Pengoin läpi television rahaohjelmat ja suoritan yhden naisen arviointiraatina kokonaiskatselmuksen. Suosittelen, kauhistelen ja esitän ehdotuksen rahaohjelmaksi, jollaista itse haluaisin katsoa.

Täydellinen rimanalitus herätti

Ylen Sijoittajat– sarja on ehtinyt jo kirvoittaa blogikirjoituksia, pakinoita ja artikkeleita, joiden sävy ainakin omissa silmissä on yhtäläinen: sarjaa kummeksutaan. Ensin ajattelin, että katson sarjan uteliaisuuttani, mutta minulla ei ole asiasta enää mitään uutta sanottavaa. Dokumenttisarja kuitenkin tyrmistytti minut ja päätin, että koska rahapuhe on lempiaiheitani, haluan kirjoittaa aiheesta, oli se kaluttu tai ei.

Marraskuinen flunssa sai onneksi pohtimaan laajempaa näkökulmaa. En halua keskittyä kritisoimaan yhtä dokumenttisarjaa. Niinpä päätin flunssani kourissa etsiä netin syövereistä kaiken mitä rahasta, rikastumisesta, vauraudesta ja sijoittamisesta on tarjolla ja kirjoittaa aiheesta koonnin. Mitä hyviä ohjelmia löysin ja mitä voisin suositella? Ja miksi olen harmissani Ylen nuoria ihmisiä käsittelevästä sarjasta?

Sarjassa käsitellään siis neljän alle 30-vuotiaan sijoittajaksi määritellyn henkilön elämää.

Surullinen myötähäpeä

Katsoin sarjaa paitsi äiti-ihmisenä, myös suhteellisen pitkään erilaisen ongelmakäyttäytymisen parissa työskennelleenä psykiatrisena sairaanhoitajana. Sarjan nuoret ovat omien lasteni ikäisiä ja jokainen heistä kertoo hieman eri sanakääntein ja eri tilanteissa samasta asiasta. He kuvaavat tarvitsevansa haasteita, jännitystä, kilpailua, uusia haasteita tai dopamiiniryöppyjä.

Jokainen hitusenkaan vaurastumisesta, saati rikastumisesta tietävä ymmärtää, että sijoittaminen on tutkitusti tuloksellisinta, kun se on tylsää ja tasaista. Sarjan päähenkilöistä vakaimmin mielin vaurauteen suhtautuva henkilökin kertoo sarjan kuluessa realisoineensa sijoituksiaan tunnepuuskassa parisuhteen kaaduttua, jolloin hän kertoo halunneensa paeta tyhjyyden tunnetta nautintoihin.

Sarja on hyvä kuvaus keskittymiskyvyttömyydestä, lyhytjänteisyydestä, omien kykyjen perusteellisesta väärin hahmottamisesta ja kyvyttömyydestä kokonaisarviointeihin ja yksinkertaisimpiinkin tuottolaskelmiin. Sarja kertoo poukkoilevasta elämästä, jossa ainakin yhdelle päähenkilölle maineen ja henkilöbrändin kehittäminen vaikuttaa huomattavasti sijoitusomaisuuden karttumista tärkeämmältä tavoitteelta.

Sarja on hyvä kuvaus henkilöistä, joilla on vielä paljon kasvamista tekemättä, niin kuin tietenkin meillä jokaisella on. Päähenkilöiden kasvun esteenä ovat he itse: lyhytnäköisyys ja malttamattomuus asettuvat kapuloiksi rattaisiin.  

Arvio: ☹ ☹ ☹ ☹ ☹

Ruusut: Ei mitään hyvää sanottavaa. On vaarallinen ajatus, jos yhdestäkään sarjan päähenkilöstä haluttaisiin ottaa mallia.

Risut: Sarja on kauhistuttavan vääristynyt kuvaus sijoittamisesta. Sarja nolaa päähenkilönsä ja lisää aivan turhaan vettä myllyyn heille, jotka jaksavat pauhata sijoittamisen turhuudesta.

Norjalaistyttö etsii rikkauksia

Martha blir rik on Ylen kautta katsottavissa oleva norjalainen viihteellinen henkilödokumentti. Päähenkilö, 26-vuotias Martha kertoo haluavansa olla ”kyleyjennerrikas”. Hän siis määrittelee haluavansa omaisuuden, jossa on nollia enemmän kuin osaan laskea. Dokumentti kertoo hänen pyrkimyksistään rikastua, niin otsikko väittää, ja välillä niin tekee Marthakin.

Mutta lopulta kun Martha alkaa konkretisoida tavoitteitaan, hän kertoo haluavansa olla huoleton ja omistaa asunnon. Huolettomuuteen Martha määrittelee lopulta riittävän, että tilillä on sen verran rahaa kun itselleen hyväksi hahmottamassaan arjessa tarvitsee.

