäppyrät.

Tällä erää alle 10% varsinaisista sijoituksistani on rahastoissa ja osakepainoni on melkoinen. Katson, että omassa tilanteessani on monestakin syystä järkevää alkaa painottaa enemmän rahastoja, vaikka se jostain kumman syystä ei tunnukaan yhtä ”oikealta” ja varsinaiselta sijoittamiselta verrattuna suorien pörssiosakkeiden ostamiseen.

Tämä asenne on aivan hölmö, sillä jokainen säännöllisesti indeksirahastoihin sijoittava on mielestäni tehnyt sijoittamisessa pitkällä tähtäimellä ehdottomasti järkevimmän mahdollisen päätöksen. Ja jos niistä ihan oikeasti passiivisista tuloista puhutaan, niin niitähän pitäis saada passiivisesti, tekemättä mitään. Juuri nyt haluan olla sijoitusrintamalla erittäin passiivinen, joten rahastot ovat minulle paras ratkaisu.

Millä ajatuksilla eteenpäin?

Ensi vuonna aion edelleenkin keskittyä enemmän seikkailemiseen ja vähemmän sijoittamiseen. Yhä edelleen aion uudelleensijoittaa OST osingot lähinnä verohyödyn vuoksi, sillä OST-osinkojen verotuksen korkeampi veroprosentti motivoi säilyttämään osingot tilillä kasvattamassa korkoa korolle-ilmiötä. Uutta rahaa en tänä vuonna OST:lle sijoittanut, enkä uskoakseni niin tee myöskään ensi vuonna. Olen tallettanut OST:lle noin 34 000 euroa, joten tilaa vielä olisi.

Tällä erää ajattelen, että ensi vuonna ei arvo-osuustililleni ehkä enää kerry uusia osakkeita ollenkaan, vaan huomio tulee olemaan rahastosijoittamisessa. Toisaalta osakkeita ei voi aivan kokonaan unohtaakaan, sillä elän salkkuni tuotoilla, joten on syytä aika-ajoin arvioida, ovatko rahani kiinni vielä jatkossakin voita leivän päälle tuottavissa yhtiöissä.  

Ehdottomasti visaisin ensi vuoden sijoituspäätökseni liittyy toiseen omistamaani asuntoon, jossa asuu tällä erää tyttäreni. Aion myydä asuntoni hänelle verottajan sallimaan yli 75% kauppahintaan käyvästä arvosta, jolloin hinnan alennusta ei vielä katsota lahjaksi. Tämä on mielestäni oivallinen verovapaa mahdollisuus siirtää omaisuutta eteenpäin varsinkin nyt, kun asuntojen hinnat ovat alhaalla.

Toinen lapsistani tulee aikanaan saamaan asunnon hinnanalennusta vastaavan rahasumman avustusta asuntonsa ostoon, josta toki pääsen maksamaan myös verot. Minun täytyy vielä ratkaista, lähteekö asunnon myyntihinta rahastosijoituksiin vai ostanko jäljelle jäävällä summalla pienemmän sijoitusasunnon.

En osaa sanoa, kannattaako laiskurinkaan koko omaisuus olla pörssissä, vai pitäisikö sittenkin olla jotain ihan konkreettistakin omistettavaa, jotta firettäjän passiivinen tulovirta säilyisi mahdollisimman monikanavaisena, sillä myös se on osa riskien hallintaa. Vai onko jotain muuta, jota passiivisten tulojen rintamalla en ole vielä hoksinut? En todellakaan tiedä. Jos sinulla on asiaan kommentti, lukisin sen mielelläni.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.