Takana on neljäs kriittinen vaatevuosi ja on jälleen aika kirjata, mitä olen oppinut. Ja edelleen jatkan sen pohtimista, mikä on riittävä määrä vaatteita. Mutta ihan ensimmäiseksi otetaan askelia taaksepäin.

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä. Tunnistat ne *merkistä

Vaatteisiin kiteytyy kuluttamisen, ylikuluttamisen, rahatapojen ja kohtuullisemman elämän saralla paljon. Se on yksittäisenä segmenttinä kätevä tapa hahmottaa omia tapoja ja käytäntöjä, yhtä lailla oman kotitalouden ruokatottumusten kanssa. Vuonna 2021 aloin toden teolla pohtia (myös) tapaani kuluttaa vaatteisiin. Tavoitteeni oli tuolloin hyvä, joskin näin jälkikäteen ajatellen toteutustapani oli aivan – noh, hölmö.

Vuoden 2021 alussa olin siis päättänyt toden teolla downshiftata kulutustani kahdesta syystä: halusin elää vastuullisemmin ja halusin enemmän rahaa säästöön tulevia tavoitteita varten.

Ratkaisuni vaatehankintoihin oli nykyisestä näkövinkkelistä aivan vinksahtanut: olin sitä mieltä, että koska vaatteet ovat kulutustavaraa, niitä pitää jatkuvasti ostaa. Mutta niitä pitää ostaa suunnitelmallisesti ja kohtuudella, tietenkin. Neljä vuotta sitten olin sitä mieltä, että kohtuullisuus vaateostoksissa tarkoittaa ”vain” kerran kuussa tapahtuvia vaateostoksia. Tammikuussa sukkia, helmikuussa kalsareita ja niin edelleen. Tällä tavalla mikään ei kauhtuisi liiaksi eikä ehtisi kulua loppuun.

Work in progress

Onneksi päädyin laskemaan vaatteeni. Tyrmistyin. Siitä lähtien olenkin opetellut montaa asiaa:

• sietämään näkyviä korjausjälkiä: check
• sietämään näkyviä, pysyviä tahroja: in progress
• ostamaan viisi (uutta) vaatetta vuodessa: check
• harventamaan vaatteiden vesipesuja: check
• suosimaan aina kuin mahdollista tuulettamista: check
• suosimaan vastuullisia vaatemerkkejä: in progress
• pienentämään vaatevarastoani: in progress

Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, että myös siihen piti totutella, että ”esiintyy” erilaisissa tapahtumissa tai tilaisuuksissa ilman mieliharmia samoissa vaatteissa monta päivää peräjälkeen. Enkä tällä tarkoita sitä, ettenkö huolehtisi hygieniasta. Enää ei asuja tarvitse vaihtaa vain siksi, ettei kahtena, tai ainakaan kolmena päivänä kehtaisi olla julkisissa tilaisuuksissa samoissa vaatteissa. Ja sama luottomekko käy päälle juhla juhlan perään, mikä ihana helpotus.

Mikä on ”vaatetavoitteeni”?

Kesällä kaupassa työskennellessäni aloin kiinnittä huomiota nuorisolaisiin, jotka lampsivat kauppaan pyjamahousuissa. Ajattelin, että heidät on herätetty kauppareissulle suoraan yöpuulta, kunnes ymmärsin, että kyse on tämän vuoden uudesta trendistä. Täytyy taas ihastella uutta sukupolvea. Väitän olevani rohkea ja korostan mukavan pukeutumisen tärkeyttä. Silti minulla ei ole pokkaa mennä julkiselle paikalle pyjamahouduissa. Olen surkea pelkuri.

Jokaisena dokumentoituna vaatevuotenani olen laatinut itselleni tavoitteita. Miksi? Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista, johon sisältyy lisäksi paljon eettisiä ongelmia. Haluan tältä osin olla mahdollisimman vähän pallollemme taakaksi.

Lisäksi olen näiden vuosien aikana jo huomannut, että vaatevaivannäkö vähenee monella tapaa, kun omia tapoja tarkastelee kriittisesti. Pyykkiä on vähemmän, reissuun lähtiessä pakaasi on kevyempi ja arki on yksinkertaisempaa, kun tukeutuu muutamaan luottovaatteeseen. Omien arvojen mukaisessa elämässä on helpompi edetä, kun hahmottelee siihen ihan konkreettisia askelmerkkejä.

Vähempi vaatemäärä on laiskurille hyvä valinta. Kaikenlaista säätöä on vähemmän ja moni prosessi arjessa helpottuu.