Kohti dokumenttisarjan loppua päähenkilön rikkaushaaveet määrittyvät arjen hyviksi rahataidoiksi ja kohtuullisen mittaluokan omistusasunnoksi. Mahtavinta tässä sarjassa ovat päähenkilön paras ystävä ja päähenkilön isä, jotka molemat ovat tarkan kruunun ihmisiä.

Marthan ystävä kertoo budjetoivansa ja myös konkretisoi ystävälleen, mihin ihan tavallinen talouden hallinta ja pitkäjänteisyys voi nuorenkin ihmisen johdattaa. Isä on samoilla linjoilla, mutta päähenkilö eksyy kerta kerran perään etsimään quickfixejä ja työläitäkin ratkaisuja, joiden kertaluonteinen palkkio houkuttaa.

Pitkin onnahtelevaa matkaansa Martha kohtaa hyviä neuvoja ja järkeviä tyyppejä, joiden apua hänen näyttää kuitenkin olevan hankala ottaa vastaan.

Arvio:  😊 😊 😊 😊

Ruusut: Välillä aivan hillittömän hauska.  Sarjaa katsoessani olin kirjaimellisesti lähellä vahinkoa. Positiiviseen ja arkiseen sävyyn tehty.

Risut: Olisin toivonut, että dokkari olisi päättynyt konkreettiseen lopputulokseen esimerkiksi vuotta myöhemmin tehdyn seurantajakson turvin. Nyt tulokseksi jäi vain lupauksia.

Tanskalainen peruskurssi rahan maailmaan

Penge, penge, penge on tanskalainen versio rikkauksia havittelevasta henkilöstä, joka lähtee opiskelemaan rahan maailmaa toivoessaan itsekin vaurastuvansa. Päähenkilönä on nuori miestoimittaja, joka laittaa sarjan kuluessa itsensä likoon monella tapaa ja kohtaa erilaisia ihmisiä miljardööreistä rahan pesua selvittäviin viranomaisiin.

Sarja on sivistävä ja hauska samalla kertaa ja käsittelee vaurastumista mielestäni neutraalisti eri näkökulmia mitenkään sävyttämättä.

Arvio: 😊 😊 😊

Ruusut: sai kolme hymyä vain siksi, ettei ollut niin poskettoman hauska kuin norjalainen versio samasta aiheesta. Taiten ja hyvin tehty.

Risut: lopulta dokumentin tavoite jää epäselväksi: mitä halutaan selvittää, mitä oppia ja mihin päätyä? Joka tapauksessa hyvää yleissivistävää katsottavaa, suosittelen.

Keskiviikko paska, perjantai hyvä

Ylen pari viikkoa sitten ilmestynyt Perjantai-ohjelman rahaan ja onnellisuuteen keskittynyt jakso oli hyvä yritys käsitellä rahaa ja vaurautta monipuolisesti. Ikävä kyllä yhtä lailla kuin marraskuinen Perjantai onnistui, kulttuurikoktailin lokakuinen, raflaavasti otsikoitu jakso Miksi raha himottaa oli kiusallista katsottavaa, vaikka haastateltavaksi valitut Jasmin Hamid ja Kim Väisänen yrittivät epätoivoisesti pitää myös makasiinin naistoimittajaa jotenkin oikeilla raiteilla.

Erityisen harmillisena pidän kulttuuriväen hapanta ja ylenkatsovaa suhtautumista rahaan ja vaurauteen, sillä apurahat ovat kulttuurialan tekijöiden erittäin merkittävä tulonlähde sekä henkilö- että projektitasolla. Ja mistä suurin osa apurahoista tulee? Säätiöiltä, joiden tausta on vahvasti teollisuudessa ja liike-elämässä. Ruokkivan käden pureminen kertoo monesta asiasta, joita en halua tähän listata.

Kulttuuri siis elää Suomessa liike-elämän rahoilla, mutta silti kaikenlainen talouteen liittyvä leimataan kärkkäästi ahneudeksi. Tuollainen vastakkainasettelu harmittaa pientä kansankapitalistia erityisesti.

Tiivistetty sijoituskoulu nuorille

Juuri kun olin alkamassa innostua Ylen leikkauksista vain sillä perusteella, että siellä tuotettu dokumenttisisältö on niin huonolaatuista, törmään lyhyeen sarjaan Näin aloitat sijoittamisen.