En tiedä, ehkäpä pitäisi ottaa vaatetavoitteeksi kerätä riittävästi rohkeutta kaupungilla pyjamahousuissa kuljeskeluun. Asia jää toistaiseksi harkintaan.

Vaatetavoitteeni vuonna 2024

• omistan vuosi vuodelta vähemmän vaatteita
• osaan ja viitsin huoltaa vaatteitani järkevästi
• osaan ja viitsin korjata ja muokata vaatteitani tarvittaessa
• ostan uutena korkeintaan viisi vaatetta vuodessa
• säilytän vain vaatteet, jossa on juuri sen hetkisessä kropassa mukava olla
• luovun vaatteista, kun nuhjuisuus vie pois hyvän mielen

Mitä vaatteita olen vuoden aikana ostanut?

Kaksi viiden vaatteen vuoteni ostosmahdollisuuksista tuli kulutettua heti alkumetreillä. Kylmyys yllätti minut kaupunkiretkipäivänä, jolloin olin lähtenyt koko päiväksi kauemmas kotoa ja ikäväkseni olin unohtanut pipon kotiin. Aamun tunnit värjöttelin, mutta sitten totesin, että pilaan itseltäni loppupäivän, jos minulla ei ole päähinettä. Siispä minulla on nyt oikein kiva, mieluinen ja superlämmin pipo.

Toinenkin kortti tuli käytettyä lämpötalouden varmisteluun. Minulla on Lapissa talvipyöräillessä käytössä PU-saappaat, jotka ovat olleet aivan loistava ratkaisu. Ne ovat korkeat, eli kahlausominaisuuksiltaan hyvät. Lisäksi ne ovat niin väljät, että jalka mahtuu villasukassakin hyvin liikkumaan, enkä ole yli 30 asteen pakkasilla palellut jaloista lainkaan. Vanhat saappaani alkavat jo vaikuttaa hapertuneilta, enkä halunnut ottaa riskiä siitä, että ne napsahtavat hajalle, sillä ne todellakin jäätyvät jäykiksi kylmillä säillä. Niinpä vanhat kenkäni saavat viettää eläkepäiviä mökillä ja mukaani Lappiin lähti uusi saapaspari.

Kolmaskin vaatevuoteni hankinta liittyi suojautumiseen. Tarvitsin paahdetta ja paistetta vastaan lierihatun. Sellainen olisi saattanut löytyä kirppariltakin, mutta hatussa myös hikoaa usein, joten ajatus jonkin toisen ja kuluttamasta päähineestä ei ollut mieluinen. Siispä hankin kalastajalakkini uutena ja se onkin ollut paljon käytössä.

Myös neljäs hankintani liittyi ulkoiluun. Kevyemmät, kesäaikana käyttämäni vaelluskengät olivat kuluneet fiksauksistani huolimatta puhki, joten ne oli aika vaihtaa uusiin. Ja onpa kyllä ihanaa tepastella metsäpoluilla ihkauusilla Salomoneilla, ah parhautta.

Vaikka pitkin vaatevuotta tuntui siltä, ettei kiintiöni riitä kaikkiin tarpeellisiin hankintoihin, en lopulta ostanut tänä vaatevuonna kuin neljä uutta vaatetta. Erilaisia ”välttämättömyyksiä” toki ilmenee aika ajoin, mutta yhä useammin tarpeet laimenevat tai unohtuvat jonnekin. Viides vaatevuoden hankintani olikin itse kudottu villapaita. Kirpputorilla olen käynyt vuoden aikana kahdesti ja mukaan on tarttunut yksi kesäpaita ja hellehousut.

Kohtuus pitkällä tähtäimellä

Seuraan myös pitkällä tähtäimellä vaateostojani, sillä haluan seurata missä ajassa vaatteitani alkaa toden teolla kulua loppuun, nyt kun uusien vaatteiden hankintalinja on toivoakseni pysyvästi tyrehdytetty. Viime vuosien vaateostokseni on listattu alle. Viiden vaatteen kiintiöön ei lasketa mukaan alusvaatteita.

Vaatevuosi
1.9.2021-31.8.2022	alusvaatteita
1.9.2022-31.8.2023	alusvaatteita merinokerrasto vaelluskengät kahdet lenkkarit itse kudottu villapaita
1.9.2023-31.8.2024	pipo lämpösaappaat kalastajanhattu metsälenkkarit itse kudottu villapaita

On helppoa tehdä määräaikainen ostolakko, mutta pikkuhiljaa alan olla ylpeä siitä, että koen jollain lailla lopullisesti oppineeni sekä ostamaan mutta myös käyttämään vaatteita fiksusti. Ihan jokaista viime vuosien vaateostostani olen pitänyt kymmeniä kertoja, pitkiä aikoja päivittäin.