Kuuden minijakson sarja on julkaistu tätä kirjoittaessa kaksi viikkoa sitten. Suureksi surukseni huomaan, että sarjan jaksoilla on vähemmän käynnistyskertoja kuin oman tubekanavani turhanpäiväisillä intoiluvideoilla. Voi harmi, miten tällainen sisältö ei ole löytänyt edes kolminumeroista määrää katsojia.

Pienet tietoiskut on selkeästi tehty hyvin pienellä rahalla, mutta ovat silti arvokasta sisältöä. Tosin olisin toivonut, että selkeästi nuorille suunnattua viestiä olisi ollut viemässä jollain toisella tavalla, kuin pikkuvanhaksi aikuiseksi stailattu henkilö. Yhdennäköisyys entiseen pääministeriin on eleitä myöten hieman liian kiusallista.

Rikkaat eivät ole rikkaita

Nelosen tuontisarja Rikkaat ja rahattomat on sarjana hyvin kaksijakoinen. Toisaalta se on täyttä soopaa, toisaalta se on sympaattinen ja korostaa elämän perusarvoja ja yhteisiä, universaalisti arvokkaina pidettyjä asioita.

Sarjan keskeisin heikko kohta on, etteivät sen suomalaiset osallistujat ole rikkaita. Sarjan introssa mainitaan, että vain prosentti suomalaisista tienaa yli 100k€ vuodessa, eli viitataan tuollaisen tulotason harvinaisuuteen. Niin harvinaista se tuntuu olevan, etteivät sarjassa rikkaina esiintyvät ihmiset ainakaan viime vuosien verotietojen pohjalta useimmissa tapauksissa yllä tuolle mainitulle tulotasolle.

Juu, tiedetään. Rikkaus ja korkeat vuosittaiset verotettavat tulot ovat eri asia, niin niin. Mutta silti: ne ihan oikeasti rikkaat suomalaiset eivät suin surminkaan osallistuisi moiseen realityyn, eli tältä osin sarjan otsikko on harhaanjohtava. Jossain artikkelissa ilmenikin, että sarjan jokin työnimi taisi olla ”vaihtokaupat”, joka olisikin paljon onnistuvampi nimitys ohjelman asetelmalle, sillä sehän ohjelmassa herkullista on: erilaiset elämäntyylit vaihtavat eläjäänsä.

Arvokasta on mielestäni myös se, että paremmin toimeen tulevat saavat käytännön pikakurssin siihen, millaista on koittaa tulla vähällä rahalla toimeen. Tuo kokemuslarppi toivottavasti pitää avarakatseisena ja on jatkossa monella tapaa arvokas. Silti harmittelen ”rikkaiden” valheellista määritelmää ja sitä, että sarjassa rikkaus rinnastetaan kalliisiin tuotteisiin, joiden hintoja rikkaat jokaisen jakson alussa kotonaan esittelevät.

Arvio 😊

Ruusut: positiivisuuteen ja rakentavuuteen pyrkivä tuotanto ja näkökulma

Risut: Sarjassa esiintyy rikkaina henkilöitä, jotka eivät sitä ole. Lisäksi rikkaus määritellään virheellisesti kalliiden asioiden ostamiseksi tai kuluttamiseksi.

Nelosen Raharemontti

Sarja lähestyy rahavaikeuksissa olevien tilannetta lämmöllä ja sympaattisesti. Tilannetta ei jäädä taivastelemaan, vaan esitetään vaihtoehtoja, joista päähenkilö voi itse valita. Käytännössä ulkopuolelta patistellaan tekemään ne ratkaisut, joita sarjan päähenkilöt ovat itse elämässään vältelleet. Mitään uutta ja mullistavaa asiantuntijat eivät pöytään tuo, mutta yhdessä heidän kanssaan tosiasiat voi vihdoin kohdata ja saada tukea vaikeisiinkin ratkaisuihin.

Formaatissa avataan hyvin jakson päähenkilön tulo- ja menorakenne, mutta tuntuu hieman vieraalta, että ulkopuolinen asiantuntija ottaa itselleen täyden kontrollin päähenkilön raha-asioista. Ulkopuolelta toteutetut asiat, vaikka kyseessä onkin ehkä kriisitilanne, tuntuu keinotekoiselta ja ei ehkä kovin kestävältä tavalta ratkaista perheen raha-asioita.

Onneksi mukana kulkee myös psykologinen elementti, vaikka se ehkä aika kevyeltä tuntuukin. Sarjan päähenkilöiden ongelmana ei ole rahan vähäisyys tai huonot kulutustottumukset, vaan voimattomuus, haluttomuus tai kyvyttömyys kohdata ikäviä asioita, pyytää apua tai tehdä vaikeita päätöksiä. Näihin asioihin päähenkilöt tukea tarvitsevat, jotta asiat pysyisivät pitkällä tähtäimellä kunnossa, ei lainojen järjestelyyn.