Rahalla ei ole enää merkitystä

Aiempina vaatevuosina olen listaillut vuosittaiseen vaatetekstiin myös vaatevuonna käyttämäni eurot: paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin? Tänä vuonna en sitä enää tee. Kuten viime vuonna totesin, eurot, tai siis pienin mahdollinen kulutettu rahamäärä on yksi surkeimmista vaatetavoitteista, joita itselleen voi asettaa. Silloin päätyy osaltaan ruokkimaan montaa todella ongelmallista ilmiötä.

Sen verran vaatteita pitää ostaa, kuin on välttämätöntä. Ja kun vaatteita ostaa, kannattaa ostaa laadukasta, vastuullista ja kestävää. Ja kun vaatteita ostaa harvoin, voi ihan jokaisella ostoskerralla ostaa ihan aikuisten oikeasti laatua miettimättä ostoksen vaikutuksia vaatimattomankaan talouden tasapainoon.

Omat kuukausikuluni ovat aika monetta vuotta noin tuhannen euron luokkaa. Tuon kulubudjetin puitteissa olen ostanut laatuvaatteita ja varusteita, jotka kestävät minulla pitkään.

Paljonko vaatteita minulla on?

Myin tänä vuonna kaupunkikolmiomme ja ostin tilalle kaksion, joka on tällä hetkellä vuokrattuna pois. Koko vaatevarasto piti siis muiden tavaroiden ohella pakata varastoon odottamaan Lapin kausityöreissun jälkeen toteutuvaa remonttia ja vasta syksyllä 2025 tapahtuvaa muuttoa uuteen kotiin.

Huomaan ikävöiväni tiettyjä, varaston takimmaisiin laatikoihin tällä hetkellä hautautuneita vaatteitani. Ne ovat kuin luottokumppaneita arjessa, joiden tapaamista jo kovasti odotan. Toisaalta vaatteiden pois pakkaaminen herätteli myös luopumaan ja veinkin tyttärelleni säkillisen tavaraa. Hän sai luvan käyttää, myydä tai antaa, kuinka vaan. Jos ei muita käyttäjiä löytyisi, pitäisi osoitteen olla kotikaupunkini kierrätyskeskus, josta itsekin olen hakenut uutta päällepantavaa.

Vuosi	2021	2022	2023	2024
t-paidat	38	27	33	27
pitkähihaiset	18	18	18	17
kangaspaidat	11	11	10	14
collarit	15	15	15	16
villapaidat	16	15	10	11
villatakit	11	11	10	4
liivit	2	2	2	2
bleiserit	4	4	4	4
tunikat	5	7	3	0
hameet	4	5	5	4
mekot	29	27	27	18
farkut	9	9	9	7
muut housut	11	8	5	8
shortsit	2	2	2	2
verskat tms	20	17	16	13
yökkärihousut	9	9	7	7
yökkäripaidat	8	8	5	8
yöpaidat	2	2	1	1
alushameet	2	2	2	2
alusvaatteet	43+35	42+34	44+23	43+23
sukat	55	46	46	43
sukkahousut tms	12	14	13	14
villasukat yms	7	7	9	9
Yhteensä	368	342	319	297
muutos		-7,07 %	-6,73 %	-6,90 %

Kaksi johtopäätöstä

Kyllä, vaatteita on vielä kamalasti. Mutta ennen kuin kauhistelet lukujani, käy omalla kaapillasi. Ja laske mukaan jokaiset vähän jo kiristävät farkut ja monta vuotta käyttämättä ollut bilepaita. Lukusi yllättävät sinut, olen varma.

Vaatetilastoista huomaan kaksi asiaa: huojennuksekseni vaatemääräni vähenee koko ajan. Vaikka kaikkea on edelleen paljon, suunta on oikea. 70 vaatetta vähemmän jo aika paljon vähemmän, kun nykytilannetta vertaa muutaman vuoden takaiseen.

Toiseksi huomaan, että vaatemääräni jojoilee, sillä tartun tilaisuuksiin. Eli lopulta minulle on tärkeämpää elää vastuullisesti kuin päätyä minimalistisen vaatekaapin omistajaksi. Vaikka se ihana kapselivaatekaappi pitkäaikainen haaveeni onkin.

Kierrätyksen kautta kaappiini on päätynyt syystä tai toisesta lähipiirissä tarpeettomaksi käynyttä vaatetta, jolla ei ole ollut käyttäjää. En hamstraa, mutta sopivat ja siistit otan talteen. Koska lopulta on kyse kulutustavarasta.

Vaatteita kuluu ihan oikeasti loppuun

Kuluneen vaatevuoden aikana on erityisesti trikoovaatetta mennyt myös aiempaa enemmän roskiin. Välillä vaikuttaa siltä, että aina pyykkikoneesta narulle nostaessa huomaan, että tämäkin paita on selästä virttynyt pussille, kaikki elastisuus on kadonnut, kudoksesta kuultaa jo läpi tai sitten kova kulutus on tehnyt trikoovaatteesta kovan, kauhtuneen koppuran. Tilastojeni mukaan uusia trikoovaatteita ole ostettu kolmeen vuoteen, joten alkaa olla selvää, että yhä useampi vaate kohtaa tiensä pään.

Numeroiden valossa näyttää tosin siltä, että kaapista pitäisi ihan ehtaakin päällepantavaa löytää vielä aika pitkäksi aikaa. Vuonna 2021 määrittelin, että yhteensä 250 vaatetta olisi varmaankin minulle sopiva määrä. Viime vuonna määrittelin sopivaksi määräksi 120, sillä olen matkan varrella ymmärtänyt kuinka vähällä sitä lopulta pärjää. Tätä kirjoitan viiden kuukauden Lapinreissulta, jossa minulla on mukana yksi collari ja yksi villapaita. Loput 15 college-puseroani odottavat kotona.

Sama ehdoton lempipaitani on minulla mukana kolmatta talvea ja se on siis ylläni tänäkin vuonna monta kuukautta joka päivä. Seuraavat 20 vuotta eivät riitä siihen, että ehtisin käyttää collarivarastoni loppuun.

Toisaalta myytäväksi asti collarivarastoni kunto ei kestä, varsinkin kun suurin osa paidoistani on tyttäreni tai puolisoni ylijäämävarastoa. Niillä on enää käyttöarvoa vain minulle, joten lähitulevaisudessa on turha haaveilla uusista hupparihankinnoista, oli tarjolla kuinka kivoja kuoseja hyvänsä.

Olen pian 1,5 vuotta nukkunut lähes joka yö samassa, Sallan kirpputorin ilmaislaatikosta otetussa paidassa. Kerran viikossa se käy pyykissä. Kuosi ja malli ovat vielä kunnossa. Saa nähdä paljonko pitokertoja ehtii tulla, nyt ollaan jo yli viidensadan. Voinee sanoa, että hankinta on ollut hintansa väärti.

Mikä on riittävä määrä vaatteita?

Vuosien saatossa olen siis asettanut erilaisia numeerisia rajapyykkejä sopivalle vaatemäärälle. Tällä erää vastaan, ettei minulla ole hajuakaan, mikä olisi sopiva vaatemäärä. Toisaalta toivon, että vaatteeni vähenevät vuosittain. Toisaalta voisi myös olla hyvä tavoite, että minulla olisi ensi vuonna tismalleen sama määrä vaatteita kuin nyt. Olisinhan silloin osannut pitää hyvää huolta vaatteistani: olisin paikannut, korjannut ja muutoin huolehtinut, että jokainen pukine on edelleen käyttökuntoinen.

Tuo ei kuitenkaan taida olla realismia. Ihan kaikki kuluu. Suhtaudun tässä(kin) asiassa tulevaisuuteen uteliaana ja katson, mitä vauhtia toivomani väheneminen tapahtuu.

Kaupalliset suositukset

*Arkivé Atelier on vaatehuollon ja kodinhoidon verkkokauppa, moderni vaikuttajayritys ja arjen ongelmanratkaisija. Verkkokaupasta löytyy vaikka mitä tuotteita tekstiilien hoitamiseen ja hyvällä hoidolla voi tosiaankin moninkertaistaa tuotteen käyttöiän. Moni kiireinen väittää, ettei ehdi huoltaa vaatteitaan tai kenkiään. Luottotuotteen huolto vie mielestäni todella paljon vähemmän aikaa kuin uuden etsiminen, tapahtuu se sitten verkossa tai kivijalkoja koluten. Käy vähän tutkimassa sivustoa, yllätyt siitä mitä kaikkea omien vaatteiden hyväksi voi helposti tehdä.

Laiskurin on helppo käydä Ivalossa. *Ivalo.com on suomalainen kansainvälisen muodin markkinapaikka, joka tarjoaa yhdessä verkkokaupassa yli 130 vastuullista vaatemerkkiä. Minä en osaa arvioida, onko jokin tuote vastuullinen, enkä rehellisyyden nimissä jaksa asiaa kovin paljon selvittääkään. Siksi on mukavaa, että joku on tehnyt tämän asian puolestani.