Loppuratkaisut ja ihan oikeat, konkreettiset parannukset jäävät sarjassa hämärän peittoon. Päähenkilöt raportoivat lopussa ajatuksiaan ja edistymistään, mutta sitä ei numeroiden valossa todenneta mitenkään. Kieltämättä välillä tuntuu, että taloudellisen hyvinvoinnin edistyminen on enemmän sanahelinää ja lupauksia, kuin varsinaisia tekoja. Toki monta hienoa edistysaskelta ja suuriakin helpotuksia mahtuu joidenkin päähenkilöiden raha-arkeen.

Arvio: 😊 😊

Ruusut: ohjelmalla on hyvä tahto ja tarkoitus: rahavaikeuksia ei tarvitse piilotella tai hävetä. Myös ratkaisuja aina löytyy.

Risut: päähenkilöitä olisi mielestäni pitänyt enemmän vastuuttaa ja tukea heitä itse hoitamaan asioitaan. Lisäksi seuranta jää jaksoissa aika kevyeksi.

Millainen rahaohjelma televisiosta puuttuu?

On helppo arvostella toisia, mutta on paljon hankampaa miettiä, millaisen televisio-ohjelman haluaisin raha-asioista itse katsoa tai nähdä toteutuvan.

Kysyin asiaa myös puolisoltani: millaista rahaohjelmaa hän kaipaisi televisioon? Ensihätään hän on sitä mieltä, että koko teema on turha. Lisämietinnällä hän toi esiin mielestäni aika olennaisen puutteen tv:n tarjonnassa. Meiltä puuttuu talousaiheinen makasiiniohjelma. Ajankohtaisohjelmat käsittelevät usein päivänpolitiikkaa ja muita yhteiskunnallisia asioita. Mutta olisipa kiva katsoa piensijoittajan näkökulmasta tehtyä ajankohtaisohjelmaa.

Podeja, blogeja ja muita verkon tietolähteitä on jo olemassa runsaasti, olisipa ihanaa jos jokin telkkarikanava uskaltaisi aloittaa urheiluruudun oheen päivän talousuutiset. Tällä erää taloudesta raportoidaan ruudun alalaidassa vilistävällä pörssikurssinauhalla, joka on mielestäni näennäistä talousuutisointia.

Eivät kurssikehityksestä kiinnostuneet henkilöt tietoja kymppiuutisista katso, vaan aivan muualta. Sen sijaan toimarihaastatteluja ja muita syvempiä analyysejä olisi kiva katsoa näköradiostakin.

Minä haluan suurimman pudottajan!

Telkkarihan on jo täpösen täynnä erilaisia laihdutusohjelmia, jossa kaava on aina sama: ensin kauhistellaan sitä, kuinka kauhean lihava ja epäterveellisesti elävä sarjan kulloinenkin päähenkilö on. Ja sitten tehdään remontti, joko yhdessä, erikseen, ryhmässä tai kilpaillen. Matkalla kipuillaan, retkahdellaan, itketään, mutta myös voimaannutaan ja kasvetaan.

Lopussa ihastellaan sitä, mikä kaikki on nyt mahdollista, kun terveys, liikuntakyky, vire ja rohkeuskin ovat uudella tasolla. Miksi tätä kaikkea ei voisi siirtää raha-asiohin?

Haluan nähdä telkkarissa Suurin Säästäjä – formaatin!

Haluan ohjelman alussa taivastella, kuinka perheen kaikki (mahdollisesti suuretkin) tulot katoavat kuukausittain siten, että ennen jokaista palkkapäivää joudutaan kärvistelemään ja jännittämään, selvitäänkö maaliin.

Seuraavaksi perheen kanssa laaditaan rahatavoitteet ja suunnitelma järkevämpään taloudenpitoon. Keinoja voi olla kahdensuuntaisia: tulojen kasvattaminen ja menojen suitsiminen. Edistymistä mitataan pudottaja-formaatista tutulla prosenttilaskulla: miten kehittyy perheen kuukausittainen säästöprosentti? Tämä tasaa suuri- ja pienituloisten eroja ja helpottaa vertailua.

Ja yhtä lailla kuin laihduttamisessa, myös parempi taloudenpito voimaannuttaa, energisoi ja mahdollistaa. Lopussa kiitos seisoo, on se sitten uuteen asuntoon säästetty omarahoitus, auton vaihto tai vaikka kesälomamatka, kuinka vaan. Jään malttamattomana odottamaan, mikä tuotantoyhtiö nyysii tämän loistoideani. Sitten vain liimaudun telkkarin ääreen, ihanaa ihanaa!

**********

Olen 50-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.