Jaksan yhä uudelleen kehua *Scandinavian Outdoorin sivuja, tuotteita ja palveluita. Sivuilta löytyy ohjeita, inspiraatiota ja neuvoja. Ja kattavat secondhand-sivut ja ohjeita ja mahdollisuuksia korjata vanhaa tai vuokrata tilapäistä.

Jos haluaa vähän vertaistukea vaatetuskaan, kuuntele tai lue Anniina Nurmen *Rakastan ja vihaan vaatteita. Kirja on hyvää materiaalia ihan missä tahansa kohtaa oman kuluttamisen tarkastelua. Itse kuuntelen seuraavaksi aiheen tiimoilta Sissi Penttilän ja Aku Varamäen tänä vuonna ilmestyneen *Planetaarinen vaatekaappi-kirjan.

HUOM! Tuossa kirjassa on muun muassa asialliseen selvittelyyn perustuva laskelma siitä, montako vaatetta tarvitaan neljän vuodenajan elämässä. En kerro, koska haluan että käyt lukemassa asiasta itse. Linkit ovat Storyteliin, jonka äänikirjafanaatikkona olen havainnut luotettavimmaksi ja laajimmaksi palveluksi.

Jos haluat muutoksia omaan kulutukseesi:

Laske vaatteesi! Uskallan sen väittää olevan paras tapa hillitä minkäänlaista kuluttamista, oli kyse sitten kaupoilla kiertelystä, nettishoppailusta tai kirpputorikierroksista. Älä sano, ettet voi laskea vaatteitasi, sillä niitä on monessa paikkaa. Jos minä onnistun laskemaan neljässä paikassa jemmassa olevat vaatteet suhteellisen helposti, niin sinäkin onnistut. Tuolloin laskenta pitää vain tehdä osissa. Likavaatekoreja on vähän ärsyttävä penkoa, mutta ajoita laskentasi pyykkipäivään, niin homma on vähemmän hajuista.

Osta vaatelaastareita! Ne fiksaavat huomaamattomasti ja kestävästi usein hintavat ja muutoin vaikeasti korjattavat talvi- ja kuorivaatteet ja myös jalkineet. Vaatelaastari pysyy hyvin myös kengässä, kun liimaat sen taiten. Vaatelaastari ei ole halpa, mutta sen käyttö säästää paljon rahaa. Vaatelaastareita on monen tyyppisiä ja niillä voi korjata nykyään jopa *merinotuotteita. *Farkuille on omansa, mutta nämä *mustat käyvät oikeastaan mihin tahansa hyvin.

Tuuleta! En olisi uskonut, kuinka paljon raikkaammalta pakkasessa ollut vaate vaikuttaa vesipesussa käyneeseen verrattuna. Jos vaatteessa ei ole näkyvää likaa, tuuletus on oivallinen tapa puhdistaa vaate. Tuntuu, että koko vaatekaappi on raikkaampi, kun sen asukkaat käyvät säännöllisin väliajoin ulkona.

Olemme aivan liian jumissa sen ajatuksen kanssa, että vain vesi voisi aidosti puhdistaa vaatteet. Samalla kun säästät vaatteitasi vain tuulettamalla ne, säästät vesi- sähkö- ja kauppalaskussa. Myös omaa aikaasi säätyy, sillä tuuletus on pyykkäystä vaivattomampaa monella tapaa.

Käytä palveluita! Sinun ei tarvitse ryhtyä ompelutaituriksi tai suutariksi. Onneksi suutareita on vielä olemassa ja erilaisia korjauspalveluitakin löytyy, muun muassa Tampereen Sustinare. Ota heidän somensa seuraantaan, etkä usko silmiäsi, kuinka hienoja muokkauksia ja korjauksia he tekevät.

Opettele uutta pienin askelin! Totuttele pitämään vaatetta vaikka päivän pidempään kuin aiemmin. Tai vaihda pelkästään yläosa, mutta jatka vielä yksi päivä samalla alaosalla. Sovi itsesi kanssa, että saat tilata netistä, mutta vasta itse asettamasi harkinta-ajan jälkeen. Päätä käydä kirppareilla vain kerran kuussa. Kuinka vaan, kaikki käy. Jokainen pieni askel kulutuksen suitsimiseen on etenemistä oikeaan suuntaan ja kaikki me taaperramme omaa tahtiamme.

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

ps. edellisten vuosien vaatetekstit voit käydä lukemassa alta:

2021: miten kulutan kohtuudella vaatteisiin?

2022: vaatevuoden tilinpäätös

2023: vaatevuoden tilinpäätös, osa 3